Talviolympiaennakko 2026

Mitalitaulukko (116 tapahtumaa)

• Yhdysvallat 18-9-12
• Norja 12-10-14
• Ranska 9-4-10
• Itävalta 8-10-3
• Hollanti 8-4-7
• Kiina 8-5-2
• Saksa 7-12-12
• Italia 6-12-10
• Kanada 6-7-8
• Ruotsi 6-5-6
• 
  
• Sveitsi 5-7-7
• Iso-Britannia 5-2-5
• Japani 4-9-6
• Slovenia 4-1-1
• Australia 3-2-2
• 
  
• Etelä-Korea 2-3-2
• Uusi-Seelanti 2-2-0
• Tsekki 1-2-1
• Espanja 1-1-0
• Belgia 1-1-0
• 
  
• Suomi 0-5-2
• Puola 0-0-2
• Brasilia 0-0-2
• Latvia 0-1-0
• Neutraalit urheilijat 0-1-0
• Ukraina 0-0-1

Talviolympialaiset 2026 ovat hahmotelmissani sellaiset, joissa Yhdysvallat päättää vihdoin Norjan mitalitaulukkomahdin. Riiberin, Bön veljesten ja Johaugin lopettamiset satavat USA:n laariin isosti. Myös Iso-Britannian loistona nämä kisat tultaneen muistamaan, jos urheilijat urheilevat oikein ja kaikki menee suunnitelmien mukaan. Italialle ja Suomelle on luvassa rutkasti hopeisia mitalimehuja. Ennakoin kultamitaleja 20 maalle. Se olisi pienin määrä sitten Vancouverin 2010 kisojen.

Yksi motivaation lähde opuksen rustaamiseen oli se, että jatkossa se toimii hyvänä kertauksena ennen kunkin talviurheilukauden alkua siitä, mitä eri lajeissa vaadittiinkaan menestymiseen esim. temppujen suhteen tai mitkä ylipäätään ovat voimasuhteet. Uskon, että ainakin seuraavan olympiadin ajan iso osa tekstistä säilyy käyttökelpoisena. Siksi lajit eivät ole kisa-aikataulun mukaisessa järjestyksessä, vaan lajiryhmittäin.

Sisällysluettelo:

Jäälajit

- Jääkiekko

- Pikaluistelu

- Kaukalopikaluistelu

- Taitoluistelu

- Curling

Freestylehiihto ja lumilautailu

- Freestylehiihdon lumikouru, big air & slopestyle

- Lumilautailun big air, slopestyle & lumikouru

- Hypyt

- Kumparelasku

- Parisuurpujottelu

- Lumilautakrossi

- Skicross

Kelkkailu

- Ohjaskelkkailu

- Rattikelkkailu

- Mahakelkkailu

Pohjoismaiset hiihtolajit

- Maastohiihto

- Mäkihyppy

- Yhdistetty

A-alkuiset suurlajit

- Alppihiihto

- Ampumahiihto

Sekalaiset

- Vuorihiihto

Jääkiekko, naiset

1. Yhdysvallat

2. Kanada

3. Suomi

4. Tšekki

5. Sveitsi

- Yhdysvallat voitti viime keväänä MM-kultaa ja on tällä kaudella pöllyttänyt Kanadaa neljästi keskinäisissä kohtaamisissa. Niinpä se on naisten pallopeliturnauksen suosikki.

Hyökkäysalueen hyökkäyspelissä USA toimittaa aika paljon kiekkoja viivasta maalille ja pari naista on siellä maalinteon tukitoimissa (perussapluunana/hyökkäysaluemallina 2-1-2/2-3). Toki MM-finaalissa Kanadan matalalle valuneet laituritkin olivat osasyy viivassa olleen tilan hyödyntämiseen.

Ns. toinen ja kolmas effortti olivat hywällä tasolla hyökkäysalueella ja USA voitti paljon kiekkoja takaisin pakaten Kanadan pysymään sen alueella. Se ei luovuttanut, vaikkei se kiekon menetyksen jälkeen saanut pelivälinettä välittömästi takaisin, vaan jalkapallotermein välitöntä vastaprässiä jatkettiin useamman pelaajan voimin jonkin aikaa. USA:lla on rosterissaan paljon kevytjalkaisia hyökkääjiä ja parhaimmillaan se jahtaa kiekon takaisin itselleen pyörremyrskymäisesti. Niinpä en yllättynyt, että syksyllä Kanadakin oli helisemässä vielä MM-finaalia pahemmin USA:n kanssa keskinäisissä matseissa.

Puolustusalueen puolustuspelissä USA käyttää selkeää hybridiä eli alakolmio puolustaa naista ja laiturit hoitavat alueen. Painoton laituri putoaa palomieheksi, jos keskustassa on tyhjää sentterin ollessa laidassa/päädyssä seuraamassa naistaan. USA:n alakolmiolla on lupa tuplata b-pisteiden alapuolella riiston saamiseksi, mutta MM-finaalissa se kostautui 2-2 tasoituksessa, kun se hävisi oman maalin takana 3v2-kamppailutilanteen ja Marie Philip Poulin näki Jennifer Gardinerin, joka oli yksin maalin edessä tasoittaen pelin. Palomieskään ei oikein niin alas voinut valua paikkaamaan.

Paineen alta lähdöissä painoton laituri pysyi ainakin MM-finaalissa leveällä eikä ylijuossut painolliseen laitaan, vaan USA halusi mennä kolmelta kaistalta sisään hyökkäysalueelle rintamana. USA käytti aika paljon paineen alta pois pääsyssä puolenvaihtoroiskaisuja ahtaasta tilasta isoon tilaan kohti painotonta laituria ja sai siten aina välillä ison jään 1v1-tilanteita laiturilleen toista puolustajaa vastaan. Tai sitten puolenvaihto toteutettiin siten, että painoton puolustaja hyppäsi oman maalin edestä tukemaan hyökkäystä ja voitti punaviivan jalalla. USA:n pelinavaamisessa oli vähemmistössä pelin avaaminen painollista laitaa pitkin laiturille neg. peliasentoon ja siitä kiekon jatkaminen sentterille painolliselle pistelinjalle. MM-finaalin 2-0 maalissa tosin USA tuli painollista laitaa pitkin rännisiirrolla omista ulos. Laituri Kendall Coyne Schofield heitti punaviivalta kiekon vain kohti Kanadan veskaria, joka sylki sen eteensä. Painoton laituri Abbey Murphy pikakiiruhti lujaa maalille omalta laidaltaan ja voitti oman 1v1-tilanteensa puolustaja Claire Thompsonia vastaan sutien riparin sisään. Kanadan 3-3 tasoituksessa puolestaan USA tavanomaisemmin pyrki omista ulos puolenvaihdolla, mutta syöttö jäi liian taakse painottoman puolen puolustajalle, joka oli jo keskialueella tukemassa jo hyökkäystä. Peli kääntyi siitä takaisin kohti omaa maalia, Emily Clark punnersi maalille ja ruuhkasta Sarah Fillier löi irtokiekon sisään. Ohuena uhkakuvana jenkeille voi siis nähdä sen, että kun se tykkää viljellä leveyssuuntaisia syöttöjä, niihin vastukset voivat päästä väliin ja rankoa kääntöpelaamisella.

USA ei hirveästi toteuttanut ylempiä viivelähtöjä tai keskialueen uudelleenryhmittymisiä, kun lähes saman tien puolustaja monesti vain käänsi kiekon takaisin pystyyn laidan/lasin kautta luisteltuaan hakemaan vaikkapa vastustajan purkukiekkoa keskialueelta. Joskus USA siis luopuu noissa hetkissä turhan herkästi kiekosta. Muutamia kertoja puolustaja malttoi toki kääntyä positiiviseen peliasentoon ja odottaa, että joku hyökkääjistä ehti tulla puolustajien väliin/lähelle tekemään ns. sentterihaun ja kaksi muuta hyökkääjää jäivät sitten takasiniselle odottamaan kiekkoa kuten useimpien jääkiekkojoukkueiden standardina onkin keskialueen uudelleenryhmittymisissä, mutta USA ei siis tosiaan aina malta ottaa viisikkoaan kasaan noissa hetkissä, vaan haluaa vain kääntää peliä nopeasti takaisin pystyyn.

USA karvaa aggressiivisesti jopa 2-1-2 muodossa monesti. Laiturit pakottavat vastustajan puolustajat avaamaan peliä hätiköidysti, kun he yhtä aikaa lähestyvät näitä. H1 ja H2 iskevät kerrassaan lujaa päälle. USA luottaa, että sen pohjakolmikko (sentteri+pakit) hoitaa keskialueelle jäävän 3v3-tasavoimaisen tilanteen. H3:n tehtävä on lukea avauksen suunta ja mahdollisesti päästä siihen väliin hyökkäyssinisen alla. MM-finaalin avausmaalissa USA:n H2 sai karvaamisellaan pelin pysähtymään Kanadan maalin taakse ja syötti siitä luukulle. Alexander Carpenter (ykkössentteri, yli 70%:n aloittaja) ja Hilary Knight eivät saaneet survottua limppua sisään, mutta yksi maailman parhaista puolustajista Carolina Harvey laukoi sen lopulta reppuun. Jaksaako USA läpi turnauksen karvata samaan tapaan vai väsyykö se jossain kohden? Senkin voi nähdä lievänä uhkakuvana muutoin erinomaiselle ryhmälle.

Kanada nappasi MM-hopeaa jatkoaikatappiollaan, vaikka ikoni Poulin voittikin pistepörssin. Ykkösketjussa hän saanee rinnalleen jälleen samassa seurajoukkueessa pelaavan Laura Staceyn ja Gardinerin. Muistiinpanoni Kanadasta MM-finaalissa olivat runsaat.

PAPP:ssä oli käytössä sovellettu versio alakolmiovartioinnista. Yksi kolmesta oli aina oman maalin edessä (toinen pakki useimmiten) ottaen haltuun vastustajan kolmannen hyökkääjän silloin, kun tämä ajautui b-pisteiden väliin. Ässissä Jarno Pikkarainen ainakin käytti samanlaista systeemiä viime kaudella välillä. Se altistaa oman joukkueen sille, että kun irtokiekoista kamppailevat esim. oman maalin takana vain kaksi pelaajaa kerrallaan, vastustaja saa sinne minimissään 2v2-tasavoiman ja joskus jopa 3v2-ylivoiman, kun Kanadankaan kolmas pelaaja ei oman maalin edestä lähtenyt, vaan jäi suojaamaan sitä. Niinpä avausvartilla ainakin kolmesti USA pääsi jatkamaan hyökkäysalueen pyöritystään, kun se voitti päädyssä noita 2v2/3v2-tilanteita. Usein pelkkä tasavoima riitti eikä USA:n tarvinnut riskeerata puolustusvalmiuttaan tuomalla H3:akin syvälle. Kanada varmaankin sitä toivoi, jotta se olisi itse päässyt mahdollisesti riistoista/pysäytyksistä 3v2-vastahyökkäyksiin, mutta USA tosiaan oli niskan päällä tuossa väännössä. Kanadalle uhkakuvana on, että puolustusjaksot venyvät liiaksi omissa eikä se jaksa sitten enää hyökätä vastaan. Kanadan laiturit myös valuvat todella matalalle puolustamaan aluetta ja se jättää tilaa kaaoskiekoille siniviivasta. Tiivis ytimen suojaaminen toki toimi jossain määrin, kun USA:llakin oli vain kahdeksan vetoa MM-finaalin avauserässä.

Kanada nojaa siis vankasti suunnanmuutospeliinsä oman alueen stopeista. Avauserän puolivälissä nopeasta pystysyötöstä painoton laituri esim. pääsi puoliksi karkuun, mutta missasi maalipaikan. Kanadalla oli tuplasti enemmän vetoja kohti maalia 22 minuutissa kuin USA:lla lähinnä siksi, että se halusi päättää vastaiskut laukauksiin kohti veskaria heikoistakin sektoreista.

Paineen alta lähdöissä painoton laituri ylijuoksee ja Kanada pyrkii vyöryttämään kiekkoa painollista laitaa pitkin eteenpäin yli keskialueen kuten esim. Golden Knights mestaruuskesänään. Tuo vaatii taitoa, koska selkäpuolelta tulevat syötöt jäävät helposti jalkoihin ja hyökkäykset kuolevat, jos haltuunotot epäonnistuvat. Keskustan kautta Kanada ei ainakaan MM-finaalissa juurikaan peliä avannut menetyksien pelossa. Laitoja pitkin etenemällä tietysti menetykset eivät ole niin vaarallisia ja joukkue ehtii organisoitua paremmin pelin alle useimmiten.

Ylemmissä viivelähdöissä/keskialueen uudelleenryhmittymisissä Kanadallakin sentteri hakee kiekkoa puolustajien yläpuolelta ja laiturit ankkuroituvat takasiniselle. Kanada kuitenkin malttaa USA:ta paremmin ottaa viisikon kasaan ja kiekotella 1-2 pakki-pakkisyöttöä syöttöväylän löytämiseksi, vaikka USA:n laiturit tulisivatkin lujaa päälle kahdella. Toki lähinnä silloin kun USA vaihtoi, Kanada pääsi keskikaistalta sisään hyökkäysalueelle. Muutoin puolustaja joutui avaamaan vain laitaa pitkin eteenpäin ja USA sai joitain maalipaikkoja keskialueen käännöistä katkomalla noita avauksia. Yhden läpiajon se avauserässäkin tuhlasi.

Kanada karvaa jenkkejä maltillisemmin 1-2-2:lla ja pelaa enemmän trapia keskialuetta tukkien. Kohtalaisesti se sai pakotettua USA:n siirtokiekkoihin selustaan. Negatiivisissa transitioissa kanadalaiset polkevat kotiin päin hyvin ja pelin alla on nopeasti neljäkin pelaajaa.

HAHP:ssä Kanada käyttää jenkkejä enemmän 2-3:a ja luo korkealle sinisen tuntumaan 3v2-tilanteita vastustajan laitureita vastaan pyrkien hyökkäämään sieltä alamäkeen ja laukomaan. MM-finaalin 2-1 maalissa USA romahti oman maalin eteen Clarkin vanhanaikaisyrityksen takia eivätkä laiturit ehtineet enää nostaa takaisin ylemmäs ajoissa. Renata Fast levitti ja Danielle Serdachnyn one-timerin lepatti sisään.

Tsekin systeemissä ei ole mitään erikoista. PAPP:ssa alakolmio seuraa naisiaan tarvittaessa aika pitkällekin ja sitä voivat vastukset hyödyntää liikkeillä syntyneeseen tilaan. Paineen alta lähdöissä painoton laituri monesti ylijuoksee Kanadan tapaan painollista laitaa kohden voimakkaasti. Karvaus on 1-1-3. Toisinaan pohjakolmikko jää turhan kauas keskialueelle ja siten kärkikarvaajien jalkatyö menee hukkaan, kun näiden taakse jää tasku, johon avata peliä. Tsekin H2 osaa kohtalaisesti lukea sen, milloin kannattaa jatkaa prässiä ja milloin vetäytyä alemmas. Ns. 3,5 pelaajan puolustusvalmius on ihan hyvällä tolalla eikä Tsekkiä vastaan ole kiva yrittää suorahyökätä, kun tilaa ei niin paljoa ole. HAHP:n 2-3 mallissa joku hyökkääjistä aina välillä irtoaa vartioijastaan pistelinjan ulkopuolelle painottomaan laitaan vetovalmiuteen pastrnakmaisesti. Alivoima oli ainakin katsomassani EHT-pelissä monien maan nuorten miesten maajoukkueiden tavoin timanttikuvioinen. Suomikin kertaalleen hyödynsi keskelle jäänyttä tilaa, mutta Elisa Holopaisen lätystä Michelle Karvisen laukaus ei uponnut. Toinen tapa haavoittaa tuota kuviota on tietysti se, että maalinedustan yksinäistä puolustajaa vastaan luodaan 2v1-ylivoima tuomalla vaikkapa ylivoiman slottipelaaja oikea-aikaisesti takatolpalle. Niin Suomi teki 3-2 voittomaalissaan, kun Karvinen liikkui takakulmalle ja Tapani syötti tolpalta toiselle tarkasti.

Suomelta katsoin Tero Lehterän avausmatsin nauhalta. Ensivaikutelman voi tehdä kerran ja koska se oli positiivinen, rankkaan Naisleijonat pronssille jälleen kerran.

Karvaus oli pääosin 1-2-2. Keskitasossa painoton hyökkääjä kaventaa jonkun verran tukkimaan lisää pelin puolen laitaa, joten se jättää toki vastuksille tilaa ylittää keskialue esim. tarkoilla ristipistoilla. Hitaita viivelähtöjä vastaan Suomi valuu 0-5 trapiin.

Kanadan tapaan Suomen moraali on kunnossa ja joukkue palaa kurinalaisesti kotiinpäin saaden nopeasti neljä naista pelin alle. Puolustaminen alkaa ylhäältä asti kiekonmenetyksen jälkeen. Vaikkeivat toinen ja kolmas effortti olekaan jenkkien tasoa, hyvää kv-tasoa ne silti ovat ja Tsekkiäkin vastaan Suomi sai voitettua kiekkoja takaisin aina silloin tällöin hyökkäysalueella tai ainakin pakotettua tshekit hankalaan siirtokiekkoon keskialueelle. Suomella vaikutti olevan hyvä ymmärrys siitä, milloin kannattaa jatkaa kiekon jahtaamista ja milloin lähteä vetäytymään. Niinpä en ole yllättynyt, että Lehteräkin voitti seitsemän ensimmäistä EHT-matsiaan.

Toisinaan keskialueella Suomi prässää 2-3 muodossa. Tsekin 2-2 tasoituksessa pohjakolmikko ei pitänyt EHT-avauksessa, vaan H3 ja toinen puolustaja hävisivät omat eteenpäin puolustetut tilanteensa. ja siitä tuli omiin 2v1-tilanne. Toisaalta 4-2 maalissa Suomen laiturit onnistuivat ahdistamaan Daniela Pejsovan menetykseen ja keskialueen riistosta Holopainen jätti kiekon Karviselle, joka tälläsi sen veskarin kainalosta sisään. Saapa nähdä, miten paljon ratkaisupeleissä Suomi hakee riistotilanteita menemällä kahdella päälle vai jättääkö se varovaisemmin kuitenkin neljä naista pelin alla useimmiten

Keskialueen uudelleenryhmittymisissä Suomi käyttää jonkinlaista välimallia "kolme ylhäällä" ja "sentterihaku + laiturit takasinisellä" -malleista. Sentteri nimittäin usein suosiolla karkaa pystyyn takaisin kohti laitureita hyvin nopeasti ja puolustajatkin pelaavat kiekon melkein heti pystyyn kohti noita 2,5 hyökkääjää, jos niin voi sanoa. Suomi haluaa haavoittaa organisoimatonta vastustajaa, mutta usein tuloksena on tyytyminen siihen, että joku kolmen kaistan pelaajasta vain ohjaa kiekon päätyyn ja sitten sinne mennään perään jatkokarvaamaan sen sijaan, että Suomi pääsisi kuljettamalla sisään.

Paineen alta lähdöissä painoton laituri ylijuoksee monesti puoliväliin ja hänelle saatetaan hakea esim. pystysyöttöjä vastustajan puolustajien väliin osana pystysuunnan melko suoraviivaista pelitapaa. Välillä jos Suomen puolustaja yritti pyörähtää jalalla karvauksen alta pois, Ronja Savolaista lukuun ottamatta tuli menetyksiä tai räpeltämistä. Se voi olla uhkakuva koviakin maita vastaan, joten ymmärrän Lehterän valinnan siitä, että puolustajien halutaan vain liikuttavan kiekkoa nopeasti eteenpäin. 2-1 maalissa Tsekin verkkoon pystyavaus laitaa pitkin loi 3v2-tilanteen, kun Tsekin H3 rynni itsensä ulos keskialueella. 3v2-hyökkäyksessä standardinomaisesti Suomi löysi painottomalta puolelta vapaan lavan ja Holopainen viimeisteli illan toisensa EHT-avauksessa.

Hyökkäysalueen hyökkäyspelissä Suomi ei juurikaan eristä pelaajiaan laitaan 1v1-tilanteisiin ja yritä luoda etua 1v1-tilanteita voittamalla, vaan kiekollinen pelaaja saa usein toisesta syvyyshyökkääjästä avun samaan laitaan lähettyville ja se jättää sitten vain yhden naisen maalille. Toki Suomenkin valitsemalla tavalla voi laitojen 2v2-tilanteita voittamalla päästä pyörähtämään tyhjänä olevaan keskustaan ja sitä kautta vetopaikoille. Noin kävi joitain kertoja Tsekkiäkin vastaan. Pidin Suomen kärkiketjujen hyökkääjien suojauskyvyistä ja punnerrushalukkuudesta kohti maalia oman vartioijan ohitse. Mahdollinen menetys laidassakaan ei ole niin paha asia puolustusvalmiuden kannalta. Lähinnä silloin, kun Suomi pelaa kiekon viivaan, H2 ja H3:kin säntäävät maalia kohden karakiekoille, mutta valmiudessa siellä lienee olympiaturnauksessa lähinnä yksi nainen painimassa.

PAPP muistuttaa paljon Kanadaa eli Suomikin pitää ekstranaista maalin edessä aluetta puolustamassa ja tämä ottaa kontrolliinsa vastustajan kolmannen hyökkääjän, mikäli tämä ajautuu samoille seuduille. Tietyissä hetkissä tuo maalin edessäkin ollut pelaaja lähti seikkailemaan pistelinjan ulkopuolelle kiinni kolmanteen vastustajan hyökkääjään, muttei se tavanomaista ollut. Muutoin alakolmion kaksi muuta jäsentä hoitavat kerrallaan vastustajan hyökkääjien hiillostamisen ja Suomenkin laiturit tuppaavat romahtamaan aika alas välillä puolustamaan keskustaa. Toki 1-0 maalissa kun kiekko oli korkealla, silloin laiturit iskivät tiukasti kohti Tsekin puolustajia ja epäonnistunut levitys siniviivassa avasi 2v0-hyökkäyksen, josta Holopainen viimeisteli kiekon längistä sisään Karvisen tarjoilusta.

AV on moderni 1-1-2. Puolustajat hoitavat siipikudit, alempi hyökkääjä tukkii slotin ja ylempi hyökkääjä vuorollaan häiritsee takakolmiota. YV on 1-3-1. Savolainen jakeli EHT-avauksessa kiekkoa hyvin siipiin Petra Niemiselle ja Holopaiselle. Karvinen oli keskellä ja Tapani päätynaisena.

Ruotsi ja Sveitsi ovat seuraavaksi parhaat joukkueet. MM-kisoissa Sveitsi voitti sijoitusottelun maalilla. Tämän kauden EHT:llä voitot ovat tasan 1-1 varsinaisella peliajalla ja kolmannen rankkareille menneen pelin Sveitsi voitti, joten marginaalit ovat noiden maiden välillä pienet. Toki olympiaturnauksessa ne tuskin kohtaavat tasolohkojen takia, koska oletusarvoisesti maat jäävät puolivälieriin eivätkä siinä vaiheessa kohtaa toisiaan, vaan Sveitsi pelannee joko Suomea tai Tsekkiä vastaan ja Ruotsi sitten kohtaa B-lohkon voittajana toisen noista maista niin ikään. Siinä tapauksessa, että sekä Sveitsi että Ruotsi jäävät kvartseihin, Sveitsin oleminen A-lohkossa rankkaa sen loppusijoituksen viidenneksi ja Ruotsi olisi kuudes.

Jääkiekko, miehet

1. Kanada

2. Yhdysvallat

3. Tsekki

4. Suomi

5. Ruotsi

- Pariisin kisoissa mitalitaulukon voitto ratkesi päätöspäivänä. Sama saattaa olla edessä näissä kisoissa, kun miesten jääkiekon loppuottelu huipentaa mittelöt, vaikka papereissani jenkeillä pitäisikin olla kuuden kultamitalin etu norjalaisiin, vaikkei tästä lajista kultaa tulisikaan. Kanada neljän maan turnauksen voittajana vuosi sitten tuskin muuttaa menestysreseptiään.

Kanada avasi alhaalta hidasta rytmiä käyttäessään metkasti kolmella pelaajalla siten, että se välillä loi jopa kolmen miehen linjaston b-pisteiden alapuolelle ja kaksi hyökkääjää venyttivät vastustajan viisikkoa keskialueella. Tuo alin hyökkääjä saattoi toki tilanteesta riippuen myös tehdä perussentteritarjonnan puolustajien yläpuolelle keskustaan, mutta kaksi muuta hyökkääjää noissakin hetkissä päivystivät keskialueella.

Paineen alta lähdöissä Kanada pyrki aika vahvasti menemään pelin puolta pitkin pystyyn vyöryttämällä eli sentteri ja laituri olivat perätysten samassa laidassa ja painoton laiturikin saattoi vielä ylijuosta tueksi yläpuolelle.

HAHP-malli oli tavanomainen 2-3/2-1-2. Silloin kun kiekko oli päädyssä, H3 oli usein rohkeasti melko syvälläkin lähellä kahta syvyyshyökkääjää luottaen, että luisteluvoimalla pystyisi kyllä sitten hidastamaan vastaiskun ajoissa ja se piti kyllä kutinsa usein. Korkeammalla operoidessa H3 varmisti puolustajien nousuja siniviivasta kohti maalia. Finaalissa Kanada halusi luoda 2-3 hyökkäysaluemallilla paljon eristettyjä 2v2-tilanteita luukulle ja toimittaa sinne laukauksia ruuhkan läpi korkealta kuten avausmaalissakin tapahtui. Hellebuyckille reboundit ovat heikkous suhteessa muihin torjuntaosa-alueisiin, joten kaaoksen luominen oli perusteltua Kanadan valmennukselta. Jos maat kohtaavat näissäkin kisoissa, sama toistunee.

Keskialueen uudelleenryhmittymisissä Kanada suosi "kolme ylhäällä" -toimintamallia eli sentterikään ei lähtenyt tarjoamaan syöttösuuntaa lähelle, vaan jäi hyökkäyssinisen tuntumaan odottamaan laiturien kanssa kolmelle kaistalle sitä, että puolustajat käänsivät kiekon nopeasti takaisin pystyyn. Ainakaan vastustajat eivät pääse ilmaiseksi vaihtamaan kanukkeja vastaan. Olympiaturnaukseen kehityskohteena on se, että nuo käännöt eivät päättyisi niin usein vain ohjaukseen päätyyn hyökkääjän lavasta, vaan nämä pääsisivät haltuunoton jälkeen kuljettamaan kiekon takaisin hyökkäysalueelle. Ihan täyttä potentiaalia Kanada ei rosteristaan ota irti, kun uudelleenryhmittymisissä esim. McDavidin ja MacKinnonin taitoja kuskata kiekko yli keskialueen voisi hyödyntää enemmän ohjeistamalla nämä hakemaan kiekkoa lapaan puolustajilta. Makarkaan ei täysimääräisesti pääse operoimaan kiekollisena ylemmissä viivelähdöissä siten kuin seurajoukkueessaan.

Kanada puolusti omissa standardinomaisesti alakolmion vartioinnilla ja laiturit sitten putosivat melko matalalle puolustamaan aluetta merkaten sivusilmällä viivapuolustajat.

Kanada karvasi 1-2-2:lla. Varmasti oli sovittu, että kärkikarvaaja peittää syöttösuunnan enimmäkseen keskustaan ja alapuolelta tullaan sitten vahvasti tukemaan pitäen pelin puolen laita tukossa. Monesti Kanada sai minimissään kiireen tunnun luotua esim. ruotsalaisille ja avaukset valuivat Kanadan puolustajille asti. Eritoten MacKinnon H2-roolissa oli kovalla jalkatyöllään loistelias aika ajoin saamaan pelin pysähtymään hyökkäysalueen laitaan. Syy, miksi rankkaan Kanadan ykköseksi on se, että sen hyökkäysalueen puolustuspeli teki suosikkimaista isoimman vaikutuksen vuosi sitten. Kanadalla on turnauksen syvin hyökkäysosasto ja sen hyökkääjät osaavat laadukkaan kahden suunnan pelaamisenkin aloittaen puolustamisen ylhäältä asti tehokkaasti. Kanadaa vastaan paineen alta poispääsy on tuskaa muille joukkueille. Kanadan keskialueen puolustuspelaaminen oli aika tiivistä negatiivisissa suunnanmuutoshetkissäkin.

USA hävisi jatkoajalla neljän maan turnauksen finaalin. Pelikirjassa oli paljon samaa kuin Kanadalla. USA karvasi 1-2-2:lla ja piikin tehtävä oli lähinnä Kanadan tapaan ohjata avaus toiseen laitaan ja peittää puolustajan syöttöväylä keskustaan sentterille. Finaalissa keskimmäisen tason H2 ja H3 tekivät hywää työtä puolustamalla läheltä sivupaineella keskialueella ja siten esim. McDavidia hidastettiin pätevästi Jack Eichelin johdolla. USA:n ketjuissa kiinnostaa Connorin rooli. Hän oli surkea keskitason karvaajana vuosi sitten ja vuoti jatkuvasti pelin puolen tukkimishetkissä H2:na. Onko mies ottanut siitä opikseen?

USA:n PAPP:ssa on noppavitosen elementtejä. Se haluaa, että maalin edessä on aina joko sentteri tai toinen puolustajista, jollei sitten koko vastustajan hyökkäyskolmikko ollut maalin takana, jolloin sinne luotiin tasavoima ja toinen laituri putosi palomieheksi. Systeemi on haavoittuvainen, jos esim. sentteri ajoittaa iskunsa keskustasta laitaan/kulmaan myöhässä ja jättää siten jälkeensä tilan, johon syöttää. Mm. turnauksen avauspelissä Eichel epätyypillisesti jopa 5-6 kertaa ajoitti riistoaikeensa huonosti ja esim. Lehkonen ehti syöttää hänen lävitseen Barkoville keskustaan auenneeseen tilaan. Jos vastus puolestaan luo korkealle 3v2-ylivoiman laitureita vastaan, jenkkisentteri ei aina havainnoi sitä ajoissa ja nouse tarpeeksi nopeasti ylöspäin luomaan tasavoimaa. Finaalin avausmaalissakin Eichel oli puoli sekuntia myöhässä ehtiäkseen blokata siniviivaan kiertäneen MacKinnonin rannelaukauksen. USA:n puolustajat taasen ottavat tilan ja ajan aggressiivisesti pois parhaimmillaan mallikkaasti kulmissa. Niinpä Lane Hutsonin ja Adam Foxin sivuuttamiset olivat luontevia.

Syvältä omalta alueelta hitaammalla rytmillä lähdettäessä Kanadan tapaan USA käytti kolmea pelaajaa, kun yksi hyökkääjistä auttoi lähempää. Sen sijaan keskialueen uudelleenryhmittymisissä pyrkimys oli Kanadan tapaan kääntää peliä todella nopeasti pystyyn, jos puolustajalla oli vain lapa auki eikä kukaan hyökkääjistä tuolloin pudonnut puolustajien väliin hakemaan kiekkoa, vaan hyökkäyskolmikko jäi roikkumaan keskialueelle kuten Kanadallakin, joten aika samasta puusta molempien Pohjois-Amerikan joukkueiden systeemit olivat. Tuollaisella nopealla kääntämisellä ja hyökkäyskolmikon tippauksilla takasiniseltä selustaan haluttiin tosiaan varmasti myös luoda jatkuvaa painetta esim. Suomen puolustajille, joten siinä mielessä se oli viisasta. Tulevassakin turnauksessa jenkkien vastustajien puolustajille on tulossa kiireisiä iltapuhteita päätykiekkoja hakiessa.

HAHP-malli oli standardinomainen 2-1-2. H3 etsii tyhjää jäätä b-pisteiden välistä huolehtiessaan samalla puolustusvalmiudesta eritoten playoffeissa. Keskilinjan ylittävien poikittaissyöttöjen ahkera viljely on ollut U20-maajoukkueille tunnusomaista, mutta aivan yhtä paljon edustusmiehistö ei sitä vuosi sitten harrastanut.

AV:lla käytössä olivat 1-3 trap ja omalla alueella 1-1-2. YV oli 1-3-1, Eichel ja Matthews ovat kaiketi yhä sisäänvientivastuussa ykkösylivoimassa, vaikka Quinn Hugheskin pystyy feikkaamaan jättöaikeensa ja kuljettamaankin kiekon itse hyökkäysalueelle. M. Takchuk vallannee päätypelaajan paikan, joten lähinnä slottipelaajan rooli on auki ykkösylivoimassa.

USA:n peluutuksessa pisti silmään se, että usein puolustuspään aloituksissa oli kaksi sentteriä jäällä, kun esim. Miller otti B. Tkachukin paikan Eichelin ketjusta tai Larkin tuli Matthewsin ja Guentzelin rinnalle. Veikkaan saman jatkuvan, mitä pidemmälle turnaus etenee.

Tsekillä on paras eurovalmennus. Päävalmentaja Radim Rulik vakuutti minut aikoinaan jo U20-maajoukkueen peräsimessä palauttaen tsekit MM-finaaliin vuosien tauon jälkeen. Ja kun hän vaihtoi nuorison aikuisiin, tuloksena oli heti maailmanmestaruus Prahan kotikisoissa. Hän on siis jukkajalosmainen kultasormi. Mieleni teki rankata Tsekki hopealle, koska Euroopan olympiaturnauksissa finaalissa on pelannut ainakin yksi eurooppalainen maa modernilla aikakaudella. En pöllämysty, jos tsekit pudottavat välierissä toisen Pohjois-Amerikan suurista kotimatkalle, koska parhaimmillaan puolustusalueen puolustuspeli on organisoitu tiiviiksi ja pelaajat puolustajat karheasti iholla hiillostaen alakolmion miesvartioinnissa tilan ja ajan pois. MM-kullankin Tsekki nappasi luvuin 2-0 Sveitsiä vastaan (viimeinen osuma tyhjiin). Laituritkin ovat valmiina laskeutumaan matalalle puolustamaan ydintä ja uhraamaan kehonsa vastustajan puolustajien lyöntilaukausten edessä. Joskus palomies eli painoton laituri käy kurvaamassa melkein vastapäisessä laidassa, kun Tsekki ylimiehittää painollista laitaa riistohetkissä 4-5 pelaajalla. Riskinä on toki se, että nopealla puolenvaihdolla painottoman puolen puolustajalle vastustajalle aukeaa vapaa väylä maalintekoon, mutta onneksi tsekeillä on maalissa Lukas Dostal, joka on juusesaroksen veroinen kumiukko.

Hyökkäysalueen hyökkäyspeliä (2-3) leimaa halu eristää maalille 2v2-tilanteita ja houkutella vastustajan sentteri korkealle luomaan tasavoimaa. Tsekin puolustajat toimittivat kiekkoa ahkerasti maalille niin viivasta kuin laidoista pintsaustensa jälkeen. Ja noita pintsauksia tapahtuu paljon, koska varmistukset ovat kunnossa ja siten toisinaan Tsekin pyöritykset ovat oikein pitkäkestoisia väsyttäen vastustajaa. Vähemmän tunnetuista nimistä Tomas Kundratek saattaa olla yllättävän tehokas näissä kisoissa ja David Spacekkin on aina esiintynyt maajoukkueessa mallikkaasti kovalla lyöntilaukauksellaan junioriajoistaan lähtien. Tsekki ei myöskään pelkää hakea maalin takaa annettavilla syötöillä H3:a keskustasta parhaasta sektorista, vaan luottaa siihen, että mahdollisten harhasyöttöjen jälkeen se ehtii kiiruhtamaan kotiin päin ajoissa.

Karvaus on 1-2-2 muotoinen. Tiiviin viisikon sisässä on harvemmin isoja välejä, joten MM-finaalissakin Sveitsi joutui turvautumaan monesti vain siirtokiekkoon selustaan. Pohjoisamerikkalaisille tuo on toki jopa jossain määrin ykkösoptio, koska ne eivät halua leikkiä voitolla siniviivojen välissä varsinkaan ratkaisupeleissä. Tsekin puolustajat saavat onneksi lähelleen ensimmäisenä alas ehtivän hyökkääjän, joka loi 3v2-tilanteen kahta karvaajaa vastaan, kun Tsekki noutaa selustakiekkoja omasta päästä. Niinpä luulen, ettei se mahdottomaan pulaan joudu Kanadaa tai USA:takaan vastaan.

Paineen alta lähdöissä Tsekki pyrkii poistumaan omista pelin puolta pitkin ja laituri jatkamaan kiekon sentterille pistelinjalle. Painoton laituri ylijuoksee puoliväliin ja lukee peliä, että juokseeko hän loppuun asti yläpuolelle vai kääntyykö takaisin kohti omaa laitaa leveälle, jolloin on mahdollista mennä kolmeltakin kaistalta yli keskialueen. Cervenka on esim. taidokas tuossa pelinluvussa. Viivelähdöissä Tsekki ottaa viisikon huolellisesti kasaan, jos vastustaja sumputtaa keskialueen, mutta tokkopa Kanada ja USA antavat sille tuohon aikaa ja Tsekin on tultava omista pihalle nopeammalla rytmillä ylempänä mainitulla tavalla. Keskialueen uudelleenryhmittymisissä Tsekki haluaa, että sentteri tulee lähelle auttamaan puolustajia ihan kuten päätykiekkojen noudoissakin. Laiturit jäävät sitten kaksistaan keskialueelle.

Ylivoimapelaamisesta tsekkien ei tarvinne huolehtia, kun mm. David Pastrnak, Roman Cervenka ja Tomas Hertl olivat äärimmäisen tehokkaita jo Suomen kotikisoissa 2022 sillä osa-alueella. Hertl on myös NHL:ssä kahdella viime kaudella ollut yksi sarjan tehokkaimmista YV-maalipyssyistä halliten slottipelaajan roolin liki täydellisesti. Hän osaa niin ohjata kiekkoja sisään korkeasta maskista kuin liikkua oikea-aikaisesti maalin eteen/takatolpalle luomaan hetkellistä ylivoimaa maalineduspuolustajaa vastaan. Hänen aloitustaitonsa myös mahdollistaa tsekeillekin sen, että harvemmin kiekkoa joutuu hakemaan omasta päästä ylivoiman aluksi. Pastrnak taasen vasemmasta siivestä kykenee niin hurjan tulisiin ja lyhytviritteisiin lyöntilaukauksiin kuin oivaltaviin yhden kosketuksen poikittaissyöttöihin. Siniviivassa Hronek rightina pystyy hyvin jakamaan kiekkoa Pastrnakille kuten jo neljä vuotta sitten Helsingissä ja Tampereella. Necas viidentenä lenkkinä täyttää ruutunsa myös.

Suomi tuppaa suoriutumaan yhteistyön jääkiekollaan arvoturnauksissa yleensä mukavasti. Se oli neljän maan turnauksessa tosiasiallisesti kolmas, koska Ruotsin voitto jenkeistä tuli merkityksettömässä pelissä USA:n oltua siinä matsissa osin siipirikkoinenkin. Olen suhteellisen varma, että jos USA:n olisi pitänyt voittaa matsi edetäkseen finaaliin, se olisi sen tehnyt ja Ruotsi jäänyt turnauksen jumboksi. Juuse Saros kykenee voittamaan pudotuspelejä Suomelle yksinään tarpeen tullen ja osin siksikin Suomi on papereissani nelossuosikki. Neljän maan turnauksen pelikirjaan tullee kenties joitain viilauksiakin vielä.

Suomi lähti neljän maan turnauksessa paineen alta vyöryttämällä kiekkoa vain eteenpäin pelin puolen laitaa pitkin kuten Karjala-turnauksessakin Pennasen aikakauden alussa eli painotonkin laituri ylijuoksi pelin puolelle. Turnauksen avausmaali oli paraatiesimerkki, kun Luostarinen ehti siirtää kiekon ylijuosseelle Granlundille ohi jenkkien karvauksen ja Suomi pääsi omista erittäin puhtaasti ulos hyökkäämään kolmella kahta vastaan, kun Määttä lähti tukemaan hyökkäystä keskikaistaa pitkin ja Jokiharju painotonta puolta. Hanifin lukitsi Määtän keskikaista-ajon ja Faber yritti sitten häiritä Granlundia, mutta tämä onnistui löytämään Jokiharjun vapaana miehenä painottomalta puolelta. Kiekko löytyi sitten maalista. Oletan, että parhaimmillaan Suomi olympialaisissakin yhden kosketuksen siirroillaan pääsee suorahyökkäämään pätevästi.

Suomen HAHP-malli oli vuosi sitten Karjala-turnauksestakin tuttu 2-1-2, jossa puolustajat toimittivat kiekkoa suoraviivaisesti vain maalille heti paikan saatuaan eikä näiltä vaadittu viivatanssimista, koska se ei vahvuuksiin kuulu. Matinpalo oli paraatiesimerkki kiekon toimittamisesta vain maalille välittömästi ja sinne sitten meni pari pelaajaa kakkoskiekolle. Esim. Lehkonen oli avauskympillä jenkkejä vastaan lähellä ohjata korkeasta maskista H3:na Vaakanaisen kudin sisään

Suomi karvasi/tukki keskialueen Karjala-turnauksesta poiketen 1-2-2/1-4:llä eikä 1-1-3/2-3:llä. Sikäli se siis kunnioitti laatuvastustajia ja luulen saman jatkuvan Milanossa. Italiaa vastaan kenties alkulohkossa Suomi voisi mennä päälle kahdella pelaajalla ärhäkämmin.

Keskialueen uudelleenryhmittymisissä/ylemmissä viivelähdöissä Suomikin jätti kaikki hyökkääjät usein ylös pohjoisamerikkalaisia kopioiden. Viidennessä takaiskussa se kostautui USA-pelissä, kun Slavin katkaisi Matinpalon avauksen ja käännöstä Eichelin lätty putosi täydellisesti B. Tkachukin luistelulinjalle. Tämä veivasi limpun sisään. On mielenkiintoista nähdä se, että hakeeko sentteri lähempää kiekkoa helmikuussa vai jatkaako Suomi samalla sapluunalla, koska neljän maan turnauksessa uudelleenryhmittymisiä seuranneet hyökkääjien ohjaukset keskialueelta selustaan eivät tuottaneet tarpeeksi hyviä jatkokarvaustilanteita, vaan jatkopaine oli myöhässä eivätkä Suomen hyökkääjät päässeet kiekkoon takaisin käsiksi riittävästi hyökkäysalueella. Tuo lienee selkein kehityskohde Milanossa.

Suomen AV-muoto oli vuosi sitten aika kapea tukkien pistelinjojen välin. Jos se on liian passiivinen, suoraviivaisilla viivakudeilla hyökkääjien välistä Leijonia voi ainakin haavoittaa. Toisaalta Suomella on asettaa askiin mukava määrä laadukkaita AV-hyökkääjiä, jotka osaavat häiritä läheltä vastustajan takakolmiota.

YV-haku lienee rutiininomainen tuplahaku pohjasta. Heiskanen jättää kiekon Aholle ja Hintzille, jos jälkimmäinen mahtuu ykkösylivoimaan. Laineen tilalle vasempaan siipeen saatetaan hahmotella Teuvo Teräväistä, joka orkestroi MM-kisoissa siltä paikalta Suomen ylivoimapeliä.

Ruotsi ei ole arvoturnauksissa vakuuttanut Sam Hallamin alaisuudessa. Siksi se on vitossuosikki. Yksi ongelmista MM-kotikisoissa oli se, että ajoitukset eivät toimineet paineen alta lähdöissä. Laiturit eivät saaneet jatkettua kiekkoja pistelinjalle sentterin lapaan täyteen vauhtiin tarpeeksi usein ja peli hidastui, kun laiturin pitikin ottaa koko kentän puolenvaihdolla mukaan painoton puolustaja. Yksi tapa tehostaa hyökkäämistä oli se, että keskialueen uudelleenryhmittymisissä sentteri rotatoi laiturin paikalla takasiniselle ja esim. Nylander tai Raymond teki sentterihaun puolustajien yläpuolelle. Tuo kaksikko pystyy yksinään kuskaamaan kiekon sisään vastustajan alueelle eikä kulloinen hyökkäyskolmikko ole niin riippuvainen toistensa ajoituksista tällöin. Odotan näkeväni samaa Milanossakin, koska Ruotsin sentteriosastossa on puutteita Leo Carlssoninkin poisjäännin myötä.

HAHP:ssä pari pelaajaa tekee uutterasti tukitoimia ytimessä 2-1-2/2-3:ssa. Se oli sinällään kotikisoissa aika ajoin melko vahvaakin ja vaarallisen oloista, kun vaikkapa Raymond hyökkäsi alamäkeen siniviivasta, mutta Ruotsin tulisi vain saada enemmän noita hyökkäysalueen myllyjä aikaan pääsemällä sinne viime vuotta paremmin. Kiekottomana Ruotsi puolustaa tavanomaisella 1-2-2:lla toivoen, että tiivis alanelikko pakottaa keskialueella vastustajan siirtokiekkoon. PAPP:ssa alakolmio miesvartioi, mutta tuplauksien ajoitus jätti toivomista keväällä. Pudotuspeleissä olympiaturnauksessa ei ole varaa samaan.

Pikaluistelu, miehet 500 m

1. Jordan Stolz (USA)

2. Jenning De Boo (NED)

3. Damian Zurek (POL)

4. Wataru Morishige (JPN)

5. Sebas Diniz (NED)

- 500 metrin kisa on herkkä ja siksi Stolzkaan ei ole sillä matkalla ollut voittamaton tällä kaudella. Salt Lake Cityssä De Boo luisteli toisessa kisassa melkein maailmanennätyksen. Stolz oli tuon kisan neljäs 16 sadaosaa hollantilaiselle ikätoverille jääneenä.

Calgaryssä puolestaan Korean Jun-Ho Kim otti ensimmäisen voittonsa sitten joulukuun 2022. Startti oli vahva ja viimeisessä kaarteessa hän luotti teräänsä. Olympiavoittaja Gao Tingyu sai peesin Zurekista, mutta hyytyi silti päätöskaarteessa. Zurek puristi ulkoa edelle eikä se yllättänyt, kun M. Poutalakin joskus totesi selostuksissaan, että Gaohan on parempi luistelemaan silloin, kun hän saa kisata sisältä ulospäin. Kazakstanin Yevgeniy Koshkin kellotti historian nopeimmat 100 metriä (9.31) ja pääsi sillä Stolzin peesiin takasuoralle, mutta horjahti sisäkaarteessa, jossa muillakin oli ongelmia. Stolz kiiruhti kakkoseksi ulkoa. Viimeisessä parissa De Boo ei ehtinyt 9.67 startillaan jakamaan kuin kakkossijaa Stolzin kanssa. Toisessa Calgaryn kisassa Stolz petrasi 33.79:ään ottaen omansa. Lähtö oli 9.54 ja sisäkaarre sujui hyvin lopussa. Kim oli voittonsa perään kolmas toisessakin skabassa. De Boon lähtö ei parantunut ja isoilla välityksillään hän jäi viidenneksi. Gao ja Koshkin molemmat kiihdyttivät 9.3-alkuisesti, muttei herrojen ruuti riittänyt koko kierroksen läpivetämiseen ja tuskin olympialaisissakaan. Zurek luisteli päätösparissa hopealle (33.85) ja Wataru Morishigekin oli neljäs.

Heerenveenissä Stolz voitti (33.90). Sekä startti 9.56 että lentävä kierros 24.34 olivat noin kymmenyksen De Boota nopeampia. De Boon rinnalla Kim hävisi puoli sekuntia lentävällä kierroksella. Olen hieman skeptinen, että korealaisen hermot kestäisivät kovassa parikamppailussa, kun se Calgaryn voittokin tuli paineettomasti kisan alkupäästä. Heerenveenin kolmonen oli Stolzin vanavedessä Morishige.

Hamarissa Stolz teki rataennätyksen 33.97 painellen ensimmäisenä Norjassa alle 34 sekuntiin. De Boo sai samanlaisen 9.5-alkuisen lähdön, muttei pysynyt kyydissä kuin kakkoseksi. Toisenkin kisan Stolz vei, mutta vain sadaosalla Zurekiin. Puolalainen tuli sisältä ohi loppusuoralle, mutta Stolzin viimeiset 100 metriä olivat tutun kovat ja hän puristi takaisin edelle.

Zurek voitti Inzellissä ensimmäisen MC-kisansa olympiakenraalissa. Hän oli jopa 17 sadasosaa Stolzia nopeampi. Tämä näytti siltä, että treenikuorma painoi vielä hieman jaloissa. De Boo oli vasta seitsemäs tuossa kisassa.

Summa summarum, suosikkikolmikko on selkeä. Stolz on voittanut kaksi kolmasosaa kisoista, joten 33%:n todennäköisyydellä hän ei ota kultaa. Melkein alkukaudesta ME:n luistellut De Boo on papereissani kakkossuosikki, vaikka Zurek onkin ollut tammikuussa kovemmassa kunnossa. Hollantilainen voitti vuosi sitten MM-kultaa Stolzin kasvojen edestä ja jos vain lähtökiihdytys toimii eikä se ole 9.6-alkuinen, olympiavoittokin on realismia. Zurek puolestaan kesti EM-kotikisojen paineet tammikuun alussa ottaen sieltä jo kultaa.

Morishige kaatui Inzellissä Stolzin parina, mutta on ollut olympiadin kaikissa MM-kisoissa viiden parhaan sakissa kruununaan pronssi vuodelta 2023. Tälläkin kaudella hän on kertaalleen ollut korokkeella, mutta muutoin sen välittömässä läheisyydessä useimmiten. Niinpä japanilainen on nelossuosikki. 

Marten Liiv (EST) oli kolmas Inzellissä yllättäen, vaikka ennen kautta hän panosti ennemmin tonnille. Koshkinin kohdalla en vain jaksa uskoa, että viimeiset 200 metriä kantavat olympialaisissakaan, vaan hän kanttaa ennen aikojaan. Niinpä rankkaan vitoseksi Dinizin, joka oli Hollannin karsinnoissa ensimmäisessä kisassa jopa De Boota nopeampi ja toisessa sitten kakkonen tämän jälkeen. Hamarissa hän oli neljäs toisessa kisassa jääden viisi sadaosaa palkintopallista.

Pikaluistelu, naiset 500 m

1. Femke Kok (NED)

2. Jutta Leerdam (NED)

3. Erin Jackson (USA)

4. Yukino Yoshida (JPN)

5. Kaja Ziomek-Nogal (POL)

- Kok on ylivoimainen suosikki pistettyään Salt Lake Cityssä vanhimman elossa olleen ME:n historiankirjoihin. 12 vuotta vanha ennätys rikkoontui superkomeasti, kun Kok luisteli 36.09. Ensimmäisenä naisena historiassa hän luisteli lentävän kierroksen alle 26 (25.90) sekuntiin. Hän voitti Calgaryssäkin ensimmäisen kisan puolella sekunnilla luistellen 36.65. Toisessa kisassa Leerdamiin eroa oli "vain" 29 sadaosaa, kun maannainen pisti hänet vähän tiukemmalle. Erotus syntyi startissa, sillä lentävät kierrokset olivat 26.44 ja 26.45. Vaikka Kokilla onkin hallussaan historian nopein kierros, olen valmis kuuntelemaan argumentteja myös siitä, että Leerdam olisi maailman paras nainen yksittäisellä lentävällä kierroksella. Hollanti nappasi lopulta vitoisvoiton, kun Marrit Fledderus oli kolmas mentyään viimeisen kaarteen aivan rajoilla nojaamisen suhteen. Olympiaedustaja Anna Boersma oli neljäs ja Angel Daleman luisteli nuorten ME:ksi 37.28, mutta kilpailu Hollannissa on niin kovaa, ettei hän mahtunut olympiakoneeseen. Heerenveenissäkin Hollanti nappasi kolmoisvoiton samalla järjestyksellä kuin Calgaryssä. Kok kiihdytti tuolloin jopa 24 sadaosaa Leerdamia nopeammin avaussatasen ja lentäväkin kierros oli 26.66 vs. 26.80 eli hieman parempi kuin Jutalla.

Kakkossuosikki on Leerdam. Tämä voi haastaa Kokin erityisesti siinä tapauksessa, että hän pääsee arvonnassa lähtemään sisältä ja saa sitten polkea täysillä ulkokaarretta lopussa isoilla välityksillään. Toki ei sekään Heerenveenissä auttanut, mutta siten teoriassa Kok voisi olla kukistettavissa.

Jos Fledderus olisi läpäissyt Hollannin karsintaseulan eikä ottanut kahta varaslähtöä, hän olisi ollut kolmossuosikki tähän kisaan. Boersman kanssa Hollannin kolmoisvoitto on uhattuna. Pidän häntä korkeintaan vitossuosikkina.

Hollantilaisten sekaan kiilaa lyövät Yoshida ja Jackson. Kok luisteli Hamarissa vain yhden 500 metrin kisan. Sen toisen voitti Yoshida. Hän oli toki ollut jo aiemmin kolmas ja neljäs esim. Salt Lake Cityssä, joten ei voitto yllätys ollut ja nosti hänet kirjoissani nelossuosikiksi.

Pekingin olympiavoittaja Jackson on kärsinyt takareisivammoista eikä siksi Hamarissakaan kisannut täysillä, vaan starttipaukun jälkeen lopetti yrittämisen, koska MC-pisteiden/olympiapaikkojen takia hänen piti olla starttiviivalla. Se oli irvokasta. Alkukaudesta hän oli kotikisoissaan kahdesti kakkonen Kokin jälkeen (toisessa kisassa vieläpä selvä marginaali taaksepäin), joten jos ja kun hän on hiljalleen kuntoutumassa parempaan kuosiin, pronssimitali on arvioni. Inzellissä hän oli neljäs tammikuun lopussa, mutta lentävä kierros oli puoli sekuntia Kokia hitaampi.

Mainittakoot Puolan Kaja Ziomek-Nogal yhtenä ehdokkaana viiden kärkeen. Hän oli kahdesti toinen Hamarissa ja alkukaudestakin luisteli yhden hyvän kisan USA:ssa. Inzellin olympiakenraalissa hän oli kolmas Kokin ja Leerdamin takana. Siksikin rankkasin hänet Boersman etupuolelle.

Pikaluistelu, miehet 1000 m

1. Jordan Stolz (USA)

2. Joep Wennemars (NED)

3. Jenning De Boo (NED)

4. Damian Zurek (POL)

5. Finn Sonnekalb (GER)

- Tonnilla on lähdettävä liikkeelle lähes täysillä, mutta samalla on pakko jotenkin säästellä energiaa loppuun, kun luistelee lentävän kierroksen niin täysiä kuin kykenee. Toisen lentävän kierroksen voi olettaa olevan puolisentoista sekuntia hitaampi suunnilleen. Olen tehnyt kuninkuusmatkalta muistiinpanoja läpi kauden ja ne ovat alla:

Salt Lake City:

Stolz 16.05-24.31-25.32=1.05.68

Zurek 16.03-24.02-25.97=1.06.02

De Boo 16.13-24.20-26.01=1.06.34

Ning 16.55-24.36-25.57=1.06.48

Wennemars 16.48-24.39-26.14=1.07.01 (takasuoralla passaus Stolzille)

Calgary:

Stolz 16.03-24.25-25.72=1.06.00

De Boo 15.97-24.07-26.07=1.06.11 (HUIMA pari. De Boo oli Stolzia vähän edellä väliajoissa ja sai takasuoralle vielä imun, mutta loppusuoralla Stolz rutisti ohi!)

Wennemars 16.2-24.39-25.82=1.06.44 PB

McLeod 1.06.62

Zurek 1.06.90

Prins 1.07.18

Heerenveen:

Stolz 16.04-24.27-26.06=1.06.37 (tuhosi parinsa De Boon ollen nopein joka sektorilla eikä enää vain nojannut viimeisen kierroksen ylivoimaan!)

Sonnekalb 16.4-24.7-26.2=1.07.41

Prins 16.4-24.7-26.3=1.07.49

De Boo 16.19-24.66-26.74=1.07.59

Ning 16.5-24.7-26.3=1.07.69

Wennemars 1.07.75 ja Zurek kymmenyksen hitaampi (sijat 5 ja 7)

Hamar:

Stolz 16.12-24.78-26.73=1.07.63 TR

Zurek 16.2-24.6-27.3=1.08.22

Nuis 1.08.25

De Boo 16.18-24.70-27.40=1.08.28 (ei pysynyt Stolzin kannassa kirikierroksella)

Sonnekalb 16.7-25.2-27.2=1.09.27

Yllä mainittujen kisojen lisäksi päätöskisassa Inzellissä Stolz otti viidennen voittonsa viidestä kisasta ennen Zurekia ja Wennemarsia. Lähellä kuitenkin oli, ettei hän olisi päässyt hakemaan olympiavoittoa mielimatkaltaan, sillä jenkkien karsinnoissa hän meni nurin kiihdytyksessä, nousi ylös ja oli silti kolmas luistellen 1.07.9.

Stolzin vahvuus muihin nähden on viimeinen kierros. Oletus on se, että olympialaisissakin hän luistelisi sen ainakin pari kymmenystä toiseksi parasta nopeammin. Calgaryssä Wennemars hävisi kymmenyksen, mutta sen lähemmäs muut eivät ole päässeet. Viime MM-kisoissa Stolz jäi pronssille sairasteluiden vuoksi, mutta terveenä hänen pitäisi tämä kisa harjata nimiinsä.

Kakkossijalle ovat tyrkyllä Wennemars, De Boo ja Zurek. Puolalaisella on kolme kakkossijaa, mutta myös pari heikompaa kisaa. De Boo oli alkukaudesta kahdesti palkintopallilla ja MM-hopeaakin häneltä löytyy vuoden takaa. Wennemars on puolestaan hallitseva maailmanmestari. MM-kisoissa miespuolinen M. Takagi eli Wennemars luisteli tosi vakaana pakettina ja reisissä riitti ns. jerkkua eikä hän horjahdellut kaarteissa yhtään. De Boo ei aivan kestänyt viimeistä kierrosta maanmiehensä tahdissa häviten 16 sadasosaa ja luulen saman tapahtuvan olympialaisissakin. Minusta hollantilaisten maksimipotentiaali on puolalaista korkeampi ja siksikin jätän Zurekin neloseksi. Esimerkiksi vuosi sitten Calgaryn MC:ssä De Boo aloitti 16.06+23.92 luistellen ensimmäisenä ihmisenä 600 metriä alle 40 sekuntiin ja lentävän kierroksen alle 24 sekuntiin. Toki silti hän taipui siinäkin kisassa  14 sadaosaa Stolzille, jonka väliajat olivat 16.01, 24.21 ja 25.69=1.05.91.

Heerenveenin kakkonen Sonnekalb ja Kiinan Zhongyan Ning ovat vahvimmat ehdokkaat vitospaikalle. Saksalainen on muutaman vuoden Stolzia ja De Boota nuorempi, mutta tekemässä läpimurtoaan tällä kaudella. Ningin päämatka on tonnivitonen, mutta unelmavedolla hän voisi ottaa tästäkin kisasta pronssin. Eikä pidä unohtaa Viron Marten Liiviä, jolle tämän pitäisi kuitenkin olla päämatka Inzellin 500 metrin kolmossijasta huolimatta. Hollannin kolmas edustaja Kjeld Nuis satsaa Ningin tapaan enemmän tonnivitosella, vaikka Hamarissa hyvin luistelikin.

Pikaluistelu, naiset 1000 m

1. Jutta Leerdam (NED)

2. Miho Takagi (JPN)

3. Femke Kok (NED)

4. Beatrice Lamarche (CAN)

5. Erin Jackson (USA)

- Tästä kisasta pitäisi tulla tiukka kuten jo viime MM-kisoissa, jossa järjestys oli Takagi-Kok-Leerdam. Kok on kuin naispuolinen Stolz luisteluasennoltaan ja voitti Calgaryssä tämän matkan 500 m kisan jatkoksi. Viimeinen kierros kulki 28.54:een. Hollanti otti neloisvoiton, vaikka Leerdam hyytyi päätöskierroksella kakkossijalta neloseksi ollen lähes sekunnin Kokia perässä. Isabel Grevelt ja Fledderus täydensivät palkintopallin. Heerenveenissä Kokin lentävät kierrokset kulkivat 27.0 ja 29.8. Hän hyytyi liikaa Takagiin nähden, joka tonnivitosen spesialistina kesti lopun paremmin (17.7-27.2-29.2). Päätösparissa Leerdam vei tikkarin Takagilta 13 sadaosalla (17.6-26.8-29.6) eli hän ei hyytynyt niin paljoa kuin Kok, vaikka keskikierros oli kovempi. Kyseessä oli Jutan kauden toinen voitto tällä matkalla. Kisamatka oli hetken aikaa vaarassa, kun hän kaatui olympiakarsinnoissa, mutta nimettiin kuitenkin joukkueeseen.

Takagi voitti Hamarissa, josta Leerdam puuttui. Lentävät kierrokset olivat 27.1-29.3 vrt. Kokin 27.1-29.9. Oletusarvo on viimeisten kisojen perusteella se, että Kok ei kestäisi kuitenkaan Milanossakaan tuota viimeistä 400 metriä siten kuin alkukaudesta, vaan häviäisi puolisen sekuntia siinä Takagille, joka uinui alkukauden, mutta on sittemmin parantanut menoaan viikko viikolta. Takagin edelle rankkaan puolestaan kuitenkin vielä Leerdamin tämän matkan spesialistina. Leerdamin pitää vain repiä tarpeeksi eroa 600 metriin mennessä nopeuttaan hyödyntäen ja taistella viimeinen kierros siedettävästi niin, ettei Takagi kavenna eroa kuin muutaman kymmenyksen. Takagi joskus hyytyy tonnivitosella, joten siksi tonnikin passaa hänelle, kun siinä ei ainakaan käy niin, vaan hänellä on etu kirikierroksella. Inzellissä viimeisessä MC-kisassa kärkikolmikko oli juuri siinä järjestyksessä kuin uskon sen olevan olympialaisissakin. Leerdam teki eron Takagiin keskimmäisellä kierroksella, joka oli seitsemän kymmenystä kovempi. Avaus ja lopetus olivat samaa luokkaa. Kok puolestaan jäi viimeisellä kierroksella lähes sekunnin, joka oli tavanomaistakin enemmän.

Hollannin kolmas edustaja on yllättäen karsintakakkonen Schulting, joka viime olympialaisissa vuoli kultaa kaukalopikaluistelussa. Boersman tapaan en usko, että Schultingin kanssa Hollanti ottaa missään nimessä kolmoisvoittoa.

Kanadalaislupaus Beatrice Lamarche oli avauskisassa peräti kolmas ja MC:n kokonaispisteissä viides. Viimeinen kierros oli tuolloin aivan hollantilaisten suosikkien tasoa. Kotikisassakin (6:s) kirikierros oli vain seitsemän sadaosaa Leerdamia hitaampi, mutta ensimmäiset 600 metriä kaipaisivat räjähtävyyttä lisää.

Brittany Bowe (USA) on puolestaan vetänyt tasaista sarjaa viidennen sijan tuntumaan läpi sesonkin. Jenkkien karsinnoissa hän kuitenkin hävisi 39 sadaosalla väljästi luistelleelle Jacksonille. Ajat olivat toki aika heikkoja vrt. alkukauden MC-kisaan samassa miljöössä. Niinpä Lamarche on rankingneloseni, vaikka Inzellissä olympiakenraalissa jenkit olivat hänen edellään sijoilla neljä ja viisi. Bowe vieläpä niukasti Jacksonin edellä. Yhtä kaikki, ei kukaan kolmesta pohjoisamerikkalaisesta ota mitalia ilman kärkikolmikon epäonnistumisia.

Pikaluistelu, miehet 1500 m

1. Jordan Stolz (USA)

2. Kjeld Nuis (NED)

3. Zhongyan Ning (CHN)

4. Finn Sonnekalb (GER)

5. Joep Wennemars (NED)

- Suosikkikolmikko on selkeä tällä matkalla. Stolz voitti kaikki viisi kisaa ja tonnivitosella hänen viimeisen kierroksen ylivoimansa ilmenee usein vielä räikeämmin. Salt Lake Cityssä hän ohitti parinsa Nuisin vaivattomasti viimeisellä kierroksella painellen voittoon. Ning oli kakkonen ennätyksellään 1.41.02. Calgaryssä Stolzin loppu oli taas väkevä ja hän kukisti parinsa Saksan 18-vuotiaan toivon Sonnekalbin sekä Nuisin. Wennemars ja Tim Prins täydensivät kärkiviisikon. Kärkiviisikko oli tuossa kisassa puolen sekunnin sisässä.

Heerenveenissä Stolz jatkoi tappiottomana. 26.0 ja 27.5 olivat ylivertaiset viimeiset kierrokset. Hän vain pistää ekstravaihteen päälle viimeisessä takasuoran vaihdossa 1300 metrin kohdalla ja se on menoa sen jälkeen. Rataennätys muuntui 1.42.55:een. Sonnekalb lopetti kisansa 26.8-28.3 ja tuossa se vajaan parin sekunnin ero Stolziin tuli. Nuis-Ning -pari oli niukasti edellä 700 metrissä Stolzia, mutta koki saman kohtalon lopulta. Nuis puristi kirikierroksen kiinalaista paremmin (28.3 vs 28.5) ollen kakkonen ja Ning kolmas. Erot Stolziin olivat 0,7 & 1,3 sekuntia. Prins ja Wennemars olivat sijoilla 5-6 Sonnekalbin perässä. Prins ei kuitenkaan päässyt olympialaisiin, joten Wennemars on siten vitossuosikki matkalle.

Hamarissakin Stolz oli (28.2/1.44.16 TR) paras ennen Nuisia (29.1) ja Ningiä (29.0). Sonnekalb oli neljäs. 1100 metriin asti kisa voi olla jopa yllättävän tasainen, mutta viimeisellä 400 metrillä Stolz on sen vajaan sekunnin nopeampi kuin seuraavaksi paras. Inzellissä Ning oli toinen ja luisteli jaksavan näköisesti loppuun asti, mutta Stolz oli silti yhdeksän kymmenystä nopeampi viimeisellä ratakierroksella ja voitti yli sekunnilla, heh. Nuis kellotti uransa nopeimmat 300 metriä 23.05 (pl. ME-luistelu 2019) ja oli siitä tyytyväinen, vaikka se kostautuikin hieman lopussa.

Isoin mielenkiinto kohdistuu lähinnä siihen, että onko Nuis vai Ning hopealla. Toivottavasti he luistelevat samassa parissa, jolloin ei jää jossiteltavaa. Annan pienen edun Nuisille Heerenveenin MC:n henkisen yliotteen perusteella, vaikka Ning näyttikin todella rennolta olympiakenraalissaan. Kun Stolz voitti MM-kultaa 2023, hänen kierroksensa olivat 25.5-26.7-27.7. Tuo oli nerokasta, ettei hän repinyt ylikovaa ensimmäistä 300 metriä luistellen ne vain 23.5:een. On tavanomaista, että kierrosajat putoavat juuri noin sekunnilla, kun tonnivitosella taktiikkana on monesti lähteä rennon kovaa liikkeelle, jotta vauhdin saa ylös ja sitten on hiuksenhienosti luisteltava rauhallisemmin kuin tonnilla. 

Pikaluistelu, naiset 1500 m

1. Ragne Wiklund (NOR)

2. Miho Takagi (JPN)

3. Antoinette Rijpma-De Jong (NED)

4. Femke Kok (NED)

5. Han Mei (CHN)

- Oli valtava yllätys, ettei kolme ensimmäistä MC-kisaa voittanut Beune lunastanut maansa karsinnoissa paikkaa tähän lajiin, vaan ainoastaan kolmelle kilometrille. Tonnivitosella hän jäi neljänneksi, joten ajatukseni siitä, että Beune voisi olla kisojen mitalikuningatar, mureni. Se on harmillista, koska tällä olympiadilla mm. hänellä ja Takagilla on ollut hienoja pariotatuksia.

Calgaryssä Beunen viimeinen kierros 29.65 oli ylivoimainen (reilun sekunnin Takagia kovempi) ja sillä irtosi voitto. Takagi oli toinen ja hänen parinsa Bowe kolmas. Rijpma-De Jong ja Wiklund pariluistelivat sijoille neljä ja viisi. Heerenveenissä Beune ja Takagi luistelivat parina. Takagi otti alkuun puolen sekunnin raon, mutta Beune nousi tasoihin 700 metriin mennessä. Seuraava kierros meni tasatahtia, kunnes viimeisellä 400 metrillä Beune oli sekunnin kovempi toistamiseen. Kyllähän kultamitali olisi ollut hänelle pedattu, kun Takagi hyytyi jopa viidenneksi. Tämä toki hyödynsi Beunen puuttumisen Hamarissa luistellen voittoon, vaikka hän oli aivan puhki 32.4 kirikierroksensa jälkeen. Wiklundin lopetus 31.1 toi kolmannen sijan, kun alussa hän oli liiaksi perässä.

Inzellissä Beune voitti kuin veistä haavassa kääntäen olympiakenraalin. Takagi oli toinen. Loppu oli taas hidas (27.6-29.2-31.8), muttei hän näyttänyt niin väsyneeltä kuin aiemmin. Wiklund oli kolmas luisteltuaan 27.7-29.3-30.9, mutta kahdeksan kymmenystä hitaampi avaus jätti hänet Takagin taakse. Tuo oli silti häneltä lupauksia herättävä luistelu. Hänhän voitti maailmanmestaruuden vuonna 2021 ja kun nyt pakka on auki Beunen puuttumisen myötä, minulla on kutina, että sama voisi toistua. Hän on trendaamassa oikeaan suuntaan Takagiin nähden eikä ollut niin isolla takamatkalla puolimatkassa kuin esim. Hamarissa. Veikkaan, että olympialaisissa osat kääntyvät päälaelleen. Salt Lake Cityssähän kauden avauksessa Wiklund oli niin ikään kolmas maansa ennätyksellä 1.51.96.

En nimittäin haluaisi pistää Takagia suosikiksi viimeisten kierrosten kanttaamisten vuoksi. Rijpma-De Jongkaan ei Hamarissa vakuuttanut jääden Wiklundista lisää lopussa, mutta hän toki voitti maansa mestaruuden mielimatkallaan eikä olympiamitalin uusiminen kaukana siten ole. Heerenveenissä Rijpma-De Jong jakoi voimansa eri tavoin puristaen 30.4 lopetuksellaan kakkoseksi Beunen takana. Hollannin karsintojen voittoaika oli vielä kolme kymmenystä parempi 1.53.0, joten puhtaasti tuon takia sympaattista punapäätä ei sovi unohtaa. Salt Lakessakin kauden avauksessa Antoinette oli toinen Beunen jälkeen ja voitti Wiklundin parilla kymmenyksellä. Inzellissä kuitenkin näkyi sitten taas tältä kaudelta tutumpi puoli hänestä, kun hän kesti Beunen vauhtia 700 metriä ennen hyytymistään vasta seitsemänneksi. Viimeinen kierros oli vain 31.5. Rijpma-De Jong on kolmesta suosikista ailahtelevin ja siksi hän on rankingkolmonen.

Jotta Beune jäi ulos kisakoneesta tällä matkalla, Kokin piti luistella ylimatkalla vain sadasosan De-Jongia hitaammin ja Grounewoud oli kolmas ennätyksellään 1.53.05 häviten voittajalle kolme sadasosaa supertiukassa kilpailussa. Beunen ero voittajaanhan oli vaivaiset kaksi kymmenystä. Paria viikkoa aiemmin maailmancupissa Kokin ja Grounewoudin ajat olisivat riittäneet kärkikaksikoksi ohi jopa Beunen, joka luisteli silloin 1.53.10. Periaatteessa Hollannin kolmoisvoittokaan ei ole poissuljettu ajatus, mutta Inzellin MC palautti dieselmäisen Grounewoudin maan pinnalle, kun hän oli kahdeksas. Viimeinen kierros 30.99 oli Wiklundin veroinen, mutta alussa hän jäi vielä raaemmin nopeammista naisista enkä usko TOP5-sijoitukseen tällä matkalla.

Brittany Bowe ja Ivanie Blondin ovat Pohjois-Amerikan kortit tähän skabaan. Blondin oli kolmas Heerenveenissä häviten niukasti De-Jongille. Hän on parhaimmillaan massastartissa ja takaa-ajossa, mutta kun pakka on auki, hänen ei pitäisi ainakaan kantata lopussa. Viiden sakkiin saumat ovat olemassa. Bowen kohokohta oli kolmossija taasen Calgaryssä Takagin ja De-Jongin välissä. Jenkkien karsintojen voittoaika oli vaisu 1.55.0. Viimeinen kierros näytti sen verran raskaalta, etten oleta hänen olevan alkukauden veroisessa iskussa Milanossa, vaikka Inzellistä tulikin vitossija. Kiinan Han sen sijaan luisteli oikein hyvin alkupäässä kisaa ja viimeinen kierros oli Beuneakin kymmenyksen parempi, joten hän nousi neljänneksi sen ansiosta ja lunasti vitossuosikin aseman Milanoon. Hänen luistelunsa näyttää miesverrokin Ningin tapaan todella kepeältä parhaimmillaan.

Nadehzha Morozova (KAZ) on jokeri oltuaan Hamarissa toinen. Toisaalta sitä ennen perustaso oli pistesijoilla, joten hän on ennemmin seiska- tai kasisuosikki.

Pikaluistelu, miehet 5000 m

1. Sander Eitrem (NOR)

2. Metodej Jilek (CZE)

3. Timothy Loubineaud (FRA)

4. Casey Dawson (USA)

5. Vladimir Semirunniy (POL)

- Miesten ensimmäinen kisamatka on vitonen. Kuten muillakin pidemmillä matkoilla, takniikkana on lähes kaikilla luistella tasaisia kierroksia. Aluksi mennään toki hieman kovempaa, kunnes vauhti tasaantuu, mutta tavoitteena on välttää hyytymistä ja kierrosaikojen putoamista. Parhaimmillaan kierrosajat menevät sekunnin haarukkaan.

Kausi alkoi sensaatiomaisesti, kun Loubineaud luisteli Salt Lakessa maailmanennätyksen 6.00.23, mutta viikkoa myöhemmin hän oli vasta neljäs ajalla 6.02.47. Jenkkien Dawson voitti kiihtyvällä lopullaan ohittaen parinsa Davide Ghiotton (ITA) selvästi. Tämä oli Salt Laken tapaan tahmea ja jäi neljä sekuntia kärjestä kutossijallaan.

Hamarissa kärkikolmikko oli Jilek-Loubineaud-Eitrem. Jilek luisteli pari kymmenystä ranskalaista nopeampia kierroksia kuten Heerenveenin kymppitonnilla. Hamarin kisassa 1800 metrin kohdalla Jilek siirtyi väliajoissa kärkeen ohi Vladimir Semirunniyn (POL). Jilekin väliajat pysyivät 29 sekunnin pinnassa 2200 metristä eteenpäin, kun Loubineaudille ne alkoivat pudota 29.1:stä 29.5:een. Jilekin kolmanneksi ja toiseksi viimeiset kierrokset olivat jopa 28.8-tasoa ja hän lopetti urakoinnin 28.67:een rikkoen Sven Kramerin 15 vuotta vanhan rataennätyksen. Tuo luistelu teki tuossa vaiheessa kautta hänestä ykkössuosikin olympiamittelöön ajallaan 6.07.58. Eitrem luisteli jonkin aikaa 29.2-29.4 aikoja 1800 ja 260 metrin välillä, mutta putosi sitten dawsonmaisiin 29.6 kierroksiin. Tämä pystyi pysymään kauemmin alle 30 sekunnin kierroksissa kuin Eitrem, muttei Dawsoniltakaan nähty samanlaista kiihtyvää loppua kuten voittokisassaan, joten Eitrem pysyi kolmosena ja Dawson oli vasta kahdeksas.

Ghiotto oli yhä vaisu hyytyen pariaan Ted-Jan Bloemenia vastaan viimeisellä kilometrillä enkä jaksa uskoa, että italialainen ottaisi tästä millään mitalia, kun hän ei ole ollut viime kauden veroisessa iskussa, jolloin hän oli MM-nelonen. Ghiotto on papereissani kutossuosikki. EM-kisoissakin hän hävisi kuusi sekuntia Semirunniylle.

Viimeisimmässä MC-kisassa Inzellissä Jilek menetti suosikkistatuksensa, kun Eitrem luisteli ensimmäisenä miehenä alle kuuden minuutin ja saman tien 5.58:n puolelle. Hän alkoi kiristää 1800 metristä eteenpäin 27.9 kierroksia ja jaksoi paahtaa loppuun asti niukasti päälle 28 sekunnin kierroksia. Jilekillä puolestaan viimeisellä kolmella kilsalla kierrosajat heittelivät hieman, mutta mediaani oli noin 28.7. Eitrem repi eroa puolisen sekuntia per kierros ja maalissa sitä oli 3,5 sekuntia. Silti Jilek oli kisan toinen ja nappaa minimissään hopeaa tästä lajista.

MM-kisoissahan Eitrem juhli kultaa kotiyleisön edessä väkevällä kirikierroksellaan. Hän on luistelutyyliltään köyhän miehen van der Poel. Hän on taas virittänyt kuntonsa taas optimaaliseksi arvokisoihin, koska ennen Inzellin kisaa hän ei ollut osoittanut samanlaista kestävyyttä lopussa kuin MM-jäillä. Loubineaud on oman maailmanennätyksensä jälkeen osoittanut inhimillisyyttä, joten pidän siksi ranskalaisen rankingkolmosena ilmiö-Jilekin takana.

Jenkkien mitalit puolestaan eivät ole miehissä vain Stolzin ja joukkuetakaa-ajon varassa, vaan Dawsonkin saattaa henkilökohtaisen läpyskän napata. Olisi se silti pieni yllätys Calgaryn voitosta huolimatta. Inzellissä Dawson oli neljäs luistellen samaan kasaan monien muiden tapaan 28.8 kierroksia ja hävisi lopulta Loubineaudille puolitoista sekuntia.

Eitremin tapaan 23-vuotias Semirunniy voitti EM-kullan ja oli esim. Hamarissakin neljäs haastaen varmasti edellä mainittua kaksikkoa olympiamitalista, vaikkakin toisinaan luistelu menee väkinäiseksi viimeisillä kierroksilla, kun puolalainen yrittää puristaa kaiken itsestään irti, mutta nopeussolut eivät tahdo riittää. Hän on kymppitonnilla suhteessa parempi.

Hollannin karsinnat voitti 21-vuotias Stijn van de Bunt mukavalla 6.09-alkuisella ajalla. Se oli miehen ennätys, joten tyhjenikö takki noihin kisoihin?

Pikaluistelu, naiset 3000 m

1. Joy Beune (NED)

2. Ragne Wiklund (NOR)

3. Marijke Grounewoud (NED)

4. Valerie Maltais (CAN)

5. Isabelle Weidemann (CAN)

- Joy Beune on joka tapauksessa yksi kisojen naistähdistä ja voittaa ensimmäisen olympiakultansa kisojen avajaislauantaina. Calgaryn voittoajallaan 3.54.42 (32.26 lopetus) hän jäi niukasti viikkoa aiemmin Salt Lakessa luistelemastaan ennätyksestään. Wiklund hävisi vajaan sekunnin ja Maltais oli kolmas. Kaksi voittoa oli väkevä näyttö alkukaudesta Beunen kunnosta. Vaikka maansa karsinnoissa hän oli toinen Grounewoudin takana, Beune on papereissani ykkössuosikki. Tämä voitti Hamarissa MM-kultaa vuosi sitten. Vauhdinjako ei ollut oppikirjamainen, kun kierrosajat repesivät 2,8 sekunnin aikahaarukkaan yhden sekunnin sijaan. Hyytymisestä huolimatta Beunella oli tarpeeksi etumatkaa alussa. Viimeinen kierros oli 32.9 MM-kultaluistelussa eli hitaammalla jäällä suhteellisen linjassa tuohon Calgaryn lopetukseen. Otaksun, ettei Beune ole tyyliään muuttamassa, vaan repii eroa puoleenmatkaan mennessä muihin ja yrittää sitten sinnitellä viimeiset neljä kierrosta mahdollisimman hyvin.

Inzellissä tosin Beune jäi toiseksi olympiakenraalissa, kun Wiklund luisteli rataennätykseksi 3.54.74. Beune hukkasi virtuaalisen johtonsa jo 4-5 kierrosta ennen maalia ja kierrosajat putosivat päälle 31 sekunnin vrt. Ragnen 30.5 nakuttamiseen. Erotus oli lopulta kaksi sekuntia, mutten ole tuosta liian huolissani, kun hollantilaiset olivat olleet Teneriffalla leirillä. Toinen hollantilainen Grounewoudkin oli vaisu jääden kahdeksanneksi.

Grounewoud luisteli nimittäin Hollannin karsinnoissa ennätyksensä 3.54.73. Se tekee hänestä mitaliehdokkaan tälläkin matkalla. Hamarissa Grounewoud nappasi ensimmäisen MC-voittonsa massastarttien ulkopuolella. Aika oli 4.00.95, kun hän luisteli viimeiset kierrokset tasaista kyytiä (31.7-32.0-32.2-32.5). Wiklund oli kaksi sekuntia perässä 1400 metrissä, mutta maalissa oli eroa puoli sekuntia, kun Wiklund luisteli viimeiset neljä kierrosta etevämmin (31.3-31.3-31.9-32.2). Wiklundin rinnalla Isabelle Weidemann nakutti 31.6:een viimeiset neljä kierrosta ja maalisuoralla puristi kakkoseksi kymmenyksen erolla norjalaiseen. Tuo Grounewoudin voittoaika ei muuten jäänyt kuin kuusi kymmenystä vuotta aiemmasta Beunen MM-kulta-ajasta samassa lokaatiossa.

Wiklund on tuore Euroopan mestari. Kulta irtosi Puolasta viiden sekunnin marginaalilla Sandrine Tasiin. Kolmanneksi sijoittui Hollannin karsintojen vitonen Sanne in'T Hof. MM-kisoissa kotiyleisön edessä Wiklund jäi neloseksi, mutta saanee nyt sille hyvityksen ja ylipäätään ensimmäisen olympiamitalinsa. Kun hän voitti MM-kultaa 2023, hän luisteli ohjekirjamaisesti kierrosaikansa sekunnin sisään. Odotan samanlaista vauhdinjakoa Milanossakin. Inzellin suorituksen perusteella hän kamppailee kullasta Beunea vastaan tiukasti, mutta kuten todettua, isomman kuvan näytöillä kallistun Beunen suuntaan.

Kanadalaiset jäivät MM-kisoissa sijoille kuusi ja seitsemän. He kuuluvat Kanadan vahvaan takaa-ajoporukkaan, joten kolme kilometriä on heille aika optimimatka henkilökohtaisissa kisoissa. Maltais oli tosiaan kolmas Calgaryssä. Hamarissa hän jäi mitalista pari sekuntia, mutta otti Inzellistäkin kolmossijan vahvan loppuvetonsa ansiosta. Weidemannin kakkossijaluistelu Hamarissa taasen vakuutti kypsyydellään. Todennäköistä on silti se, että he jäävät tälläkin kertaa arvokisoissa palkintokorokkeen ulkopuolelle.

Pikaluistelu, miehet 10000 m

1. Metodej Jilek (CZE)

2. Davide Ghiotto (ITA)

3. Vladimir Semirunniy (POL)

4. Timothy Loubineaud (FRA)

5. Sander Eitrem (NOR)

- Kymppitonnilla ensimmäiset 10 kierrosta on luisteltava siten, etteivät ne tunnu oikein missään, jonka jälkeen voi makustella, että onko varaa kiristää vai ei. Optimi on tässäkin lajissa pitää kierrosajat pienehkössä haarukassa 25 kierroksen ajan. Calgaryn ME-luistelussa vuosi sitten Ghiotton kierrosajat olivat 29.6-29.8 pitkälti ja siksi hän vuoli viisi sekuntia Nils van der Poelin ennätyksestä pois luisteltuaan 12.25.

Heerenveenissä kymppitonnilla Ghiotto luisteli kauden ensimmäisen onnistuneen yksilökisan ollen hopealla Jilekin takana. Hän veti pääosin 30.0-30.2 kierroksia. Jokunen kierros lipsahti 30.4:een, mutta viimeiset neljä kierrosta hän puristi jopa 29 sekunnin puolelle alaosiin. Loppuaika oli 12.33.37. Eitremkin luisteli 30.1-30.2, muttei pystynyt ghiottomaisesti kiristämään vauhtiaan ja täten kahden sekunnin ero kasvoi herrojen välillä melkein kahdeksaan sekuntiin. Jilek luisteli Loubineaudin kanssa tasatahtia 30 sekunnin kierroksia ensimmäiset kilometrit ja kello oli reilun sekunnin vihreällä Ghiottoon nähden. 15 kierrosta ennen maalia eli juuri 10 kierroksen jälkeen Jilek päätti kiristää vauhtia 29.6-29.7 aikoihin ja johti viidessä kilometrissä yli kolmella sekunnilla. Loubineaud taustalla luisteli kierroksiaan yhä 30 sekunnin pintaan. Kahdeksan kilometrin väliajassa Jilekin ero Ghiottoon oli jo kuusi sekuntia. Ghiottoon nähden siis Jilek pystyi kiristämään matkavauhtiaan kymmenisen kierrosta aiemmin puoli sekuntia kovemmaksi selvästi 29 sekunnin puolelle. Viimeiset kierrokset hieman hyytyivät lähemmäs 30 sekuntia ja Ghiotto kavensi eroa pari sekuntia, mutta ero riitti helposti voittoon vajaalla neljällä sekunnilla (12.29.63). Loubineaud oli kolmas. 

B-divisioonassa Semirunniy luisteli rataennätyksen (12.28.05), mutta siellähän kisataan pitkillä matkoilla neljä miestä kerrallaan eikä pareina, joten aikoja ei voi täysin verrata keskenään ilmanvastuksen takia. Oli tuo silti sellainen näyttö, että pidän häntä kolmossuosikkina olympiaskabassakin. Suosikit ovat muutoin samat siis kuin vitosella, mutta Dawson vaihtuu Ghiottoon. Jilekiin luotan aika vahvasti kauden näyttöjen perusteella. Hän on pitkille matkoille uusi Jordan Stolz. MM-kisoissa 19-vuotias tshekki oli kolmas, joten untuvikkokaan hän ei enää ole.

Pikaluistelu, naiset 5000 m

1. Merel Conjin (NED)

2. Ragne Wiklund (NOR)

3. Isabelle Weidemann (CAN)

4. Francesca Lollobrigida (ITA)

5. Bente Kerkhoff (NED)

Conjin voitti Hollannin karsinnan, vaikka oli paria viikkoa aiemmin Heerenveenin MC:ssä "vasta" viides. Hän kuitenkin paransi aikaansa peräti kymmenen sekuntia muutamassa viikossa. 6.43 olisi riittänyt MC-voittoon kuuden sekunnin marginaalilla Wiklundiin. MM-kisoissa Conjin oli viimeksi kolmas Lollobrigidan ja Wiklundin jälkeen, mutta otaksun hänen korjaavan asian nyt, koska fokus on vain tällä matkalla.

Wiklund voitti siis Heerenveenissä nakuttaen enimmäkseen 32.6 kierroksia, mutta kiristi siitä tahdista 32.1-32.2:een 6-7 kierrosta ennen maalia. Viimeinen kierros hyytyi ohuesti 33 sekuntiin. Kakkoseksi luistellut Weidemann luisteli tasaisesti 32.5:n pintaan, kunnes kiristi isosti kolme kierrosta ennen maalia ottaen Ragnea kiinni alle 32 sekunnin kierroksillaan ihan kuten Hamarissa kolmella kilometrillä kävi, mutta Heerenveenissä Weidemann ei ehtinyt saada norjalaista enää kiinni, vaikka viimeinenkin kierros oli sekunnin lujempi. Beune sinnitteli ylimatkalla kolmoseksi maailmancupissa, muttei olympialaisissa ole kuitenkaan mukana tällä matkalla. Heerenveenissähän kuudenneksi viimeisestä kierroksesta eteenpäin hänen kierrosaikansa menivät jo 33-alkuisiksi. Weidemann ansaitsee pronssisuosikin statuksen joulukuun suorituksillaan.

Kerkhoff hävisi Hollannin karsinnoissa reilut kolme sekuntia Conjinille. Sen tyyppisellä aikatappiolla hän olisi viiden sakissa todennäköisesti olympialaisissa. Nelossuosikiksi on nimettävä emäntämaan Lollobridiga, joka lienee virittänyt kuntonsa helmikuulle. Hän oli Heerenveenissä seitsemäs jääden esim. Conjinista 3,5 sekuntia. Puolimatkan väliajoissa hän oli sijoilla 4-5, muttei kestänyt loppuun asti. Vuosi sitten nainen kuitenkin juhli maailmanmestaruutta Wiklundin nenän edestä Hamarissa ja 34-vuotiaana konkarin kestävyyspohjat ovat kunnossa.

Belgian Sandrine Tas heittänee oman lusikkansa myös soppaan. Hän oli EM-kakkonen kolmella tonnilla ja tällä matkalla Heerenveenissä neljäs ennätyksellään. Hän luisteli puolisen sekuntia hitaampia kierroksia kuin Wiklund tuolloin ja nimenomaan ihanteellisesti pitkälle matkalle piti kierrosaikansa sekunnin sisässä läpi kisan tasaisesti puksuttaen.

Pikaluistelu, miesten massastartti

1. Jordan Stolz (USA)

2. Andrea Giovannini (ITA)

3. Jorrit Bergsma (NED)

4. Metodej Jilek (CZE)

5. Bart Swings (BEL)

- Veikkasin vuosi sitten Twitterissä Stolzin mitalisaaliiksi kolmea yksilökultaa ja yhtä joukkuemitalia, mutta eipä hänellä ole asiaa USA:n takaa-ajoporukkaan, joten neljäs laji on täksi kaudeksi miehen repertuaariinsa lisäämä massastartti, jossa hän parantanut menoaan kuin sika juoksuaan kauden edetessä. Hän oli jo Calgaryssä kolmas. Heerenveenissä näkyi se, että varsinkin miesten massakisoissa nykyään hyökätään hatkaan rohkeammin eikä odoteta kiriä, koska mukana on niin paljon nopeita kavereita. Bergsma ja Giovannini mm. olivat kolmen miehen hatkassa mukana. Se ajettiin kiinni, mutta Bergsma iski uusiksi kestäen voittoon saakka. Stolz kompuroi tuossa kisassa kuten Loubineaud.

Hamarissa Stolz viimein väläytti potentiaaliaan. Hän irtosi pääjoukosta hiljalleen ja kahden kierroksen jäätävä puristus tuotti tulosta, kun muut putosivat suoraan vetoon! Se oli vaikuttavaa. Hallitseva olympiavoittaja Swings, Giovannini ja Bergsma ottivat seuraavat sijat ennen Livio Wengeriä ja Jilekia.

Jotta Stolz olisi voitettavissa, muiden tulee tehdä ratkaisuja matkan aikana tai muutoin pikaluistelun Pogacar/Kläbo korjaa potin päätösviikonloppuna. Stolzin onneksi hänellä on "apukuskinaan" Cepuran, joka oli samassa roolissa jo Hamarissa ja ajoi hatkoja kiinni. Hänen tehtävänsä on kontrolloida eroa niin, ettei se repeä paria sekuntia suuremmaksi.

Giovannini voitti maailmanmestaruuden Hamarissa ja Calgaryn MC:n, joten rankkaan hänen kakkoseksi ja Heerenveenin hatkanäytöksen perusteella Bergsman kolmossuosikiksi. Inzellissä Giovannini kiri pääjoukon parhaana kolmoseksi.

Jilek oli Heerenveenissäkin näkyvästi esillä veturina ja luulen, että hänellä on sanansa sanottavana tässäkin kisassa oletettavasti kahden olympiamitalin jälkeen. Inzellissähän hän voitti olympiakenraalin iskettyään karkuun viidennellä kierroksella ja kesti maaliin asti seuraavat 11 kierrosta. Veikkaan, että jossain kohden hän kokeilee irtiottoa olympiafinaalissakin. Swings puolestaan kultaisella kokemuksellaan osaa asemoida itsensä niin, että hän on pelipaikoilla viimeisen kierroksen alkaessa.

Pikaluistelu, naisten massastartti

1. Marijke Grounewoud (NED)

2. Mia Manganello (USA)

3. Ivanie Blondin (CAN)

4. Valerie Maltais (CAN)

5. Ji-Woo Park (KOR)

Grounewoud ja Bente Kerkhoff edustavat Hollantia. Grounewoud kärsi alkukaudella siitä, ettei asemoinut itseään riittävän hyvin, mutta Heerenveenissä hän oli pelipaikoilla lähtien kärjessä viimeiselle kierrokselle Mangianello ja kanadalaiset peesissään. Pitkä kiri tuotti voitokkaan tuloksen. Sama tapahtui olympiakenraalissa Inzellissä. Jos Grounewoud on kärjessä viimeisen kierroksen alkaessa, häntä on hyvin hankala ohittaa enää.

Kun naisissakin hatkat ovat yleistyneet, oli hienoa nähdä, että Hamarissa Berkohoffin karkumatka kesti maaliin asti. Grounewoud kiri taustalla toiseksi täydentäen kaksoisvoiton ennen Blondinia, Mangianelloa, Maltaista ja Ji-Woo Parkia, joka oli tuossa Heerenveenin skabassa jopa kolmas. Olisiko mahdollista, että Kerkhoffia käytetään olympialaisissakin houkutussyöttinä ja jos häntä eivät muut maat halua ajaa kiinni, kapasiteetti riittää voittoon saakka. Jos muut maat suostuvat tekemään vetotöitä, Grounewoud voisi säästellä itseään kiriin. Luulen kuitenkin, että olympiakulta ratkotaan kirissä ja siksi Berkhoff on minulle vasta kutossuosikki. Pienemmät maat varmaankin toki sekoittavat kisaa satsaamalla välikireihin, koska niissä ratkotaan pistesijoja ja olympialaisten kasisija olisi vaikkapa oiva näyttö tulevaisuuden rahoitusta hakiessa. Pyeongchangissahan Viron Saskia Alusalu oli neljäs välikiripisteitä napsimalla. Hamarissa Sveitsin naiset olivat karussa, joten yllättäisikö joku heistä pistesijalla?

Jottei Hollanti täysin putsaisi pöytää naisten pikaluistelussa, mieleni teki rankata ykköseksi USA:n Manganello, joka oli ensimmäisinä viikonloppuina palkintopallilla. Hän voitti kotikisan ja oli Calgaryssäkin kolmas. Heerenveenistä irtosi kakkossija Grounewoudin imussa. Hamarissa hän jäi neljänneksi pääjoukon kirittyä kakkossijasta. Olympiamitali on vähimmäisvaatimus Mangianellolle Milanosta ja on hän osoittanut pärjäävänsä kireissä parhaana päivänään voiton arvoisesti.

En voi kuitenkaan sivuuttaa Hamarin maailmanmestaria Grounewoudia nykyiskussaan. Hän lienee liian haastava voitettavaksi, vaikkei kanadalaisia tai Parkiakaan voi sivuuttaa voittajaa spekuloitaessa. Blondin oli jo hopealla neljä vuotta sitten ja Maltais kuudes. Grounewoud parantaa pomminvarmasti Pekingin 11. sijaansa. MM-kultaluistelu oli sellainen, että Grounewoud iski karkuun matkalla ja piti johtoasemansa loppuun asti. Hän oli tehnyt saman aiemmin jo kerran MC-kauden aikana, joten välttämättä Hollannin ei tarvitse käyttää Berkhoffia karkulaisena, jos Grounewoud haluaa toistaa voitokkaan arvokisataktiikkansa olympianäyttämölläkin.

Pikaluistelu, miesten joukkuetakaa-ajo

1. Yhdysvallat (Casey Dawson / Emery Lehman / Ethan Cepuran)

2. Italia (Davide Ghiotto / Michele Malfatti / Andrea Giovannini)

3. Hollanti (Marcel Bosker / Chris Huizinga / Stijn van der Bunt)

4. Ranska (Timothy Loubineaud / Valentin Thiebault / Germain Deschamps)

5. Saksa (Patrick Beckert / Felix Maly / Fridtjof Petzold)

- Tälle matkalle on vain yksi suosikki. USA:n ME-konetta ei kannata rikkoa edes Stolzin vuoksi, sillä Cepuran, Dawson ja Lehman ovat olleet voittamattomia. He luistelivat kotikisassa uuden ME:n ja Calgaryssäkin marginaali oli 2,7 sekuntia höyryveturi Dawsonin johdolla. Lehman ja Cepuran työntävät häntä peesissä eteenpäin kuten nykyään joukkuetakaa-ajoissa on tapana eikä veturia vaihdeta suinkaan kesken kahdeksan kierroksen kisan. USA voitti myös MM-kultaa viimeksi vajaan parin sekunnin erolla Italiaan. Hamarissa joulukuussa USA:n puolikkaat kierrokset olivat rahtusen päälle 13 sekuntia ja siten ylivertaisia muihin nähden.

Italian alkuvauhti Hamarissa oli 13.6-tasoa ja se oli jenkkien vauhti lopussa. Se kertoo olennaisen noidenkin maiden voimasuhteista. Oletan, että Milanossakin jenkit tekevät eroa pari kymmenystä per 200 metriä. Italian etuna on se, että sen veturi Ghiotto ei ainakaan hyydy pitkien matkojen spesialistina ja senkin kokoonpano on hyvin vakiintunut. MM-hopean jatkoksi on tulossa olympiahopeaa.

Hollannin pronssiryhmä MM-kisoissa oli Bosker-Huizinga-Snellink ja sillä he luistelivat Hamarin MC:ssäkin kolmanneksi joulukuussa. Beau Snellink pari kertaa meinasi jäädä junan kyydistä pois ja rakoilua oli nähtävillä, joten työntöapu perältä jäi vähäiseksi. Osin siksi he hävisivät Italialle puoli sekuntia. Tiiviyttä on saatava paremmaksi olympialaisissa ja se korjaantuu sillä, että kolmas lenkki on Snellinkin sijaan van der Bunt.

Nelossijalle on tunkua. Saksa, Ranska ja Kiina ovat optioita. Kiina tarvitsisi kuitenkin Ningille paremmat kaverit. Niinpä kallistun ennakoimaan eurooppalaisia viiden kärkeen lisää. Ranska oli kakkonen Salt Lake Cityssä. Loubineaud on heille laadukas vetojuhta. Saksalla on puolestaan nelossijoja hallussaan tämän kauden maailmancupeista tasaisella joukkueellaan. Mitali vaatisi kuitenkin aivan jättionnistumista.

Pikaluistelu, naisten joukkuetakaa-ajo

1. Hollanti (Joy Beune / Antoinette Rijpma-De Jong / Marijke Grounewoud)

2. Kanada (Ivanie Blondin / Isabelle Weidemann / Valerie Maltais)

3. Yhdysvallat (Brittany Bowe / Mia Manganello / Giorgia Birkeland)

4. Japani (Miho Takagi / Ayano Sato / Hana Noake)

5. Saksa (Lea Sophie Scholz / Josephina Schlörb / Josie Hofmann)

- Naisten takaa-ajossa luistellaan kuusi kierrosta. Hollanti asettaa viivalle MM-kultanaisistonsa eikä sitä voiteta ilman kaatumista. Asia on vain niin. Hamarissa Hollanti kaatui, kun Talsme oli korvaamassa Beunea. Kisa meni mereen siksi. MM-kisoissa voittomarginaali oli yli kaksi sekuntia Japaniin.

Kanada on MM-kolmonen ja Pekingin olympiaykkönen. Se voitti Hamarissa Weidemann-Maltais-Blondin -kokoonpanollaan. Kanadan vahvuus on kisan loppupuoli, mutta Hollanti lienee vetänyt tarpeeksi eroa siihen mennessä, kun kanukit alkavat kiristää tempoa tai pikemminkin eivät hyydy niin paljon kuin muut.

USA haastoi hyvin Kanadan Hamarissa. Se oli vajaan sekunnin edellä ensimmäiset kierrokset ja vielä kolme kymmenystä ennen viimeistäkin kierrosta, mutta Kanada puristi kuuden sadasosan voittoon. Puolikkaat kierrokset olivat jenkeillä alle 15 sekunnin toisteisesti. Bowe ja Manganello ovat varmoja nimiä. Kolmas nainen on joko Birkeland tai Greta Myers.

Japani oli neljäs Hamarissa joulukuussa MM- ja olympiahopeoiden jatkoksi. Kikuchi oli korvaamassa Momoka Horikawaa vrt. MM-kisoihin. Japani luisteli jopa Kanadaa nopeammin lopun, mutta puolentoista sekunnin ero alussa oli liikaa. Pekingissähän Nana Takagi kaatui dramaattisesti päätöskurvissa ja Japani menetti siihen olympiavoiton. Sato ja M. Takagi olivat silloinkin joukkueessa. MC-kauden alussa Japani voitti joukkuetakaa-ajon, kun kolmas lenkki oli nuori Noake, joten veikkaan tämän olevan myös olympiajengissä kolmas jäsen.

Saksa ja Kiina taistelevat vitossijasta. Saksa oli neljäs MM-kisoissa ja samalla sijalla Salt Lake Cityssä. Hamarissa meni huonommin, kun Hofmann ei ollut mukana. Neljän joukkoon Saksan on vaikea nähdä kuitenkaan murtautuvan MM-kisatuloksesta huolimatta. Kiinalla Mei Han on pätevä veturi, muttei muu joukkue ole samaa tasoa.

Kaukalopikaluistelu, miehet 500 m

1. William Dandjinou (CAN)

2. Sun Long (CHN)

3. Steven Dubois (CAN)

4. Jens Van't Wout (NED)

5. Teun Boer (NED)

- Dandjinou voitti MC:ssä kolme kisaa ja oli heikoimmillaankin kakkonen. Hän on treenannut tekniikkansa pienikokoisen ja ketterän luistelijan tasolle, vaikka on kaukalopikaluistelijaksi epätyypillisen pitkä. Saapa nähdä, että nähdäänkö häneltä tuttua kotkatuuletusta olympiakullan merkiksi. Puolan osakilpailussa ja Montreal 2:ssa (Montrealissa luisteltiin kaksi kisaviikonloppua putkeen alkukaudesta) hän oli melko ylivoimainen saaden hajuraon perässä kakkosiksi tulleisiin kiinalaisiin. Montreal 1:ssä hän piti Pietro Sighelin ja Duboisin selkäpuolellaan rutiinilla. Esikisassa Dandjinou oli vasta neljäs viime vuonna, mutta nyt sen sijan pitäisi kirkastua, jos vain isossa osassa oleva startti onnistuu.

Dubois voitti viimeksi MM-kultaa ja oli MC:ssä kolmas pisteissä. Hän on riskejä ottava taskuraketti. Puolan kisan kolmossija tuli, kun hän ohitti pari miestä viimeisen kierroksen alussa tyylikkäästi. Maanmiehen lyöminen olympiafinaalissa on kova haaste, joten povaan ennemmin tältä kaudelta tutumpaa kolmossijaa. Dubois oli pronssilla jo neljä vuotta sitten ja papereissani uusii sen. MM-finaalissa hän sai hyvän lähdön ja johti alusta loppuun asti, vaikka Denis Nikisha kävikin rinnalla takakurvissa ennen viimeisen kierroksen alkua.

Liu ja Sun Long olivat kiinalaisista MC-pisteissä viiden sakissa. Liu voitti olympiakultaa neljä vuotta sitten Unkarin väreissä ja edustaa nykyään Kiinaa. Hänenkin tekniikkansa vaivattomuutta ei voi kuin ihastella. Tältä kaudelta häneltä on kuitenkin lähinnä tuo yksi hyvä tulos Montreal 2:sta, joten en siksi usko mieheen tällä kertaa. Sun sen sijaan johti esikisan A-finaalia viimeksi alusta loppuun saakka, joten hänellä on hyviä kokemuksia Milanon areenasta, joka muistuttaa värimaailmaltaan Nordenskiöldinkadun jäähallia Helsingissä. MM-kisoissa Sun jäi A-finaalissa vitoseksi. Luulen silti, että hän on paras kiinalainen tässä lajissa.

Van't Wout voitti hiljattain EM-kultaa. Semifinaalissa hän tuli Boerin takana kevyesti kakkoseksi. Finaalissa hän ohitti tämän kisan alkupuolella ja piti asemat loppuun asti. Nojaaminen sisään pysyy vakaana kovissakin vauhdeissa. Luistelu oli väljää. Tarvittaessa Jenskin ottaa riskejä saadakseen mitalin. MC-kisat eivät menneet täysin nappiin, vaikka pari finaalipaikkaa tulikin. MM-kisoista häneltä on tältä matkalta kuitenkin pari pronssia tältä olympiadilta, joten olympiafinaalipaikka on nytkin minimivaatimus miehelle. Minun teki mieli pistää hänet Duboisin edelle, mutta jätin sen kuitenkin tekemättä.

Boer oli EM-kakkonen ja jätti hyvän vaikutelman saumoistaan edetä olympiafinaaliin. Uskon, että hän kykenee ainakin kvartsissa ja mahdollisessa olympiavälierissä kiihdyttämään itselleen hyvät asemat ja tekemään muille ohittamisen vaikeaksi. Esikisassa Boer seurasi Sunia tullen toiseksi. 

Sighel oli MC-pisteissä toinen, mutta tuhat metriä on silti hänen päämatkansa. Kauden avauskisan kakkossija oli silti näyte siitä, että sivumatkallakin voi tulla hyvä tulos. Esikisassakin Sighel oli kolmas ohitettuaan van't Woutin, joka jäi viimeiseksi finaalissa lopulta. Ennustukseni on silti se, että Sighel jää sijoille 6-8.

Kaukalopikaluistelu, naiset 500 m

1. Kristen Santos-Griswold (USA)

2. Xandra Velzeboer (NED)

3. Courtney Sarault (CAN)

4. Corinne Stoddard (USA)

5. Selma Poutsma (NED)

- Velzeboerilla on pari maailmanmestaruutta tältä olympiadilta. Hän juhli myös EM-kultaa. Finaalissa Poutsma otti huiman irtonaisella lähdöllään kaulaa Xandraan, mutta tämä sai kurottua eron kiinni ja kuittasi takasuoralla sisältä ohi kultaan puoli kierrosta ennen loppua. Poutsmahan oli viime kauden sivussa ja myönsi itsekin, että hänellä on parannettavaa siinä, ettei häntä ohitettaisi niin helposti. Oli tuo silti sen verran irtonainen kisa häneltäkin, että uskalsin ennustaa vitossijaa olympialaisissa.

Palatakseni Velzeboeriin, MC:ssäkin tämä voitti kolme kisaa neljästä. Kotikisassa hän suojasi heikosti johtoaan, mutta Puolassa ja Montreal 2:ssa Stoddard ja Sarault pysyivät takana. Olympialaisissakin hän tullee kohtaamaan kovaa prässiä takana tulevilta, mutta yhtä kisaa lukuun ottamatta vaikuttaisi pystyvän pitämään muut aisoissa sähäkässä kilpailussa johtoon päästyään. Kauden ensimmäisen MC-kisan Velzeboer voitti siten, että hän ohitti Kim Boutinin viimeisen kierroksen alussa suoralla, joten sellaisellakin taktiikalla hän voi olympiakullan harjata. MM-kultakin tuli, kun hän seurasi Rikki Doakia ja kuittasi sisältä ohi pari kierrosta ennen loppua voittoon. Hajurako muihin oli iso. Esikisassa Xandra ei ollut parhaimmillaan, kun hän pääsi vasta ajalla finaaliin ja siellä muiden avulla kolmoseksi.

Xandra hallitsee kehosti hienonsa silloin, kun hän hakee lisää vauhtia syvemmällä nojauskulmalla tai tuo polvia yli varpaiden. Kaukalopikaluistelussahan vauhtia säädellään nojauskulmalla ja kehon kompressiolla. Nojauskulma on pidemmillä matkoilla alkuun lievempi, mutta vauhdin kiihtyessä lonkka menee syvemmälle ja siihen tulee nojattua enemmän kaarteissa, mikä lisää vauhtia. Kompressiopisteitä taasen on kolme eli yläkroppa, lantio ja polvet. Tuomalla mm. polvia yli varpaiden saa liukuun lisää vauhtia eli joustamalla syväkyykympään asentoon.

Kolmas hollantilainen eli Xandran sisko Michelle on luistellut Xandran peesissä mitaleille parissa kisassa tällä kaudella kuten EM-kaukalossa ja Puolan maailmancupissa. Hän on nimenomaan peesiluistelija, joka ei juuri peliliikkeitä matkalla tee, vaan tyytyy letkan vauhtiin, jollei hän sitten itse satu pääsemään lähtökiihdytyksessä kärkeen kuten esikisassa kävi, mutta loppusijoitus oli neljäs. Sijat 3-8 realismia. Kallistun itse B-finaalin puoleen.

Sarault oli MC-pisteissä kakkonen X. Velzeboerin takana. Hän voitti Dordrechtissä röyhkeällä ohituksella tästä sisäkautta etusuoralle tultaessa ennen viimeistä kierrosta. Viikkoa aiemmin Sarault meni finaalissa nurin oltuaan puikkaamassa ulkokautta kohti kärkiparia. Hän on selkeästi isokokoisempi kuin moni muu, joten naisella kestää päästä vauhtiin, mutta veikkaan mitalia, koska kahdella viimeisellä kierroksella hän on yleensä erittäin vahva. Montrealissakin hän pyrki ulkokautta mitaleille, joten sama lienee edessä Milanossakin, kun sisärata on suljettu. Hänellä kuitenkin riittää paukkuja ohituksiin siis ja siksi ennakoin mitalia.

Pari jenkkiä ansaitsee vielä maininnan. Santos-Griswold oli viime olympialaisissa jatkuvasti neljäs. Hän oli MM-mitaleilla 2024 tässä lajissa ja tältä kaudelta on yksi TOP3-tulos. Hän on hieman kuin jenkkipuolinen Sarault eli osaa myös harteikkaalla yläkropallaan ja käsillään ottaa oman tilansa ruuhkabussissa. Santos-Griswold oli viime kauden MC:n hallitsija ja vaikkei tämä kausi ollut samanlaista loistoa, kunto on hänen omien sanojensakin mukaan ajoitettu helmikuulle sopivasti. Esikisassa Santos-Griswold oli paras, kun hän kolmospaikalta näki auenneen väylän Arianna Fontanan ajauduttua sen verran ulos ohittaessaan M. Velzeboeria, että KSG:lle syntyi tie voittoon, jolla hän kruunasi kristallipallon tuoneen kautensa. Hän oli kolmesti muulloinkin palkintopallilla viime kaudella tällä matkalla voittaen minikristallipallon siitä hyvästä kokonaisvoittonsa lisäksi. Koska kunto on kohdillaan helmikuussa ja muistissani ovat viime kauden tulokset, povaan rohkeasti olympiavoittoa tältä matkalta Santos-Griswoldille. Hänellä on eväät kukistaa Velzeboer ja ennen kaikkea pitkällä kirillä hyydyttää hollantilaisen ohitusaikeet, koska onhan tämä jättänyt joissain finaaleissa ohituksensa parille viimeiselle kierrokselle, mutta se voi olla liian myöhään KSG:tä vastaan.

Stoddard oli läpi MC-kauden vakuuttava. Sehän päättyi jo ennen joulukuuta. Tältä matkalta tuli pari kakkossijaa muun muassa. Dordrechtissä hän ohitti Velzeboerin samalla ovenavauksella kuin Sarault. Muissa kisoissa oli hieman kiireen tuntua ja Stoddardin luistelu meni puristamiseksi tai väkinäiseksi. Hän ei ole niitä nopeimpia kirinaisia, joten veikkaan siksi inhottavaa nelossijaa, kun loppukurotuksessa eväät eivät aivan riitä. Esikisassa Stoddard jäi semiin, kun hän hoiperteli lähes kokonaan yhden kierroksen kaatuen lopulta pihalle.

Kaukalopikaluistelu, miehet 1000 m

1. Jens van't Wout (NED)

2. Pietro Sighel (ITA)

3. William Dandjinou (CAN)

4. Rim Jong-un (KOR)

5. Liu Shaoang (CHN)

- Tuhannella metrillä on nähty neljä eri voittajaa neljässä MC-kisassa. Dandjinoulla on vyöllään MM-kisoista hopeaa ja kultaa viime kerroilta, joten tulisiko nyt sitten pronssia? MC-voitto tuli kotikisassa, kun hän piti Duboisin ja Hwang Dae-heonin nuhteessa. Esikisassa Dandjinou hallitsi finaalia kärjestä alusta asti eivätkä asetelmat muuttuneet, kun vauhti kiihtyi tasaisesti. Lähinnä Sun ei kestänyt sitä ja valui jumboksi. Voittoaika taisi olla kauden kovin ja siksi kanukkikin oli aika puhki maaliviivan ylitettyään. MM-kisoissa Dandnijoun Milanon taktiikka ei toiminut, kun parin kierroksen jälkeen hänestä puskettiin väkisin ohi. Dandjinou seurasi neljäntenä, kun Dubois siirtyi pitämään vauhtia. Pari kierrosta ennen loppua Dandjinou ohitti takasuoralla Galiakhmetovin ja Sunin. Sitten hän vain seurasi Duboisia maaliin varmistaen kaksoisvoiton.

Dubois voitti MM-kultaa tältäkin matkalta viimeksi. Hän oli Montrealissa kerran kakkonen ja Puolassa letkan kolmas van't Woutin ja Sighelin takana. Jotenkin silti olen hieman skeptinen hänen menestyssaumoistaan tällä matkalla ja hän jäisi B-finaaliin.

Van't Wout putsasi EM-kisoissa pöydän. Tonnin finaalissa hän otti piikkipaikan ja sen koko kisan, vaikka Furkan Akar (TUR) ja Sighel kutittelivat takaa päin. Van't Woutilla on hieman kläbomainen olemus, jos ja kun hiihtovertaus sallitaan. Hän pystyy voittamaan monipuolisilla taktiikoilla ja on siksi suosikkini. Puolan MC:ssäkin voitto tuli siten, että muut eivät vain kyenneet luistelemaan hänen ohitseen, kun Jens piti matkavauhdin tarpeeksi kovana. Esikisassa Jens mokasi puolivälierässä yrittäen viimeisessä kurvissa väkisin ohitusta Liusta tai Dandjinousta, menetti vauhdit ja belgialainen Stijn Desmet kiilasi ohi kolmoseksi. Tuo tuskin toistuu. Van't Woutin kannattaisi ehkäpä kopioida Duboisin MM-finaalin taktiikka ja antaa Dandjinoun mennä kärkeen, jonka jälkeen Jens parin kierroksen jälkeen spurttaisi edelle ja pitäisi asemat lopppuun asti siitä.

Sighel oli hallitseva EM-mestari, mutta kaatui tänä vuonna kuten sekaviestissäkin. Akar oli hapoilla kakkossijalla sinnittelystä ja keilasi sitten Sighelin mukanaan patjoihin finaalissa. Yleensä se on Sighel, jonka tarpeettomista riskeistä voi kolista. Penalttiahan kaukalopikaluistelussa saa mm. siitä, jos vaihtaa linjaa suoralla esim. ulkoa sisälle kurviin tultaessa ottaen siten kontaktia tai tunkee myöhässä liian pieneen väliin sisälle ja kiilaa siten ulkopuolella olevan pihalle. Nyrkkisääntönä pitää päästä rinnalle ja ohi suoran aikana. Rangaistuksen voi saada myös, jos on mutkassa ulkopuolella ja blokkaa käsivarrella vastustajaa, joka tekee ohitusta sisäpuolelta.

Sighel oli MC-pisteissä tässä lajissa paras. Uskon, että hän ottaa mitalin päämatkaltaan, mutta se on hopeinen. Montrealissa mies voitti hyökäten oikeaan aikaan Rimin sisäpuolelle viimeisessä kaarteessa. Välillä tosiaan Sighel ajoittaa riskinottonsa väärin, mutta tuo muuvi oli hieno. Pohdin, ettei hän olympialaisissa lähtisi hölmöilemään, vaan tyytyisi luistelemaan Jensin peesissä hopealle kuten Puolan skabassa. Esikisassakin Sighel tuli kakkoseksi Dandjinoun takana. MM-kisoissa hän otti pronssia puristaen viimeisellä kierroksella takajoukoista edellä hyytyneiden kavereiden edelle.

Vasta 18-vuotias Etelä-Korean junioritähti Rim merkkautti maailmancupissa yhden voiton ja kakkossijan. Montrealissa tosiaan voitto karkasi, kun Sighel tuli ohi viimeisessä kaarteessa, mutta voittokisassa Dordrechtissä hän itse vaivattomasti ohitti ulkoa Liun ja Sighelin. Tulosten valossa rankkaan hänet neloseksi.

Povaan Liulle finaalipaikkaa puolestaan tältä matkalta, kun hän oli MC:ssä kahdesti palkintopallilla. Esikisassakin hän oli finalisti.

Kaukalopikaluistelu, naiset 1000 m

1. Courtney Sarault (CAN)

2. Hanne Desmet (BEL)

3. Corinne Stoddard (USA)

4. Xandra Velzeboer (NED)

5. Kristen Santos-Griswold (USA)

- Sarault oli MM-hopealla, mutta voitti kolme MC-kisaa neljästä syksyllä. Hän haluaa hallita kisaa kärkiparista eikä valua taakse. Mutta jaksaako hän loppuun asti? Desmet ja Stoddard kuittasivat hänen ohitseen eräässä kisassa ja se on lähinnä uhkakuvana olympiavoitolle. Toki sitten päätöskisassa hän repi jopa pienen raon muihin. Tonni on aika optimimatka hänelle, koska nopeuskestävyys pääsee loistoonsa. 500 metrillä hän dominoi kahta viimeistä kierrosta eikä se aina riitä voittoon, mutta tällä matkalla potentiaali näkyy kunnolla. Montreal 2:ssakin hän oli kärkiparissa Stoddardin kanssa ja meni tästä ohi kierros ennen maalia pitäen jenkin kurissa susikädellä. MM-finaalissa Desmet ja Velzeboer pitivät vauhtia, kunnes puolivälissä Sarault ja Fontana siirtyivät kaksikaksikoksi. Fontana yritti pitää vauhtia, mutta hyytyi neljänneksi. Desmet ohitti rohkeasti sisältä ennen viimeisen kierroksen alkua Saraultin ja karkasi voittoon, joten tuossakin kisassa ilmeni se, että Sarault on lyötävissä, koska ei tämäkään loputtomiin jaksa kontrolloida kisaa kärkiparista.

Pekingin olympiakolmonen Desmet on hallitseva maailmanmestari. Hän voitti sen kisan, jota Sarault ei MC:ssä voittanut. Jalka oli siinä kisassa erittäin raikas. Dordrechtissä Desmet oli kolmas ohittaen Velzeboerin lopussa. Desmetin kestävyys riittää parannella asemia lopussa kuten MM-finaalikin osoitti ja siksi mielelläni rankkaan hänet hopealle. Esikisa meni mönkään, kun hän aiheutti kvartsissa kolarin blokattuaan sisäpuolelle päässyttä kilpailijaa. 

Stoddard oli neljäs MC-pisteissä. Tämä on mielestäni hänen paras mitalimatkansa. Dordrechtissä hän ohitti Velzeboerin aika vaivattomasti finaalissa ja näytti hyvävoimaiselta kuten Sarault parhaimmillaan. Stoddardinkin nopeuskestävyys kukkii tonnilla. Montrealissa ja Puolassa silti asemat heikkenivät päätöskierroksilla, kun hän ei pystynyt suojaamaan johtoasemiaan ja maaliintulokin sakkasi, kun hän Montrealissa päästi Kimin ohitseen kalkkiviivoilla. Hän manasi sitä, että johti liikaa jo aiemmilla kierroksilla ja se vei voimia. Mikä on naisen taktiikka olympialaisissa sitten? Veikkaan pronssia, koska Sarault ja Desmet ovat vain vielä kovempia ratkaisuhetkillä.

Velzeboer on MM-kolmonen viime vuodelta, mutta voitti olympiadin ensimmäisen MM-tittelin 2023. EM-kisoissa hän meni kolme kierrosta ennen maalia Poutsman ohi kärkeen ja luisteli voittoon. Viimeisessä MC-kisassa hän kuitenkin suli neljänneksi matkan edetessä. Tämä saattaa olla hänelle hivenen liian pitkä matka, jos ja kun Sarault alkaa pitää vauhtia jossain kohden. Päivän vireestä riippuen sijat 2-4 ovat silti realismia, vaikka esikisassa kovassa puolivälierässä hän jäi peräti jumboksi.

Jätin melkein esikisan voittajan Santos-Griswoldin listalta ulos, koska tämän kauden tulokset olleet huonoja tällä matkalla. Esikisassa kuitenkin hän pystyi tappavan tasaisella pitkällä kirillään pitämään muut helminauhana takanaan ja voittihan hän MM-kultaakin 2024. Viimeisimmässä MC-kisassa hän oli B-finaalin paras eli tuloksissa kuudes, joten ehkäpä hän tosiaan olisi sitten parhaassa terässään Milanossa. 

21-vuotias Kim Gil-li oli kaksi vuotta sitten hopealla MM-kisoissa. Hän oli kakkonen Montrealin toisessa otatuksessa. Päämatka on tonnivitonen, muttei finaalipaikka ole mahdottomuus tässäkään lajissa. Maannainen Choi Min-jeong otti viimeksi olympiahopeaa, joten korealaisilla on menestymisen kulttuuria tonnillakin.

Arianna Fontanaa pohdin listalle mukaan. EM-kisoissa kuitenkin hän alkoi semissä kolme kierrosta ennen loppua parantaa asemiaan peräjoukosta ja se oli liian myöhään. Kovasta yrityksestä huolimatta paukut eivät riittäneet finaaliin. Maannainen Elisa Confrontola oli EM-kolmonen. Ihannetilanteessa hän asemoi itsensä sijoille 2-3 eikä niinkään tee aloitteita. B-finaali taitaapi todennäköisesti kutsua esikisan kolmostilasta huolimatta.

Kaukalopikaluistelu, miehet 1500 m

1. Rim Jong-un (KOR)

2. William Dandjinou (CAN)

3. Jens van't Wout (NED)

4. Thomas Nadalini (ITA)

5. Sun Long (CHN)

- Nyt jytkytetään. Vaikka Dandjinou voitti 3/4 MC-kisaa ja MM-kultaakin viimeksi, rankkaan Rimin ykköseksi. Kauden avauskisan voitto tuli niin selvällä erolla raikkaalla luistelulla. Hänestä tuli nuorin voittaja uudistetulla maailmankiertueella. Olisi hienoa nähdä korealaisten voittavan molemmat pitkät matkat. Rimin maanmies Hwang Dae-heon oli Pekingin ykkönen neljä vuotta sitten, joten valtikka pysyisi siten samassa maassa. Hwang toimi hyvin tulppana pääjoukussa, kun Rim karkasi voittoon Montrealissa.

Dandjinou voitti kolme viimeistä kisaa. Muut eivät tulleet ohi, kun vauhti oli riittävää esim. Montreal 2:ssa. Korkean perustason pitäisi taata mitali. MM-kisoissa Dandjinou meni kärkeen viisi kierrosta maalista ja osasi taitavasti pitää muut takanaan sen jälkeen.

Van't Wout juhli EM-kultaa. Hän odotteli aluksi perällä ja meni kärkeen vasta kolme kierrosta ennen loppua, kun yleensä niin tapahtuu kuutisen kierrosta maalista ja se varmaankin yllätti muut. MC-kisat eivät menneet tälläkään matkalla täysin nappiin kuten eivät 500 metrilläkään. Kotikisassakin hän jäi vitoseksi ja meni kaiketi nurin Montrealissa. Esikisan Jens kuitenkin voitti ollen välillä kärjessä ja välillä kolmas. Vauhdin kiihtyessä hän puski väkisin ohi Sighelistä ja Kosei Hayashista, joka oli toinen. Jang Sun-woo oli kolmas ennen Sigheliä, joka vaihteeksi yritti aggressiivisesti ohitella ulkokautta. MM-kisoissa van't Wout ei päässyt käymään kärjessä, vaan oli aika jälkijoukoissa nousten sieltä sitten pronssille Dandjinoun ja Desmetin takana. Sinällään suosikkikolmikko on papereissani aika selkeä, joten on jännä nähdä, miten keskinäiset sijoitukset pyörähtävät. 

Nadalinin isot välitykset passaavat tälle matkalle parhaiten, vaikka 500 metrilläkin hän oli esim. EM-finaalissa. Hän saa paremmin kerättyä vauhtia tässä lajissa, kun pikapyrähdyksissä kiihtyvyys ei vain tahdo riittää. MC:ssä hän oli Montrealissa viides ja Puolassa kakkonen. Luulen mitalin jäävän siitä kiinni, ettei Nadalinilla oikein ole aseita ohittaa matkan aikana terävillä spurteilla. Dordrechtissäkin hän jäi neljänneksi, kun hän ei vain päässyt viimeisestä kaarteesta ulos räjähtävästi haastaakseen Sunia. Tämä oli MC:ssä pari kertaa palkintopallilla ja siten vitossuosikkini kisaan. Sun voitti myös MM-kultaa 2024 tällä matkalla.

Japanin Shogo Miyata on ollut tasaisesti MC-finaaleissa, mutta on hieman tasapaksu luistelija eikä täten mahdu top-vitoseen. Latvian Roberts Kruzbergs oli EM-kakkonen. Hänkään ei ole se nopein kiihdyttäjä ja suli Gdanskissa palkintopallipaikalta vitoseksi marraskuussa. B-finaalissa hänet vähintäänkin nähdään.

Kaukalopikaluistelu, naiset 1500 m

1. Kim Gil-li (KOR)

2. Choi Min-jeong (KOR)

3. Arianna Fontana (ITA)

4. Courtney Sarault (CAN)

5. Hanne Desmet (BEL)

- Kimillä on viime MM-kisoista pronssia ja kultaa. Olympiadi on siis mennyt mukavasti. Maailmancupissa hän voitti kaksi viimeisintä kisaa. Dordrechtissä itse Sarault pysyi selässä loppuun asti. Kim on kevytjalkainen ja taloudellinen tyyli kantaa tällä matkalla pitkälle.

Choi hakee triplaa voitettuaan edeltävät olympiakullat. Luulen kuitenkin, että nyt hänen miniversionsa Kim on edellä, vaikka MM-kisoissa Choi oli vielä ykkönen ja Kim kolmas välissään Sarault. Montreal 2:ssa Choi voitti, kun hän tosi vaivattomasti porhalsi ulkoa Stoddardin ja Saraultin ohi voittoon. Korealaisten kestävyyteen lopussa luotan kaikkein eniten ja siksi povaan kaksoisvoittoa.

Fontana voitti EM-kisat. Kun tonnilla rytminmuutos kesken semifinaalin tuli liian myöhään, tällä matkalla hän ymmärsi olla valumatta finaalissakin liian kauas ollen pitkään kärkikolmikossa ja vain hetkellisesti alempana, kunnes viisi kierrosta ennen loppua hän jo nousi toiseksi ja ohitti sitten kolme kierrosta ennen loppua takasuoralla van Oorschotin. Viimeiset kierrokset Fontana piti maannaisensa takanaan. Yhtä kaikki, sanoisin, ettei Fontanan nopeus riitä taistelemaan kirkkaimmista palkinnoista enää lyhyemmillä matkoilla, mutta tonnivitosella olympiamitaliin on oiva sauma, kun rytminmuutokset ovat myrkkyä monille yli parin minuutin kisassa.

Elisa Confrontola käytti samaa taktikkaa EM-kisoissa tällä matkalla kuin tonnilla eli asemoi itsensä sijoille 2-3. Viimeisen kierroksen alussa hän kolkkasi Fontanaa, joka ei onneksi kaatunut, mutta Confrontola putosi kakkossijalta mitaleiden ulkopuolelle ajauduttuaan sivuun. Sanoisin, että hän on rajatapausfinalisti tälläkin matkalla.

Sarault on tässäkin lajissa MC:ssä pyrkinyt olemaan kärkipaikoilla eikä valumaan alas ryhmässä. Korealaisia vastaan jaksavuus ei aivan tule minusta riittämään viimeisillä kierroksilla ja siksi sijoitan hänet neljänneksi. MM-finaalissakin Sarault oli kakkosena läpi rauhallisen avausminuutin. Yhdeksän kierrosta maalista vauhti kasvoi, kun Desmet ja Confrontola kävivät kärjessä. Sarault halusi pian ohjat takaisin käsiinsä, mutta Choi ohitti hänet kolme kierrosta ennen maalia eikä päästänyt enää ohi. Kim oli kolmas muiden kolarointien ansiosta.

Stoddard on rankingissa sijoilla 7-8. Hänellä on hyviä tuloksia tästäkin lajista, mutta edellä on vain parempia naisia. Esikisassa hänellä ja Santos-Griswoldilla oli pyrkimys hallita 13-kierroksista kisaa kärkiparina, vaikka Choi yritti tunkea väliin ja Confrontolakin tarkkaili nelospaikalta menoa. Desmet ja Fontana lymyilivät perällä. Desmet nousi ulkokautta kärkeen puolentoista minuutin kohdalla ja Fontana nosti asemiaan jopa belgialaisen edelle. Kolme kierrosta ennen maalia KSG otti johdon takaisin ja näytti voittavan, mutta Desmet ohitti hänet viimeisessä kurvissa. Fontana liukui maaliin kolmantena ennen Confrontolaa.

Esikisan voittaja Desmet avasi kauden nelossijalla, mutta sitten on ollut hankalampaa. Esikisa kuitenkin näytti sen, että hän voi pärjätä tälläkin matkalla mainiosti, vaikka tonni onkin naisen päämatka. Jos alku on maltillinen ja kyttäilevä kuten monesti pisimmällä matkalla se on, se sataisi hänen laariinsa.

Suzanne Schulting (NED) on mielenkiintoinen tapaus. Hän on mukana pikaluistelussa 1000 metrillä ja kaukalopikaluistelussa tonnivitosella. Mikä on naisen iskukyky, kun viime vuodet ovat menneet pikaluistelumaailmassa? Pekingissähän hän ME-naisena otti omansa tuhannella metrillä neljä vuotta sitten, muttei ole sillä matkalla mukana. Kilpailutuntuman puutteen takia pidän häntä vasta kutossuosikkina olympiaotatukseen, vaikka aloittihan hän tämänkin olympiadin voittamalla tonnivitosen MM-kultaa Soulissa. Tuskin hän ledeckoja tekee ja voittaa kahta olympiakultaa kahdessa eri lajissa, kun ei hän pikaluistelussakaan suosikki ole tonnilla. Melkeinpä jopa tämä laji on parempi sauma henkilökohtaiseen glooriaan.

Kaukalopikaluistelu, miesten viesti

1. Kanada (William Dandjinou / Steven Dubois / Felix Roussel / Maxime Laouan)

2. Italia (Pietro Sighel / Thomas Nadalini / Luca Spechenhauser / Andrea Cassinelli)

3. Etelä-Korea (Hwang Dae-heon / Lee Jeong-min / Rim Jong-un / Shin Dong-min)

4. Hollanti (Jens van't Wout / Teun Boer / Friso Emons / Itzhak De Laak)

5. Kiina (Sun Long / Liu Shaoang / Lin Xiaojun / Liu Shaolin)

- Viiden kilometrin matkalla ehtii tapahtua ja sattua, kun kierroksia on 45. Toki vasta puolivälistä eteenpäin vauhti toden teolla kiihtynee. Vaihdot suoritetaan parin kierroksen välein muiden viestien tapaan kaverille vauhtia pukkaamalla, kun tämä on kurvannut sisäkehältä etupuolelle oikea-aikaisesti.

Viisi suosikkia erottuvat selkeästi. Kanada hallitsevana olympiavoittajana voitti viimeksi maailmanmestaruuden, mutta MC:ssä se voitti vain yhden viestin neljästä. Toki kun miettii sen optimimiehistöä, onhan se vain pirskatin kova. Dubois oli voittamassa kultaa jo neljä vuotta sitten. Dandjinou ja Felix Roussel ovat laatuhevosia hekin. Maxime Laoun lienee neljäs lenkki kuten Montrealin tämän kauden voitossa. Montrealissa Roussel ankkuroi Kanadan voittoon ja saa nähdä, että säilyttääkö olympialaisissakin Kanada saman järjestyksen koittaen esim. Duboisin ja Dandjinoun voimin tehdä eroa sitä ennen muiden maiden heikompia luistelijoita vastaan ja Roussel sitten vain suojaisi johtoa. Esikisassahan nimittäin ankkurina Dandjinou päästi Sighelin ohitseen...

Etelä-Korea voitti kaksi viestiä neljästä. Rimin ja Hwangin varaan kelpaa rakentaa menestystä. Korean valkotiikereillä on kykyjä luovia pahoista paikoista selville vesille. Siksi ennakoin heille olympiamitalia MM-pronssin jatkoksi.

Italia uusi EM-kullan. Se halusi hallita kisaa kärjestä ja tekikin sen. He eivät missään kohden luovuttaneet johtoa Hollannille, vaan suojasivat positiotaan hyvin ja Sighel ankkurina sulki oven Van't Woutiltakin. Esikisassa Italia juhli viestivoittoa ensi kertaa sitten vuoden 2007, kun Sighel tutusti riskillä tunki sisälle lopussa ja pääsi Dandjinousta ohitse viimeisessä kurvissa. Tunnelma oli kuin futispelissä sen jälkeen eikä syyttä. Italialla on riveissään kaksi mahdollista yksilömitalistia eikä Spechenhauserkaan ole pöllömpi kaveri, joten ryhmällä on siten kaiken mennessä nappiin voittosaumakin.

Daan Kos on menetys Hollannille, vaikka Emons tuurasi häntä hyvin esim. EM-viestissä, jossa Hollanti oli kakkonen seurattuaan Italiaa läpi kisan. Maailmancupissa Hollanti voitti kotiyleisön edessä viestin, jossa Jensiä tuurasi finaalissa hänen veljensä Melle, joten syvyyttäkin Hollannin rosterista löytyy, mutta minusta edellä on vain kolme kovempaa maata ja täten mitali jäisi saamatta, vaikka Montrealissakin Hollanti oli toinen Kanadan jälkeen.

Kiina oli kolmesti toinen MC:ssä ja voitti MM-kullan 2024. Pistän sen silti vasta vitossuosikiksi, kun oikeasti jokainen maa alkaa kasata parhaita miehistöjään jo välierävaiheeseen, sillä silloin ei ole enää varaa kierrätykseen. Sun ja Liu varmasti hoitavat hommansa, mutta olen epäileväinen kahdesta muusta, kun Liu Shaolinkaan ei ole enää parhaiden päiviensä vedossa.

Kaukalopikaluistelu, naisten viesti

1. Hollanti (Xandra Velzeboer / Michelle Velzeboer / Suzanne Schulting / Selma Poutsma)

2. Etelä-Korea (Choi Min-jeong / Kim Gil-li / Shim Suk-hee / Noh Dohee)

3. Kanada (Danae Blais / Florence Brunelle / Kim Boutin / Courtney Sarault)

4. Yhdysvallat (Corinne Stoddard / Kristen Santos-Griswold / Eunice Lee / Julie Letai)

5. Italia (Elisa Confrontola / Arianna Fontana / Chiara Betti / Arianna Sighel)

- Kolme kilometriä on matkana naisten viestissä. Hollanti voitti kaksi viimeistä MC-viestiä. Schulting on mukava jokeri Hollannin naisille lisättäväksi viestiporukkaan mahdollisesti Florence Zoe Deltrapin tilalle. Hollannilla olisi asettaa siten viivalle kolme samaa naista Pekingin olympiakultajengistä. Vain Yara van Kerkhof vaihtuisi Michelle Velzeboeriin. EM-kisoissa Hollanti otti omansa hallitusti pitäen Italian takanaan läpi kilpailun. Varmasti X. Velzeboerille halutaan ankkurirooli olympialaisissakin eikä häntä ole parilla viimeisellä kierroksella helppo ohittaa. Puolan kisassakin hän sieti hyvin Santos-Griswoldin uhittelun. Niinpä ennakoin Hollannin uusivan olympiavoittonsa.

Kanadalla on kova rosteri niin ikään. Sarault, Boutin ja Brunelle ovat ainakin viestissä mukana. Brunellehan oli viime olympialaisissa 18-vuotiaana nuorin kanadalainen kaukalopikaluistelija, joka viiden renkaan kisoihin oli selvinnyt. Boutin on ollut 500 metrillä olympiapronssilla kahdesti putkeen. 500 metrin MM-kakkonen viime kaudelta eli Rikki Doak saattaa syrjäyttää Blaisin, jolloin ryhmä olisi sama kuin MM-kisojen viestivoitossa. Blais on meritoitunut viestimitalisti eikä Doakin kausi ole ollut kummoinen toistaiseksi. Montreal 2:ssa Sarault ohitti hienosti lopussa Kimin sisäkautta tuoden voiton kotiin kotiyleisön edessä.

Etelä-Korea voitti kauden ensimmäisen viestin, kun Kim sieti ratkaisuhetkillä X. Velzeboerin ja Saraultin paineistamisen. Toisaalta sitten Montrealin toisessa kisassa Sarault ohitti hänet lopussa. Choi ja Kim ovat sen verran kova kaksikko korealaisille, että harkitsin maan rankkaamista jopa piikkipaikalle.

USA:ta tähdittävät Stoddard ja KSG, mutta sitten taso putoaa hieman. Toki maailmancupista on pari palkintosijaa tältä kaudelta ja Santos-Griswold voi ankkurina tehdä ihmeitä. Papereissani USA on silti nelossuosikki.

Italia koki menetyksen EM-kisoissa, kun Martina Valcepina loukkaantui ikävästi. Nelinkertaiselta olympiakävijältä jäävät kotikisat väliin, joten arvelen Sighelin olevan neljäs lenkki viestissä. Eipä Italia silti ilman mitalisaumaa ole, kun Fontana ja Confrontola kutittelevat finaalipaikkoja useammassa lajissa ja Bettikin on EM-tasolla mitalisti. Tämä yritti EM-kisoissa ohittaa viisi kierrosta ennen maalia vaihdon yhteydessä M. Velzeboeria, muttei siinä onnistunut eikä Italialla oikein muita ohituspaikkoja edes ollut. Fontana taisteli viimeiset kierrokset X. Velzeboeria vastaan, mutta taipui tälle. 

Kaukalopikaluistelu, sekaviesti

1. Kiina (Zhang Chutong / Wang Xinran / Sun Long / Liu Shaoang)

2. Kanada (Kim Boutin / Courtney Sarault / Steven Dubois / William Dandjinou)

3. Hollanti (Xandra Velzeboer / Michelle Velzeboer / Teun Boer / Jens van't Wout)

4. Etelä-Korea (Choi Min-jeong / Kim Gil-li / Hwang Dae-heon / Rim Jong-un)

5. Yhdysvallat (Corinne Stoddard / Kristen Santos-Griswold / Andrew Heo / Brandon Kim)

- Sähäkkä kahden kilometrin otatus lienee ultratasainen. Jokaisessa MC-kisassa oli eri voittaja. Sekaviestissä mielenkiintoisin osuus on se, että kun kahden naisosuuden jälkeen tulee työntää vauhtia ensimmäiselle miehelle. Joskus noissa hetkissä tapahtuu odottamattomia asioita, kun naiset yrittävät uupuneina kaikin voimin työntää miespuolisen viestinviejän vauhtiin. Kierroksiahan on 16, joten kaikki neljä urheilijaa luistelevat kahdesti kaksi kierrosta putkeen.

Kiina on maininnut tämän viestin olevan sille yksi pääprioriteeteista olympiakisoissa. Tämä on Liun paras sauma voittaa kultamitali kolmansissa kisoissa putkeen. Kiina voitti ensimmäisen MC-kisan, kun Liu suoritti makean tuplaohituksen päätöskierroksella Hollannista ja Etelä-Koreasta. Maalla on MM-kultaa parin vuoden takaa, joten vaikka naiset eivät ole niitä kovimpia, miesten osuuksilla Kiina pystyy paikkaamaan paljon. Kyseessä on myös ensimmäinen mitalimatka, joten sekin voi lisätä yllätysten mahdollisuutta ja rankkaan täten Kiinan ykköseksi toivoen jopa Liun kultaputken jatkumista.

Kanada voitti viimeksi maailmanmestaruuden. Oletan, että Brunelle vaihtuu Saraultiin siitä joukkueesta. Montreal 2:n voitossaan se oli aika ylivoimainen, kun Dandjinou ankkuroi. Puolasta tuli kolmossija. Perustaso riittää mitaliin tietysti ja syvyyttäkin rosteristä löytyy tehdä vaihtoja eri kierrosten välillä, kun ne kaikki vedetään putkeen samana päivänä.

Hollanti voitti EM-kultaa, kun Xandra siirsi ensimmäisellä osuudellaan Hollannin värit kärkeen Italian ohi. Van't Wout on laadukas ankkuri. Kotimaailmancupista tuli voitto ja runko on luistellut niin monta kisaa yhdessä, että jääminen mitalitta olisi pettymys Hollannin leijonille.

Etelä-Korea voitti Puolan osakilpailun. Rim ankkurina piti van't Woutin nuhteessa. Korealaisillakin on kyllä niin hurja rosteri, että vaikea sitä on nähdä A-finaalin ulkopuolella, muttei se kaukana ole, kun taso tulee olemaan tässä viestissä äärimmäisen fantastinen. Vaikka naiskaksikko loistaa eritoten tonnivitosella, olivat he viime kaudella esim. palkintopallilla MC:ssä viidellä sadallakin metrillä, joten sähäkkyyttäkin kyllä löytyy.

USA:n naiset eivät muille kalpene. Heokin voitti viimeisimmän 500 metrin MC-kisan jokseenkin yllättäen. Kim on heikoin lenkki, mutta pystynee omat neljä kierrostaan suoriutumaan kunnialla. Viimeisimmässä MC-kisassa jenkit olivat kakkosia Hollannin takana. Korea jäi niukasti taakse, mutta arvioin marssijärjestyksen vaihtuvan kuitenkin Milanossa, koska en vain luota tarpeeksi jenkkien mieskaksikkoon.

Italia on kutossuosikki Confrontola-Fontana-Nadanelli-Sighel -nelikollaan mielestäni. Bettikin voi toki toisen naisten osuuksista vetää tarpeen tullen. EM-hopean Italia menetti, kun Sighel haki kamikaze-ohitusta van't Woutista ajautuen patjoihin.

Taitoluistelu, joukkuekilpailu

1. Yhdysvallat

2. Japani

3. Italia

4. Kanada

5. Georgia

- Taitoluistelun kilpailutapahtumat alkavat jo tavanomaisesti joukkuekilpailulla. Mukana ovat rankingin perusteella kymmenen parasta maata, jotka ovat saaneet edustajansa vähintään kolmeen neljästä kilpailumuodosta. Kilpailuhan etenee siten, että ensin luistellaan parin päivän aikana lyhytohjelmat/rytmitanssi ja sitten viisi parasta maata etenee vapaaohjelmiin/vapaatanssiin. Maat keräävät sijoituspisteitä. Kunkin ohjelman voittaja saa 10 pistettä, kakkonen yhdeksän pistettä jne. Maksimimäärä on siis 80 pistettä, mutta mitaliin riittää reilut 60 pistettä. Pekingissä Venäjä kesti suosikkipaineet 74 pisteellään ennen USA:ta (65) ja Japania (63), mutta kun myöhemmin Valieva hylättiin, tämän molempien ohjelmien voitoista saamat yht. 20 pistettä vähennettiin ROC:n saldosta, jolloin voittajaksi nousi USA ennen Kanadaa. ROC kuitenkin pysyi pisteen marginaalilla pronssilla ennen Kanadaa. Pyeongchangissa vuorostaan Kanada (73), Venäjä (66) ja USA (62) oli kärkikolmikko. Huippumailla on sen verran laaja reservi yleensä käytössään, että ykköstykit eivät luistele molempia ohjelmia ja siten väsytä itseään liiaksi ennen yksilö- ja parikisoja, vaan vastuuta jaetaan. Niinpä oletan nytkin, että esim. Malinin luistelee vain lyhyt- tai vapaaohjelman ja USA:n kakkosmies Torgashev sitten pääsee irti siinä ohjelmassa, joka Malinille ei maistu. Pienemmillä mailla saattaa olla vain yksi edustaja tietyssä kisamuodossa, jolloin esim. Georgian Gubanovan pitää luistella molemmat naisten ohjelmat.

Mitalit jaetaan USA:n, Japanin, Italian, Kanadan ja Georgian kesken. USA:n luulisi tällä kertaa voittavan vihdoin ja viimein, vaikka se kierrättääkin rosteriaan. Liu ja Glenn hoitavat naisten osuuden, Malinin-Torgashev miehet, jäätanssiin on asettaa kaksi laatuparia ja heikoin osa-alue pariluistelukin hoituu jotenkin Kamin ja O'Shean voimin. Nämäkin ovat olleet valovoimaisia aika ajoin tällä kaudella. Piste-ennuste voisi olla N19, M18, J18 ja P15. Japani käyttää Miura/Kiharaa varmasti molemmissa ohjelmissa kuten Pekingissä saaden niistä täydet 20 pistettä. Naisissa oletusarvo on 19 pistettä ykkös- ja kakkossijoille jenkkien tavoin. Miehissäkin Japanin pitäisi voittaa se ohjelma, jota Malinin ei kisaa ja olla toisessa kakkonen, joten 19 pistettä kuulostaa hyvältä. Jäätanssissa Japani häviää paljon, mutta vapaaohjelmasta se saa takuuna jumbosijasta kuusi pistettä ja lyhytohjelmasta joitain jämäpisteitä, joten veikkaus on yhteensä yhdeksän pistettä siitä segmentistä, jolloin kokonaisuus olisi 67 pistettä, kun se USA:lla on 70 pistettä.

Kanadalle voi povata jäätanssista 17 pistettä, kun Gilles/Poirier ja Lajoie/Zagha pystyvät yltämään kolmen kärkeen. Pariluistelussa se saattaa käyttää Stellato-Dudekia ja Deschampsia molemmissa ohjelmissa, jolloin odotusarvo olisi samaa luokkaa eli 16 pistettä, kun saksalaiset, georgialaiset ja italialaiset kuitenkin kisaavat samoista pisteistä japanilaisten takana. Schizas pystyy raapimaan naisissa nelos- ja vitossijan kartuttaen pottia 13 pisteellä. Miehissä Sadovsky oli neljäs Finlandia Trophyssa, mutta onhan hän heikoimpia kisaajia jääden jämäpisteille kuten neljä vuotta sitten. Povaan kymmentä pistettä yhteensä. MM-kisoissa hän oli 14:s ja seiskasija lienee kattona lyhytohjelmassa. Kanadan piste-ennuste on 56 pistettä.

Italialla on kova ryhmä. Conti/Macii-paria kannattaisi käyttää molemmissa ohjelmissa, koska mitali on realismia ja jättää Ghilardi/Ambrosini-kaksikko vilttiin. Noin tehdessään Italia saisi 18 pistettä odotusarvoisesti. Jäätanssissa Guignard/Fabbri-pari oli MM-nelonen ja urakoi molemmat show't. He pystyvät tuomaan pottiin 16 pistettä, kun britit eivät pääse jatkoon varastamaan vapaaohjelmapisteitä. Miehissä Grassl loisti GP-finaalissa pystyen kolmossijaan parhaimmillaan ja Rizzo on Espoon EM-ykkönen. Odotan heiltä 14 pistettä yhteensä. Naiset ovat heikkous, kun Naki Gutmannin kausi ei ole ollut ihmeellinen. Voi olla, että kymmenenkin pistettä on tiukassa, mutta kokonaisuuden pitäisi kantaa noin 58 pisteeseen ainakin, joka olisi kaksi Kanadaa enemmän, heh.

Georgialla Egadze oli miehissä MM-ysi ja pystyy tuomaan esim. nelos- ja vitossijoilla pöytään 13 pistettä tuoreena EM-mestarina. Gubanova on EM-mestari Espoosta, mutta MM-kisoissa lyhytohjelma oli floppi. Niinpä hän lunasti olympiapaikan vasta syksyllä. Vapaaohjelmassa kolmossija ei yllättäisi ja lyhytshow'ssa ounastelen sijaa neljä USA:n, Japanin ja Korean jälkeen, joten pisteitä tulisi 15 kappaletta. Metelkina/Berulava-pari pystyy minimissään kahteen nelossijaan, mutta toinen voi hyvin olla kolmossijakin, joten heidänkin odottama on 15 pistettä MM-nelosina. Jäätanssissa Davis/Smolkin on TOP10-pari. Lyhytohjelmassa se on suunnilleen rankingvitonen ja vapaaohjelmassa pykälän parempi, kun Ranska karsiutuu edeltä. Hekin toisivat siis pottiin 13 pistettä, jolloin tulos olisi 54 pistettä ja sija viides, mutta pidän täysin mahdollisena Kanadan kellistämistäkin, jos maa suorittaa ylärekisteriin.

Taitoluistelu, jäätanssi

1. Madison Chock / Evan Bates (USA)

2. Laurence Fournier Beaudry / Guillaume Cizeron (FRA)

3. Piper Gilles / Paul Poirier (CAN)

4. Lilah Fear / Lewis Gibson (GBR)

5. Emilea Zingas / Vadym Kolesnik (USA)

- Jäätanssin rytmitanssi on yksi kisojen kohokohdista, vaikka olen lukenut monesta paikkaa siitä, että tämän kauden ysäriteema tekisi ohjelmista kiusallista katsottavaa, mutta uskon itse, valittu teema on oikea suuren yleisön kiinnostuksen kannalta ja Milanossa yleisö tulee olemaan hyvin messissä. Esim. kun taustamusiikki on massojen suosimaa poppia, esityksen vain seuraa herkemmin loppuun asti ja sitä on kivempi seurata. Ykkösuosikki on Chock/Bates, koska he ovat voittaneet olympiadin kaikki MM-kullat ja juhlivat joulukuussa myös GP-sarjan finaalitapahtuman voittoa. Rytmitanssin biisinä on American Woman. GP-finaalissa twisselit ja pyörivä nosto olivat parasta nelostasoa, mutta suoran linjan askelsarjassa molempien tasot jäivät kakkoseen (asteikko 1-4). Kuviotanssisarjassa jenkkien taso oli kolmonen ja koreografisessa liikesarjassakin laatupisteet olivat esim. brittejä parempia. He saivat kauden parhaat pisteensä (88.74), joista teknisiä pisteitä oli melkein 51. Esityspisteet (n. 37p) menivät aika tasan brittien kanssa. Vapaatanssissa Chock ja Bates kasvattivat eroaan viidellä pisteellä tehden myös siinä kauden ennätyspisteensä 131.68, jolloin yhteispistemääräksi tuli noin 220 pistettä. Vapaatanssi on jäänyt hieman etäiseksi minulle, mutta keskivaiheilla oleva koreografinen liikesarja napakoiden taputusten tahtiin suoritettuna on erittäin laadukas ja muutkin elementit he suorittivat puhtaasti.

Kakkossuosikit ovat Ranskan Fournier Beaudry ja Cizeron, jotka lyöttäytyivät yhteen olympiakaudeksi. He ovat erittäin ylväs kaksikko ja piipahtivat Finlandia Trophyssakin. GP-finaalissa rytmitanssi Madonnan tahtiin oli heidän kauden parhaansa tuottaen 87 pistettä. Yhteisten kokemusten lisääntyminen syksyn aikana näkyi. Taustanauhan tahtiin tapahtuva poseeraaminen twisseleiden päätteeksi on nerokas yksityiskohta. Suoran linjan askelsarja oli ainoana molemmilla kolmostasoa tuomariston mielestä ja kuviotanssisarja nelostasoa kera hyvien laatupisteiden. Ranskalaisten rytmitanssi on nousussa suosikkirankingissani tämän kauden ohjelmista. Vapaatanssissa he käyttävät intensiivistä miksausta The Whalesta. Twisselit on sisäänrakennettu hienosti koreografiaan ohjelman alussa. Yhden jalan käännöksien kolmostaso oli kilpailun parasta antia, mutta vielä enemmän äimistelin keskivaiheen fyysisesti huiman haastavia nelostason kaarella tapahtuvia nostoja, joissa Laurence lepää Guillaumen reisien päällä samalla, kun tämä viistää jään pintaa. Tuomaristo palkitsi ansaitusti heidät yli neljän pisteen laatulisällä. Niinpä yllätyin, että lopulta he saivat vapaatanssistaan 126 pistettä kuten britit, mutta toki ranskalaisilta vähennettiin kaksi pistettä kaatumisesta, kun Laurence kävi pikaisesti polvillaan jään pinnassa suoran linjan askelsarjassa, joka on pakollista tehdä tanssiotteessa vapaatanssissa. Yhteispisteet 214 olivat kuutisen pinnaa jenkkejä pienemmät, joten virhemarginaali on ohut Milanossa, kun ranskalaiset haluavat haastaa jenkit. EM-kisoissa ranskalaiset kuitenkin osoittivat nousukuntoa keräämällä peräti 222 pistettä. Rytmitanssista he saivat samat pisteet kuin GP-finaalissa, mutta vapaatanssi onnistui entistä paremmin ja täten voittotaistosta pitäisi tulla huiman jännittävä.

Kolmossuosikit tulevat Kanadasta. Gilles ja Poirier ovat olleet MM-hopealla pari kertaa eikä suurvoittoa tule Milanostakaan. Rytmitanssi viittaa huippumallien aikakauteen. Mieleenpainuvinta ovat koreografinen rytminen sarja huippulaadulla, nelostason twisselit ja suoran linjan askelsarjassakin he ovat kärkipäätä eritoten Gillesin osalta. Vapaatanssissakin yhden jalan käännöksissä Poirierin taso jäi kahteen, kun Gilles sai kolmosta, mutta diagonaalisessa askelsarjassa Paulkin pääsi kolmostasolle ja samaan on pyrittävä olympialaisissakin mitalitaistossa. Esitys on klassisen herkkä ja rauhallinen, mutta vähän ehkä pliisu. Yhdistelmänoston he ovat jättäneet loppuun ekstrapisteiden toivossa. Kauden parhaansa (126 p) he vapaatanssistaan saivat ja hävisivät briteille vain kuusi sadasosapistettä lopputuloksissa ollen neljänsiä.

Britit Fear ja Gibson eivät ole koskaan uponneet minun makuuni, mutta tunnustan silti heidän nelostason twisselinsä ja koreografisen rytmisen sarjan laadukkuus oli jopa pisteen kanukkeja parempaa rytmitanssissa. Vapaatanssissa on säkkipillimusiikkia ja alun nostoyhdistelmä on nelostasoa normaalisti. GP-finaalissa Lewisin suoran linjan askelsarja jäi ykköstasolle, kun partnerilla se oli kolmosta, mutta se ei kostautunut menetettynä mitalina. Yhden jalan käännökset olivat kakkostasoa yhdenaikaisesti melko siististi suoritettuna, joten lopputuloksena oli tosiaan heillekin noin 126 pistettä ja yhteispisteet 208.81. Britit voittivat MM-pronssia keväällä, mutta kun ranskalaiset ovat nyt messissä, povaan olympialaisista katkeraa nelossijaa.

GP-finaalin muut osallistujat olivat jenkkien kakkospari Zingas/Kolesnik ja Liettuan Reed/Ambrulevicius. Jenkit ovat tulevaisuuden pari, joka toki jo nyt muiden suosikkien tavoin saa twisseleistä nelostasoa ja kykenee hyviin nostoihin. Liettualaisten vapaatanssi on mystinen teknojumputus. Heillä jää toisinaan tasoja saamatta askelsarjoissa ja täten ennustan vain pistesijaa Milanosta.

Mainittakoot lopuksi muutama katsomisen arvoinen rytmitanssi muiltakin pareilta. TOP3-suosikkini ovat Demougeot/Le Mercier (Sing Hallelujah), Taschlerova/Taschler (Enrique Iglesias) ja Carreira/Ponomarenko (Sweet Dreams). Tsekkien rytmitanssi meni pilalle Finlandia Trophyssa musiikkisekoilun takia, mutta Osakassa nähty esitys aiemmassa GP-kisassa oli todella vangitseva ja EM-kisoissa he pääsivät samalle tasolle 77 pisteellä. Ranskan kakkospari puolestaan pystyy myös summaamaan todella hyvin 90-lukua omassa kolmiminuuttisessaan. Vapaatansseista katsomisen arvoinen on asusteineen Korean kaksikon Lim/Quan teos, jossa sanotaan hyvästit toisille, kun mies on lähdössä rintamalle.

Suomen edustajat Turkkila ja Versluis missasivat syyskauden Mathhiaksen jalkavamman takia, mutta onnekseen he säilyttivät viime kauden tangoteemaisen vapaatanssinsa uudistaen siten lievästi. Täydessä iskussaan he voivat olla pistesijoilla, koska viime kausilta on plakkarissa EM-mitali ja palkintopallisijoja GP-kisoistakin. EM-kisoissa Turkkila ja Versluis olivat rytmitanssin jälkeen seitsemänsiä reilulla 78 pisteellä. Askelsarjat sujuivat hyvin, kun toisinaan niistä on jäänyt tasoja saamatta, mutta twisseleistä Turkkila sai nelosta ja Versluiskin kolmosta. Kuviotanssin kaltainen askelsarja oli sekin kolmostasoa eli tosi hywä. Lopun koreografinen rytmisarja tuotti paljon pisteitä niin ikään. Uudistetussa tangossa yhden jalan käännökset olivat kakkostasoa, mutta Versluisin karmea horjahdus twisseleissä oli pahempi asia, mutta tietysti tuo moka oli parempi tehdä EM-jäällä kuin olympialaisissa. Juulialla twisselit olivat sentään toistamiseen nelosta kuten nostotkin. 

Taitoluistelu, miehet

1. Ilia Malinin (USA)

2. Yuma Kagiyama (JPN)

3. Adam Siao Him Fa (FRA)

4. Shun Sato (JPN)

5. Mikhail Shaidorov (KAZ)

- Miesten kilpailussa himmeämmät mitalit ratkeavat pitkälti siihen, että keillä kestää pää hypätä puhtaasti neloshyppyjä. Niitä ei vain saa sössiä tai mitalisaumat menevät. MM-kisoissa sijat 3-6 olivat kahdeksan pisteen sisässä ja sijat 2-6 17p sisässä. Yksi kisojen varmimpia kultamitalisteja on neloisjumala Ilia Malinin, joka GP-finaalissa paransi alkukauden ME-pisteitään vapaaohjelmassa. Nyt ne kirjataan 238.24 ja yhteensä hän sai reilut 332 pistettä. Hän naulasi historiallisesti seitsemän neloishyppyä samassa ohjelmassa. Pelkästään vapaaohjelmapisteillään hän olisi olympialaisissa todennäköisesti viidentoista parhaan joukossa. Ennustin vuosi sitten, että hän saa Milanossa vapaaohjelmastaan 250+ pistettä eikä se enää kaukana ole. Parannettavaa olisi toki nyt enää lähinnä siinä, että yhdistelmien jälkimmäiset hypytkin hän päivittäisi neloisiksi kolmosten sijaan, mutta siihen tarvittaisiin kenties vielä hurjempaa fysiikkaa ponnistuksiin tai suurempaa rotaationopeutta. Toisena hyppyelementtinä oleva neloisaxel oli GP-finaalissa järjettömän laadukas jääden parhaiten mieleen noista neloishypyistä. Loikka oli ilmava ja pitkä. Taustanauhassa on muuten Ilian omia mietelauseita ja rauhallinen pianopimputus sopii siihen, että Ilia liitää jäällä tukka hulmuten ohjelman keskivaiheilla. 

Hän on kehittynyt huimasti olympiadin aikana esityspuolella ja hänelle on löydetty täksi kaudeksi musiikit, jotka sopivat nuorukaiselle. Lyhytohjelmassa musiikki on osin painostava ja repii sielua. Hän takelteli hieman GP-finaalissa astuen ulos neloisaxelistaan sen alussa saaden siksi vain 94 pistettä, vaikka taasen neloislutz-kolmoistulppi -yhdistelmä oli pelkkää laatua. Täksi kaudeksi sallittu voltti on lisätty viihde-elementiksi myös.

Kagiyama ja Sato ovat vastuussa Japanin miesten mitaliputken jatkamisesta. Yuma on erikoistunut kakkossijoihin globaaleissa arvokisoissa (Peking + kolmesti MM-kisat). Nytkin se on kattona. Lyhytohjelman alussa tulppiyhdistelmä on hurjan laadukas ja neloissalchow herkkua. Musiikki on veikeä ja onhan Yuma taitava esiintyjä. Hän saa myös kotiyleisön taakseen, kun C. Kostner on valmennustiimissä. GP-finaalissa hän luisteli ennätyspisteensä 108.77, josta esityspisteitä oli reilut 47 kappaletta. Vapaatanssissa on konserttimusiikkia. Hän tekee alussa neloissalchowin suoraan tuomareiden edessä ja se on hyvä painetesti. GP-finaalissa hän selvitti sen ja toisen puoliskon alussa neloistulppi piti momentumin elossa. Hän ei tehnyt suuria erheitä, mutta jäi silti Malinille 45p elementtipisteissä, mikä on hurjaa. Kauden parhaat vapaaohjelmapisteet (193) siivittivät Kagiyaman kakkoseksi 302 pisteellä ja kakkossuosikkina hän lähtee Milanoonkin.

Sato on ollut GP-finaaleissa nyt kahdesti putkeen pronssilla, mutta MM-mitalia ei ole. Keväällä hän oli kuudes. Veikkaan siihen parannusta. Lyhytohjelmassa hän naulasi joulukuussa neloislutzin ja neloislutz-kolmoistulppi -kombon, mutta kolmoisaxel ei ollut niin puhdas kuin esim. Grasslilla. Vapaatanssissa Sato hallitsi hermonsa onnistuen hypyissään, vaikka joutui luistelemaan Ilian ME-ohjelman jälkeen. Hän sai 194 pistettä ja nosti pistemääränsä 292:een. Hänen valmentajansa tuuletukset pisteiden selvittyä olivat suorastaan raivoisat ja olisi voinut kuvitella, että hän olisi luistellut juuri jäällä eikä Shun.

Ranskan Siao Him Fa on kaksinkertainen Euroopan mestari ja tottunut menestymään kovissa paikoissa. Siksi hän on kolmossuosikkini ennen Satoa. GP-finaalissa Siao kaatui neloislutzin lyhytohjelmassa ja astui ulos neloistulppijohtoisesta yhdistelmästä, mutta vapaaohjelmassa naulasi vaikeimman hyppynsä neloislutzin heti alussa ja neloistulpitkin onnistuivat niin soolona kuin osana yhdistelmää. Vire jatkui maagisella neloissalchow-euler-kolmoissalchow -kombolla tuoden 16 pistettä hyvää pistepottiin. Hänellä oli aihioita timanttisiin pisteisiin briljantin alun jälkeen, mutta kolmoisaxeleissa oli pientä haparointia ohjelman toisella puoliskolla. Jos hän saa ne sujumaan eikä kaatuile lyhytohjelmassa, Siao on lähellä mitalia. Tuohon potentiaaliinkin peilaten hän on Saton edellä papereissani.

Mainitaan vielä kaksi nimeä. Italian Daniel Grassl luisteli GP-finaalissa elämänsä kisan. Hän sai 288.72 pistettä (94+194). Hän oli eritoten elämänsä hyppyvireessä eikä vanhasta ongelmasta eli vajaista kierroksista ollut tietoakaan ilmassa pyöriessä. En kuitenkaan luota siihen, että sama toistuisi kotikisojen painekattilassa. Lyhytohjelmassa hän tienasi 40 pistettä pelkästään alussa, kun kolme hyppyelementtiä onnistuivat. Neloislutz-kolmoistulppi tuotti 18p, neloisritti 12p ja kolmoisaxelkin 11 pistettä. Grasslin olympiamenestys ratkeaa jo pitkälti siis lyhytohjelman alkuun, heh. Noita ei vaan mokata. Vapaaohjelmassakin neloislutz-, -ritti ja -salchow sujuivat OK kuten kolmen axelin yhdistelmä. Musiikissa on tyhjiä kohtia ja ihmiset pidättävät varmasti hengitystään noina hetkinä yleisössä. EM-jäällä Grassl haparoi molemmissa ohjelmissa osoittaen juurikin haavoittuvaisuutensa. Lyhytohjelmassa ensimmäinen yhdistelmä oli epäpuhdas ja neloisrittikin karvan vajaa toisin kuin GP-finaalissa. Vapaaohjelmassa ensimmäiset neloishypyt menivät myös pieleen.

Kazakstanin 21-vuotias Mikhail Shaidorov on MM-kakkonen, mutta kompuroi GP-finaalin alussa heti neloislutzinsa eikä saanut seuraavaa yhdistelmääkään maaliin. Vapaaohjelmassakin hän astui ulos neloistulpista, vaikka alkuun kolmoisaxel-euler-kolmoisalchow -kombo onnistuikin jotenkin. Minua mietityttää hänen suorituspuhtautensa, joten en povaa olympiamitalia, mutta vitossijaa kylläkin, koska viime kaudella hän samaan tapaan teki hyvät pisteet ensimmäisessä kisassaan, sitten taso laski, mutta jälleen helmi-maaliskuun arvokisoissa hän luisteli päälle 280 pistettä, joten jospa sama toistuisi.

Taitoluistelu, parit

1. Riku Miura / Ryuichi Kihara (JPN)

2. Sara Conti / Niccolo Macii (ITA)

3. Minerva Fabienne Hase / Nikita Volodin (GER)

4. Deanna Stellato-Dudek / Maxime Deschamps (CAN)

5. Sui Wenjing / Han Cong (CHN)

- Miura/Kihara on ollut olympiadin paras pari ja kulta on täten heille korvamerkitty. He ylläpitävät kovinta vauhtia jäällä. Kolmoiskierrenosto on kliininen lyhytohjelman alussa kuten sen perään tehtävät kolmoistulpit rinnatusten, mutta heittokolmoisflipissä Miuran alastulokaari oli hieman kyseenalainen ja se on ainoita esteitä menestyksen tiellä. He suorittavat GP-finaalissa perustasollaan ja johtivat siksi vain kymmenyksellä italialaisia lyhytohjelman jälkeen näiden oltua haitarinsa yläpäässä. Vapaaohjelmassa on musiikkina Gladiator. Hyppy-yhdistelmänä on monien suosima kolmoistulppi-kaksoisaxel-kaksoisaxel. Ryuichi kosketti hieman jäätä kädellään viimeisen hypyn päätteeksi, mutta senkin voi korjata Milanossa. En ole tämän ohjelman suurin fani vrt. aiempien kausien tuotoksiin. Keskivaiheilla he repivät eroa muihin nelostason kuolemanspiraalilla ja paripirueteilla. Viidennen ryhmän (käsi-käsiote) lassonosto oli kolmostasoa, mutta sekin on mahdollista korottaa neloseksi aikanaan Milanossa. Miuran puolispagaatti Kiharan sylissä on ikonista kamaa. Kaikesta huolimatta he saivat GP-finaalissa 147.89 (SB) pistettä vapaaohjelmasta ja voittivat 225 pisteellä kultaa, mutta erot mitalistien kesken olivat vain parin pinnan luokkaa.

Italialaiset Conti ja Macii saattoivat kokea tulleensa ryöstetyksi GP-finaalissa, koska Grasslin tavoin he olivat aivan huipputasollaan. Luotan myös, että he ennemmin toistavat sen Milanossa kuin Grassl ollen Italian suurimmat mitalisuosikit taitoluistelussa. Ennakoin MM-pronssin korottuvan olympiahopeaksi. Lyhytohjelmassa heittokolmoisritti oli yksi puhtaimmista ja kolmoissalchowit rinnakkainkin menivät nappiin. Moni komponentti oli nelostasoa kuten askelsarjat ja paripiruetit, mutta kuolemanspiraali jäi kolmoseen. Himmeämpien mitalien kisaajista he ovat esityspuolella kilpakumppaneita hitusen edellä ja saavat tosiaan myös kotiyleisön uolelleen varsinkin, jos alkupuolisko menee hyvin. Energisyys puskee läpi esityksestä ja GP-finaalissa he saivat siitä 77.22 pongoa.

Vapaaohjelmassa italialaiset pitivät kakkossijansa esiintynen Caruson tahtiin. Suomennos taitaa olla Italian yössä, josta oli Vain elämäässä aikoinaan komea tulkinta ekstrajaksoissa. GP-finaalissa uppouduin toden teolla heidän esitykseensä ja pohdin, että se olisi yksi harvoista syistä maksaa itsensä kipeäksi (750€) parhaille paikoille. Kolmoistulppi-kaksoisaxel-kaksoisaxel -yhdistelmä on heilläkin repertuaarissaan sujuen ongelmitta kuten rinnakkaissalchowit. Loppupuolella samainen kolmoissalchow heittona hurmaa yleisön istuen täydellisesti musiikkiin. Saan kylmiä väreitä, kun kuvittelen, miten kotiyleisö räjähtäisi suosionosoituksiin Conti/Maciin nappisuorituksen päätteeksi Milanossa, huh. GP-finaalissa yhteispisteet olivat 223 tuoden kakkossijan.

Hase/Volodin oli MM-pronssilla keväällä ja sijoitus oli sama GP-finaalissa. Sama kolmoishyppy-yhdistelmä kuin ylemmillä pareilla oli puhdas vapaaohjelman alussa. Yhdenaikaisuus oli taidetta. Lassonostot ovat nelostasoa molemmissa ohjelmissa kuten kuolemanspiraalitkin. Kolmoisheittojen alastulokaarista ei tuomareilla myöskään ollut moitittavaa. He saivat peräti 149 pistettä vapaaohjelmastaan ja se oli syyskauden paras noteeraus kaikista pareista ymmärtääkseni. Lyhytohjelmassa Hasen kompurointi triplasalchowissa saattoi maksaa jopa voiton. EM-kisoissa saksalaiset olivat hopealla, kun vapaaohjelmastaan he saivat parikymmentä pistettä vähemmän kuin GP-finaalissa. Muun muassa lopun nosto lipesi täysin neliminuuttisen rasituksen vuoksi. Ehkä huono kenraali tietää hyvää ensi-iltaa?

Stellato-Dudek/Deschamps epäonnistui keväällä puolustamaan MM-kultaansa epäonnistuttuaan lyhytohjelmassa. Vapaaohjelmassa he nousivat lopulta viidensiksi. GP-finaalissakin lyhytohjelma takkusi ja he olivat jumboja siinä, mutta toki vain kuusi pistettä kärjestä. Parasta antia voimakkaan musiikin pauhatessa oli nelostason lassonosto. Vapaaohjelmassa hyppyjen laatu jäi punaisen puolelle sekä soolona että heitoissa. Heittokolmoissalchowin alastulossa Stellato-Dudek koski kädellään jäätä alastulossa. Ohjelma on kyllä elegantti ja heillä on sauma hyviin esityspisteisiin, minkä takia he ovat nelossuosikkini.

Kauden valopilkkuja ovat olleet Maria Pavlova ja Alexei Sviatchenko (HUN). Heidän vapaaohjelmansa on ylivoimainen suosikkini tämän kauden parien ohjelmista. Without You Ursine Vulpinelta sopii tuolle kaksikolle täydellisesti. He ovat musiikin sisässä ihailtavasti. Heillä on sama hyppy-yhdistelmä kuin muillakin ja laatu on yleensä vihreän puolella. Nostot ovat tarkasti tehtyjä. Suosikkikohtani on puolivälissä, kun musiikki muuttuu dramaattisemmaksi. Kuolemanspiraalia seuraava liikehdintä vierekkäin pauhaavan musiikin tahtiin ja sitten tehty heittokolmoisritti ei vain unohdu. Unkarilaisten heittohypyt ovat yhdet maailman parhaista, koska ne ovat niin vaivattomia. He saivat kauden ennätyspisteensä 135p GP-finaalissa, vaikkei se vielä täydellinen ollut. Olympialaisissa vitossijaan on hyvät mahdollisuudet ja toivonkin heidän onnistumistaan italialaisten ohella eniten. EM-kisoissa he ylsivät pronssille, vaikka olivatkin erittäin uupuneita vapaaohjelman lopussa ja se näkyi piruettien laadussa.

Georgian Anastasiia Metelkina/Luka Berulava oli MM-kisoissa neljäs ja he ovat jatkaneet kehittymistään. He ovat kaksinkertaisia junnumaailmanmestareita ja aikuisissa on tullut EM-mitaleja. Musiikkivalinta on umpitylsä lyhytohjelmassa, mutta kuolemanspiraali, lassonosto ja lentävä paripiruetti nelostasoa. Vapaaohjelmassa ei ole siinäkään oikein mitään erityistä, mutta vitosryhmän lassonostossa he ovat haparoineet jonkin verran ja sama näkyi GP-finaalissakin. He voittivat unkarilaiset kolmella pisteellä, mutta osat voivat vaihtua Milanossa. Tosin EM-kisoissa georgialaiset ansaitsivat mestaruutensa ilman muuta, mutta kykenevätkö he suorittamaan toisetkin arvokisat samalla tasolla naulaten esim. hyvällä laaduilla vapaaohjelman 3S-2A-2A -yhdistelmänsä?

Hallitsevat olympiavoittajat Sui Wenjing ja Han Cong muuten palasivat kilpajäille syksyllä. He ottivat GP-kisoissa kaksi kolmossijaa. He keräsivät 202-203 pistettä eikä parinkymmenen pisteen parannus mitaleille yltämiseksi kuulosta kovin realistiselta, vaikka he jos jotkin voivat siihen pystyä. Habanera on omalla tavallaan ihan koukuttava lyhytohjelma, vaikka saattaakin toistavuudessaan riepoa joitain katsojia. Heillä on kokemusta sen verran kirkkaista valoista, että rankkasin heidät lopulta vitoseksi unkarilaisten edelle. Suosikkien ulkopuolelta annan lopuksi suosituksen Kanadan kakkosparin Laurin/Ethier vapaaohjelmalle.

Taitoluistelu, naiset

1. Kaori Sakamoto (JPN)

2. Adeliia Petrosian (RUS)

3. Amber Glenn (USA)

4. Alysa Liu (USA)

5. Ami Nakai (JPN)

- Siinä on vain oma tunnelmansa, kun viimeisen lämmittelyryhmän lopuksi kaiuttimista alkaa soida Kavinskyn Roadgame ja jännitys tiivistyy entisestään. Naisten kilpailussa asetelma on trillerimäisesti USA vastaan Japani. Sakamoto voitti kolme MM-kultaa putkeen olympiahopeansa jatkoksi, kunnes viime keväänä Liu juhli kultaa kotikisoissa. Sakamoto luistelee viimeistä kauttaan ja Liu puolestaan teki satumaisen paluun viime kaudeksi kilpailutauolta. He ovat samasta puusta veistettyjä, kun molemmilla on vahvat jalat ja kyky ylläpitää vauhdikasta menoa jäällä. Päädyin lopulta veikkaamaan ykköseksi Sakamotoa, joka oli paras GP-finaalin vapaaohjelmassa, vaikka yhdistelmässä axel jäi yksöiseksi toisella puoliskolla. Pidän erityisesti Sakamoton lyhytohjelmasta (Time to say goodbye), joka on koskettava. Osakan GP-kisassa aiemmin syksyllä esitys meni niin nappiin, että sitä tunnetilaa voi olla vaikea toistaa Milanossakaan, kun GP-finaalissakaan hän ei siihen aivan pystynyt, vaan lutz jäi kaksoiseksi eikä siitä tullut pinnoja yhtään. Kaksoisaxelin sisäänmeno takanojalla on ultravaikea ja kolmoisflippi-kolmoistulppi -kombo laadukas. Askelsarjakin jäi kolmostasoon ja kokonaispisteet olivat vain 69.40.

Vapaaohjelmassa Sakamoto kunnioittaa idoliaan Akito Suzukia, jolla oli sama biisi päätöskautena. Musiikki on miksaus La vie en Rosesta, Hymne à l'amourista ja Non, je ne regrette rienistä (Patricia Kaas, Edith Piaf). Alun torvet ja musiikin voimistuminen hiljalleen ovat paras osa ohjelmaa mielestäni. Kolmoisflippi samaan flow'hun on optimaalinen. Askelsarjan Kaori nosti neloseksi vapaaohjelmassa ja lyhytohjelmasta tuttu hyppykombo oli laadukas myös vapaaohjelmassa, mutta sitten toisessa yhdistelmässä se axel jäi yksöiseksi ennen tulppeja. Hän sai silti 149 pistettä nostaen pinnamääränsä 218 pisteeseen. Sillä irtosi kolmossija GP-finaalista viimeistä kertaa kotiyleisön edessä kv-kisassa. Kaorille soisi kullan viimeisenä kautena uran kruunuksi enkä uskalla sitä vastaan veikata. Viime kaudellakin hän kirkasti GP-finaalin pronssin arvokisoissa kullaksi. Japanin mestaruuskisat Sakamoto voitti ennen joulua 234 pisteellä eikä sitä paremmaksi ole pistänyt kuin Petrosian pisteellä tällä kaudella.

Liu voitti GP-finaalin 222 pisteellään (75+146) ja on hallitseva maailmanmestari. Hän on osoittanut siis pään kestävyyttään tiukoissa paikoissa palattuaan kilpajäille viime kaudeksi parin vuoden tauolta. USA:n GP-kisasta jäi mieleen se, että Liu oli hyvin tunteellisena onnistuneen lyhytohjelmansa jälkeen. Kyseessä on herkkä kolmiminuuttinen Promisen soidessa taustalla. GP-finaalissa hän teki kyllä kauden ennätyspisteensä, muttei se tuntunut ohjelmana siltikään yhtä hyvältä kuin syksyn aiempi esitys, kun axel oli vain kaksoinen. Hän on kuitenkin sittemmin treeneissä naulannut kolmoisaxeleita. Kolmoislutz-kolmoisritti -kombo oli toki hyvä kuten nelostason askelsarja ja piruetit. Vapaaohjelma on Donna Summeria ja yleisökin pääsee sen edetessä mukaan hurraamaan diskoviisun tahtiin. Liu nousi kultamekossaan voittoon kerättyään 146 vapaaohjelmapistettä. Hän oli vapautunut ja karismaattinen. Toisen puoliskon kaikki 10%:n pistelisän tuoneet kolme hyppyelementtiä hän naulasi (esim. kolmoislutz-kaksoisaxel-kaksoistulppi). Perusluistelutaito on sakamotomaisesti vahvaa. Kolmas suurvoitto putkeen olisi kova juttu, mutta mutuilen, että hän ei tällä kertaa onnistuisi aivan täydellisesti, vaan ottaisi korkeintaan himmeämmän mitalin, koska onhan kyseessä herkkä laji huipullakin. Liu on papereissani nelossuosikki, kun edellä on kolme luistelijaa päälle 230 pisteen tuloksilla. Hän sai maansa mestaruuskisoissa 228 pistettä.

Sympaattinen maannnainen Glenn jäi kotikisoissa keväällä kauas kärjestä lyhytohjelmassa ja GP-finaalissakin axel poksahti yksöiseksi. Kolmoisflippi-kolmoistulppi -kombo oli toki ehjä ja piruetit sekä askeleet nelostasoa kuten Liullakin. Yleisön on helppo lähteä mukaan Madonnan hittibiisiin. Aivan kuten MM-kisoissa, GP-finaalissakin Glenn teki nousua vapaaohjelmassa. I Will Find You sopii hänelle musiikiksi ja kolmoisaxelinkin hän sai sillä kertaa onnistumaan kuten yhdistelmätkin. Kaunista ohjelmaa uppoutuu seuraamaan hypnoottisesti, jos se on virheetön. Mieltäni lämmitti se, että hän palasi tasolleen epäonnistuneen lyhytohjelman jälkeen saaden kauden parhaat pisteensä (144) ja nousten lopulta neljänneksi. Viime kaudellahan Glenn voitti GP-finaalin oltuaan siellä yksin viittä japanilaista vastaan. Vapaaohjelmasta en ole huolissani ja jotenkin ennakoin, että kolmatta kertaa Glenn ei sählää lyhytohjelmassa isossa kisassa, vaan onnistuu Milanossa ollen mitaleilla. Hän harjasi USA:n mestaruuden tammikuussa hurjilla pisteillä 233.55. Hän sai lyhytohjelmasta ennätyspisteensä 83.05 ja vapaaohjelmastakin karvan päälle 150 pistettä parantaen vielä GP-finaalin saalistaan kuudella pisteellä. Tuolla kokonaisuudella GP-finaalin voitto olisi ollut selviö ja suunnilleen noilla pisteillä olympiakultakin tullaan nappaamaan.

Adeliia Petrosian voitti Kiinan olympiakarsintakisan syksyllä 209 pisteellä lunastaen sillä kisalipun neutraalina urheilijana. Hänellä on kuitenkin vielä varaa parantaa, koska hän oli vasta toipunut loukkaantumisesta jättäen vielä hihaan vaikeimpia elementtejä kuten neloistulppinsa, jota hän on sittemmin kokeillut Venäjän sisäisissä kisoissa. Hän sai yhteensä 230 pistettä marraskuun kisastaan ja viisi pistettä vielä enemmän mestaruuskisoissa ennen joulua, mutta tuomarilinja voi olla tiukempi Milanossa. Joka tapauksessa 235 pisteellä hän voittaisi olympiakultaa luultavimmin, koska Liun voittopisteet olivat 222 niin MM-kisoissa kuin GP-finaalissa. Sakamoto ja Glenn ovat toki luistelleet vain 1-2 pistettä heikommmin tällä kaudella kuin Petrosian. Ennakoin itse, ettei tätä arvostella voittoon ja neloistulppikin saattaa falskata tosipaikassa koko maailman katseen kohdistuessa häneen, joten hopeamitali olkoot tuomioni, mutten voitostakaan yllättyisi yhtään.

Kauden sensaatio on ollut Japanin 17-vuotias Ami Nakai, joka oli GP-finaalissakin kakkonen 220 pisteellä luisteltuaan vapaaohjelmasta vajaat 147 pistettä kuten Liu. Lyhytohjelmassa tahrana oli kompuroitu kolmoisaxel, mutta kolmoislutz-kolmoistulppi -kombo oli ehjä. Ohjelma on leikkisä sopien siten hänelle. Piruetit ja askeleet olivat nelostasoa kuten mitalitaistossa kuuluukin olla. Hän keräsi noin 74 pistettä jääden puhtaan axelin verran kauden parhaista pisteistään lyhytohjelmassa, mutta tosiaan sitten seuraavana päivänä hän sai axelin kohdilleen. Kolmoislutzin käsikosketus oli vapaaohjelman ainoa tahra, kun esim. kolmoislutz-kaksoisaxel-kaksoisaxel -yhdistelmä oli silkkaa priimaa toisella puoliskolla. Pilvilinnamainen musiikki sopi sekin hänen tyyliinsä mielestäni eivätkä tuomaritkaan olleet eri mieltä. Olympianäyttämö voi olla kuitenkin turhan kova paikka Nakaille vielä ja siksi ounastelen jonkin sortin epäonnistumista tiukassa kisassa. Hän on kahdesti jo kukistanut Sakamoton tällä kaudella Ranskan kisa mukaan lukien eikä kolmatta kertaa vain voi tapahtua, eihän? Tuossa Ranskan kisassa Nakai luisteli 227 pistettä ja toki sellaisella kokonaisuudella hän olisi mitaleilla varmasti, mutta arvaan sijoiksi 4-5. Kolmas japanilainen Mone Chiba on MM-kolmonen, joka oli viides GP-finaalissa. Lyhytohjelma on iloinen Last Dancen soidessa. Hän liitää askissa taidokkaana luistelijana. Kolmoislutz oli hyvälaatuinen sekä piruetit+askeleet nelosta. Chiba onnistui myös kolmoisflippi-kolmoistulppi -kombossaan johtaen 77 pisteellä kisaa puolivälissä, muttei kestänyt paineita vapaaohjelmassa pudoten aina viidenneksi. Sama yhdistelmä vielä onnistui, mutta kolmoisritti ja -salchow eivät. Sanoisin Chiban olevan vasta kutossuosikki.

Rinka Watanabe jäi varanaiseksi. Hän teki ainoana kaksi kolmoisaxelia vapaaohjelmassa GP-finaalissa. Toki peräti viittä eri hyppyä tutkittiin myöhemmin videolta, joten kierroksien puhtaudesta on huolehdittava paremmin jatkossa. Kehittyminen tulkitsijana näkyi eritoten lyhytohjelmassa, kun hän oli aggressiivinen kiihtyvän tangomusiikin soidessa.

Muista nimistä Loena Hendrickx lunasti kisalippunsa syyskuun karsintakisasta kuten Petrosian. Hendrickx tervehtyi kreivin aikaan nilkkaleikkauksestaan ja tämänkautinen vapaaohjelma on minusta hänen uransa paras. La Alegriaa hän tulkitsee loistavasti ja eritoten nelostason askelsarja puolivälissä on toteutettu upeasti. Ongelmana on ollut lyhytohjelma, joka meni täysin vihkoon Finlandia Trophyssakin, mutta eiköhän se jotenkin suju Milanossa. Hän on halunnut säästää Celine Dionin Ashesin juuri olympiakautta varten musiikikseen. Ehjällä kokonaisuudella hän taistelee pistesijasta oltuaan seitsemäs Pekingissä.

Curling, miehet

1. Iso-Britannia (Hammy McMillan / Bobby Lammie / Grant Hardie / Bruce Mouat)

2. Kanada (Ben Hebert / Brett Gallant / Marc Kennedy / Brad Jacobs)

3. Sveitsi (Pablo Lachat-Couchepin / Sven Michel / Yannick Schwaller / Benoit Schwarz-van Berkel)

4. Ruotsi (Christoffer Sundgren / Rasmus Wråna / Oskar Eriksson / Niklas Edin)

5. Italia (Mattia Giovanella / Sebastiano Arman / Amos Mosaner / Joël Retornaz)

- Joukkuecurlingissahan poistoja saa alkaa suorittamaan suoja-alueelta (pesän ja pelirajan välissä) kuudennella heitolla, mutta pesäkiviä saa alkaa poistaa heti. Niinpä kannattaa tarkkailla päiden alussa sitä, että haluavatko joukkueet alkaa pelaamaan vai eivät. Jos toinen joukkue poistaa heti pesään sijoitetun kiven, on todennäköisesti tulossa tunnusteleva pää. Reunasuojan asettamalla saa sen sijaan enemmän säpinää aikaan. Mikäli vastustaja vahingossa poistaa suojakiven ennen aikojaan, toinen joukkue saa päättää, että palautetaanko tilanne entiselleen vai annetaanko uusien asetelmien olla.

Jään pintahan on verrattavissa appelsiininkuoreen eli hieman röpelöinen. Heikko jää tasoittaa voimasuhteita, mutta tuskin Cortinan vuoden 1956 olympialadossa sellaista on. Priimajäissähän kivi nousee hyvin molemmilta puolilta, kun heikommalla jäällä toinen puoli voi olla "suora". Mitä reunemmalla pesässä merkki on, sitä hurjempia ovat ns. nousut. Yksi väri jäässä on kaksi jalkaa eli jos merkki on sinisellä, voimme nähdä neljänkin jalan nousuja. Harjaamisen suunnallakin toki voi vaikuttaa asiaan. Urheilijat kommunikoivat toisinaan sekuntimääreillä tarkoittaen aikaa, joka kiveltä kuluu päästä irroituksesta ennen pesää olevalle vaakaviivalle eli pelirajalle. Aikamääre taasen auttaa kommunikoimaan sitä, millä voimalla on syytä heittää esim. poisto, rolli/ratsu, noja tai määrämittainen. Kämmen- ja rystykierteissä peruskierre oli ennen sellainen, että kivi kiersi noin kolmesti akselinsa ympäri, mutta nykyään vähintään tuplat tuosta. Kierrettä on oltava tarpeeksi, jottei se lopu kesken matkalla.

Miehissä eritoten kovat poistoheittäjät ovat olleet arvokkaita viimeiset 15-20 vuotta varsinkin kakkos- ja kolmosheittäjinä. Kaksi harjaajaa taasen takaa tarkemmat heitot paricurlingiin verrattuna ja siten isommat onnistumisprosentit. Parhailla ne ovat yli 90% joukkuecurlingissa ja paricurlingissa kymmenisen prosenttiyksikköä pienemmät.

Sitten itse asiaan. Pidän suosikkina viime olympialaisten kakkosia Iso-Britanniaa. Eikä vähiten asiaan vaikuta se, että kapteeni Bruce Mouat on kaksi päivää allekirjoittanutta nuorempi. Britit voittivat keväällä maailmanmestaruudenkin Kanadan maaperällä. EM-kisoista irtosi Lohjalta kolmas sija marraskuun lopussa. He hallitsivat runkosarjaa tappioitta (9-0), mutta kokivat sitten pienen yllätystappion Ruotsille välierässä ihan kuten olympiafinaalissakin. Tuo saattoi olla jopa vain hyväksi olympialaisia ajatellen, jotteivat mahat tulleet täyteen. Koska joukkuecurlingissa paljon kulminoituu kolmos- ja nelosheittäjiin, sekin puoltaa uskoani Iso-Britanniaan. Kolmosheittäjä Hardie on herkkäkätinen noin 88%:n tarkkuudella operoiva yksilö, joka on poistoheittäjänäkin tarkka. Se näkyi esim. MM-semissä Kanadaa vastaan. Kapteeni Mouat on ankkuri. Luotan häneen kuin vuoreen. Esimerkiksi EM-kisoissa Italiaa vastaan alkusarjan päätöspelissä kolmospäässä hän viimeisellä kivellä suoritti tuplaratsupoiston, jonka avulla yksi piste muuttui kolmesti. Vitospäässä määrämittainen lipui lähes nänniin. MM-finaalin seiskapäässä Sveitsiä vastaan viimeisellä heitolla hän kilkkasi mainiosti kivet sellaiseen asentoon, että skotit saivat kaksi pistettä taskuun hankalasta tilanteesta. Kruununa olivat tietysti 10. pään tuplapoisto ja sitä seurannut määrämittainen, jolla Skotlanti varmisti maailmanmestaruuden. Oletan, että Mouatin onnistumisprosentti on olympialaisissakin lähellä 90%:ta. Skotit ovat ylipäätään hyviä rullaamaan omia kiviä poistotilanteissa olemassa olevien suojien taakse pesään. Se kertoo heidän taitotasostaan.

Sveitsilläkin on kova loppukaksikko rosterissaan eli Schwaller ja Schwarz-van Berkel. Viimeksi mainittu on vauhdillisesti ja taidollisesti yksi curlingmaailman kovimmista heittäjistä. Hän on ahtaiden välien mestari, vaikkei aina onnistukaan. EM-finaalin avauspää oli heikko ja määriskin viimeisellä kivellä lipui pitkäksi sallien Ruotsin pisteen varastuksen, mutta hän paikkasi sen kutospäässä tarkemmalla määriksellä. Nelospäässä välissä hän upean hiljaisella heitolla Ruotsin suojien välistä lirutti kiven suojia hipoen pesään ja poisti sieltä keltaisen kiven jättäen oman punaisen tilalle. Vitospäässäkin hän onnistui kerran samanlaisessa vaikeassa heitossa. Seiskapäässä ratsupoisto tuotti pari pinnaa ja viimeisessä päässä hän heitti määriksen perille tasoittaen tilanteeksi 4-4. MM-finaalin kasipäässäkin määrämittainen meni aivan nänniin tasoittaen silloinkin lukemiksi muuten 4-4, heh. Schwarz hallitsee siis sekä määrämittaiset että ovelammat lirutukset suojien seasta pesään. Onnistumisprosentti EM-kisoissa oli noin 86% ja kapteeni Schwallerilla vielä parempi 89%. Esimerkiksi finaalin nelospäässä tämä kiersi komeasti vastustajan suojat ja määris nousi hyvin niiden taakse piiloon. Seiskapäässäkin määris lipui Ruotsin neljän pesäkiven taskuun ykköseksi tarkasti. Sveitsiä koutsaavat Haavard Pettersson ja Glen Howard.

Kanada veti MM-alkusarjan läpi rekordilla 11-1. Välierässä skotit olivat hienossa matsissa niukasti parempia, mutta pronssipelissä Kiina sai kyytiä 11-1. Kakkosheittäjä Gallant on mukana sekapareissakin ja heitti hyvät MM-kisat 90%:n tarkkuudella. Hänellä on terävä katse ja olemus huokuu jotenkin itseluottamusta kuten Italian Mosanerilla neljä vuotta sitten. Suosikkini on silti 44-vuotias vasuri Marc Kennedy, joka näyttää yhä nauttivan lajista täysin siemauksin pikkupojan innostuksella. Heti välierän avauspäässä hän heitti upean poiston, josta oma kivi rollasi nojalle vihulaisen kuulaan. Hänen kierreheittämistään on esteettisesti miellyttävää seurata. Ykkösheittäjä Hebertin onnistumisprosentti oli maukas 94% alkusarjassa puolestaan. 

Sotshin olympiavoittajan ja kapteeni Jacobsin onnistumisprosentti (92,7&) oli alkusarjassa kuusi prosenttiyksikköä korkeampi kuin kellään muulla kapteenilla, joten se kertoi siitä, miten hyvin hän parhaimmillaan kykenee pelaamaan kv-tasolla. 40-vuotiaana hän hallitsee määrikset kokemuksellaan. Seiskapäässä MM-semissä hän saalisti kaksi pistettä Kanadalle ohuen marginaalin heitossa, jossa tuplapoisto jätti oman kiven pesään väistäen toista kiveä ratsutilanteessa. Viimeisessäkin päässä hän ensimmäisellä heitollaan heitti omaan suojakiveen, josta ketjureaktiona oli triplaratsastus ja oma kivi jäi ykköseksi. Sen Mouat poisti ja jätti tilalle kiven nojalle. Jacobs olisi voinut tyytyä määrämittaiseen, jolloin peli olisi mennyt jatkopäähän, mutta Sveitsi saanut viimeisen kiven edun. Sen sijaan hän haki sankariheittoa ja kahta pistettä. Se ei onnistunut sillä kertaa, mutten moittinut miestä siitä, että hän "kuumalla lavallaan" yritti voittoheittoa. Osuma oli vain turhan paksu eivätkä pesäkivet poistuneet halutusti. Jotenkin minulle jäi sellainen kutina tuosta MM-semistä, että sen uusinta nähdään olympiafinaalissa.

Ruotsi kilpailee olympiavoittomiehistöllään neljän vuoden takaa. 40-vuotias Edin kipparoi joukkueen vihdoin kultaan aiempien himmeämpien mitalien jatkoksi, joten olisiko nyt sitten nelossijan vuoro? Ennakoin niin EM-kullasta huolimatta. Ruotsi pelasi aika varovaista peliä alkuun ja 0-0 päitä oli useita. Suojakivien ohituksissakin marginaalit tuntuivat olevan jatkuvasti Ruotsin eduksi, joten luulen, että olympialaisissa tuurit eivät ole yhtä hyvin kohdillaan. Ruotsi paransi peliään viikon edetessä Lohjalla, joten kenties niin tapahtuu Cortinassakin. Päänahka briteistä oli kova välierässä. Edin on kapteenina oiva määristen heittäjä ja EM-finaalissakin heti avauspäässä kiersi suojat laittaen oman kiven niiden taakse piiloon T-linjalle ja kun Schwarz heitti pitkäksi, Ruotsi ryösti pisteen. Seiskapäässä viimeinen kiri oli karata ulkoposkelle, mutta jäi parhaaksi lopulta. 10. päässä Edin epäonnistui heittäen huonon suojakiven ja se mahdollisti Sveitsin tasoituksen, mutta sitten jatkopäässä taas hän varmisti kullan tuplapoistollaan. Tarkkuus oli 84% turnauksen aikana, joten sitä saisi hivenen nostaa olympialaisissa ylöspäin, jos Ruotsi haluaa voittaa uudelleen. Kolmosheittäjä Eriksson taas jää mieleen vasurina ja kakkosheittäjä Wrånan prosentit olivat alkusarjassa korkeimmat tuon position yksilöistä (90,3%).

Rankkaan vitoseksi kotihurmoksenkin takia Italian, joka oli EM-nelonen ja otti MM-pronssia 2024. Kapteeni Retornaz curlasi jo Torinossa 2006. Hänen rutiininsa näkyy poistoissa varsinkin. Tuplapoistot eivät ole ongelma. Skotteja vastaan alkusarjassa Lohjalla seiska- ja kasipäissä häneltä nähtiin hienoja sekä kovia että puolikovia heittoja, joilla pesää puhdistettiin. Onnistumisprosentti 85% oli viitisen prosenttiyksikköä MM-kisoja parempi. Kolmosheittäjä Mosaner voitti sekapareissa kultaa Pekingissä ja se on taas parempi mitalisauma. Mitenköhän hän jaksaa urakoida kaksi lajia läpi? Sekin voi näkyä Italian miesten turnauksen edetessä loppuvaiheisiin. EM-kisoissa Mosanerin tarkkuus oli vain 80%.

USA:n karsinnoissa nähtiin jonkin sortin yllätys, kun Daniel Casperin ryhmä nappasi kisapaikan. Toki MM-kisat menivät sen verran vihkoon jenkeiltä Korey Dropkinin johdolla, että tuoreemmat yrittäjät tuskin ovat haitaksi. Kolmiosaisen karsintafinaalin Casperin ryhmä vei niukasti 2-1 legendaarista John Schusteria vastaan. Schusterin ryhmä oli kuudes MM-kisoissa 2024 ja odotan Casperin nelikolta samanlaista suoritusta suurin piirtein.

Curling, naiset

1. Kanada (Sarah Wilkes / Emma Miskew / Tracy Fleury / Rachel Homan)

2. Sveitsi (Selina Witschonke / Carole Howald / Silvana Tirinzoni / Alina Pätz)

3. Etelä-Korea (Seol Ye-eun / Kim Su-Ji / Kim Min-ji / Gim Eun-ji)

4. Ruotsi (Sofia Scharback / Agnes Knochenhauer / Sara McManus / Anna Hasselborg)

5. Iso-Britannia (Sophie Jackson / Sophie Sinclair / Jennifer Dodds / Rebecca Morrison)

- Homanin joukkue on voittanut kaksi MM-kultaa putkeen. Sillä on yliote Sveitsistä kaadettuaan sen kolmesti viime vuonna MM-kisat mukaan lukien. Tarkkakatseinen ja herkkäkätinen Wilkes ykkösenä hoitaa hommansa 92%:n varmuudella. Fleurykin on laadukas kolmonen (89%). Homankaan ei kapteenina kalpene heittäen 88-prosenttisesti vuosi sitten. Hänellä on auktoriteettia ja kapteenilta vaadittavaa silmää jääkartan muodostamiseen pelin aikana. Hän ei myöskään kaida ratsastamista ja suosii siten katsojaystävällistä curlingia. Kanadalle on hankala nähdä pysäyttäjää.

Sveitsi toki voitti MM-kultia neljä putkeen vuosina 2019-2023 45-vuotiaan Tirinzonin johdolla. Tämän tarkkuus EM-kisoissa oli 87% ja miesten kapteenin tapaan hän heittää kolmosena. MM-kisoista Sveitsillä on pari perättäistä finaalitappioita viime ajoilta kanukkeja vastaan ja povaan toisteisuuden jatkumista Cortinassa. Kakkosheittäjä Howald on 86-prosenttinen yksilö ja Kaylee McKeownin täydellinen kaksoisolento. He ovat kuin kaksi marjaa. Witschonke on tyydyttävä ykkönen heitettyään EM-kisoissa 88-prosenttisesti. Nelosena heittävä Pätz on monipuolinen. EM-kisoissa tarkkuus oli noin 86%. Rauhallisissa heitoissa hänellä on kiitettävä käsi, vaikka MM-finaalin kasipäässä hän epäonnistui antaen Kanadalle kaksi pistettä ja siten peli ratkesi, mutta sitä sattuu parhaimmillekin. Sitä ennen nelos- ja kutospäissä määrämittaiset tuottivat ensin kaksi pinnaa ja siten pisteen, jolla Sveitsi pääsi pulasta pois. Jos hän on liekeissä olympialaisissa, sitten Sveitsi voi Kanadan minusta kaataa.

Ruotsia katsoessa mieleeni juolahtavat konemaisuus ja virtuoositeetin puute. EM-finaalissa he olivat konservatiivisia eivätkä oikein uskaltaneet pelata, vaan pitivät pesän tyhjänä. Siksi en povaa mitalia. Arvokisoissakin on uskallettava pelata rohkeammin. Toki he taktiikallaan EM-kultaa voittivat, joten ei sovi moittia liikaa. Joukkue on aika tasainen minusta. Scharback ja Knochenhauer ovat 85%:n naisia ja McManus samanlainen perusjyrä. Hasselborgin prosentit pyörivät samoissa EM-kisoissa. Ysipään määrämittainen tuotti finaalissa arvokkaat kaksi pistettä ratkoen pelin ja hän on luotettava kuin peruskallio. Ruotsi voitti kultaa kahdeksan vuotta sitten ja oli viimeksi pronssilla, mutta nyt veikkaan mitalijunan katkeavan.

Etelä-Korean saalis MM-alkusarjassa oli 10-2, mutta he jäivät playoffeissa nelosiksi. Koska en pidä hirveästi Ruotsista, ennakoin Aasiaan yhtä mitalia. Heikoin lenkki oli MM-kisoissa kakkosheittäjä Su-ji jonka prosentit mitalipeleissä olivat vain 70-74%. Nelonen Gimkään ei pronssipelissä oikein onnistunut jääden alle 80 prosenttiin. Alkusarjassa hän oli kuitenkin Homanin ja Hasselborgin jälkeen kolmanneksi paras nelosnainen ja Su-jikin onnistui alkusarjassa olemaan 87-prosenttinen heittäjä (toiseksi paras), joten veikkaan, että olympialaisissa tuo kaksikko ei samalla tavalla sukella pudotuspeleissä.

Mietin vitoseksi brittejä tai MM-kolmosta Kiinaa. Britit olivat EM-kakkosia. Jackson on 86-prosenttinen ykkönen ja toisinaan hövelin Sinclairin tarkkuus jäi 80%:een Lohjalla. Doddsin oli prosenttiyksikön parempi. Nelonen oli Morrison, joka ei oikein erotu minun silmääni millään osa-alueella erityisesti. EM-finaalin seiskapäässä hän hyvällä poistollaan toi skottien laariin kaksi pistettä, mutta vastineena ysipäässä vajaa määris paketoi matsin Ruotsille. Brittien keskiheittäjien eritoten pitäisi hieman petrata olympialaisissa eikä joukkueesta löydy riittävää tähtivoimaa mitalin saamiseen välttämättä silloinkaan. Rankkaan heidät silti niukasti kiinalaisten edelle tuoreen arvokisanäytön perusteella. Kiinasta mainittakoot ykkösheittäjä Jiang Jiayi, joka heitti kaksi täydellistä matsia MM-kisoissa.

Sekaparien olympiavoittajan Stefania Constantinin johtama Italia on vielä kovin nuori näihin karkeloihin. Constantini ja Elena Mathis ovat 26-vuotiaina ikänestorit. Marta Lo Deserto ja Giulia Zardini Lacedelli ovat 23-vuotiaita. MM-kisoissakin saldona oli neljä voittoa ja kahdeksan tappiota. Heidän aikansa on kypsä ensi olympiadilla, jos rahoitus säilyy.

Curling, sekaparit

1. Italia (Stefania Constantini / Amos Mosaner)

2. Iso-Britannia (Jennifer Dodds / Bruce Mouat)

3. Yhdysvallat (Cory Thiesse / Korey Dropkin)

4. Ruotsi (Isabel Wråna / Rasmus Wråna)

5. Viro (Marie Kaldvee / Harri Lill)

- Ke 4.2 talviolympialaiset vuosimallia 2026 korkataan sekaparien alkulohkovaiheen ensimmäisillä matseilla. Sekaparicurlingissa ei pitäisi joutua tekemään hirveästi poistoja tai muutoin tietää olevansa perässä. Poistoja saa suorittaa, kun yhteensä viisi kiveä on pelissä eli kaksi valmiiksi asetettua ja kolme sen jälkeen heitettyä. Pesässä on valmiiksi yksi kivi ja pään aloittavan joukkueen kivi suojana. Molemmat maat heittävät sitten viisi kiveä per pää eli yhteensä pelissä on molemmilla joukkueilla kuusi kiveä joka päässä, kun huomioidaan valmiiksi asetetut yhdet kivet. Se, joka heittää ensimmäisen kiven, heittää myös viimeisen ja parin toinen osapuoli sitten kolme keskimmäistä. Pään hävinnyt saa valita ottaako se viimeisen kiven vai ei, mutta käytännössä aina valitaan viimeinen kivi. Erikoisuutena voi käyttää kerran pelissä ns. "power playn" eli kivet asetetaankin jompaankumpaan reunaan peräkkäin, jolloin on helpompaa viimeisen kiven turvin hakea yhtä tai useampaa pistettä. Jokaisen pään jälkeen paricurlingissa saa vaihtaa sitä, että kumpi heittää kolme keskimmäistä kiveä ja kumpi ensimmäisen ja viimeisen. Nollapäitä ei tule, koska silloin viimeisen kiven etu siirtyy eli aina kannattaa ottaa piste, kun pelikin kestää vain kahdeksan päätä.

Constantini ja Moser ovat olympiavoittajia. Stefania pääsee kotikylässään puolustamaan olympiavoittoa. MM-kisoissa he juhlivat kultaa viimeksi ansaiten suosikin viitan tähänkin turnaukseen. MM-kisoissa heitä ei voittanut kukaan, mutta Viro oli lähellä semissä häviten vain 7-6. Hämmentävästi Mosanerin onnistumisprosentti alkusarjassa (85,9%) oli korkeampi kuin joukkuecurlingissa, joten hänelle todella sopii tämä pelimuoto. Hän heittänee keskimmäiset kivet laadukkaana poistajana jättäen Constantinille paikkoja määrämittaisille heitoille. Kommunikaatio on myös erinomaista.

Skottien kaksikko hävisi MM-finaalin 9-4, mutta juhli toki kultaa 2021. Koska olen Mouat-uskovainen, on heille povattava olympiamitaliakin. Molemmat jäsenet saavat tästä hyvät lämmöt nelihenkisiin curlingotatuksiin. MM-finaalissa Mouatin onnistumisprosentti 83% oli korkein, kun Mosaner jäi 80%:een. Constantini puolestaan kyykkäsi 70%:een välierän 92-prosenttisen esityksen jälkeen, muttei se lopputulokseen vaikuttanut, kun Italia ratkaisi pelin seiskapään neljällä pisteellään. Pekingissä skotit jäivät olympianelosiksi, mutta nyt arvelen heidän voittavan välierämatsinsa ja pelaavan olympiakullasta.

Viron Kaldvee ja Lill ovat olleet neljän sakissa kaksissa viime MM-kisoissa ja tosiaan melkein kaatoivat Italian välierässä viimeksi. Ilman olympiamitalia jääminen olisi jopa pettymys. Uhkakuvana on silti se, että välillä he ovat ailahdelleet yllättävästi ja esim. syksyllä ottivat runsaasti tukkaan nimettömiltä kanadalaisilta Super Series -turnauksessa jääden alkulohkonsa jumboksi saldolla 2-3. Eivätkä kummankaan prosentit oikein häikäisseet viimeksi MM-kisojen alkusarjassa. Luulen, että Viron ensimmäinen olympiaesiintyminen curlingissa ei kuitenkaan pääty mitalijuhliin, kun vire ei vaikuta olevan sellainen kuin parhaimmillaan tällä olympiadilla.

Ruotsilla ovat kehissä Wrånan sisarukset, joiden luottoluokituksen voi todeta olevan Erikssonia ja Hasselborgia suurempi vuoden 2024 kotikisojen MM-kullan myötä. Silloin finaalissa kukistui Viro. Viime MM-kisoihin he eivät päässeet hävittyään karsinnan edellä mainitulle parille, mutta ovat nyt kuitenkin mukana olympialaisissa ja mahtuvat veikkauksessani viiden sakkiin, koska kaksien MM-kisojen alkusarjojen rekordi on yhteensä 15-3. Mutta miten he suoriutuvat pudotuspeleissä, kun kotiyleisö ei ole auttamassa? Ennakoin välierätappiota ja matkaa pronssimatsiin.

USA:n Thiesse oli MM-alkusarjan tarkin nainen (90,3%) peräti seitsemän prosenttiyksikön erolla seuraavaksi parhaaseen Hasselborgiin. Dropkinkin oli viidenneksi paras mies Mosanerin, Mouatin ja Gallantin vanavedessä. Pudotuspeleissä kuitenkin USA hävisi heti skoteille 7-5 ja loppusijoitus oli vielä Kanada-voiton jälkeen viides. Olympiadi alkoi kuitenkin MM-kullalla, joten ei heitäkään voi jättää pihalle TOP-viidestä. Pienempiä turnauksia he ovat myös onnistuneet voittamaan tällä sesongilla olympiavalmistautumisenaan.

Kanadan Jocelyn Petermann ja Brett Gallant ovat papereissani puolestaan kutossuosikkeja. MM-kisoissa molempien prosentit olivat alkusarjassa neljän parhaan sakissa, mutta sitten jatkopeleissä peli ei ihan samaan tapaan kulkenut enää.

Freestylehiihto, miesten lumikouru

1. Finlay Melville Ives (NZL)

2. Alex Ferreira (USA)

3. Nick Goepper (USA)

4. Luke Harrold (NZL)

5. Hunter Hess (USA)

- Freestylehiihdossa on samoja juttuja otettava huomioon lumikourussa laskiessa kuin lumilautailussakin. Laskutekniikan on oltava kunnossa, jalkojen vahvat, pitää osata ns. ajaa paippia ja saada kantti puremaan hyllyn reunaan ponnistaessa, koska marginaalit ovat pieniä siinä, että laskeutuuko hyllylle vai pohjalle.

Sallinen oli vielä kaksi vuotta sitten mitaliehdokas, mutta polvi- ja ylävartalovammat sittemmin estivät hänen osallistumisensa. Toki jo ennen loukkaantumistaan hänen laskunsa noudattivat samaa kaavaa enkä usko, että samoilla tempuilla olisi otettu olympiamitalia enää vuonna 2026. Sallisen normaali viiden tempun laskuhan oli tälläinen: vasemmalle fakie (eli takaperin ponnistus) tuplakorkki 1080, oikealle tuplakorkki 1260, vasemmalle korkkitonni, fakieseiska oikealle ja loppuun vasemmalle tuplakorkki 1260. Toisinaan neljäs temppu oli lievästi päivitetty ylöspäin seiskan sijasta fakie tuplaksi 1080 (kuten MC-voittolaskussa tammikuussa -23 Calgaryssa) ja lopun ilmava tuplakorkki 1620-asteiseksi, mutta esim. MM-kullan hän menetti pitkälti siihen, että viimeisen tempun asteet olivat silloin Bakurianissa vain 1260 (vrt. Kanadan B. McKay, jolla voittoranissa oli tuplakorkki 1620). Kärkinimistä Uuden-Seelannin Porteoushan teki viimeksi olympiafinaalissa ainoana perättäiset 1620-asteiset tuplakorkit ja voitti siksi ansaitusti kultaa Pekingin rinteillä. Myös USA:n Ferreira teki jo pari vuotta sitten kisoissa 1620-asteisia tuplakorkkeja rutiinilla, kun Sallisella ne olivat satunnaisia väläyksiä ja kuka tietää, olisiko hän Livignossa uskaltanut edes hakea 1620-asteisia tuplakorkkeja polvivammansa jälkeen. Toki Sallisen vahvuus oli monipuolisuus, kun hän pyöri tuplavoltteja neljään eri suuntaan ja sitä tuomaristo arvosti. Myös gräbit olivat vaikeimmasta päästä, mutta kuten todettua, terveenäkin sijat 4-6 olisivat olleet ennusteeni Salliselle.

Melville Ives on suosikki pitämään lajivaltikan Uudessa-Seelannissa. Hän on hallitseva maailmanmestari. Lisäksi plakkarissa ovat MC-voitot Secret Gardenista ja Aspenista sekä kakkossija Calgarystä. Hänen velipoikansa kilpailee lumilautapuolella. Melville Ivesin tavanomainen lasku on tälläinen: fakieysi oikealle, fakie tuplakorkki 1080, perättäiset tuplakorkit 1260/1620-asteisina ja loppuun (tupla) alley-oop. Secretin voittolaskussa keskivaiheen tuplakorkit olivat tosiaan molemmat 1620-asteisina, vaikka vielä avauskierroksella hän teki toisen niistä vain 1260-asteisena, mutta osoitti sitten siinä voittolaskussaan, että hän kulkee maanmiehensä Porteouksen jalanjäljissä ja pystyy pyörimään perätysten 1620-asteiset tuplakorkit.

Uskon vakaasti, että sillä irtoaa olympiakultaa, kun niin oli jo neljä vuotta sitten. Nuo tuplakorkit Melville Ives tekee vieläpä hurjan ilmavasti ja lopun tupla alley-oop oli myös isohko Kiinassa. Aspenissa tuo upea alley-oop oli siirretty ranin keskelle ja toimi se siinäkin ongelmitta. Alley-oophan tarkoittaa sitä, että ponnistaa laskusuunnan vastaisesti eli esim. oikeaan kaareen vasemmalle päin "ylämäkeen". Lisäksi fakieysin tilalla oli fakietuplakorkkitonni, jonka hän siis pyöri molempiin suuntiin 1620-asteisten tuplakorkkien ohessa. Calgaryssä Melville Ives jäi kakkoseksi, kun lopun alley-oop ei ollut tupla, mutta eiköhän olympialaisissa tuo kauneusvirhe ole jälleen korjattu kuntoon kuten Secret Gardenissa. FMI ei myöskään pelkää sumua tai huonoja olosuhteita, vaan laski rohkeasti Kiinassakin.

Ferreira ja Goepper ovat nuoren uusiseelantilaisen kovimmat haastajat. Ferreira juhli kotikisassaan joulukuussa Copper Mountainissa. Hän on mm. olympia- ja MM-kolmonen. Hänen runinsa lienee tällainen: takaperin oikealle tuplakorkkitonni, vasemmalle tuplakorkki 1260, oikealle 1080, takaperin vasemmallekin tuplakorkkitonni ja lopuksi oikealle tuplakorkki 1260 vaihtogräbillä taiteillen. Ferreira teki siis Copperin voittoranissaan tuplakorkit 1260-asteisina molempiin suuntiin, mutta hän on todistetusti tehnyt niitä myös 1620-asteisina aiemmin ja kenties säästeli niitä olympialaisiin. Siksi hän on rankingissani kakkonen, koska uskon, että Ferreira lyö ne pöytään helmikuussa vastatakseen Melville Ivesille. Puolikovillakin vauhdeilla hän nimittäin Copperin kisassa pyöri asteet täyteen helposti. Sallisen tapaan Ferreira pyörii neljään eri suuntaan ja sitä tuomaristo tosiaan on arvostanut, mutta erona priima-Joniin on se, että Ferreira kaivaa tosipaikassa arsenaalistaan 1620-asteiset tuplakorkit messiin eikä jätä niitä 1260-asteisiksi. MM-kisoissakin hän teki niin viime keväänä.

31-vuotias Goepper oli Copperissa finaalin jumbo, koska ei saanut ehjiä raneja aikaan. Potentiaali kuitenkin näkyi jo tuolloin, kun hän aloitti laskunsa sivuttaissuunnassa huikean pitkällä tuplakorkkitonnilla vasemmalle. Sitten vuorossa olivat tuplakorkit 1260-asteisina oikealle ja vasemmalle, mutta ne tulivat huonosti alas joko paipin reunaan tai toisella kierroksella yläkaareen epätasapainossa. Calgaryssä hän sitten sai toisella kierroksella selkä seinää vasten annettua kovan olympianäytön saaden voittolaskustaan 94 pistettä. Kolme ensimmäistä temppua olivat samat kuin Copperissa ja hän teki ne isosti. Sitten hän teki vielä oikealle tuplakorkkitonnin ja lopuksi takaperin omalaatuisen alley-oop mistyn. Mikäli Ferreira ei olympialaisissa tee tuplakorkkejaan 1620-asteisina, siinä tapauksessa Goepper lienee Melville Ivesin isoin haastaja, mutta toistaiseksi pidän tätä kolmossuosikkina. MM-kisoissahan Goepper oli hopealla Melville Ivesin jälkeen juuri ennen Ferreiraa ja silloin myös Nick pyöri tuplansa 1620-asteisina, mutta luotan enemmän Ferreiran suorituspuhtauteen tämän kauden perusteella, kun Goepperilla on yksi onnistunut rani neljästä tätä rustatessa.

MM-nelonen oli 17-vuotias Harold, joka täydensi Uuden-Seelannin kaksoisvoiton salaisessa puutarhassa. Hän tekee aluksi fakiesta tupla alley-oopin ja toiseen temppuun lisää asteita vielä 1260:een. Fakieseiska jää toisinaan pieneksi ennen tuplakorkki 1260:ta oikealle ja vasemmalle tehtyä 1620-asteista tuplaa. Suoritusvarmuus Haroldilla oli joulukuussa hyvä, kun hän naulasi laskunsa molemmilla kierroksella. Toisessa laskussa fakieseiska oli hieman isompi ja hän sai siten siitä laskusta pisteen enemmän (89 p). Jos Harold haluaa mitaleille, melkeinpä sitten hän saisi pyöriä oikeallekin 1620-asteisen tuplan.

On jossain määrin hassua, että vitossuosikkini on Hess, joka oli MM-kisoissa samalla sijalla. Povaan siis koko kärkiviisikon pysyvän samassa järjestyksessä muutoin, mutta Ferreiran ja Goepperin vaihtavan paikkoja. Hess oli Secretin kisassa kolmas. Hänen laskunsa ovat näyttäneet pääosin tältä: takaperin tuplakorkki 1260, fakietonni, tuplakorkit 1260-asteisina vasemmalle ja oikealle sekä lopuksi tyylitelty misty. Secretissä vauhdit riittivät juuri ja juuri 1260-asteisiin tuplakorkkeihin. Copper Mountainissa Hess oli kakkonen Ferreiran jälkeen muuten samalla runilla, mutta avaustemppuna oli fakieysi. Toisaalta tuplakorkit olivat isommat kuin Secretissä. Calgaryssa tuli vitostila. Sielläkin oli ongelmia vauhtien kanssa, kun hän tuli alakaareen alas vasemmalle tehdystä tuplakorkki 1260:sta ja siksi hän joutui tyytymään ysiin oikealle ennen lopun mistya. Aspenissa kuitenkin tärähti kakkossija ja hän teki ensi kertaa tällä kaudella yhden 1620-asteisen tuplakorkin, jollaisen olympiamitali melkeinpä vaatii. Mutteivat nuo tule hänelle niin luonnostaan kuin edellä mainituille herroille. Pääosin Hessin suoritusvarmuus on ollut hyvää, mutta pysyykö olympialaisissa suoritus kasassa, jos hän rupeaa vaikeuttamaan sitä enemmänkin vielä?

Birk Irving lienee neljäs jenkkiedustaja. Hän on olympiavitonen. Secretissä hän oli neljäs ja Copperissa seiska. Hän tekee tuplakorkit 1260-asteisina molempiin suuntiin ja Sallisen tapaan pyörii myös takaperin eri suuntiin, muttei tuplakorkkitonneja, vaan ysejä ja seiskoja. Kanadan Dylan Marineau voi olla pistesijoilla MM-kisojen ja Secret Gardenin tapaan. Hänellä on ranissaan alussa tyylikäs flat spin ja perusvaatimuksena 1260-asteiset tuplat kumpaankin suuntaan. Toinen kanadalaislaskija Andrew Longino oli kolmas Copperissa. Tuplakorkit sujuvat 1260-asteisina ja lisäksi hän tekee takaperin vasemmalle tuplakorkkitonnin, takaperin oikealle tonnin ja vasemmalle perustonnin. Britti Gus Kenworthy oli neljäs Copperin kisassa. Oletan, että hänen laskunsa koostuu tuplakorkeista 1260-asteisina molempiin suuntiin, isosta tupla alley-oopista sekä takaperin tehdyistä yseistä, joista toinen voi olla vain seiska.

Freestylehiihto, naisten lumikouru

1. Eileen Gu (CHN)

2. Li Fanghui (CHN)

3. Zoe Atkin (GBR)

4. Indra Brown (AUS)

5. Cassie Sharpe (CAN)

- Olympiavoittaja Gu selätti loukkaantumiset onnistuneesti ja voitti joulukuussa kotikisan salaisessa puutarhassa. Hän teki oikealle ja vasemmalle ysisataset, oikealle seiskan, fakieseiskan ja alley-oopin. Pekingin olympiakultalasku oli hyvin samankaltainen. Jos hänellä olisi varaa päivittää vielä korkit yseistä 1260-asteisiksi, siihen eivät ainakaan muut pystyisi vastaamaan.

Atkin voitti MM-kullan, kun Gu oli poissa. Hän oli kakkonen Secretissä ja voitti Copperissa, kun Gu ei sielläkään kisannut. Atkin tekee vasemmalle tosi ilmavan 540, oikealle 720, fakieseiskan, oikealle vitosen, alley-oopin ja toisen fakieseiskan eri suuntaan. Minimissään hänellä olisi oltava joku ysisatanen laskussaan haastakseen Gu:n. Ehkä alun vitosenkin voisi päivittää, vaikka nykyisellään se on onkin erittäin tyylikäs.

Kauden ilmiö on 15-vuotias australialainen Brown. MC-sijat ovat olleet nousujohteisesti 3-2-1. Secretissä hän oli pulassa olosuhteiden kanssa ja vauhdit hyytyivät erittäin pahasti laskun loppua kohden, mutta seuraavissa kisoissa paremmissa oloissa hän korjasi tuon ongelman. Olympiarani lienee tämä: vasemmalle ja oikealle ysit, vasemmalle seiska, takaperin vitonen, takaperin seiska ja alley-oop. Käytännössä hän teki samat temput Copperissa kuin joilla Gu voitti Secretissä, joten siksi Brownkin on kuuma mitalisuosikki.

Eikä pidä unohtaa MM-kakkosta ja Kiinan kakkosnaista Li Fanghuita, joka ei Secretin kisassa saanut toista temppuaan fakieseiskaa millään onnistumaan. Calgaryssä meni jo paremmin ja hän oli neljäs. Ranista löytyi seiskat sekä vasemmalle että oikealle etu- ja takaperin tehtyinä. Viides temppu oli oikealle vitonen. Lasku ei kuitenkaan ollut kaikkein puhtain ja siksi hän ei ihan palkintopallille päässyt. Ysejäkään ei löytynyt, mutta Aspenissa tärähti 93 pistettä tuonut voittolasku, jonka hän päätti fakieysiin oikealle, huh. Koko ranin ajan vauhti oli reipasta ja se lisäsi kokonaisuuden vaikuttavuutta. Temput olivat muuten samat kuin Calgaryssa eli hän päivitti vain yhden neljästä seiskastaan ysiksi ja kuka ties olympialaisissa vaikeuskerroin kasvaa entisestään. Helpoimman temppunsa vitosen oikealle hän teki Aspenissa tosi isosti.

33-vuotias Sharpe on Brownin vastakohta. Hän on olympiavoittaja vuoden 2018 kisoista. MM-kisoissa hän oli viimeksi kolmas ja MC:ssä on tältä kaudelta pari vitossijaa. Hän on tehnyt ysit molempiin suuntiin, air to fakien (ponnistuu suoraan ylöspäin ja laskeutuminen takaperin), fakiekolmosen ja lopuksi joko peilikuvaflairit (sivuvoltit) tai sitten kuudes temppu on vasemmalle 1080 kuten esim. Calgaryn kotikisassa. Olympialaisissa Sharpen tulee tehdä vielä isommin kuin tähän mennessä eritoten tuo air to fakie ja pitää gräbit paremmin kiinni.

23-vuotias Zhang on Kiinan kolmosnainen. Hän on olympia- ja MM-seiska muun muassa. Secretissä hän oli viides, mutta seuraavissa MC-kisoissa palkintopallilla, vaikka rani on pysynyt samana: oikealle seiska, fakievitonen, fakiekolmonen, vasemmalle seiska, fakievitonen ja fakiekolmonen. Hän laskee toisinaan aika varman päälle enkä usko vaikeustason riittävän mitaliin, kun ysejä ei laskusta löydy. Krediitit toki siitä, että Zhang temppuilee takaperin molempiin suuntiin vitosia ja kolmosia, mutta maannaisella Li:llä nekin ovat seiskoja. Kutossija lienee lähellä totuutta Livignossa.

USA:n Svea Irving oli kolmas Calgaryssä. Arsenaalissa oli alley-oop, vasemmalle iso ysisatanen, oikealle seiska, fakieseiska korkkina ja lopppuun oikealle ja vasemmalle vitoset. Jos olympialaisissa kolmas temppu on seiskan sijaan ysi, hyvä tulee.

Viron Kelly Sildaru on palannut vammojen jälkeen lumikouruun, muttei ole säväyttänyt yhtään, vaan MC-laskut ovat olleet varovaisia ja vauhdit hyytyneet loppua kohden. Joulukuussa hän teki oikealle ja vasemmalle vain 540, pari rauhallista alley-oopia ja kirsikkana oikealle 720 kerran. Viime olympialaisissa kuitenkin Sildaru pyöri ysisataset molempiin suuntiin, mutta nyt pistesija olisi jo lottovoitto hänelle. Kanadan Amy Fraser sen sijaan voi taistella paikasta viiden sakkiin, kun hän oli neljäs Secretissä. Hän tekee vasemmalle ja oikealle ysisataset laskunsa loppuun ja myös fakieseiska löytyy. Nuorten olympiavoittaja Liu Yushan on vielä opettelumatkalla. Hän tekee vitosia oikealle ja vasemmalle etu- ja takaperin, mutta ne eivät riitä mitalitaistoon.

Freestylehiihto, miesten big air

1. Troy Podmilsak (USA)

2. Luca Harrington (NZL)

3. Mac Forehand (USA)

4. Birk Ruud (NOR)

5. Miro Tabanelli (ITA)

- Ruud voitti neljä vuotta sitten olympiakultaa. Hänen paras temppunsa fakiesta triplakorkki 1980 toi 95.75 pistettä. Hall haki puolestaan fakiesta tuplakorkkia 2160-asteisena tehtyään sen silloin paria viikkoa aiemmin X-Gameseissa, muttei olympialaisissa kyennyt saamaan future spiniksi ristittyä temppua ehjästi alas. Italian toivo Miro Tabanelli ländäsi vuosi sitten X-Gameseissa ensimmäisenä ihmisenä 2340-asteisen hypyn vasemmalle. Aika paljon viimeksi olympiafinaalissa nähtiin 1800-asteisia fakiesta tehtyjä tupla- ja triplakorkkeja.

Podmilsak on vuoden 2023 maailmanmestari ja voitti Secret Gardenissa. Häm teki takaperin tripla-1980 eli saman kuin Ruud viime olympialaisissa. Steambotissakin Podmilsak onnistui tuossa tempussa ja molemmilla kerroilla se lensi tosi pitkälle, joten uskon hänen naulaavan sen myös Livignossa. Toisena temppuna Secretissä Podmilsakilla oli triplakorkki 2180 oikealle ja sekin lensi kauas eikä alastulossa ollut ongelmia, joten hän sai siitä hurjat 95 pistettä. Jos hän ländää samat temput, mies on liki mahdoton piestävä.

Hallitseva maailmanmestari Harrington oli Kiinan kisoissa kakkonen ja kolmas. Hänen bravuurinsa on pyöriä oikealle fakiesta ilmava triplakorkki 1800 Esco-otteella eli kädet ovat vieretysten siteen kupeessa samassa suksessa. Hän saa siitä toisteisesti päälle 90 pistettä kisoissa. Toinen temppu lienee oikealle triplakorkki 1980 eli asteita on hieman Podmilsakia vähemmän siinä. Se tekee eron herrojen välille rankingissani.

Ruudia ei voi sivuuttaa. MM-kisoissa hän oli kolmas viimeksi ja Pekingin MC:ssä finaalin ysi. Triplakorkki 1980 oli iso tuoden 92 pistettä pottiin. Toinen hyppy oli sitten sama temppu fakiesta, mutta hän ei silloin saanut sitä ländättyä siten kuin olympialaisissa. Ruudin stragiana lienee siis 1980-asteiset triplat etu- ja takaperin. Se ei ehkä ihan riitä kultaan.

Slopestylen MM-kakkonen Forehand on ollut big airinkin MC-kisoissa kärkipäätä. Fakiesta hänkin pyörii vasemmalle väh. 1980 astetta (X-Gamesissa jopa 2160!), mutta parannettavaa on jäänyt etuperin samaan suuntaan tehtävässä 1980-asteisessa nose butterissa (ponnistus ennen hyppyrin nokan kärkeä & paino suksien kärjissä niin, että ponnistaessa kannat ovat ilmassa). Ennakoin, että hän saa toisenkin temppunsa kuosiin olympialaisissa ja kenties pyörii takaperin 2160 astetta kuten X-Gamesissa. Siksi hän on kolmossuosikkini.

MM-kakkonen Elias Syrjä ei kisannut ennen olympialaisia big airissa kuin X-Gamesissa. Häneltä ei löydy sellaisia astemääriä kuin muilta ja siksi odotan pistesijaa. MM-kisoissa hän hyppäsi vasemmalle tuplakorkki 1800:n ja takaperin samaan suuntaan tuplakorkki bio 1440:n. Jälkimmäisessä tempussa tail butterin jälkeen noja lähtee voltissa eteenpäin lisäten vaikeutta. X-Gamesissa Syrjällä oli ongelmia alastuloissa mm. tuossa melko uniikissa tempussaan.

Tabanellia ei voi unohtaa laskuista, kun hän on pyörinyt 2340 astetta. MM-kisoissa hän jäi kuitenkin karsintaan hypättyään tuplakorkit 1980-asteisina vasemmalle etu- ja takaperin, mutta etuperin temppu ei ollut riittävän puhdas jatkopaikkaa ajatellen. Fakiehypystään hän sai sentään yli 93 pistettä. Tällä kaudellakin hän on tehnyt tuota temppua hurjan isosti, mutta tuomarit eivät ole siitä tykänneet, vaan antaneet vain viittäkymmentä pistettä epäpuhtauksien takia. Viime kaudella Miro voitti Tignesin MC-kisan jättäen taakseen sekä Harringtonin että Forehandin, kun hän tekaisi pöytään fakie tupla-19:n kylkeen etuperin 2180-asteisen tuplakorkin. Podmilsak tekee saman triplana, joten kaukana Miro ei periaatteessa ole ykkössuosikkini tempuista parhaana päivänään, mutta tämän kauden suoritusvarmuuttomuuden vuoksi hän on vasta vitossijalla papereissani.

Norjasta pitää mainita myös 24-vuotias Ulrik Samnoey, joka voitti Pekingissä. Hän teki takaperin tripla-18 eli viisi kierrosta ja kolme volttia. Toinen temppu oli 94 pisteen arvoinen triplakorkki 1980 vasemmalle. Molemmissa hypyissä hän vaihtoi safety-otteen indyksi lopun mausteena lisäten vaikeutta siten. 15-vuotias maanmies Frank Wahlström kilpaili ensi kertaa maailmancupissa joulukuussa ja oli neljäs kertaalleen. Hän on kopioinut Ruudin pelikirjaa pyörien etu- ja takaperin 1980 astetta. Vasemmalle menevään triplakorkkiin kuuluu nose butter. Erään hyppynsä hän tuli alas vasta viimeiselle viivalle, joten nuorukaista ei huimannut ensimmäisissä kisoissaan.

Itävallan 21-vuotias Marek Svancerkin on kiintoisa nimi. Hänen pelikirjassaan on tripla 1980 nose butter ja takaperin vasemmalle tripla 1800 puolestaan tail butterilla. Kanadan Dylan Deschamps oli Secretissä kakkonen. Hän tekee harvinaisesti vasemmalle fakiesta triplamistyn 1620 asteen kera ja etuperin vasemmalle triplakorkki 1800:n. Jälkimmäinen temppu saattaa olla jopa neloiskorkkikin kuten X-Gamesissa. Hän ei siltikään mahdu top-vitoseeni. 

Freestylehiihto, naisten big air

1. Eileen Gu (CHN)

2. Liu Mengting (CHN)

3. Kirsty Muir (GBR)

4. Mathilde Gremaud (SUI)

5. Megan Oldham (CAN)

- Laji debytoi Pekingissä ja kotiyleisön mieliksi supertähti Eileen Gu juhli kultaa kisassa, joka oli erinomaisen korkeatasoinen. Gu kärsi tänä vuonna loukkaantumisen, josta hän kuitenkin toipui kisaamaan jo Secretin lumikourussa. Big Air -kisoissa häntä ei ole MC:ssä nähty. Pekingin kakkonen Ranskan Tess Ledeux puolestaan jättää kisat väliin toipuessaan yhä aivotärähdyksestä. Tuo kaksikko teki neljä vuotta sitten tuplakorkit 1620-asteisina erottaen siten muusta massasta. Ledeux ei saanut ländättyä toista temppuaan eli fakie 1440:tä. Gu teki saman etuperin pyörien toki eri suuntaan kuin toisen tuplakorkkinsa. Hän ei ole olympiakultansa jälkeen kisannut big airissa, joten nykyinen iskukyky on pieni arvoitus, mutta vanhasta muistista hän ansaitsee suosikkiposition.

Hallitseva maailmanmestari 18-vuotias Flora Tabanelli valitettavasti loukkasi polvensa syksyllä. Kotikisojen takia hän ei kuitenkaan mennyt leikkaukseen, vaan on pyrkinyt kuntouttamaan itseään. Jos hän on terve, häneltä voi odottaa näkevänsä esim. vasemmalle tuplakorkki 1260:n ja takaperin samaan suuntaan 1080:n. Kärävään nähden asteita on siis noissa rahtusen enemmän. Epäilen kuitenkin Floran kisavalmiutta, vaikka hänet nimettiin kisoihin.

Gremaudilla pitäisi olla parhaimmillaan hihassaan ainakin Pekingin pronssitemput eli fakiesta tuplakorkki 1440 ja tuplakorkki 1260. Hän ei ole kuitenkaan tällä kaudella onnistunut karsinnoissa saamaan kahta onnistunutta temppua samaan kisaan, mutta esim. Pekingin MC:ssä hän sai tuosta tupla-12:staan vasemmalle tasan 90 pistettä. Oikealle hän yritti pyöriä bioysiä tuloksetta. Secretissä puolestaan yhden tempun karsinnassa fakiesta tuplakorkkiysi ei sujunut. On kuitenkin uskottava Gremaudin potentiaaliin ja esim. tupla-12 vasemmalle etu- ja takaperin tehtynä voisi tuoda mitalin. X-Gamesista hän otti voiton pyörimällä juurikin vasemmalle 1260 astetta nose butterista.

Kärävä otti joulukuun MC-kisoista Kiinassa sijat yksi ja neljä. Voittokisassa Pekingissä itsenäisyyspäivänä hän hyppäsi fakiesta vasemmalle korkkitonnin ja samaan suuntaan sen myös etuperin laskeutuen todella pitkälle alastulorinteeseen. Toki hänen on syytäkin tehdä temppunsa isosti, koska asteissa hän häviää parhaille. Kärävä toki on saattanut piilotella joitain temppuja vielä ja melkeinpä toivoisikin, että häneltä löytyisi hihasta 1260 astetta jossain muodossa, koska muutoin mitaleille ei ole asiaa. Hän on minusta vasta kutos-seiskasuosikki viime kevään MM-pronssimitalistina. Viimeksi olympiafinaalissa Kärävä hyppäsi vasemmalle tuplakorkkitonnin ja fakiesta ysin, joten siihen peilaten eteenpäin ei ole juuri menty.

21-vuotias Muir saavutti samat sijat kuin Kärävä juhlien Secretissä. Tuplakorkki 1440 vasemmalle toi 91 pistettä ja tuohan oli toinen Gu:n voittohypyistä neljä vuotta sitten. Muirin toinen temppu oli oikealle tuplakorkki 1080. Pyöriminen oli siinä hieman hidasta, mutta ilmaa oli toki alla. Oikea on hänelle huonompi pyörimissuunta, joten siihen nähden tuo oli tyydyttävä temppu, mutta kyllähän sitäkin sopisi hiukan vaikeuttaa olympialaisissa. Tupla-14 tulee kuitenkin siivittämään hänet pitkälle.

Naomi Urness (CAN) nappasi kaksi korokepaikkaa Kiinasta. Hän hyppäsi molemmissa kisoissa ensimmäisillä kierroksilla oikealle etu- ja takaperin 1080 astetta eli on noin Kärävän tasoinen urheilija, mutta Pekingissä hän päivitti kolmoslaskullaan etuperin oikealle tehtävän tuplan 1260-asteiseksi. Sitä olympiamitalikin vaatii mielestäni eli kahdella tonnilla sitä tuskin saa. Urness voitti myös Steambotin kisan, mutta siellä oli aika heikko osallistujalista.

Urnessin maannnainen MM-vitonen Megan Oldham pyöri aikoinaan ensimmäisenä naisena 1440 astetta triplakorkkina. Hän voitti viime kaudelle Aspenissa MC-kisan tehden vasemmalle tupla-12 ja takaperin samaan suuntaan tuplakorkkitonnin. Viime olympialaisissahan hän oli karsinnan ykkönen, mutta jäi karvaasti neljänneksi finaalissa. Vaikkei Oldham ole tällä kaudella big airissa kisannut, pidän häntä Kärävän ja Urnessin edellä vitossuosikkina.

MM-kutonen Liu Mengting on 21-vuotias ja pitänyt Kiinan värejä kartalla, kun Gu:ta ei ole big airissa nähty. Liu oli kahdesti kolmen sakissa myös Kiinan kisoissa. Häneltä löytyy taskusta oikealle tuplakorkki 1080 safetylla ja vasemmalle tupla-12. Hän pyörii vasemmalle paremmin ja siksi siinä oli enemmän asteita. Pekingissä hän petrasi tuon tupla-12:n vielä 1440-asteiseksi ja ländäsi sen siististi. Siksi hän vaikuttaa minusta mitalistilta, kun suoritusvarmuus on yleensä hyvää enkä yllättyisi jopa olympiavoitosta, jos Gu antaa siimaa. Oi Kiina On.

MM-kakkonen Sarah Hoefflin (SUI) oli finaalin jumbo Secretissä. MM-kisoissa pelikirjassa olivat samat astemäärät kuin Kärävällä, mutta Secretissä hän yritti pyöriä takaperin jopa 1260-astetta tuplakorkkina tuloksetta. Steambotin kakkosella Ukrainan Kateryna Kotsarilla ei taso puolestaan riitä kuin yseihin eivätkä ne tässä seurassa enää riitä mihinkään. USA:n Reil Harwood puolestaan ländäsi kotikisassaan vasemmalle tupla-12:n, muttei enää takaperin oikealle ysiä. Kahdella onnistumisella finaalipaikkaan on kuitenkin saumoja ilman muuta.

Freestylehiihto, miesten slopestyle

1. Birk Ruud (NOR)

2. Mac Forehand (USA)

3. Alex Hall (USA)

4. Luca Harrington (NZL)

5. Andri Ragettli (SUI)

- Ruudilta jäi viimeksi olympiakulta saamatta tässä lajissa, mutta nyt voisi olla aika korjata se vääryys. Hän on voittanut olympiadin molemmat MM-kullat. Enganidin kultaranissa toiseen reiliin hän teki sisään fakiekakkosen ja ulos upean bäkkibiokasin. Hyppyinä olivat fakiesta vasemmalle 1800 (puoli kierrosta siis pois big airista), fakiesta oikealle tupla-16 ja vasemmalle triplakorkki bio 1800. Kun ranissa on kaksi 1800-asteista hyppyä slopestylessa, onhan sitä hankala kukistaa. Laaxissakin Ruud otti omansa pari viikkoa sitten. Hän hyppäsi oikealle ja vasemmalle tupla-16:n sekä fakiesta oikealle näyttävän tupla-14:n, joten hyppyjä Ruudilla on vielä varaa vaikeuttaa olympialaisissa. Noissa Laaxin tempuissahan ei ongelmia ollut alastuloissa yhtään, koska ne olivat hänelle peruskauraa.

Forehand oli MM-kakkonen ja voitti Aspenissa MC:n hiljattain. MM-ranissaan ensimmäiseen reiliosuuteen hän suoritti todella pitkän transferin eli siirtymän kaiteelta toiselle. Toiseenkin reiliin Forehand teki yhden hienoimmista kakkos-kasi -komboista. Viimeiseenkin reiliin Forehand säväytti menemällä fakiesta sisään, vaihtamalla reilin fronttikolmosella ja hyppäämällä pihalle fronttikakkosella. Hypyt olivat oikealla tupla-16, fakiesta samaan suuntaan 1440 ja takaperin vasemmalle triplakorkki 1620. Laadukkaat reilitemput voivat kääntää marginaaleja Forehandin eduksi olympialaisissakin. Aspenissa hän teki samat 1620-asteiset hypyt kuin MM-kisoissa, mutta voittaakseen niitä pitäisi ehkä päivittää isommiksi.

Olympiavoittaja Hall oli vaisu Aspenissa pudoten kaiteilta, mutta MM-kisoista tuli pronssia. MM-ranin ensimmäinen reili oli komea, kun hän teki siihen riskialttiin pitkän siirtymän takaperin kaiteelta toiselle ja toiseenkin reiliin switch-upia. Päätösreilikombokin oli törkeän vaikea eli fronttikolmonen-pretzelkakkonen. Hän laski erittäin luovasti paikaten sillä sitä, että hypyt olivat vain vasemmalle etu- ja takaperin tupla-14 sekä hänen kuuluisaksi tekemänsä muljautustemppu, jossa tuplakorkkitonni muuttuukin kesken ilmalennon ysiksi. Tuollaiset "takaisintuonti"-temput ovat nyt muotia.

Olympianelonen Ragettli oli viimeksi MM-nelonen kotikisoissa. Toki häneltä MM-kultaakin löytyy vuodelta 2021. MM-ranissa hän suoritti hyvän transferin avausreiliin ja hypyistä jäi mieleen takaperin oikealle blender tuplakorkki 1260, vasemmalle 1620 ja fakiesta tuplakorkki misty 1620. Päätösreiliin hän teki pretzelnelosen. Hän on aika vakaa suorittaja kisasta toiseen, vaikka Aspenissa sijoitus oli vasta 11:s. Ranista löytynee pari 1620-asteista hyppyä ja sillä jo taistelee mitalista. Laaxissa Ragettlin lasku oli melko tekninen. Hän teki mm. vasemmalle tupla-16:n ja fakiesta samaan suuntaan blender tuplamisty-16:n. Blenderhän tarkoittaa sitä, että katsoo väärän olkapään yli ja sitten pyöriikin toiseen suuntaan kääntäen torsoa 180 astetta juuri ennen ponnistusta. Jos Ragettli saa kaiken natsaamaan olympialaisissa, hän on varmasti viiden kärjessä. Laaxissa epäpuhtaudet jättivät hänet ulos palkintopallilta.

Maanmies Bösch on hänkin muinoin voittanut slopestylen MM-kultaa ja erottuu tekemällä triplakorkit 1620-asteisina vasemmalle ja oikealle. Reilit ovatkin sitten keskitasoa. Hänellä on toisinaan ollut vaikeuksia siirtää karsintojen onnistumisia finaaleihin ja niin kävi Engadinissakin.

Sildaru oli MM-kisoissa 11:s, mutta hätkähdytti Aspenissa kakkossijallaan. Hän on monipuolinen laskija osallistuen paippikisoihinkin. Aspenissa hän dominoi kaiteita. Ylhäällä hän teki pari switch-upia samaan kaiteeseen ja vielä nelosen ulos. Alareiliin hän teki fakiesta kakkosen ja ulos pretzel fronttikorkkikutosen. Hypyt olivat "vain" oikealle tupla-14 ja vasemmalle pidemmälle lentänyt tupla-16. Lähinnä tuota ensimmäistä hyppyä soisi päivitettävän isommaksi Livignossa. Laaxissa Sildaru karsiutui, joten suoritusvarmuus heittelee jonkin verran enkä siksi povaa häntä kuin pistesijoille.

Laaxin kakkonen oli Matej Svancer, joka hyppäsi vasemmalle nose butter tupla-16:n ja takaperin oikealle tuplakorkkiysin takaisintuoden sen seiskaksi. Tuo takaisintuonti oli esimerkillisesti suoritettu ja näytti siltä kuin sen pitääkin näyttää, mutta vaikkapa Hallin MM-suoritukseen nähden se oli silti vähän pienempi. Lisäksi pelikirjassa oli fakiesta vasemmalle tripla-12. Svancer kamppailee sijoista 3-7 papereissani.

Luca Harringtonia pohdin pitkään viiden kärkeen. Hän oli MM-kutonen ja kahdeksas Aspenissa. Temppukavalkaadiahan häneltä löytyisi big airin perusteella, mutta entä kaiteet? Troy Podmilsak MM-seiskana on myös vahvempi big airissa. Harrington toki uusi X-Gamesin slopestylen voittonsa viikko sitten eikä tällä kertaa hänen tarvinnut tehdä sitä varapaikalta kuten vuotta aiemmin. Kaiteet menivät voittolaskussa nappiin, kun hän mm. hyppäsi oikealle sisään ison nelosen ja pyöri ulos bäkkikakkosen. Ensimmäisen kaideosuuden siirtymäkin onnistui aika makeasti. Hyppyreistä hän pyöri triplakorkit 1440-asteisina niin etu- kuin takaperinkin. Niinpä pidän häntä neljänneksi kovimpana tekijänä tähän lajiin.

Aspenin kolmonen Ulrik Samnoye hyppäsi siellä oikealle tupla-14 ja vasemmalle tupla-16 puhtaasti, mutta kaidepätkät eivät olleet Sildarun veroisia, vaikka hän teki alareiliin fakiekakkonen-bäkkikutonen -yhdistelmän. Aspenin nelosen USA:n Konnor Ralphin kaiteista jäi mieleen se, että hän suoritti toiseen reiliin fronttinelonen-bäkkikakkonen -kombon. Harvemminhan sisään tehdään isompi temppu kuin ulos. Hypyt olivat oikealle tupla-16 ja vasemmalle fakiesta tupla-14. Luovemmalla viimeisellä reilillä hän olisi voinut olla kolmas.

Elias Syrjältä jäi MM-finaalissa mieleen bravuurihyppy takaperin vasemmalle tail butter tuplakorkki bio 1260 ja sitä tuomaritkin arvostivat. Hän teki myös vasemmalle nose butterin 1440-asteisena tuplana ja eräästä reilistä ulos fronttikutosen. Finaalipaikka olisi hyvä saavutus.

Freestylehiihto, naisten slopestyle

1. Eileen Gu (CHN)

2. Kirsty Muir (GBR)

3. Mathilde Gremaud (SUI)

4. Liu Mengting (CHN)

5. Megan Oldham (CAN)

- Gu:n slopestylekuntoa pääsi tarkastelemaan Laaxissa tammikuun puolivälissä. Gremaudiin nähden hihassa on 1260-asteisia temppuja, mutta niitä ei nähty vielä tuolloin. Gu voitti kisan selvästi hyppäämällä takaperin vasemmalle bioysin, vasemmalle tuplakorkkitonnin (kunnialaskussa nurin ikävästi, kun pyöriminen jäi vajaaksi, mutta Gu nousi jaloilleen itse) ja oikealle ysin. Tempuissa oli ilmaa mukavasti. Reileihin hän teki lähinnä kakkosia, joten niitäkin on varaa vaikeuttaa vielä.

Gremaud uusi keväällä MM-kultansa kotiyleisön edessä. Siinä ranissa hän hyppäsi fakieseiskan oikealle, fakietuplakorkkiysin vasemmalle ja vasemmalle tuplakorkkitonnin etuperin. Kaarihyppyriinkin syntyi alley-oop vitonen. Tuo oli suvereenia tekemistä. Reilitempuista jäi mieleen kakkosreili, johon hän hyppäsi takaperin sisään ja teki ulos fronttikutosen. Naiset aika usein tekevät pelkästään kakkosia sisään ja ulos kuten Gremaudkin ykköskaiteeseen tuolloin. Pretzel on yleinen temppu kakkosena reileihin tarkoittaen sitä, että laskija vaihtaa pyörimissuuntaa reilistä ulos pyöriessä, mutta sitä ei Gremaudin voittolaskussa nähty. Laaxissa Gremaud pupelsi molemmat raninsa reileissä, joten tulos jäi siellä piippuun, muttei se vähentänyt mitaliodotuksiani olympialaisista. X-Gamesissa hän oli kolmas ja MM-raniin verrattuna fakietuplakorkkiysi oli päivitetty tonniksi.

MM-kolmonen Oldham oli Aspenissa kakkonen hiljattain. Hypyt ovat hänen vahvuutensa, mutta Aspenissa hän tyytyi yseihin. Reileihin hän teki ylhäällä 2-2 -komboja, mutta lopun tykkireiliin sentään fronttikutosen ulos. MM-kisoissa Oldhamin ranista löytyi oikealle korkkiysi, takaperin ysi ja vasemmalle tuplakorkkitonni. Hän on kuitenkin pyörinyt ensimmäisenä naisena tripla-14:n, joten odotan, että olympialaisissa hänen hyppynsä ovat vaikeampia kuin nyt viime aikoina on nähty.

MM-kutonen Muir voitti Aspenissa, joten häneltä löytyy kultaa tältä kaudelta sekä slopestylesta että big airista. Hän teki kakkosia sisään ja ulos kaiteisiin ja alareiliin fronttikutosen ulos, joten senkin hän osaa muiden suosikkien tapaan. Hypyt olivat oikealle tuplakorkkitonni isosti ja vasemmalle vain seiska. Jälkimmäistä on tietysti varaa päivittää rutkasti big air -kisojen perusteella ja X-Gamesin voittoranissa se olikin tupla-14. Kun 40% pisteistä tulee laskun kokonaiskoostumuksesta, ne pisteet Muirilla olivat melko kovat Aspenissa eli 35p.

MM-kakkonen Lara Wolf osaa ainakin vasemmalle korkkiysin, fakiesta bioysin ja oikealle tuplakorkkitonnin. Tuskin hän noita hirveämmin päivittää olympialaisissa, mutta gräbien on oltava piirun parempia kuin Engadinissa.

Tabanellin tilanne on läpikäyty big air -osiossa, mutta tässäkin lajissa hän oli MM-nelonen. En kuitenkaan luota hänen terveystilanteeseensa nyt. Kärävä oli MM-seiska ja Stubain MC:ssä kolmas karsintaranillaan, kun finaali peruttiin. Aspenissa hän varotoimena jätti finaalin väliin kaaduttuaan harjoituksissa. MM-kisoissa Kärävän ranista löytyi melkein vastapallokumpuun jäänyt ysi takaperin, oikealle seiska ja erinomainen tuplakorkkitonni vasemmalle. Kärävä ei ollut ainoa, jolla oli vaikeuksia saada ehjää suoritusta vauhtiongelmien takia.

Liu on MM-kasi ja on mielenkiintoista nähdä, että kulkeeko hänellä slopestylessakin lujaa kuten big airin puolella. Laaxissa hän oli karsinnan kakkonen, muttei finaalissa onnistunut täysin. Avauslasku meni pieleen heti ensimmäisen reilin kaatumiseen. Toisessa laskussa hän hyppäsi fakiesta oikealle ison vitosen, johon tuuli otti kiinni ja jalat aukesivat pahasti kesken ilmalennon. Vasemmalle hän pyöri tuplakorkkitonnin, vaikka grafiikka näyttikin sen olleen tupla-12. Oikealle korkkiysi oli mainio. Liussa on piilevää potentiaalia ja rankkaan hänet siksi jopa neloseksi, koska olen vain pitänyt hänen laskemisestaan niin paljon tällä kaudella. Kuka ties tuplakorkkitonni kääntyy vielä tupla-12:ksi olympiakisoissa, kun big airissakin hän on pyörinyt jopa 1440 astetta.

Lumilautailu, miesten big air

1. Su Yiming (CHN)

2. Kira Kimura (JPN)

3. Hiroto Ogiwara (JPN)

4. Ryoma Kimata (JPN)

5. Oliver Martin (USA)

- Miesten lumilautailumaailma on pitkälti parikymppisten aasialaisten valloittama. 21-vuotias Su voitti alaikäisenä olympiakultaa Pekingissä big airissa. Hän myös dominoi joulukuun MC-kisoja hoitaen pienen kristallipallon voiton itselleen. Hän vakuutti eritoten alastuloillaan, jotka tulivat täysin raiteilleen sekä Secretissä että Pekingissä. En muista nähneeni aiemmin noin täydellisiä alastuloja oikein keltään. Hän pyörii 1980 astetta niin bäkkinä kuin switchbäkkinä. Jälkimmäinenhän on se haastavin pyörimissuunta liki kaikille eli hän ponnistaa heikompi jalka edellä selän suuntaan. Sikäli kun termistö ei ole tuttu, cabatempuissahan pyöritään heikompi jalka edellä kasvojen suuntaan. Regu-laskija siis ponnistaa cabassa oikea jalka edellä oikealle ja switchbäkissä oikea jalka edellä vasemmalle päin. Fronttitempuissa regu-laskija ponnistaa vasen jalka edellä vasemmalle ja bäkkitempuissa vasen jalka edellä oikealle. 

Palatakseni Suhun, hän kyllä joutui tuossa Pekingin kisassa vielä kolmoskierroksella tekemään isommin switchbäkkinsä, jotta palasi takaisin Kimuran edelle. Hermojen kestävyys on kiinalaiselle yleensä oikein mallikasta ja se näkyi tuossakin suorituksessa. Tekniikka on niin kaunis, että jo sillä ansaitsisi uusia olympiavoiton.

21-vuotias Kimura oli kahdesti kakkonen joulukuussa haastaen Suta varsinkin siis Pekingissä. Toinen kakkossija tuli Steambotissa, jossa Su ei kisannut. Kimura tekee maanmiehensä Kimatan tavoin bäkki 1980:n melonilla. Secretissä se oli tosin ylipitkä, mutta Pekingissä puhdas. Switchbäkkinä Kimuralta voidaan nähdä joko iso 1980 tai sitten neloiskorkkina 1800 astetta. Molemmat hän ländäsi Pekingissä tarviten ensin mainitun ohittaakseen Rinnekankaan. Kimura jäi siis lopulta kakkoseksi samoilla tempuilla kuin Su, joten ei hän kaukana ole kiinalaisen tasosta. Olympiamitali on haarukassa.

Maailmanmestari Engadinista on 23-vuotias Kimata. Hän oli Secretissä kolmas ja Steambotissa neljäs. Hänenkin valikoimaansa kuuluu bäkki 1980 ja nimenomaan melonilla. Ja hänkin pyörii switchbäkkinä samaiset asteet kuin Su ja Kimura, mutta harvinaisemmalla tail-gräbillä. Kimatan alastulot eivät ole olleet niin priimaa kuin veljillä edellä, joten siksi hän on rankingissa nelonen. Esim. Secretissä lauta pomppi hitusen bäkki 1980:n alastulossa, kun temppu meni niin pitkälle ja Steambotissa hän kaatui sen avauskierroksella kokonaan. Voi täten olla, että Kimata hyppäisi toisena temppuna fronttituplakorkki 1800 kuten MM-voitossaan.

Martin on 17-vuotias sensaatio, joka oli MM-pronssilla. Hän on ykkösjenkki, joka oli kotikisassaan kolmas. Hän suoritti fronttitriplakorkin 1800-asteisena mutella ja cabatriplakorkki 1600 takaisintuonnilla. Jälkimmäinen lensi kyllä kauniin pitkälle alastulorinteeseen tuottaen 90 pistettä Martinille. MM-kisoissa pelikirjassa oli 1800 astetta bäkkinä ja fronttina, mutta noilla ei kyllä olympiamitalia oteta kolmen edellä mainitun nenän edestä.

Sun maanmies 20-vuotias Ge Chunyu oli kakkonen Secretissä. Hän hyppäsi myös bäkki 1980, mutta sen lisäksi fronttitriplarodeon (1440). Yhteispisteethän olivat vain 159 rikkonaisessa kilpailussa, joten en täten rankkaa Getä kuumimpien suosikkien joukkoon.

Sen sijaan on mainittava lisää japanilaisia. Steambotissa 20-vuotias Hiroto Ogiwara voitti ja 16-vuotias Yuto Kimura sai fronttitriplastaan 1980-asteisena 93 pistettä. Tuo fronttitriplahan voi olla vaarallinen temppu, jos siihen ei sitoudu täysillä, koska muutoin se voi lähteä pyörimään miten sattuu. Y. Kimura ei kuitenkaan ländännyt kahta onnistunutta temppua (caba 1980 mereen), mutta potentiaalia hänessä on tulevina vuosina, koska rotaationopeus on viuha. 

Ogiwara puolestaan teki Steamissa Martinin tapaan fronttitripla 1800 ja lisäksi kolmosranin bäkki 1980:ssä tail-gräbi oli kiinni ihanan pitkään tuottaen 94.75 pistettä. X-Gamesista Ogiwara nappasi voiton kuusi ja puoli kierrosta sisältäneellä tempullaan. Kyseessä oli historian ensimmäinen kilpailussa ländätty 2340-asteinen temppu. Hän teki sen Aspenin iltavaloissa bäkkinä. Hän oli nelossuosikkini jo ennen tuota tekoa ja sen jälkeen nostin miehen pronssipallille.

Vuoden 2023 maailmanmestari ja viime kevään MM-hopeamitalisti parikymppinen Taiga Hasegawa omaa caba 2160:n, muttei saanut sitä ländättyä Secretissä. Sen jälkeen hän kisasikin vasta tämän vuoden puolella slopestylessa karsiutuen sekä Aspenissa että Laaxissa. Kisalippu on silti leimattu, mutta iskukyky pimennossa. Tasaisin japanilainen on ollut 20-vuotias Yuto Miyamura, joka oli sijoilla 4-8 kaikissa MC-kisoissa. Muiden japanilaisten tavoin hän pyörii bäkkinä 1980 ja teki sen parhaiten Pekingin kisassa saaden 89 pistettä. Pekingissä hän otti kierroksen verran pois toisesta tempustaan tyytyen fronttitripla 1800:aan pienellä käsikosketuksella lumeen. Mitalin saadakseen olisihan tuo hyvä kyetä tekemään puoli kierrosta isompana.

Rene Rinnekangas oli itsenäisyyspäivänä kolmas ja Secretissäkin viides. Kun taitotaso ei riitä pyöriä siten kuin aasialaiset, Rinnekankaan on vakuutettava tuomarit muuten. Hän sai Pekingin kisassa yksittäisestä tempusta korkeimmat pisteet (95), kun hän ländäsi nose butter bäkkirodeo 1440:n tail-gräbillä. Hän lähestyy tuossa tempussa nokan vasenta reunaa ja ponnistaa pyörimään jo ennen nokan saavuttamista oikealle päin nose butterina upeasti. Toinen temppu Renellä on ollut switchbäkkinä tuplarodeo 1260. Hänen suoritusvarmuutensa siinä oli kuitenkin vain 1/4 MC:ssä eli kerran neljästä se onnistui edes jotenkin tuottaen 81 pistettä. Hänen on hiottava tuo temppu varmemmaksi olympialaisiin mennessä, piste. Otaksun, että olympialaisissa kuitenkin asteet tulevat merkitsemään aika paljon tuomareiden silmissä, koska niin vain kuuluu olla ja se on riidattominta arvioida, joten Rinnekangas ei mahdu viiden suosikin sekaan. Pistesija on realismia.

Lumilautailu, naisten big air

1. Zoi Sadowski-Synnott (NZL)

2. Kokomo Murase (JPN)

3. Mia Brookes (GBR)

4. Reira Iwabuchi (JPN)

5. Mari Fukada (JPN) 

- Sadowski-Synnott hakee täydennystä olympiavärisuoraansa oltuaan viimeksi hopealla ja pronssilla Etelä-Koreassa. Hän kisasi vain X-Gameseissa ennen olympialaisia saapuen tuoreena Italiaan. Anna Gasser on kaksinkertainen big airin olympiavoittaja, mutta kolmatta kultaa ei enää tule, vaikka hän MM-kutonen olikin, koska Japanin naisisto on niin älyttömän kova, että joku heistä tai Zoi kullan harjaa. Sadowski-Synnott voitti MM-kisoissa karsinnan, muttei laskenut finaalissa. Hän hyppäsi karsinnassa switchbäkkinä 1260 ja bäkkituplakorkkitonnin. Niillä ollaan korkealla Italiassakin ja varastosta löytyy todistetusti bäkkitriplakorkki 1440, jolla hän oli X-Gamesissa kakkonen Murasen takana. Se oli valtavan kokoinen kerrassaan.

21-vuotias Murase on ensimmäisenä naisena ländännyt bäkkitriplakorkki 1620:n. Kilpailussa hän teki sen ensi kerran hiljattain X-Gamesissa. Hän on kevään maailmanmestari. Siihen riitti caba-12 ja bäkkitonni. Jälkimmäistä hän pystyy vaikeuttamaan varmastikin. Kiinan MC-kisoissa joulukuussa hän oli kahdesti vasta kuudes. Fronttituplakorkkitonni truck driverilla (molemmat kädet laudassa) tuotti 79 ja 83 pistettä tuolloin parhaana hyppynä. Tekisiköhän hän sen kylkeen sitten bäkkitriplakorkki 1440:n esimerkiksi vai pyöriikö hän kirkkaimmissakin valoisa 1620 astetta triplassaan? Olympiakullan voittaakseen se lienee tehtävä. Rankkaan Zoin ykköseksi, koska luotan enemmän hänen suoritusvarmuuteensa ja bäkkitriploissa eroa on vain 180 astetta.

Iwabuchi hyppäsi MM-hopealle tehden bäkki-12 ja fronttitonnin. Hän oli Secretissäkin kakkonen, vaikka selän suuntaan hän pyörikin puoli kierrosta vähemmän kuin MM-kisoissa. Pyörimiskulma oli siinä esteettisesti oikein miellyttävä. Iwabuchilla on hihassa vielä fronttituplakorkki 1440 ja ehkä hän sen hyppää helmikuussa.

Fukada oli MM-kolmonen tempuilla, jotka olivat bäkkitonni ja switchbäkkitonni. Secretissä hän voitti lyöden pöytään heti switchbäkkinä tuplakorkkitonnin, vaikkei siinä pituutta juuri ollutkaan. Fronttitonni päätöslaskussa nosti hänet voittoon. Fukadakin täten on hyvin mitalihaaskalla, mutta olisihan häneltäkin hyvä löytyä joku 1260-asteinen suorite.

Miyabi Onitsuka nappasi sijat 1, 3 ja 5 joulukuun kisoista. Hän voitti Steambotissa, josta kovimmat haastajat puuttuivat. Bäkkitonni ja caba 1260 tuottivat 83 ja 91 pistettä. Samoja temppuja hän pyöritteli jokaisessa kisassa takellellen Secretissä caban ländäämisen kanssa, mutta eiköhän se olympialaisissa onnistu.

Brookes on mitalikandidaatti toki myös. Hän oli MM-vitonen ja voitti Pekingissä. Hän pyörii usein suorana/flättinä ollen isoin ulkopuolinen uhka japanilaisille ja Zoille. Voittokisassaan hän tekaisi caba 1440:n ja bäkki 1260:n. Ensin mainitusta irtosi jopa 94 pistettä. Uskon, että Brookes lyö kiilaa sen verran, että hän ottaa ainakin mitalin. X-Gamesissa hän oli kolmas suosikkikaksikon Zoi-Kokomo takana.

Pari olympiakultaa slopestylessa voittanut Jamie Anderson muuten palasi sapatiltaan kisoihin täksi kaudeksi, mutta Steamissä hän hyppäsi vain fronttiseiskan ja cabatuplaysin eivätkä ne riitä menestykseen. Korean ykkösnimi Yu Seungeun oli Steambotin hopeanainen Onitsukan takana huiman ilmavalla bäkkituplatonnilla ja pyöri saman tempun myös fronttina.

Lumilautailu, miesten slopestyle

1. Su Yiming (CHN)

2. Oliver Martin (USA)

3. Romain Allemand (FRA)

4. Jake Canter (USA)

5. Hiroto Ogiwara (JPN)

- Slopestylessa hypyissä on mentävä nykyään pitkälle eikä ihannespottiin laskeutuminen vain tahdo riittää. Suosikit ovat pitkälti samoja kuin big airissa. Sulle on kertynyt kakkossijoja niin olympialaisista, viime kisoista kuin Aspenin MC:stä. MM-kisoissa hän meni 2/3 kaiteeseen switchina sisään vaikeutta lisäten ja teki kakkosreilistä rodeon pihalle. Aspenissa hän meni erääseen reiliin nolliesta sisään eli etupainotteisesti ja ponnisti ulos bäkkirodeovitosen (eli takaperin voltin 540 asteen vaakakäännöksellä). MM-ranissa Su hyppäsi etukantilta puhtaan cabatuplakorkkitonnin (ei niin yleinen), switchbäkkinä 1620/1980 (vaikeutti toisella laskulla) ja fronttitriplakorkki 1440:n. Alastulot olivat tuttuun tapaan eliittiä. Sun pyörimiskulmat olivat myös monipuolisia lisäten tuomareiden arvostusta. Olympialaisissa olisi siistiä nähdä häneltä switchbäkki 1980 nappiin menneenä, kun MM-kisoissa alastulo ei ollut täysin puhdas poikkeuksena sääntöön. Jos hän sen ländää, se olisi liki voiton arvoinen teko. Big airissahan hän on sen suorittanut monesti, mutta Aspenissakin hän tyytyi 1620 asteeseen (Laaxin tuulissa vain 1260, sijoitus 3:s) ja caba nose butter 1440:een.

Kanada otti viime olympialaisista kaksi mitalia, kun Max Parrot voitti ja Mark McMorris oli kolmas. Kanadan menestysputkea piti jatkaa 22-vuotias Liam Brearley, joka voitti MM-kultaa, mutta on sivussa polvivamman takia. Hänkin pyöri MM-kisoissa vinhasti hypäten mm. bäkkinä ja cabana 1620 astetta sekä switchbäkkinä 1440. Reileistä jäi mieleen toinen kaide, johon hän teki sisään switcbäkkikakkosen, boardslaidasi hetken keskellä kaidetta ja pyöri sitten ulos underflipkutosen.

Brearleyn ollessa poissa on nostettava esiin kaksi jenkkiä Sun ehkä isoimpina haastajina. Martin oli MM-kolmonen eikä häntä huimannut hypätä ensimmäiseen reiliin sisään riskialttiisti 450 astetta, kun normaalisti isompi temppu tehdään vasta ulos. Lopun kaidepätkän siirtymä kaiteelta toiselle oli sekin hyvä. Hyppyinä olivat switchbäkki 1620, frontti 1440 (kissana alas) ja bäkki 1800. Canter puolestaan juhli Aspenissa tammikuun alussa. Hän hyppäsi switchbäkkinä vain 1260, mutta perään bäkkinä 1980. Aspenin hyppyrit eivät olleet niitä isoimpia, joten jälkimmäisestä hypystä hän saikin liki täydet sektoripisteet. Reileihin Canterilta nähtiin mm. bäkkikakkonen sisään ja 270 myös ulos sekä tykkireiliin switchistä noseslide 630. Olympialaisissa hän tehnee tuon switchbäkin isommin haastaakseen Sun.

Ogiwara on enemmän big air -menestyjä, mutta on suorittanut karsinnoissa monesti hyvin. Jospa hän nyt onnistuisi finaalissakin. Pankista löytyy switchbäkki 1620 ja big airin perusteella hän pystyy myös samaan bäkki 1980:een kuin esim. Canter. Bäkkitriplakorkki 1440:tä Ogiwara ei ehtinyt Aspenissa pyöriä täyteen. Hän on aika ison varianssin kisaaja, mutta potentiaalin takia hän on minusta vitossuosikki. 

Allemand on MM-nelonen, joka oli Laaxissakin karsinnan kakkonen. Pelikirjassa ovat MM-ranin perusteella bäkki 1260, switchbäkki 1620 ja harvinaisempi frontti 1620. Toisesta reilistä fronttikakkosen jälkeen hän pyöri pihalle jopa 810 astetta. Laaxissa Allemand voitti vaikeiden olosuhteiden kisan. Avausreilin transferi onnistui hyvin keskelle kaidetta. Toiseenkin reiliin hän meni heikompi tassu edellä ja pyöri ulos pretzelrodeovitosen. Bäkkitonnin Allemand takaisin toi ysiksi ensimmäisestä hyppyristä ja se oli yksi päivän parhaista tempuista. Switchbäkkinä Allemand suoritti tuplakorkki 1260:n ja lisäksi fronttitupla-14:n isosti, mutta MM-kisojen perusteella hän pystyy vaikeuttamaan switchbäkkiin kierroksen lisää, jolloin se olisi samaa tasoa kuin Martinilla. Jenkkeihin nähden Allemandilta uupuu 1800/1980-asteinen bäkkitemppu, mutta sitä hän pyrkii paikkaamaan tuolla takaisin tuonnillaan, jota tuomarit myös arvostavat. Niinpä ennakoin Allemandille himmeää olympiamitalia tiukassa kisassa. Hänellä on olympiamitalistilta vaadittavaa tyyliäkin laskuissaan eikä kyseessä ole robottimainen temppukone.

Redmond Gerard voitti olympiakultaa 2018 ja on suoritusvarma laskija. Häntä on helppo veikata pistesijalle, mutta mitali vaatisi muiden epäonnistumista minusta. MM-kisoissa hän oli viides ja Aspenissa kuudes. MM-raniin kuuluivat cabatonni, switchbäkkinä 1620 ja massiivinen bäkki 1440. Aspenin pienemmästä hyppyristä hän jätti kierroksen verran pois switchbäkistään, vaikka hänellä onkin hyvä tatsi ponnistuksiin. Jostakin reilistä nähtäneen ulos underflip 630.

Kira Kimura oli Aspenin vitonen ja Laaxissa kasi. Transfereissa hän oli kaiteissa varmaotteinen. Hypyt olivat Aspenissa switchbäkki 1440 ja cabatriplakorkki 1620 sekä Laaxissa frontti-14 ja iso bäkkituplarodeo 1080. Big Air on miehelle se todennäköisempi mitalisauma. Sukunimikaima Yuto teki Laaxin kakkossijalaskussaan ainoana kisaajana siinä kilpailussa fronttina 1620.

20-vuotias Dane Menzies (NZL) ylsi kolmanneksi Aspenissa. Mieleeni jäi kakkosreili, johon hän hyppäsi heikompi jalka edellä ja liukui sitten melkein koko kaiteen läpi vakaasti lipslidea (laudan perä kaiteen ulkopuolella ilmassa) saaden hyvät sektoripojot. Hypyt olivat 1620 astetta bäkkinä ja switchbäkkinä.

Rene Rinnekangas oli neljä vuotta sitten 13:s ja MM-kisoissa 11:s. Ensimmäisen reilin pitkä siirtymä oli kova (50-50:stä fronttilipparikolmoseen). Hypyt olivat fronttina ja cabana 1440 sekä bäkkirodeoysi. Kaarihyppyrissä Rinnekankaan ranit menivät lopullisesti pieleen MM-kisoissa ja mitali on todennäköisempi big airissa.

Lumilautailu, naisten slopestyle

1. Mia Brookes (GBR)

2. Zoi Sadowski-Synnott (NZL)

3. Kokomo Murase (JPN)

4. Mari Fukada (JPN)

5. Reira Iwabuchi (JPN)

- Sadowski-Synnottista tuli Uuden-Seelannin ensimmäinen talviolympiavoittaja neljä vuotta sitten. Voittoranissaan hän hyppäsi perätysten frontti- ja bäkkitonnit. Zoi on myös hallitseva maailmanmestari. Enganidin raniin kuuluivat switchbäkkiysi, fronttituplatonni ja suurhuikea bäkki 1260. Pääosinhan naisilta on odotettavissa "vain" tonneja slopestylessa. Reileihin Sadowski-Synnott leipoi mm. cabakolmosen ja boardslidesta kolmosen ulos. Miten kilpailemattomuus näkyy hänen otteissaan? Se on pieni arvoitus. Pekingissäkin hän laski voittoon vasta viimeisellä kierroksella. X-Gamesissakin viikko sitten paras suoritus tuli kolmannella kierroksella, mutta siihen kuului switchbäkkinä 1260. Veikkaan, että Sadowski-Synnott ei uusi voittoaan, vaan jää kakkoseksi.

Murase floppasi viimeksi olympiafinaalissa karsinnan kakkosena. Hän oli MM-kisoissa kuitenkin kakkonen ja Aspenissa kolmas. MM-ranissa oli cabatuplaysi sekä frontti- että bäkkitonnit. Ensimmäiseen reiliin hän hyppäsi fronttikakkosen ja boardslaidasi tasapainonsa täysin keskellä kaidetta pitäen. Laaxissa Murase voitti tuulisissa oloissa käydyn haastavan kisan. Hänellä ei ollut ongelmia vauhtien kanssa yhtään. Temput olivat frontti- ja cabatuplaysi sekä bäkkitonni, joten ne olivat samoja kuin MM-kisoissakin nähtiin. Avauskaiteen siirtymä 50-50:stä (lauta kaiteen myötäisesti) lipslideen oli tosi hyvin hallussa

MM-kolmosen Iwabuchin vahvuus on se, että hän saa melko varmasti tulosta aikaan, vaikka Laaxissa kaatuikin ikävästi avauskierroksella, mutta nousi omin jaloin kuitenkin. Engadinin haastavissa oloissa hän kuitenkin laski kaksi ehjää laskua hypäten cabatuplaysin, upean ilmavasta bäkkitonnin ja fronttitonnin, johon vauhdit riittivät juuri. Hypyt olivat siis samat kuin Murasella. Reileistäkin Iwabuchi sai hyvät pisteet tehden mm. cabakolmosen sisään, boardslaidasi ja ulos kolmosen.

MM-nelonen Fukada oli Aspenin kakkonen. Hän laski jo viime kaudella hyvin ennen MM-kisoja. Hyppyrit ovat Fukadan vahvuus slopestylessa. Vaikea switchbäkkitonni oli ällistyttävän kokoinen ja cabaysikin lensi pitkälle. Bäkkitonni oli kolmas temppu, joten tempuissa Fukadalla on lievä etu oletettavasti Muraseen. Aspenissa kaksi viimeksi mainittua hyppyä eivät olleet niin täysin puhtaita ja siitä rokotettiin. Hyvänä päivänä Fukadakin pystyy tekemään kaiteisiin teknisiä komboja, mutta Aspenissa avausreilikin meni vähän sinne päin eikä hän siksi ohittanut Blouinia. Harkinnan päätteeksi listaan Fukadan nelossuosikiksi Murasen ja Iwabuchin väliin, koska luulen, että Murase vetää kaiteet Fukadaa paremmin.

Onitsuka jäi Aspenissa karsintaan, mutta on hälläkin jonkinlainen mitalisauma voitettuaan MM-kultaa 11 vuotta sitten ja ollen MM-kolmonen Bakurianissa olympiadin aluksi.

Brookes voitti MM-kultaa 2023 ja myös Engadinin ranista löytyi naisille harvinainen caba 1440, jonka hän on siis hypännyt big airissakin jo tällä kaudella. Hän pysyi juuri ja juuri pystyssä seitinohuella käsikosketuksella MM-kisoissa. Muut temput olivat fronttiseiska ja bäkkiysi, joten niitä voisi vielä vaikeuttaa. X-Gamesin voittolaskussaan hän pyörikin bäkkinä 1260 astetta. MM-kisoissa reilit olivat Brookesilla hieman kehnoja, vaikka yleensä hän on niissä hyvä. Lasken sen varaan olympialaisissakin ja siksi hän on ykkössuosikki ohi Sadowski-Synnottin. Minulla on vahva kutina, että Brookes poistuu kisoista olympiavoittajana ja slopestylen kultaan uskon enemmän kuin big airin.

Laurie Blouin (CAN) voitti Aspenissa. Hän oli MM-kymppi. Aspenissa hän teki samat cabatuplaysin ja fronttituplakorkkitonnin kuin MM-kisoissa, joissa Blouin ei saanut ehjiä raneja aikaan. MC-voitosta huolimatta en pidä Blouinia kuin pistesijakandidaattina. Hänen parhaat vuotensa olivat kahdeksan vuotta sitten, kun hän oli olympiakakkonen ja maailmanmestari (-17). Annika Morgan (GER) ja Anna Gasser (AUT) MM-kisojen finalisteina ovat realistisia ehdokkaita olympialaisissakin pistesijoille.

Eveliina Taka (FIN) goofy-laskijana oli Laaxissa jopa neljäs. Cabavitosen lisäksi hän pyöri frontti- ja bäkkiseiskat (kuten Pekingin big airin karsinnassa) eli tempuissa hän antoi/antaa paljon tasoitusta parhaille eikä mitali ole realismia Laaxin sijoituksesta huolimatta. Finaalipaikka olisi onnistuminen.

Lumilautailu, miesten lumikouru

1. Scotty James (AUS)

2. Yuto Totsuka (JPN)

3. Ayumu Hirano (JPN)

4. Valentino Guselli (AUS)

5. Ryosei Yamada (JPN)

- Miesten halfpipessa asetelma on Japani vastaan Australia. Maailmanmestari on Scotty James, jonka raniin kuuluivat iso ja tyylikäs switch McTwist (ennenhän olympialaisissa oli vaatimuksena tehdä yksi suora ilma -temppu), cabatuplakorkkitonni, fronttituplakorkki 1260, bäkkituplakorkkitonni ja switchbäkkinä tuplakorkki-12. Secret Gardenissa James jäi kymmenenneksi, koska hän ei saanut puhdasta rania tehtyä. Temppuina olivat mm. cabatuplatonni, bäkkitonni, fronttiysi ja fronttituplatonni, kunnes paippi loppui kesken, vaikka lumi oli aika hidasta. Toinen lasku meni pieleen vielä aiemmin.

Laaxissa James onnistui paljon paremmin voittaen kisan. Cabatripla-14, fronttitupla-12, bäkkituplatonni, switchbäkkinä tupla-14 ja bäkkitupla-12 olivat temput, joista toiseksi viimeisin oli erityisen kova. Verrattuna A. Hiranon myöhemmin läpikäytävään Secretin voittolaskuun, Jamesilla oli caba 1440 tripla- eikä tuplakorkkina ja switchbäkissäkin oli enemmän asteita kuin Auymulla joulukuussa. Jamesin palkintokaapissa on jo olympiapronssia ja -hopeaa. Luulen, että se täydentyy kullalla, koska finaalissa on kuitenkin kolme laskua ja jollain niistä hän onnistunee nappiin.

Guselli on MM-kakkonen -23. Hän on palannut polvivammastaan kisoihin täksi kaudeksi. Copperissa irtosi kolmossija (bäkkikolmonen alley-oop, cabatuplatonni, frontti 1260 vaihtogräbillä, bäkkituplakorkki 1260 ja frontti 1440). Lasku oli siistin eleetön. Cabatuplatonni oli erityisen isosti tehty. Calgaryssä Guselli oli ykkönen 87 pisteellä, kun vastus oli tasapaksua. Kolme ensimmäistä temppua olivat samat, mutta sitten hän teki vain bäkkiseiskan, kun edeltävä temppu vei vauhdit alastulon tultua alakaareen. Eikä hän loppuunkaan tehnyt frontti 1440:tä, vaan switchbäkkiysin. Se oli ihan OK valinta ja eiköhän olympialaisissa neljäs temppu ole bäkkituplakorkki-12 kuten Copperissa. Viimeinen switchbäkki oli Aspenissa tuplakorkkitonni ysin sijaan, kun Guselli sijoittui neloseksi. Pidin hänen tyylistään jo ennen loukkaantumista ja hän oli usein MC:ssä kärkisijoilla. Olympialaisista toivoisi täten TOP5-tulosta palkinnoksi ja hänen varmuudeltaan se on paljon mahdollista. 

Totsuka otti MM-pronssia. Hän oli vuosina 2020-2021 kovassa kunnossa, mutta pystynyt jatkamaan virettä viime olympialaisissa. Nyt hänellä olisi sauma onnistua ja uskon niin tapahtuvan. Secretissä hän oli toinen (switchbäkkinä tuplakorkki 1260, iso cabatuplakorkki 1440, fronttituplakorkki 1620, bäkkituplakorkki 1260 & fronttituplakorkki 1260). Totsuka pyöri kaikkiin neljään suuntaan ja siitä palkittiin 90 pisteellä. Aspenissa Totsuka voitti. Ensimmäisestä switchbäkistä hän oli jättänyt tuplakorkin pois. Cabatupla-14 ja frontti-12 olivat tosi korkeita. Bäkki 1260 oli tuplakorkitta sekin ja loppuun hän väsäsi saman fronttitupla-12:n kuin Kiinassakin. Perustaso Totsukalla on niin hyvä, että olympiakulta on realismia, vaikka Laaxissa muiden japanilaisten tavoin hän mokaili.

Hallitseva olympiavoittaja Ayumo Hirano voitti Secretissä. Valikoimassa olivat switchbäkkituplakorkki 1260, cabatuplakorkki 1440, perättäiset 1260 asteen tuplakorkit fronttina ja bäkkinä sekä lopuksi vielä fronttitupla-14. Hiranon olympiavoittoranissa olivat fronttitripla-14, cabatupla-14, fronttitupla-12, bäkkitupla-12 ja fronttitupla-14. Häneltä siis puuttui viimeksi switchbäkkisuunta, mutta hän on sen sittemmin fiksannut kuntoon, jos niin voi sanoa. Secretissä ranissa oli vain kaksi 1440-asteista temppua vrt. kolmeen Pekingissä, joten siitä on varaa pistää vielä paremmaksi tulevissa olympialaisissa. Kun vertaa vielä neljän vuoden takaiseen suoritukseen, Secretissähän neljä viimeistä temppua olivat identtiset ja vain alun fronttitriplan hän oli muuntanut tosiaan switchbäkiksi. Onko se sitten eteenpäin menoa, mene ja tiedä? Laaxissa Hirano löi leukansa cabatemppunsa alastulossa aika pahasti ja ilmeisesti mursi jotakin kehostaan, joten miten se näkyy laskemisessa sitten helmikuussa?

Yamada voitti Copperissa 94 pisteen laskullaan. Hän teki alkuun korkean bäkkituplakorkkitonnin japanilla, switchinä McTwistin Jamesilta inspiroituneena, cabatupla-14:n, fronttitupla-14:n ja switchbäkkinä tupla alley-oopin. Aspenissa Yamada jäi kutoseksi, mutta nappionnistumisella kamppailee mitaleista.

Ruka Hirano oli MM-hopealla ja Secretissä täydensi Japanin kolmoisvoiton. Hän teki switchbäkkinä tupla-14, bäkkitupla-12, fronttitupla-14, cabatupla-14 ja lopuksi bäkkinä alley-oopin monipuolisuuden lisäämiseksi, mutta turhan helppo lopetus tuo oli. Copperissakin Hiranolla oli hyvä meno, vaikkei hän saanut ehjää kokonaisuutta siellä lasketuksi, mutta vauhtia ja vaarallisuutta oli läsnä. Aspenissa hän oli viides. Viimeisen tempun hän oli vaihtanut fronttitupla-12:ksi alley-oopin sijaan ja siinä kannattanee pysyä olympialaisissakin. Edellä on niin kovia heppuja, että saan R. Hiranon vasta kutossuosikiksi, vaikka objektiivisesti hän ehkä kuuluisikin Gusellin edelle, mutta olen aika varma, että Guselli kykenee sellaiseen vajaan 90 pisteen laskuun, kun taas Hirano voi kamppailla laskupuhtauden kanssa.

17-vuotias nuorten olympiavoittaja Alessandro Barbieri on ykkösjenkki. Aspenissa hän oli kolmas temppuillen switchbäkkinä 1260, cabatupla-14, frontti- ja bäkkituplakorkit (1260) ja loppuun fronttituplatonnin. Paljon samaahan tuossa oli kuin esim. A. Hiranolla, mutta olympiavoittajalla switchbäkki oli tuplakorkkina ja viimeinenkin temppu kierroksen verran isompi. Pistesijakamaa Barbieri silti on.

Campbell Melville Ives on freestylehiihtoa dominoivan Finleyn velipoika. Hän oli MC-finaaleissa tällä kaudella pari kertaa juuri kymppisakin ulkopuolella, kunnes Laaxissa tärähti kakkossija. Häneltä nähdään esim. iso fronttitriplakorkki 1440. Sen lisäksi pidin cabatripla-14:stä (sama kuin Jamesilla). Noissa triploissa hän kyllä pyöri vinhasti, muttei ehkä niin tyylikkäästi kuin jotkut japanilaiset. 

Lumilautailu, naisten lumikouru

1. Chloe Kim (USA)

2. Choi Gaon (KOR)

3. Rise Kudo (JPN)

4. Mitsuki Ono (JPN)

5. Sara Shimizu (JPN)

- Naisilla on monesti miehiin nähden se ongelma, että he tekevät lumikourussa liikaa ns. speed checkeja eli sääntelevät vauhtiaan pohjalla tasaisella osalla eivätkä uskalla aina päästää menemään kunnolla. Useimmat tekevät vitosia ja seiskoja frontteina tai bäkkeinä. Fronttitonnit ovat harvinaisia. Parasta temppua taasen säästellään loppuun, koska jos se menee vihkoon, vauhtien kerääminen voi olla vaikeaa. Ponnistaminen ja kaaren tuntemus ovat tärkeitä, jottei tule hyllylle, muttei tasaisellekaan, vaan vauhdit säilyisivät laskeutumalla yläkaareen. Japanissa olosuhteet lumikourulaskemiseen ovat priimaa, joten siksi Kimin ja Choin jälkeen he ovat naisissakin suosikkeja. He osaavat ajaa kantilla vauhtia keräten. Regu-laskijalle ns. fronttikaari on TV-kuvissa vasen ja usein siihen osataan tehdä paremmat temput. Goofy-laskijalle taasen tilanne on päinvastoin.

Kim teki neljä vuotta sitten vaivatta samaan raniin fronttitonnin ja cabatonnin eikä jälkimmäisestä 1260-asteinen versiokaan kaukana ollut. Hän on kevään maailmanmestari ja ykkössuosikki. Hän voitti Copper Mountainissa karsinnan, mutta skippasi finaalin jomotuksen takia. MM-kultarani oli cabatuplakorkkitonni-fronttiysi-bäkkiysi-fronttiseiska-cabatonni. Kimhän on goofy-laskija, joten fronttikaari on täten hänelle TV-kuvissa oikealla puolella. Varsinkin kaksi ensimmäistä temppua olivat erittäin isoja ja tyylikkäitä, joten ansaitusti hän pokkasi yli 93 pistettä tuomareilta. Kenties näissä olympialaisissa hän onnistuisi kruunaamaan raninsa caba 1260:lla, kun MM-kisoissakin hän tyytyi "vain" tonniin.

Aasialaisia haastajia on useita. Maailmancupia on hallinnut Choi, joka voitti Secret Gardenissa ja Copperissa. Hän on Korean lahja lumilautailulle. Secretissä hänen raniinsa kuuluivat switchbäkkiseiska, bäkkiysi, iso fronttitonni, cabaseiska ja fronttiseiska tuoden 92 pistettä. Copperissa Kudon tavoin avauslaskussa viimeisen tempun alastulo meni mereen. Siihen asti hän laski hyvin ja switchbäkkikin oli seiskan sijaan ysi. Toisella kierroksella Choin pää kesti ja hän harjasi voiton. Temppujen järjestys oli eri kuin Secretissä, kun Choi teki alun switchbäkin jälkeen cabaseiskan, sitten putkeen frontti- ja bäkkiysit chloekimmäisesti (Secretissä fronttiysi oli tonni) ja lopuksi fronttiseiskan. Kokonaisuus oli hallittu ja hyvien alastulojen myötä Choi matkusti paipissa sulavasti. Vaikutuin hänen hermojensa pitävyydestä Copperissa ja siksi hän on kakkossuosikki. Myös Laaxissa toisella laskullaan Choi nousi voittoon Kudon ohitse.

16-vuotias Kudo oli MM-nelonen ja kakkonen Secretissä Choin takana. Hän kykenee aiempien naisten tapaan suorittamaan putkeen frontti- ja bäkkiysit. Siitä lasku jatkunee fronttiseiskalla, cabaseiskalla ja fronttitonnilla. Copperissa hän ei saanut kummallakaan kierroksella ländättyä viimeistä fronttitonnia, mutta siihen asti tempuissa oli isosti ilmaa ja siksi rankkaan hänet parhaaksi japanilaiseksi. Aspenissa Kudo oli heivannut fronttitonnin ja teki alkuun air to fakien kenties monipuolisuutta lisätäkseen, muttei se ehkä ollut hyvä ratkaisu näkyen pisteissäkin. Hän jäi neloseksi ja luulen, että hän palaa olympialaisissa alkukaudesta toimineeseen kokonaisuuteen. Ainakin Laaxissa se tuotti jo hedelmää kakkossijana. Erona Choihin on se, että switchbäkkisuunta uupuu lapsenkasvoiselta japanilaiselta ja siksikään häntä ei voi korealaisen eteen nostaa. Muutoin heillä lienee 4/5 samaa temppua.

Ono on MM-pronssinainen eikä ole temppujaan sittemmin muuttanut. Hän voitti Aspenissa selvästi saaden 91 pistettä. Kokonaisuuteen kuului fronttiysi, bäkkivitonen, fronttiseiska, cabaysi ja switchbäkkivitonen pienesti. Neljä ensimmäistä temppua olivat ihan vakuuttavia kyllä. Secretissähän hän ei tuota viimeistä temppua päässyt edes yrittämään kummallakaan kierroksella, kun cabaysissä oli ongelmia (käsi lumeen ja kakkosranissa liian pohjalle alas hukaten vauhdit). Laaxissa Ono oli päivittänyt fronttiseiskan keskellä rania tonniksi ja se olikin näyttävästi suoritettu, mutta sen perään sitten kummassakin laskussa cabaysissä oli ongelmia alastuloissa, joten hänen pitänee vielä miettiä, että onko fronttitonnin lisääminen sen arvoista, että se mahdollisesti sitten vaikuttaa jotenkin seuraavaan cabaysiin.

Tomita on MM-vitonen ja papereissani uusii samansuuntaisen tuloksen ollen sijoilla 5-6. Copperissa avauslasku oli tosi hyvä varmistaen kakkossijan. Siihen kuuluivat fronttiysi, bäkkivitonen, fronttiseiska, cabaseiska ja fronttitonni. Choihin nähden erona oli yksi fronttitemppu enemmän eikä Tomita ollut niin monipuolinen, kun häneltä uupui switchbäkkisuunta katalogista, mutta flow oli kiitettävä. Alastulot menivät nappiin yläkaareen, joten vauhdit pysyivät loppuun asti. Aspenissa Tomita oli kolmas samoilla tempuilla, mutta oli vaihtanut niiden paikkaa aloittaen raninsa fronttitonnilla. Sitten tulivat caba 720, frontti 900, bäkki 540 ja lopuksi frontti 720. Jos Tomita olisi monipuolisempi, sitten häntä voisi povata vähän ylemmäs.

Neljäs japanilainen Sara Shimizu astui esiin vasta Laaxissa, jossa molemmat ranit katkesivat siihen, kun hän ei saanut ländättyä fronttituplakorkkitonnia truck driverilla. Hän oli MM-hopealla ja sai potentiaalinsa paremmin esiin X-Gamesissa, jossa hän voitti superpaipissa lasketun kisan. Siellä hän onnistui kolmantena naisena historiassa edellä mainitussa tempussa. Kim ja Maddie Mastrokin ovat sen tehneet. Loppuosa voittolaskusta olikin sitten välillä varmistelua, vaikka cabaseiska ja bäkkiysikinkin seassa olivat. Fronttituplakorkkitonni ei ole hänelle arkipäivää ja jos sitä ei nähdä olympialaisissa, mitali voi olla tiukassa Shimizulle.

Kiinan ykkösnimi Cai Xuetong oli kolmas Secretissä. Hän teki kuitenkin temppunsa aika pienesti. Raniin kuuluivat mm. vaisu bäkki alley-oop, cabaseiska, fronttiysi ja bäkkivitonen. Copperissa tuli nelossija samantyylisellä laskulla, jossa avaustemppu oli perus air to fakie ja vasta lopussa hän teki selän suuntaan alley-oopin. Pistesija on realismia Caille. MM-seiska Elizabeth Hosking puolestaan voitti Calgaryn kotikisan, kun kaikki kovat olivat edeltä pois. Iso fronttiseiska, frontti- ja bäkkivitoset sekä loppuun fronttiysi kuulunevat ainakin hänen laskuunsa, muttei niillä mitalia oteta.

Freestylehiihto, naisten hypyt

1. Laura Peel (AUS)

2. Winter Vinecki (USA)

3. Xu Mengtao (CHN)

4. Kaila Kuhn (USA

5. Chen Meiting (CHN)

- Peel teki puhtaimman ja ilmavimman naisten kisoissa näkemäni kolmoisvoltin kolmella kierteellä vuosi sitten Lac-Beauportin MC-kisassa. Xun olympiakultahyppykään ei ollut aivan samaa tasoa. Muutama viikko sitten Peel loisti jälleen Kanadan osakilpailussa napaten kauden ensimmäisen voittonsa. Sitä ennen hän oli jopa kerran karsiutunut finaaleista ja jäänyt Rukallakin superfinaalin ulkopuolelle, mutta sai hyppynsä jiiriin kreivin aikaan. Peel voitti myös Livignon esikisan vuosi sitten ja pidän häntä suosikkina siksi, että onnistuessaan hän tekee kolmoisvoltin kolmella kierteellä suorituspuhtaimmin. Naisten taso ei ole neljässä vuodessa pahemmin noussut, kun samalla hypyllä tullaan voittamaan olympiakultaa tänäkin vuonna. Kyse on vain siitä, kuka suosikeista suorittaa sen parhaiten tosipaikassa. 

Pistejakaumahan on sellainen, että ilmavuus ja muoto (jalat yhdessä) tuottavat 70% pisteistä sekä alastulo 30%. Koska samaa temppua ei saa tehdä finaalin molemmilla kierroksilla, finaalin ensimmäisellä kierroksella on odotettavissa kolmoisvoltteja kahdella kierteellä (lay-full-full) parhaiden osalta eli ensimmäinen voltti suoritetaan suorin vartaloin. Rukalla Peelin tripla jäi vajaaksi ja hän meni nurin alastulossa jääden siksi ulos superfinaalista, mutten usko saman toistuvan olympialaisissa. Secretissä hän pysyi pystyssä, mutta muoto hajosi ja hän sai siksi vain 86 pistettä selviytyen toki jatkoon ja ollen lopulta neljäs, kun superfinaalissa hän otti tukea lumesta kädellään alastulossa. Voltit sinällään pyörivät hienosti jo tuolloin kuten myöhemmin sitten Kanadassa.

Xu saavutti Pekingin kotikisoissa häneltä uupuneen olympiakullan hypäten tosiaan kolmoisvoltin kolmella kierteellä ja sitä hyppyä hän edelleen toistaa superfinaaleissa muiden parhaiden naisten tapaan. Xu avasi kauden voitolla Rukalla. Häneltä löytyy myös pari kolmossijaa sen jälkeen Secret Gardenista ja Lac-Beauportista. Rukan voitossa ilmavuus oli hänen suurin hyveensä, kun alastulossa oli pientä tärähtelyä. Mikään kovin korkeatasoinen finaali ei ollut kyseessä, kun voitto irtosi 89 pisteellä. Kotikisassa Xu sai alkuerähypystään kolmoisvoltista kahdella kierteellä mukavat 106 pistettä 120 mahdollisesta pisteestä. Alastulo meni nappiin ja siinäkin hypyssä oli ilmaa. Superfinaalissa kuitenkin hän jäi kolmoseksi 97 pisteellä, kun bravuurihypyssä takapuoli kosketti lunta alastulossa. Kanadassa puolestaan Xu veti kuperkeikan alastulossa ensimmäisessä kisassa, mutta seuraavana päivänä alastulo oli parempi kerryttäen samaiset 97 pistettä kuin kotikisassa. Luotan, että helmikuussa Xun alastulot ovat kuosissa ja hän nappaa yhden olympiamitalin lisää kokoelmaansa. Esikisassa Xu hävisi Peelille viisi pistettä siksi, että alastulo ja formi eivät olleet aussittaren veroisia.

USA:n Vinecki on toipunut viime kauden loukkaantumisestaan mallikkaasti. Hän väläytti potentiaaliin jo Kiinassa, mutta silloin kolmoisvoltti kahdella kierteellä ei alkuerässä onnistunut, vaan alastulossa selkä otti lumeen ja hän jäi 76 pisteeseen. Mutta sitten Lac-Beauportissa hän pysyi pystyssä tuon hypyn saaden 85 pistettä. Superfinaalissa hän vaihtoi muiden kärkinimien tapaan bFFF-hyppyyn tehden sen isosti kera kohtalaisen formin ja alastulon. Lopputuloksena oli voitto 93 pisteellä. Seuraavan päivän kisassa sama hyppy lensi vielä pidemmälle alastulorinteeseen ja hän naulasi alastulonkin saaden 109 pistettä! Sillä irtosi kakkossija Peelin jälkeen. Tuon tuloksen perusteella rankkasi Vineckin Xun edelle.

Vineckin maannainen 23-vuotias Kuhn on hallitseva maailmanmestari. Hän sai 105 pistettä kolmoisvolteistaan, joista ensimmäinen oli tehty suorin vartaloin. Kuhn piti alkukauden ajan kolmoisvoltteja hihassaan, kunnes MC:n päätöskisan Lake Placidissa hän voitti hypättyään muiden suosikkien tavoin kolmoisvoltin kolmella kierteellä. Formi oli silmiähivelevän hyvä. Pisteitä tuli MM-kullan tavoin 105 ja sadasosilla hän kukisti Xun. Se tuli hieman puskista, kun tosiaan ennen joulua hän hyppäsi vain kaksoisvoltteja.

Vitossuosikkini on Kiinan nuorten maailmanmestari (-23) Chen Meiting, joka Lac-Beauportin superfinaalissa veti Xun tavoin kuperkeikan, loukkasi kättään eikä osallistunut seuraavan päivän kisaan saatika Lake Placidinkaan kisoihin, mutta on nimetty mukaan. Rukalla hän oli kolmas ja kotikisassa kakkonen. Hän erosi Rukalla muista siten, että superfinaalissa hän teki kolmoisvoltit suorin vartaloin, kerien ja kierteellä, mutta salaisessa puutarhassa hänkin hyppäsi bFFF:n tylsästi saaden siitä ylikiertämisongelman takia samaiset 97 pistettä kuin Xu, mutta sadasosat olivat paremmat oikeuttaen kakkostilaan. 

Maannainen Kong on rankingkutonen. Tämä voitti Kiinan kisan ollen paras molemmilla finaalikierroksella. Kolmoisvoltti kahdella kierteellä nousi hienosti suorin vartaloin ja superfinaalissa bFFF:ssä kolmas voltti ehti pyöriä juuri ajoissa taaten 102 pistettä. Odotan, että olympialaisissa hänen pakettinsa ilmassa olisi vielä piirun tiukempi parantaen muotopisteitä. Lac-Beauportissa Kong oli toisen kisan viides ja Rukalla seitsemäs, mutta mitalipotentiaali on ilman muuta olemassa. Lake Placidissa hän tosin kaatui finaalihyppynsä ja talutettiin sivuun, mutta tämän hetkisen informaation valossa hänkin kilpailee.

Thenault ei ollut Kiinassa, mutta on napsinut kakkossijat Rukalta ja toisesta kisasta kotiyleisön edessä. Hän hyppää superfinaalissa aina kaksoisvoltin kolmella kierteellä (tuplakierre jälkimmäisessä voltissa) ja saa siitä reilut 80 pistettä, mutta ei sillä olympialaisissa pitäisi mitalia saada ilman muiden epäonnistumisia. Thenaultillakin on toki ollut korjattavaa alastuloissa, kun Rukalla se oli kovin takapainoinen ja palkintopallin tuoneessa kotikisassa töksähtävä. Seuraavana päivänä alastulo oli sitäkin heikompi, kun selkä otti lumeen. Suoritusvarmuuden takia veikkaan kuitenkin Thenaultin olevan superfinaalissa.

Saksan Emma Weiss oli palkintopallilla Lac-Beauportissa, muttei hänenkään kaksoisvolttinsa tuplakierteellä ja kerien tuonut kuin 79 pistettä, vaikka hän otti harvinaisemman temppunsa kynttilänä alas. Australian kakkosnainen Danielle Scott on potentiaalinen finalisti hypäten luultavasti alkuerässä kaksoisvoltin kahdella kierteellä ja lisäten ensimmäiseen volttiin yhden kierteen lisää mahdollisessa superfinaalissa. Secretissä tuolla kombolla juuri Scott oli superfinaalissa jääden jumboksi kaatumisen takia, mutta Lake Placidissa hän voitti haastavissa oloissa ensimmäisen kisan muiden mokailtua. Superfinaaliin riittänee olympialaisissakin naisten sarjassa se reilut 80 pistettä kaksoisvoltista eikä kolmoisvolttia tarvita jatkopaikkaan.

Freestylehiihto, miesten hypyt

1. Sun Jiaxu (CHN)

2. Li Tianma (CHN)

3. Noe Roth (SUI)

4. Dmytro Kotovskyi (UKR)

5. Quinn Dehlinger (USA)

- Miesten suosikit tulevat Kiinasta. Olympiavoittoon tullaan vaatimaan kolmoisvoltti viidellä kierteellä kuten neljä vuotta sittenkin, kun neloisvoltit eivät edelleenkään ole sallittuja, joten laji junnaa sikäli paikallaan molemmissa sukupuolissa ja kyse on siitä, kuka miehissäkin pitää pään parhaiten kisassa superfinaalissa olympiadin tärkeimmässä hypyssä. Se on kerrasta poikki ja silloin on vain onnistuttava.

Sun Jiaxu on ollut mahtivireessä Secret Gardenin sekajoukkuekisasta alkaen. Kiinalaiset olivat kaiketi sisäisesti sopineet, ettei vitoskierteitä käytetä, mutta Sun sai silti 120 pistettä kolmoisvoltistaan neljällä kierteellä alkuerässä. Rukallakin finaalin avauskierroksella Sun hyppäsi bFdFF-hypyn eli keskellä oli tuplakierre saaden silloinkin 120 pistettä, mutta superfinaalissa suksi lähti irti etupainoisessa alastulossa, kun hän oli siirtänyt tuplakierteen loppuun. Kanadassa Sun nappasi sijat 1 ja 2. Ensimmäisessä superfinaalissa hän sai 125 pistettä, vaikka haarat aukesivat alastulossa, mutta muutoin bFdFdF-hyppy tuli hyvin suoritetuksi. Toisessakin kisassa vitoiskierteiden ja kolmoisvolttien päätteeksi alastulossa oli pientä nipotettavaa, mutta silti hän keräsi peräti 131 pistettä ottaen voiton Lin nenän edestä. Hänen hyppynsä oli korkein ja muotopisteet selvästi parhaat. Noiden suoritusten myötä esikisan kakkonen (113 p) Sun on olympiasuosikkini. Esikisassa hän rotatoi yli laskeutumisen, joka oli huono, mutta jospa helmikuussa olisi toisin.

Maanmies Li voitti kotimaisemissa, oli kakkonen toisessa Kanadan kisassa ja Rukallakin viides. Hän on 24-vuotiaana pari vuotta Sunia nuorempi, mutta molemmat ovat parhaassa iässä menestymään. Voittokisassa Secret Gardenissa hän hyppäsi alkuerissä bdFFF-hypyn ja alastulossa toinen jalka vähän karkasi, mutta ilma- ja muotopisteet toivat pottiin 116 pistettä. Superfinaalissa polvet olivat hieman koukussa ilmassa vitoskierteissä (tuplakierteet ensimmäisessä ja toisessa voltissa) eikä alastulokaan töyssytön ollut, mutta 128 pistettä hän silti sai. Kanadassa pisteitä tuli kolme vähemmän, joten odotusarvo on, että hän kyllä olympialaisissa pystyy superfinaalissa tarjoilemaan 125+ pistettä tuovan hypyn ja sillä saa mitalin.

Hallitseva maailmanmestari ja esikisan voittaja Roth karsiutui Rukalla ja Lac-Beauportin toisessa kisassa, mutta vastineena on myös pari kolmossijaa Kiinasta ja Kanadasta. Hän tarjoilee alkuerään neloiskierteen kolmeen volttiin. Secretissä hyppy oli korkea ja siksi alastulossa oli pientä joustoa. Superfinaalissa hän sai 110/153 pistettä bdFdFF-hypystään. Se nousi hyvin ilmaan, mutta alastulossa selkä otti lumeen viiden kierteen päätteeksi. Kanadassa hyppy oli kauniimpi ja yhtä lailla iso eikä alastulossa ollut korjattavaa sivusuunnassa yhtään, joten pisteitä irtosi 122. MM-kultahypystään Roth nappasi hurjat 143 pistettä jääden vain kymmenisen pistettä maksimeista, kun ilmavuus oli täydellistä, muotopisteet erittäin laadukkaat ja alastulokin paras. Hänen potentiaalinsa on sikäli ehkä jopa kaikkein kovin, mutta tällä kaudella se ei ole vielä täysin näkynyt. Esikisan hän voitti 130 pisteellä, joten siihen pistemäärään yltäminen realistisempaa kiinalaisten ja ukrainalaisten tapaan.

Siitä päästään aasinsillalla Dmytro Kotovskyihin. Hän oli neljässä ensimmäisessä kisassa kahdeksan sakissa. Kruununa oli voitto Kanadassa ensimmäisestä kisasta. Hyppy oli sama kuin esim. Sunilla, mutta alastulo tarkempi, kun matka jatkui sujuvasti jarrutusalueelle vain pienellä polvijoustolla. Hän sai tuosta hypystään massiiviset 131 pistettä ja saman toistaminen tarkoittaisi helmikuussa olympiamitalia. Olympiadin alussa Kotovskyi oli MC:ssä kakkonen, mutta seuraavina kausina tulokset huononivat. Hänen maanmiehensä Oleksandr Okipniuk voitti Rukalla 130 pisteellä. Hän pisti muille luun kurkkuun superfinaalin avaajana standardinomaisella bdFdFF-hypyllä. Se oli superilmava ja alastulokin oli siisti. Sen jälkeen kuitenkin käyrä on ollut alaspäin. Hän ei startannut Kiinassa ja jäi karsintoihin Kanadassa. Niinpä pidän häntä tietynlaisena jokerikorttina enkä viiden isoimman suosikin joukossa.

Vitossuosikki tulee USA:sta. Quinn Dehlinger oli kolmesti superfinaaleissa ennen Lake Placidin MC-päätöstä. Hän ei hyppää vitoiskierteitä, vaan tyytyy neljään kierteeseen, joista tuplakierre on ensimmäisessä voltissa kolmesta. Kanadassa hänen muotonsa oli ylivertainen ja tiivis paketti takasi 123 pisteellä kolmostilan. Varmaankin realistinen pistemäärä on rahtusen tuota vähäisempi helmikuussa, koska tosipaikassa hän ei ehkä onnistu yhtä hyvin. Jos muut kaatuvat vitoiskierteiden päätteeksi hyppynsä, se voi avata Dehlingerille oven mitaleille. MM-kisoissahan hän on ollut kahdesti putkeen hopealla saaden Engadinissakin tuon 123 pistettä hypystään, mutta jos kaikki onnistuvat olympialaisissa, sen ei pitäisi mitaliin riittää.

Mainittakoot vielä toinen sveitsiläinen Pirmin Werner ja kolmas kiinalainen Qi Guangpu. Werner oli Rukalla ja Qi Secretissä kakkonen. Wernerille kakkossijaan riitti tosin vain 109 p. Ilmavuus ja alastulo olivat kunnossa, mutta formissa parannettavaa. Qi oli Kiinassa alkuerän paras 121 pisteellä bdFFF-hypyllä pyörien juuri ajoissa ennen alastuloa. Superfinaalissa hän siirsi tuplakierteen keskimmäiseen volttiin ja naulasi alastulon keräten 120 pistettä. Ilmavuuspisteissä Qi on monesti kärkipäätä ja on tavallaan Kiinan vastine Dehlingerille, kun hän on tyytynyt neljään kierteeseen. MC:n päätöskisan puolestaan voitti parikymppinen Li Xinpeng, joka toteutti upeasti bFdFdF:n saaden siitä 137 pistettä. Kyseessä oli nuorukaisen ensimmäinen voitto MC:ssä.

Summa summarum, olympiasuperfinaaliin riittää neloiskierre, mutta toivottavasti mahdollisimman moni mitali otetaan kolmella voltilla ja viidellä kierteellä eli kilpailijat onnistuvat kirkkaista kirkkaimmissa valoissa.

Freestylehiihto, hyppyjen sekajoukkuekilpailu

1. Kiina

2. Yhdysvallat

3. Ukraina

4. Sveitsi

5. Australia

- Sekajoukkuekisassa on kolme henkeä ja molempia sukupuolia tulee olla ainakin yksi kappale. On myös sallittua hypätä sama hyppy kummallakin kierroksella. Pekingissä järjestys oli USA-CHN-CAN-SUI. Ukraina ja Australia ovat muut mitalistiehdokkaat.

Kiina otti kotikisasta kaksoisvoiton. Ykkösjoukkue oli Xu-Li-Qi (315 p) ja toinen jengi Chen-Wang-Sun. Oletan, että nyt joukkue olisi Xu-Sun-Li, jolloin pisteodottama neljän maan superfinaalissa olisi kaikkien onnistuessa 110-128-131=369 pistettä. Viimeksihän olympiakultaan vaadittiin 338 pistettä eivätkä kaikki kolme varmaankaan nappiin hyppää, jolloin lähempänä totuutta voisi olla Xu 102, Li 125 ja Sun 127 eli 354 pistettä. Secretissä Xu sai 108 pistettä bFFF-hypystään alkuerässä ja pisti superfinaalissa vielä pisteen paremmaksi, joten ei tuo 110 pistettä välttämättä kaukana totuudesta ole. Kiinalaismiehethän eivät silloin tosiaan vitoiskierteitä loikkineet kenties sisäisen sopimuksen takia, mutta olympiafinaalissa niitä varmasti nähdään ja kumpikin herra pystyy sen 125+ pistettä pöytään tuomaan onnistuessaan.

USA on kakkossuosikki. Olympiakullan lisäksi se on hallinnut kaksia viime MM-kisoja. Vineckin/Kuhnin odotusarvo on Xun luokkaa (100-110). Dehlinger on 120 pisteen hyppääjä ja kolmas jäsen lienee Christopher Lillisin sijaan Connor Curran, joka oli Kanadassa kahdesti superfinaaleissa ja hyppäsi hyvin USA:n kakkosjoukkueessa Kiinan joukkuekisassa. Hän hyppää kolme volttia neljällä kierteellä siirtäen tuplakierteen paikkaa. Secretissä pää kesti superfinaalissakin napata 113 pistettä alkuerän 108 pisteen jatkoksi. Kanadan yksilöfinaaleista ensimmäisessä hän sai 110 pistettä, kun korkeus oli hyvä, mutta muodossa korjattavaa jonkin verran. Toisessa finaalissa selkä otti lumeen alastulossa. Realismia USA:lle on 107+112+121=340 pistettä.

Sitten taso laskee, koska Ukrainalla ja Sveitsillä ei ole samanveroisia naisia heittää hyppyreihin kuin Kiinalla ja jenkeillä. Anhelina Brykina sai siedettävät 78 pistettä Secretissä, mutta perustaso on ollut 70 pisteen kupeessa yksilökisoissa. Kotovskyin ja Okipniukin potentiaalihan on 130 pisteessä, mutta tuskin molemmat onnistuvat niin hyvin olympiafinaalissa, vaikka MM-finaalissa he toivat pottiin yhteensä 254 pistettä (Kotovskyi 133, Okipniuk 121). Reservissä on myös 120 pisteen mieshyppääjä Havriuk. Odotusarvo Ukrainalle on 70+123+120=313 pistettä. Sveitsin naisedustaja Lina Kozomara on ollut 60 pisteen nainen ja Secretissä hän kaatui hyppynsä joukkuekisassa saaden siitä alle 50 pistettä. Hän teki silloin kaksoisvoltin kierteellä ja kerien. 70 pistettä olisi iso onnistuminen ja 65 pistettäkin varmasti tyydyttäisi. Rothilta voi odottaa 125-130 pistettä ja Werneriltäkin 115 pistettä, jolloin arvioin kokonaisuudeksi 300 pistettä.

Australia eroaa muista, koska sillä on askissa kaksi naista tai ainakin niin oli Secret Gardenissa ja MM-kisoissa. Peel on tärkein hyppääjä ja voi tuoda reilut 110 pistettä nappihypyllä pistepottiin. Scott on 90+ pisteen nainen. Miesedustaja Reilly Flanagan kalpenee Peelille, koska hänkin hyppää vain kaksoisvoltin kahdella kierteellä,, mutta saa siitä takuuvarmasti 80 pistettä. Kiinan kisassa Australia onnistui alkuerässä liki täydellisesti, kun Peel sai jopa 117 pistettä ja Scottkin kaksoisvoltistaan 94 paunaa. Oikein tuon enempää ei ole realistista odottaa olympialaisissakaan, joten alkuerästä tulleet 290 pistettä ovat Australian pistekatto. Superfinaalissa he eivät onnistuneet samalla tavoin, kun Scottin selkä otti lumeen alastulossa ja Peelkin kyykkäsi. Luotan siihen, että Peel ja Flanagan onnistuvat omalla tasollaan itse olympialaisissa ja paljon on sitten kiinni Scottin päivän vireestä. Jos Ukraina ja Sveitsi mokailevat jonkun verran ja Australia onnistuu täydellisesti, maailman toiselle puolen voi mennä olympiapronssi.

Kanadan jengissä ovat Thenaultin lisäksi miehistä Alexandre Duchaine ja Miha Fontaine. Thenault on varmahko reilun 80 pisteen hyppääjä kuten kausi on osoittanut. Duchaine sai 114 pistettä Secretin alkuerässä neloiskierteistään. Fontaine puolestaan oli kotikisassa superfinaalissa saaden 103 pistettä bFFF-hypystään, joten neloiskierrettä ei hänellä puolestaan arsenaalissa ole. Kanadan odotusarvo henkilöiden onnistuessa on 81+111+105=297 pistettä, joten heidät olisi voinut rankata Australian edellekin, mutta mutuilen Australian suoritusvarmuuden olevan hieman parempaa.

Freestylehiihto, miesten yksikkökumpareet

1. Ikuma Horishima (JPN)

2. Mikael Kingsbury (CAN)

3. Matt Graham (AUS)

4. Walter Wallberg (SWE)

5. Nick Page (USA)

- Kumparelaskussahan käännöstekniikasta saa 60%, hypyistä 20% ja ajasta 20% pisteistä. Miesten ykkössuosikilta Horishimalta puuttuu vielä olympiavoitto, muttei uskoakseni näiden kisojen jälkeen. Hän voitti viime kaudella niin MM-kultaa kuin esikisankin. Rukalla yhdellä kiertueen jyrkimmistä rinneprofiileista Ikuma latoi pöytään hurjan laskun superfinaalissa. Hän ei säästellyt olympialaisiin 1440-asteista korkkia, vaan naulasi sen kohdilleen alahyppyristä. Ylähyppyristä pelikirjassa on "tuplafull" eli voltti kahdella kierteellä. Yhteensä Ikuman hypyissä tullee olemaan kuusi kierrettä ja kun Rukan rinteen hän vielä laski alle 20 sekuntiin, kyseessä oli ehkä kaikkien aikojen paras kumparesuoritus siinä rinteessä. Pisteitä ropisi reilut 83. Toisena päivänä Horishima tyytyi alahyppyristä korkkitonniin muiden suosikkien tavoin ja jäi silloin kakkoseksi, kun Graham käytti auenneen oven. Olympialaisissa kuitenkin Horishiman hyppyjen vaikeus ja laskunopeus ovat muille myrkyllinen yhdistelmä.

Kyse on lähinnä siitä, ettei riskitaso karkaa liiaksi. Kanadan kisassa keskipätkällä mopo lähti käsistä ja vauhtia oli liikaa alahyppyyn tullessa, jolloin hillittömän ison korkki 1440:n alastulo oli surkea ja sitä myöden sijoituskin yhden kierroksen finaalissa. Tilastotappio oli hyvä saada toisaalta pois alta ennen olympialaisia ja hän palasi voittajaksi viikon päästä Watervillessä. Hän voitti superfinaalin viiden pisteen erolla, vaikka hypyt olivat samat kuin Wallbergilla Pekingin kultalaskussa eli takavoltti kierteellä (pitkä ja iso) ja korkkitonni. Ikuma ei yrittänyt maksimikierteitä eikä tarvinnutkaan, kun käännöksistä hän sai ainoana jopa yli 51 pistettä. Pekingissä neljä parasta miestä tekivät finaalissa takavoltin ja korkkitonnin, mutta tänä vuonna niin ei tule tapahtumaan, elleivät olosuhteet pakota Horishimaakin varmistelemaan jostain syystä. Hän ansaitsisi olympiavoiton kehitettyään lajia vaativammaksi.

Kingsbury ei kisannut Rukalla, mutta saavutti 100. MC-voittonsa kotikisassa tammikuussa. MM-kisoissa Kingsbury oli viimeksi kakkonen Horishiman takana kuten esikisassakin. Hän tehnee ylhäältä takaperin voltin tuplakierteellä ja alhaalta rutiininomaisen korkkitonnin isosti. Kotikisassa ylähypyn alastulo oli parempi kuin Wallbergilla ja aikapisteet olivat hyvät, joten se takasi voiton. Suoritusvarmuushan on Kingsburylla huippuluokkaa, mutta Horishiman pistekatto vielä rahtusen korkeammalla, joten siksi japanilainen on vuoden 2018 olympiavoittajan edellä hierarkiassa.

Graham on ollut tasaisen hyvä tällä kaudella. Hänellä on olympiahopea kahdeksan vuoden takaa, joten menestyspakkoakaan ei ole. Rukan toisessa kisassa hän palasi voittajaksi pitkästä aikaa. Takaperin voltti kierteellä ja korkkitonni isosti olivat virheettömiä oikeastaan molempina kisapäivinä, mutta voittokisassaan hän suoritti ne vielä puhtaammin ja naulasi alastulot paremmin. Kun Horishima tosiaan tyytyi sitten alahypyssä vain korkkitonniin, se avasi Grahamille portin voittoon paremmalla suorituspuhtaudella. Superfinaalissa tämä toki myös kiristi vauhtiaan finaalin avauskierroksesta. Graham on harvoin keskipätkällä vaikeuksissa, kun kroppa pysyy niin vakaana. Kanadan kisassa Graham oli kakkonen Kingsburyn jälkeen tehden samat temput kuin Rukalla.

Vitossuosikki on USA:n ykkösnimi Nick Page. Hän on Grahamin tapaan melko tasainen laskija. Rukalla hän oli superfinaaleissa kahdesti. MM-kisoissa ja esikisassa sijoitus oli neljäs. Hän seisoo suksella hyvin vahvassa asennossa ollen suhteellisen nopea ja suoritusvarma. Rukalla hän hyppäsi korkkiseiskan ja -tonnin hyppyreistä. Kanadan kisassa temput olivat samat ja käännöstekniikka siisti taaten kolmossijan. Watervillessä Page kokeili superfinaalissa alahyppyristä jopa korkki-14:ää ja alastulo oli Vierelää tarkempi siinä, vaikka kiire tulikin pyöriä eikä se näyttänyt niin luonnolliselta Pagelle kuin vaikkapa Horishimalle, joten epäilen, että Page kokeilisi samaa olympialaisissa.

Hallitseva olympiavoittaja Wallberg aloitti kauden kakkossijalla. Voltti kaksoiskierteellä (yksi kierre lisää vrt. olympiakultalaskuun) tuli aika syväkyykkyyn avauskierroksella eikä alahypyn korkkiseiskakaan ollut täydellinen, mutta hän korjasi erheet superfinaalissa keräten 82 pistettä Horishiman takana. Wallbergilla oli vielä varaa päivittää alahyppy korkkitonniksi ja sen hän teki Kanadan kisassa, mutta epäpuhtauksien takia ei taistellut kärkisijoista. Potentiaali on suuri, mutta noita epäpuhtauksia on ollut hieman liikaa tällä kaudella Wallbergin laskuissa, joten siksi hän on minusta vasta nelossuosikki.

Maanmies Filip Gravenfors on parempi parikumpareissa, mutta Watervillessä otti kuitenkin kakkossijan ilmavilla korkkitonnilla ja -seiskalla. Kun hän oli tutun nopea, 80 pisteen raja rikkoutui molemmilla kierroksilla. Rukalla mies kuitenkin loukkaantui viimeistelyleirillä, joten olympialaiset ja sitä myöten tämänkin lajin mahdollinen superfinaali jää väliin.

Kanadan kakkoslaskija Julien Viel on MM-kutonen ja Rukalla hän oli kolmas toisessa kisassa. Lasku oli superfinaalissa hyvin hallussa. Hän oli nopea tehden ylhäältä korkkitonnin ja alhaalta ilmavan korkkiseiskan eli samat temput kuin Page. Edellä on kuitenkin viisi kovempaa nimeä mielestäni. Watervillessäkin Viel otti kolmossijan vaihdettuaan ylähypyn takavoltiksi kierteellä, mutta siitäkin kisasta uupuivat Kingsbury ja Wallberg.

USA:n kakkosnimi Charlie Mickel oli esikisan kolmas ja Rukalla viides, kun korkkitonnin alastulossa oli haasteita superfinaalissa. Parikumpareissa häneltä nähdään takavoltti ja korkkiseiska oletettavasti. MM-kolmonen Daeyoon Jung on Korean kärkinimi. Hän oli Rukalla kerran superfinaalissa. Jalat tikkasivat kohtalaisesti, mutta ilmavan korkkitonnin alastulo epäonnistui pilaten suorituksen. Kanadassa alahyppy korkkiseiska taasen meni vihkoon, kun hän juuttui hyppyrin nokkaan. Horishiman maanmies Osuke Nakahara on junnumaailmanmestari, muttei vielä tällä olympiadilla menestysehdokas. Rukalla hän jäi kuitenkin mieleen voltista kaksoiskierteellä ja korkkitonnista.

Suomalaisista Akseli Ahvenainen oli tasaisin Rukalla napaten sijat kahdeksan ja 13. Hän hyppää voltin kierteellä ja korkkiseiskan/-tonnin (ymmärsi päivittää toisessa kisassa tonniksi). Keskipätkä oli puhdas, mutta turhan hidas. Wau-elementti uupuu Ahvenaisen laskemisesta, vaikka korkkitonni oli hieno jälkimmäisenä päivänä. Olli Penttala oli kuudes kauden avauksessa. Hän laski ihanneajan tuntumaan. Hypyt olivat korkkitonni ja alhaalta insideseiska. Superfinaalissa hän vetikin sitten ulos radalta. Parikumpareista irtosi nelossija Kanadassa. Siellä läpi päivän tuo 1080-asteinen hyppy ylhäältä oli varma ja alhaalta hän teki takavoltin. Pagen kukistaminen oli kova päänahka kuudentoista kaaviossa ja Kolmakov kaatui kvartissa, mutta apujahan Penttala sai myös siitä, että sekä Pagen että Kolmakovin paketit hajosivat rinnalla. Penttala itse laski ulos semissään Ikumaa vastaan eikä saanut pronssimatsissakaan ehjää laskua kokoon.

Severi Vierelä voitti viime kaudella parikumparekisan Kiinassa ja oli MM-kasi. Rukalla superfinaalit jäivät kokematta. Tekniikka hajosi keskipätkällä. Viereläkin hallitsee korkkitonnin ja toinen hyppy on korkkiseiska. Hän saattaa vaihdella niiden paikkaa ja kenties laskun jatkamisen helpottamiseksi toisessa kisassa hän tosiaan teki ensin seiskan. Aikapisteet olivat melkeinpä parhaimmat siinä laskussa, mutta vinoon menneestä alahypystä rokotettiin. Potentiaalia on laskea esim. Pagen ja Vielin kaltaista tulosta kisasta toiseen, mutta se ei ole realisoitunut vielä. Watervillessä Vierelä kohahdutti alahyppyristä korkki-14:lla, mutta alastulo oli jälleen pientä korjaamista, joten hän ei superfinaaliin päässyt, mutta näemmä häneltä sellainenkin saatetaan nähdä Livignon kumpareikoissa. Veikkaan kuitenkin, että ainakin finaalin ensimmäisellä kierroksella Vierelä tekisi korkkiseiskan ja -tonnin. Ehkä sitten kun 12 parhaasta karsitaan kuusi superfinaaliin, Vierelä vaikeuttaa alahyppyä entisestään.

Freestylehiihto, miesten parikumpareet

1. Ikuma Horishima (JPN)

2. Mikael Kingsbury (CAN)

3. Matt Graham (AUS)

4. Walter Wallberg (SWE)

5. Severi Vierelä (FIN)

- Parikumpareet on yksi uusista mitalilajeista talvikisoissa. Seitsemän tuomaria jakaa kukin viisi pistettä sen mukaan, miten he arvottivat kilpailijoiden suoritukset. Käännöstuomareita on neljä, hyppytuomareita kaksi ja aikatuomareita yksi. Jos toinen oli täysin ylivoimainen, pisteet voi jakaa 5-0, mutta harvemmin kuitenkaan sitä nähdään ilman ulosajoja, vaan 4-1 ja 3-2 pistejakaumat ovat tavallisempia. Tiukimmillaan pistein 18-17 edetään seuraavalle kierrokselle. Koska kisoissa on 30 urheilijaa per sukupuoli, kaksi parasta pääsee suoraan neljännesvälieriin 16 parhaan joukkoon ja loput aloittavat urakkansa 1. pudotuskierrokselta.

Horishima on suosikki tässäkin lajissa. Hän oli keväällä MM-kakkonen, mutta jätti finaalin laskematta Kingsburya vastaan, kun hän kaatui semifinaalissa rajusti alahypyn alastulon satuttaen hieman itseään. Kanadan kisassa tällä kaudella pelikirja erosi yksilökisasta siten, että Ikuma ei hypännyt korkkia 1440-asteisena, vaan tyytyi alahyppyristä isoon takavolttiin. Ylhäällä hän pyöri 1080 astetta. Hän oli jäätävän nopea keskipätkällä ja esim. Mickeliä sekunnin nopeampi. Penttalakaan ei kyydissä pysynyt. Finaalissa Horishima törmäsi jäisessä baanassa huonosti yhteen kumpareeseen ja ajautui siitä sivuraiteille häviten pistein 15-20 isäntämaan Vielille. Olympialaisissa hän lienee napsun huolellisempi ja täten erittäin vaikea voitettava.

Kingsbury on toki maailmanmestari, mutta tosiaan finaali oli vapaa taival. Ennen Gravenforsin vammaa mutuilin, että kun välierävaiheessa Kingsburylle olisi tullut vastaan joko Gravenfors tai Horishima, Kingsbury olisi ollut epämukavuusalueella joutuessaan vastaamaan näiden laskunopeuteen. Kotikisassa hän ei parikumpareisiin osallistunut jostain syystä, mutta mies on silti kakkossuosikki ruotsalaisen loukkaannuttua.

Gravenfors oli Kanadan parikumpareiden kolmonen. Ruotsalaiseen tyyliin hän ei arkaile pitää kaasua pohjassa keskipätkällä. Ennen kuin hän teloi itsensä viimeistelyleirillä Rukalla, ounastelin, että Horishiman tavoin hän kuitenkin ottaisi riskitasoa yhden pykälän alas, jolloin mitalimahdollisuus olisi hyvä. MM-kisoista irtosi tästä lajista muuten nelossija. Välierässä hän alahypystä ajautui päin maalivaatetta ja sitten Horishiman tapaan vain sujutteli rauhassa alas mitalilaskun antaen pronssin suosiolla Grahamille. Gravenfors hyppää ylhäältä korkkitonnin ja alhaalta ison takavoltin. Kanadassa vauhtia oli niin paljon välillä, että alastuloissa jalat olivat kovilla. Semifinaalissa hän hyppäsikin liian pitkälle ja kaatumisen takia hävisi Vielille oltuaan tätä reippaasti nopeampi siihen asti. Nopeus ei toki ratkaise läheskään kaikkea parikumpareissa, mutta tekniikassa ei siihen mennessä ollut silminnähden erikoista eroa, joten Gravenfors olisi kaiketi finaaliin mennyt ilman kaatumistaan. Pronssimatsin Gravenfors hoiti kotiin helposti Penttalaa vastaan. Wallbergin potentiaali oli tiedossa ennen Pekingin olympialaisia, muttei moni välttämättä silti povannut hänelle olympiavoittoa. Samaan tapaan Gravenforsin potentiaali olisi ollut olla jopa olympiafinaalissa ja ilman loukkaantumista hän olisi ollut kisan kakkossuosikki mielestäni.

Wallbergin neljästä MC-voitosta taasen kolme on tullut parikumpareissa, joten hän taitaa tämänkin lajin yksilökisan lisäksi, vaikkei Kanadassa parikumpareihin osallistunutkaan.

Graham on lajin MM-kolmonen, mutta Kanadassa hän jäi puolivälieriin tammikuussa. Tappio tuli lopulliselle voittajalle Vielille niukasti 17-18. Yksilökisan tapaan Graham on turvallinen veikkaus neljän parhaan joukkoon, muttei häntä voi aivan suurimpana suosikkina pitää, kun muiden potentiaali on rahtusen isompi. Graham suorittaa korkkitonnin ja takaperin voltin kierteellä tehtaan takuulla ja se riittää pitkälle varsinkin, jos muut vähänkään haparoivat rinnalla.

Vaikka Viel voitti parikumpareiden kotikisansa jokunen viikko sitten, se tuli osin muiden avustamana. Hän meni kahdesti jatkoon pistein 18-17. Korkkiseiska oli muuten vaihtunut takavolttiin, mutta korkkitonni oli yhä toisena hyppynä. Hänen vahvuutensa oli tekniikan pitäminen ehjänä keskipätkällä. Semifinaalissa olisi kaiketi tullut noutaja silti ilman Gravenforsin kaatumista ja finaalissa Horishimankin hapuilu avitti 20-15 voittoa. Ajallisestihan Viel oli 1,4 sekuntia Ikumaa hitaampi finaalissa. Luulen, että kun olympialaisissa rinnalla kaveri onnistuukin laskemaan kohtalaisen nopeasti ja naulaa hypyt, Viel ei etene mitalilaskuihin.

Mitä tulee Vierelään, ei häntä tietysti voi laskea ulos spekulaatioista. Vaikka Penttala oli neljäs Kanadassa, Vierelähän sen isomman potentiaalin omaa. Kun hän voitti Kiinan kisan finaalissa viime kaudella Horishiman, hän ei kalvennut yhtään tämän rinnalla nopeudessa, vaan oli jopa kaksi kymmenystä nopeampi. Herrat tekivät vaikeuasteiltaan samat temput eli korkkitonnin/tuplafullin ja takavoltin eikä niissäkään eroa juuri ollut. Keskipätkällä Vierelä piti jopa tekniikan loppuun asti hieman Horishimaa paremmin kasassa, joten voitto oli täysin ansaittu. Tuo finaalilasku oli yksi suomalaisen talviurheilun 2020-luvun kovimmista yksittäisistä suorituksista tuoden kylmät väreet kotikatsomossa. Puhtaasti sen perusteella rankkaan Vierelän osin sinivalkoisilla laseilla vitoseksi Vielin asemesta.

Freestylehiihto, naisten yksikkökumpareet

1. Olivia Giacchio (USA)

2. Jakara Anthony (AUS)

3. Perrin Laffont (FRA)

4. Tess Johnson (USA)

5. Elizabeth Lemley (USA)

- USA:lla on niin vahva naisten joukkue, että kultamitalin menettäminen olisi sille pettymys. Neljän urheilijan joukosta pidän Giacchiota vahvimpana. Hän nappasi Rukalta kaksi palkintokorokepaikkaa hypäten korkkiseiskat eri otteilla. Korkkitonnejahan ei naisissa todennäköisesti nähdä tai jos nähdään, Giacchio voi sellaisen tarjoilla, sillä hän teki ensimmäisenä naisena sen kisassa aikoinaan Tremblantissa. Giacchion aikapisteet olivat ensimmäisessä superfinaalissa parhaat, kun hän laski keskipätkää isommalla riskillä. Hänethän tunnetaan jossain määrin riskaabelina laskijana. Toisena päivänä hän hävisi niukasti Anthonylle tekniikka- ja hyppypisteissä, kun aika oli suht samoissa. Giacchion perustaso on hyvä ja kokonaispaketti vahva. MC-voittoja on toki vain kolme, vaikka hän on ollut yli 20 kertaa palkintopallilla, joten viimeinen läpimurto on yhä tekemättä, mutta jospa se nyt tulisi. Ennustan, että hän laskisi lujaa kuten Rukalla eikä tekniikkakaan siitä liikaa kärsisi. Ja ehkä hän säväyttäisi korkkitonnillakin ainoana naisena. Watervillessäkin hän jätti sen pimentoon oltuaan kolmas korkkiseiskoillaan.

Maannainen Johnson otti Rukalta sijat yksi ja neljä. Repertuaarissa on korkkiseiska ja takavoltti tuplaotteella. Superfinaalissa hän laski ensimmäisessä kisassa Giacchion tapaan nopeasti ja korjasi finaalin avauskierroksesta korkkiseiskan alastuloaan. Toisessa kisassa suorittaminen oli samanlaista, vaikka tulos oli muutaman sijan heikompi. Täydellisellä onnistumisella hänelläkin on kaikki saumat olympiavoittoon, kun naisissa pakka on niin tasainen.

Kauf oli Rukalla kolmas toisessa kisassa. Parikumpareissa hän on ykkössuosikki, mutta voi napata mitalin tästäkin lajista korkkiseiskalla ja takavoltilla mute-otteella. Neljä vuotta sittenhän Kauf oli hopealla. Hän on nopea kuten parikumpareissa pitää olla, mutta välillä yksilökisassa pakka hajoaa liikaa kuten Rukallakin.

Lemley palasi takaisin välivuodelta. Hän hätkähdytti aikoinaan 15-vuotiaana ollen viides Tremblantissa ensimmäisessä MC-kisassaan. Arsenaalissa on takavoltti japanilla ja rauhallinen korkkiseiska. Watervillessä kakkossijalaskussaan hän teki tosin kaksi korkkiseiskaa eri otteilla. Pitkänä laskijana hän saa etua isoissa kumpareikoissa. Hän oli Rukalla neljäs ja kuuluu viiden suosikin joukkoon. Himmeä mitali on realismia.

Laffont ja Anthony pistävät kapuloita jenkkien kärryihin. Laffont on hallitseva maailmanmestari ja juhlinut toki parikumpareissakin aikoinaan mestaruutta. Rukalla korkkiseiskojen alastulot olivat liimattuja lumeen avauskisan kakkossijalaskussa. Tekniikka oli hieno, mutta aikapisteet eivät aivan jenkkien tasoa. Käännöstekniikkapisteet voivat kuitenkin eritoten Laffontista tehdä olympiavoittajan kahdeksan vuoden tauon jälkeen. Hänen laskemisensa on silmäkarkkia keskipätkällä.

Pekingin olympiavoittaja Anthony taasen oli Rukalla kuudes ja ykkönen. Hän palasi pitkältä kisatauolta olkapäävamman jälkeen. Erikoisuutena Anthonyn laskuissa on alahyppy, kun hän päästää takavoltin luiskahtamaan läpi kerätäkseen maksimaalisesti aikapisteitä. Ylhäältä hän tekee korkkiseiskan tietysti. Yleensä Anthony ei kellota nopeimpia aikoja, vaikka onkin hionut keskipätkän laskemistaan ja jalka on herkkä. Rukalla aikapisteet olivat kuitenkin lupaavia ja puhtain tekniikka takasi voiton toisesta kisasta, kun avauskisassa hän laski superfinaalissa pihalle. Watervillessä Anthony voitti saatuaan pari pistettä enemmän käännöksistä ja hypyistä kuin esim. Giacchio. Aika oli liki sama. Yhdelläkään naisella ei ole kahta kumparelaskun olympiavoittoa, joten siksikin povaan jälleen uutta nimeä listaan (Giacchio).

Mainittakoot vielä Kanadan toivo Maia Schwinghammer, jolta löytyy tililtä mm. MM-pronssia ja MC:n kolmossija viime kaudelta. Hän voitti viime kaudella MC-kisan kotimaisemissaan. Kun Dufoir-Lapointen siskokset ovat lopettaneet, Kanadan naisten kumparelaskun perinteet ovat hänen harteillaan. Superfinaalipaikka on täysin realismia korkkiseiskalla ja ilmavalla takavoltilla. Parikumpareissakin pistesija on hyppysissä. Japanilaisnaisista Hinako Tomitakan perustaso on sijoilla 5-8. Jos alahyppyrin korkkiseiskan alastulo onnistuu, hänkin voi taistella paikasta superfinaaliin. Rukalla siinä hypyssä tuli virhe avauskisassa, muttei enää toisessa, jossa hän oli juuri viides. Maannainen Marin Ito hyppää puolestaan harvinaisesti voltin eteenpäin alhaalta.

Freestylehiihto, naisten parikumpareet

1. Jaelin Kauf (USA)

2. Perrin Laffont (FRA)

3. Elizabeth Lemley (USA)

4. Olivia Giacchio (USA)

5. Anastassiya Gorodko (KAZ)

- Kauf on parikumpareiden erikoisnainen. Kukaan ei halua laskea häntä vastaan. Hän on maailmanmestari ja otti omansa kauden ensimmmäisessä MC-parikumpareissa Kanadassa, kun USA juhli neloisvoittoa. Hän uskalsi jäisellä radalla päästää kaasua kierroksesta toiseen eikä väsynyt. Finaalissa hän oli Lemleyta puolitoista sekuntia vikkelämpi eikä Johnsonkaan pysynyt kyydissä välierässä. Hypyt olivat korkkiseiska ja takavoltti mutella tuttuun tyyliin. Kauf on ylivoimainen suosikki, ei siitä mihinkään pääse.

Laffont ei kisannut parikumpareita Kanadassa, mutta historian perusteella taitaa tämänkin lajin, joten rankkaan hänet kakkoseksi. Anthony sen sijaan keskittyy jopa liiaksi omaan laskuunsa ja häviää usein aikapisteissä vastuksilleen, joten en siksi jotenkin näe häntä mitaleilla tässä lajissa, kun Kanadassakin hän putosi puolivälierässä Lemleyta vastaan, vaikka olikin toki niukasti nopeampi, mutta sitten taasen tekniikka ei pysynyt koossa. Anthonylle ei ole kuitenkaan niin luontaista laskea kovaa ja tekniikka voi silloin kärsiä pl. Rukan voitto.

Lemley oli Kanadassa kakkonen. Päänahka Anthonysta kvartsissa oli kova. Hän oli niukasti hitaampi, mutta tuomarit arvostivat hänet silti jatkoon. Sama päti semissä Giacchiota vastaan, kun Lemley meni finaaliin pistein 20-15. Siellä sitten Kauf tuhosi hänet, mutta Lemley jätti hyvän vaikutelman itsestään ja povaan täten olympiapronssia. 

Giacchio korvaa toisen korkkiseiskoistaan takavoltilla alahyppyristä parikumpareissa. Kanadassa hän putosi semeissä Lemleyta vastaan, kun keskipätkällä tuli pientä paukutusta kumpareita vastaan. Tasaisuus kuitenkin kantanee välierävaiheeseen olympialaisissa. Johnson puolestaan Kanadan kisassa teki samat temput kuin yksilökisassa kukistaen maannaisensa Hoggin kuudentoista kaaviossa. Kvartsissa Gorodko oli häntä nopeampi, mutta puhtaammalla tekniikalla Johnson pääsi jatkoon 18-17 ennen kuin oli aseeton Kaufin käsittelyssä.

Siitä päästään aasinsillalla Gorodkoon, joka on tämän lajin MM-kolmonen. Tuo puolivälierätappio oli yllätys, kun mitään kovin näkyviä erheitä hän ei tehnyt ja laski rutkasti Johnsonia nopeammin, koska kazakstanilaiset tunnetusti ruotsalaisten tapaan tykkäävät pitää vauhtia keskiosuudella ja se on osin menestysreseptikin parikumpareissa vastustajan häiritsemiseksi. Korkkiseiska ja takavoltti eivät temppuine kalpene muille, joten Gorodko voi kyllä hyvinkin olla olympialaisissa mitaleilla, vaikka hänet nyt viidenneksi rankkasin vasta.

Lumilautailu, miesten parisuurpujottelu

1. Aaron March (ITA)

2. Mirko Felicetti (ITA)

3. Maurizio Bormolini (ITA)

4. Roland Fischnaller (AUT)

5. Fabian Obmann (AUT)

- Italian miesten neljästä edustuspaikasta tuli hurja kilpailu, jota voi hyvin verrata Norjan miesten hiihtomaajoukkueen tilanteeseen. Esimerkiksi ennen joulua Carezzassa seitsemän italialaista oli 11 parhaan joukossa! He ottivat siellä kolmoisvoiton. Mikäli olympiakulta livahtaa isäntämaan ulkopuolelle, se olisi karmea farssi, koska Italia on ehdoton ykkösmaa miehissä.

Joulukuun kisoissa Italiassa 39-vuotias March oli ykkönen ja kakkonen. Pekingissähän silloin 36-vuotias L. Jacobellis voitti naisten lumilautakrossin, joten minulla on kutina, että March olisi näiden kisojen iäkäs kultamitalisti lumilautailussa. March on aktiivinen pumppaamaan vauhtia syvältä asti jaloillaan. Hän laskee itsevarmasti eikä pelkää päästää menemään oikeissa kohdissa. Se näkyi mm. Carezzassa, kun hän oli karsiutua jo neljännesvälierissä oltuaan puoli sekuntia Shibaa perässä, mutta kiri viimeisillä porteilla jatkoon ihmeellisesti pumppaustaidoillaan. Seuraaviin laskuihin hän sai korjattua sen, että kanttikin alkoi pitää yläosan jyrkällä osuudella ja se helpotti tien raivaamista finaaliin. Semissä March kepitti Andreas Prommeggerin (AUT) oltuaan alusta asti edellä, joten en ole huolissani jyrkänkään laskemisesta isossa kuvassa. Finaalissa tuli kymmenyksellä tukkaan Roland Fischnallerilta (ITA). Cortinassa aiemmassa kisassa sen sijaan March kaatoi finaalissa hallitsevan olympiavoittajan Benjamin Karlin (AUT) ja piti semissä nuhteessa silloisen MC-kärjen Bormolinin. Viimeisimmästä MC-kisasta March nappasi kolmossijan Itävallasta.

Mitä tulee 45-vuotiaaseen Fischnalleriin, hän voitti MM-kultaa Engadinissa ja oli ykkönen Carezzan vaativassa rinteessä. Hän on tavallaan miespuolinen versio Payerista/Mikistä eli seisoo laudallaan vakaasti ja laskee eleettömän tehokkaasti hyvällä balanssilla. Hän myös pystyy voittamaan sadaosia vetämällä käännökset aivan portin juuresta. Carezzan finaalissa hän myös kykeni vastaamaan Marchin loivan osuuden vahvuuteen ongelmitta. Kaikki puhuu sen puolesta, että Fischnaller voisi voittaa olympiakultaakin. Cortinassa hän kuitenkin jäi puolivälieriin, vaikka on yleensä siellä menestynyt erinomaisesti ja Carezzankin finaalipaikkaa edesauttoi Felicettin töhöily vieressä semifinaalissa. Tuossa Cortinan kvartsissa vastassa oli Bormolini, joka teki ratkaisevan eron keskipätkällä maanmiestään vastaan hyökkäämällä porteille aggressiivisesti käsi lumea viistäen. Tuollainen vaihde Fischnallerilta hieman uupuu nykyisellään ja uskon, että siksi hän ei voita olympiakultaa. Toki tämänkin vuoden puolella hän on voittanut kaksi MC-kisaa, joten tuntuu jokseenkin väärältä ennustaa vasta nelossijaa, mutta nuo joulukuun kisat paljastivat hänestä tiettyjä heikkouksia.

31-vuotias Bormolini on viime kauden MC-voittaja ja avasi tämänkin kauden hyvin Mylinissä voitolla ja kolmossijalla. Cortinassa ilmeni hänen vahvuutensa eli tuo oikea-aikainen aggressiivisuus, kun Maurizio osaa hyvin tunnistaa sen ratkaisevan hetken, kun voi päästää jarrukahvasta irti eikä pidä enää pidätellä. Semifinaalissa kuitenkin Marchia hän saavutti vain osittain keskipätkällä jäätyään alussa liikaa eli neljä kymmenystä. Parissa käännöksessä lauta hieman tärräsi eikä kantti purrut puhtaasti, mutta pronssimatsissa hän otti opikseen ja oli alusta asti terävä johtaen väliajassa Corattia puoli sekuntia. Carezzassa tuo sama hyökkäävä mentaliteetti alusta asti oli myös läsnä, mutta sitten jotenkin johto suli pois ja Prommegger otti hänen päänahkansa kuudentoista kaaviossa. En ole varma, kestääkö Bormolinin pää aikanaan olympialaisissa, kun todella kisataan tiukasti rinnakkain, koska tuossakin laskussa hän lopussa osui turhan kovaa porttiin menettäen vauhtejaan. Siksi hän on vasta kolmossuosikkini.

33-vuotias Felicetti voitti Mylinin toisen kisan, kun Baumeister veti ulos. Hän oli samaista herraa vastaan vakuuttava Carezzassa kvartsissa lasketellen todella vauhdikkaasti yläosassa ja johti väliajassa seitsemällä kymmenyksellä. Cortinan kisa oli työtapaturma, kun siellä tulos jäi täysin piippuun. Toki Carezzassakin sitten semissä hän teki virheitä Fischnalleria vastaan, mutta pronssimatsissa oli taas samaa hulppeaa menoa nähtävissä kuin puolivälierissä. Hän hyökkäsi jyrkällä pätkällä porttien juureen juuri sopivasti eikä varmistellut liikaa. Uskon, että hän löytää Livignossa samanlaisen tasapainon riskin ja hyödyn välillä. Silmätestini piti hänestä sen verran paljon, että povaan siksi Felicettille hopeista mitalia. On toki osin arpapeliä, että kuka kokeneista italialaisista lopulta olympiakullan voittaa.

Italialla jäi reserviin mm. viime kauden MC:ssä viiden sakissa olleet Daniele Bagozza ja Gabriel Messner. Edwin Corattiakaan ei valittu, vaikka tämä oli kuuden sakissa molemmissa joulukuun kotikisoissa ja kykenee caffontmaisiin loppuihin eli päästämään jarrukahvasta irti oikea-aikaisesti loppuloivalla kuten Cortinan puolivälierässä.

Itävalta on toinen tekijämaa miehissä. Olympiavoittaja Karl oli Cortinassa kakkonen Marchin takana. Hän laskee hallitusti kuten naisten puolella Payer/Miki eikä juuri huoju. Etukeno on sopiva. Cortinan finaalissa hänellä oli yritystä pysyä Marchin tahdissa, joten tuollainen aggressiivisempikin vaihde oli kiva nähdä, muttei se hänelle tyypillistä ole. Carezzassa Karl taipui Fischnallerille jo kuudentoista kaaviossa. Maanmies Prommegger oli MC:n kakkonen viime kaudella. Carezzassa hän otti hyvät päänahat Bormolinista ja Corattista edeten ensi kertaa semeihin tällä kaudella, mutta siellä March oli rehdisti parempi. Fabian Obmann on puolestaan ollut elementissä tammikuun maailmancupeissa. Simonhöhessä hän oli toinen Fischnallerin vietyä finaalin nimiinsä. Myös Banskosta irtosi kakkossija ja Roglassa hän oli kolmas, joten viimeaikainen vire nosti hänet vitossuosikiksi. Tavaramerkkinään mies monesti suorastaan viistää lunta käännöksissä. Veikkaan itävaltalaisia lähtökohtaisesti pistesijoille, mutta jos italialaiset ovat samalla kaavion puolella, sitten on väylä edetä pidemmällekin.

Euroopan ulkopuolinen ykkösnimi Sangho Lee oli kotiolympialaisissaan kakkonen kahdeksan vuotta sitten, mutta tämä kausi alkoi hankalasti, kun hän karsiutui mm. kerran Mylinissä ja kaatui Cortinassa. Carezzassakin tie nousi pystyyn heti neljännesvälierässä, kun Coratti oli niukasti parempi. Viimeisimpänä MC-viikonloppuna Roglassa kuitenkin hän otti voiton kukistettuaan finaalissa Fischnallerin uskomattomassa loppukurotuksessa sormenpäidensä mitalla. En ollut aiemmin nähnyt noin täpärälle mennyttä maalikamerakuvaa. Puolivälieräpaikka on odotusarvoni korealaiselle tuosta tuloksesta huolimatta.

Lumilautailu, naisten parisuurpujottelu

1. Sabine Payer (AUT)

2. Ester Ledecka (CZE)

3. Tsubaki Miki (JPN)

4. Ramona Theresia Hofmeister (GER)

5. Elisa Caffont (ITA)

- Ykkössuosikkini on 33-vuotias Payer, joka mm. joulukuussa voitti kahdesti jo Italian maaperällä ja on menestynyt siellä ennenkin. Hän, Miki ja nilkkansa syksyllä murtanut R.T. Hofmeister (GER) ovat olleet MC:n kolme parasta kahdella edelliskaudella eri järjestyksissä. Payerissa on parasta hänen tietty eleettömyytensä ja tasapainon säilyttäminen maanmies B. Karlin tavoin. Hän kuljettaa lautaansa hallitusti jyrkissäkin rinteissä. Carezzassa tuli nimenomaan voitto ennen joulua kiertueen vaativimmassa rinteessä ja se valmisti häntä hyvin kohti Livignon olympiarataa. Finaalissa Payer johti kahdeksalla kymmenyksellä puolalaista Krol-Walasia jyrkän yläosan jälkeen väliajassa ja lasketteli siitä voittoon. Aiemmassa kisassa Cortina d'Ampezzossa Payer puolestaan kiristi semifinaalissa loivalla osalla Maderovan ohitse, joten helpommatkin pätkät kulkevat lujaa. Olympiakenraalissa Roglassa Payer oli neljäs kaaduttuaan pikkufinaalissa.

22-vuotias Miki voitti viime kaudella MC:n ja on aika samasta puusta veistetty kuin Payer. Parhaimmillaan laudan kantti puree jäisiin rinteisiin tosi nätisti eikä huojumista tapahdu käännöksissä. Sekä Cortinassa että Carezzassa neljännesvälierissä varsinkin balanssi jyrkillä pätkillä oli rautaista, vaikka hän ajoi hieman pyöreämpää linjaa. Cortinan kisassa kvartsissakin Miki johti Corattia puoli sekuntia jyrkän jälkeen, mutta sitten johto suli käsiin yhtäkkiä loivalle osuudelle siirryttäessä parin portin aikana. Carezzassa toista italialaista Caffontia Miki ei päästänyt samalla tavoin yllättämään puolivälierässä, vaan teki itse eroa loivalla, joten Payerin tapaan sekin kyllä sujuu toisinaan tosi hyvin, vaikka vahvuus on eritoten tasapainossa jyrkillä osuuksilla. Carezzassa Miki teki semifinaalissa kolmea isoa virhettä, mutta jäi silti vain neljä sadasosaa finaalipaikasta Krol-Walasia vastaan, mutta olympialaisissa tuskin tuollaista virhesumaa sattuu samaan laskuun, joten olen siksi luottavainen hänenkin suhteensa, kun avausviikonloppuna Mylinissä irtosi yksi voitto ja hän myös juhli olympiakenraalissa Roglassa voittoa. Miki on laskija, joka ei hae vauhtia kovin syvältä pumpaten, vaan pysyy pystymmässä Payerin tapaan. Sitä on tyylikästä katsoa.

Kutossuosikkini on Tsekin Zuzana Maderova. Vaikka Ledecka on ollut sivussa maailmancupin kisoista keskittyen enemmän alppihiihtoon, maalla on ollut silti kova naistekijä askissa. Maderova oli neljän parhaan joukossa kaikissa kisoissa ennen joulua, mutta pystyi vain kerran venymään palkintopallille. Hän on nopea, mutta ajoittain kaatumisherkkä. Se näkyi sekä Mylinissä että Carezzassakin, jossa semissä Payeria vastaan hän yliyritti eikä se päättynyt hyvin. Cortinassa Maderova oli samassa vaiheessa kolmisen kymmenystä Payeria edellä jyrkän jälkeen, muttei loivalla kyennyt vastaamaan tämän vauhtiin kuten yllä tuli jo ilmi, joten sanoisin, että Maderovakin on hieman enemmän taipuvainen loistamaan jyrkemmillä kuin loivilla osuuksilla. Tärkeäähän toki on eritoten se, että tunnistaa hetket, milloin voi päästää enemmän kaasua ja milloin on himmattava. Ennen kuin Hofmeister ja Caffont osoittivat nousukuntoa tämän vuoden puolella, olin povaamassa, että Zuzana etenee pronssimatsiin olympialaisissakin, mutta sittemmin hänen osakkeensa ovat pienoisessa laskussa ja tämän vuoden ensimmäisissä kisoissa tuli vaihteeksi keskeytyksiä.

Maannainen Ledecka on jokeri, joka päätti hylätä samana päivänä kilpailtavan syöksykisan ja panostaa neljän tunnin matkan päässä kilpailtavaan parisuurpujotteluun, koska tässä lajissa hän voi voittaa kolmannen olympiakultansa perätysten. Viime keväänä Ledecka voitti MM-kultaa kahdeksan vuoden tauon jälkeen osoittaen pärjäävänsä yhä hienosti. Finaalissa hän kaatoi selvästi Mikin johtaen alusta asti. Ledecka on maaginen ajoittamaan käännöksensä eikä ajolinja juuri valu. Olen kuitenkin sitä mieltä, että jos joku Ledeckan voi kaataa, se on kylmänviileä Payer. Ja povaan jättiläisen myös kaatuvan olympiafinaalissa, jos kaavio sen sallii karsinnan jälkeen. Tällä kaudella Ledecka on osallistunut yhteen kisaan ja voitti heti sen, mutta tavallaan toivoisin, että olympiakulta menisi naiselle, joka ei poimi kirsikkaa kakusta, vaan kiertäisi säännöllisesti MC:tä. 

Italialaisista Elisa Caffont (ITA) on mielestäni potentiaalisin menestyjä ja vitos-kutossuosikki. Hän voitti Banskossa ensimmäisen MC-kisansa tammikuussa ja oli aiemmin finaalissa Scuolissa. Cortinassa hän kepitti Julie Zoggin (SUI) kuudentoista kaaviossa hurjalla loppuvedollaan ja toisti melkein saman Maderovaa vastaan kvartseissa häviten sadasosalla. Carezzassa tuli lähtö samassa vaiheessa Mikiä vastaan, mutta pidän häntä silti yllätysvalmiina. Mylinin avauskisassakin Caffont oli kakkonen maannaisensa Dalmasson jälkeen. Tämä kuitenkin pupelsi Cortinassa itsensä pihalle jo avauskierroksella Krol-Walasia vastaan menettäen keltaisen liivin ja Carezzassa tuli lähtö puolivälierässä, kun puolalainen oli taas kantona kaskessa. Dalmassollekin kyllä periaatteessa sopii hieman haastavampi rinne paremmin, kun tuossa puolivälierässä alussa tuli hienoja käännöksiä jyrkällä pätkällä. Italian kolmosnainen on Jasmin Coratti, joka otti Mikistä kovan päänahan Cortinan puolivälierässä vahvan toisen puoliskonsa ansiosta, mutta Carezzassa Dalmasso pesi hänet selvästi.

Jo pari kertaa mainittu MM-kolmonen Puolan Aleksandra Krol-Walas on piilohyvä laskija, jota on helppo ennakoida sijoille 3-8. Carezzassa hän pääsi jopa finaaliin Mikin virheiden ansiosta ja sama tapahtui Banskossa tammikuussa. Puolalaisen supervoima on tasaisuus ja virheettömyys. Hän ei häikäise, muttei floppaakaan. Zogg puolestaan jäi mieleen jo ennen viime olympialaisia nopeudellaan, mutta samalla hän oli todella virhealtis. Hän on nykyään tasaisempi laskija, mutta tanssii silti laudalla sulavasti parhaimmillaan. Mylinissä hän oli kakkonen Mikin jälkeen toisessa kilpailussa, mutta ennemmin veikkaan nyt puolivälieräpaikkaa.

Hofmeister teki paluun kilparinteisiin tammikuun alussa Scuolissa ja voitti heti finaalissa Caffontin. Siksi hänet on nostettava viiden suosikin sekaan, vaikkei laskutuntuma ole ollut paras mahdollinen, mutta finaalissa se ei ainakaan näkynyt, kun hän päästi mestarillisesti kaasua oikeaan aikaan eikä Caffontilla ollut missään vaiheessa saumaa nousta takaa ohi. Banskossa Hofmeister voitti niin ikään ensimmäisen kisan ja toisessa kisassa oli myös neljän sakissa kaatuen lopulta semissään. Tuossa avauspäivän finaalissa Hofmeister ajoitti loistavasti käännöksensä porttien juureen. Olympiakulta ei yllättäisi, mutta noissa MC-voitoissaan tie mestariksi ei ole vaatinut esim. Mikin tai Payerin voittamista ja häneltä on nähty parissa kisassa kaatumisiakin, joten siksi pidän vielä hieman suitsista kiinni. Roglassakin hän hävisi finaalissa Mikille olympialaisten alla.

Lumilautailu, miesten lumilautakrossi

1. Adam Lambert (AUS)

2. Jakob Dusek (AUT)

3. Eliot Grondin (CAN)

4. Jonas Chollet (FRA)

5. Lorenzo Sommariva (ITA)

- Lumilautakrossissa peesistä on paljon isompi hyöty kuin suksiversiossa. Melkeinpä lähdöstä toiseen on tilanteita, joissa imusta tullaan ohi maalisuoralla, joten se vaikuttaa kisaajien taktiikoihin ja siihen, missä kohden on optimaalisinta olla kärjessä. Hyvästä startista ei toki koskaan haittaakaan ole, vaikkei se ole niin kriittinen kuin skicrossissa.

Lambertilla on tukevat jalat, joilla pumpata vauhtia. Hän oli Cerviassa kolmas nousten esim. semifinaalissa lopun rytmisektorilla kolmospaikalta ykköseksi. Finaalissakin hän kuittasi kolmospaikalta tiensä kärkeen Noerlin ohitse. Kiinassakin tämän vuoden puolella sama meno jatkui. Ensimmäisen kisan kvartsissa Lambert nousi ykköseksi lopulta, vaikka oli pari sijaa alempana jossain vaiheessa. Semissä hän ajoitti pumppaukset loistavasti maalisuoran aaltokumpuihin ja finaalissakin nousi haastamaan lopussa voitosta. Seuraavan päivän kisan hän sitten voitti. Lambert on mestari luovimaan tiensä imusta kärkeen oikeaan aikaan niin, ettei häntä enää ohiteta ja siksi pidän häntä ykkössuosikkina. Hän on 28-vuotiaana parhaassa iässään.

Dusek on Bakurianin maailmanmestari ja voitti Kiinassa tammikuun puolivälissä ensimmäisen kisan ennen Lambertia ja Grondinia. Finaalissa hän lambertmaisesti nousi kolmospaikalta voittoon lopun lumiaallokoissa. Hän ajoitti upeasti pari hyppyään yli kumpujen saaden ruuhkabussissa muita paremmat vauhdit. Dusek on peloton luonne ja teki vaikutuksen sillä. Lambertin tapaan alaraajoissa on ruutia.

Grondin on tuore maailmanmestari ja voitti viimeksi olympiahopeaa. Cerviniassa hän putosi semeissä Cholletin veljien puristuksessa. Pikkufinaalissakin hänen ohitseen tultiin lopussa molemmilta puolilta, kun hän hukkasi vauhtia kumpuja vasten. Kiinasta irtosi yksi kakkossija, mutta melkein hän putosi taas välierässä valuttuaan hetkessä kärjestä kolmanneksi, mutta pystyi palaamaan jatkopaikalle vielä, kun lopun hyppy osui Bozzoloa paremmin. Grondinin laskemisessa on minusta liikaa epävarmuuksia, jotta hän voittaisi kultaa. Hän ei osaa suojata johtoasemiaan tarpeeksi hyvin. Toki silloin kun hänellä kulkee, hän on paha pysäytettävä tulos tai ulos -tyyppinä.

J. Chollet oli 17-vuotiaana Cervinian sensaatiovoittaja ja hänen veljensä Aidan oli kakkonen. Jonas ohitti tämän lopussa sisäkurvissa. Jonaksen jalkatyö ja tasapaino vakuuttavat minut. Lauta pysyy kuin liimattuna lumeen. Semifinaalissakin Cerviniassa hän nousi nelospaikalta kakkoseksi rytmisektorilla jalkatyönsä ansiosta. Lievä uhkakuva on toki se, että hän ei ole erikoinen starttaaja ja voiko hän aina nousta takajoukoista jatkoon? Kiinassa hän oli parhaimmillaan pikkufinaalissa. Hänen veljensa on neljä vuotta vanhempi ja MM-kasi Cervinian kakkossijan ohella. Aidan on päinvastoin erinomainen starttaaja jopa. Kiinassa hän vain putosi kvartsissa, kun muut tulivat imusta ohi kumpuaalloissa. Grondinin tavoin position suojaaminen on kehityskohde.

Vitossuosikkina pidän kotiedun takia Sommarivaa, joka on kokenut laskija ja Kiinassa kahdesti viiden sakissa. Hän johti jopa finaalia toisena päivänä ennen kuin imusta tultiin ohi.

Olympiavoittaja Pekingistä on Alessandra Haemmerle. Hän oli Kiinassa kakkonen, mutta sitten Cerviniassa taasen aika heikko kuten Kiinan ensimmäisessäkin kisassa. Saksan Martin Noerl ja Leon Ulbricht voivat yllättää. Noerl on taitava löytämään oikeat ajolinjat ja peittelemäänkin asemiaan. Hän on rauhallinen ruuhkabussissa. Ulbricht otti Kiinassa hyviä lähtöjä, vaikka pikkufinaalin jumboksi jäikin avauspäivänä. MM-kakkonen Loan Bozzolo (FRA) sopii myös mainita, kun Kiinassa hän oli pikkufinaalissa kahdesti. En ylläty, jos hän on lopulta paras ranskalainen Cholletin veljesten sijaan.

Lumilautailu, naisten lumilautakrossi

1. Charlotte Bankes (GBR)

2. Julia Nirani-Pereira (FRA)

3. Michela Moioli (ITA)

4. Josie Baff (AUS)

5. Lea Casta (FRA)

- Bankesilta puuttuu olympiamitali, vaikka hän on ollut huipulla pitkään. Toivottavasti näiden kisojen jälkeen on toisin ja hän on yksi monista brittien kultatoivoista. Pidän häntä kovimpana naisena itse asiassa. Häneltä löytyy MM-kultaa 2021 ja viimeksi tuli hopeaa. Hän meni Cerviniassa nurin kakkossijalta kvartsissa, mutta nappasi Kiinasta hiljattain ykkös- ja kolmossijat. Siellä hän on toki aina laskenut hyvin. Hän otti hyviä startteja ja piti finaalissakin asemansa loppuun asti. Toisessa kisassa Nirani-Pereira puristi imusta ohi maalisuoran aalloissa, vaikka Bankeskin on ihan hyvä pumppaaja.

Nirani-Pereira on entiseltä nimeltään de Sousa. Hän on olympiakolmonen kahdeksan vuoden takaa. Kevään MM-kisoissa hän ankkuroi Ranskan sekajoukkuekisan voittoon. Kiinassa hän tosiaan voitti toisen kisan. Hän oli Bankesin peesissä läpi laskun ja lopussa sitten ohitti hänet, kun tasapaino oli erinomainen ja lauta kiisi lumen pintaa viistäen. Vaikutuin tarpeeksi rankatakseni hänet kakkoseksi.

Moioli voitti MM-kultaa, mutta hänessä on kysymysmerkkejä, vaikka olympiakultakin löytyy vuodelta 2018. Hänellä on voimaa tuottaa vauhtia pumppaamalla ja jossain määrin hänellä on samanlainen voittajan aura kuin Näslundilla skicrossin puolella. Cervinian finaalissa hän kokemuksellaan nousi ulkokautta kakkoseksi, kunnes matka loppui kesken. Kiinassakin hän oli alkuun takamatkalla, mutta maalisuoralla nousi taistelemaan kakkossijasta kahden muun laskijan kanssa rinta rinnan jääden kuitenkin neloseksi. Bankesille ei soisi antaa liikaa etumatkaa olympialaisissa, koska häntä ei ole helppo enää tavoittaa sen jälkeen. Italian tulevaisuuden toivo Francesia Boirai oli 17-vuotiaana Cerviniassa pikkufinaalissa, mutta nämä karkelot tulevat hänelle vielä liian aikaisin.

Baff oli Cerviniassa kolmas ja Kiinassa kerran kakkonen. Hän auttaa aika paljon käsillään pumpatessaan. Kiinan kisassa pää kesti hyvin laskea semissä Moiolin ja finaalissa Bankesin peesissä. Hän ei päästänyt finaalissa Moiolia tai Tresbauchia ohitseen. Australialla on miehissäkin selkeä mitaliehdokas, joten heillä on hyvin pullat uunissa sekajoukkuekisaankin.

Viidenneksi nimeksi pohdin Chloe Tresbauchia tai Castaa, joista jälkimmäinen pääsi listalle. Hän on 19-vuotias, mutta jo aikuisten MM-vitonen ja juniorimenestyjä. Cerviassa kausi alkoi voitolla. Cholletien tapaan hänellä on hyvä tatsi lumeen rytmikkäissä osissa rataa. Finaalissakin näkyi se, että hän kykeni tiukalla keskikropalla tuottamaan vauhtia, kun naiset menivät rinnakkain. Kiinassa hänet pudotettiin kvartsin viimeiseksi kolarin aiheuttamisen takia, mutta potentiaalia on vaikka koko roskan voittoon. Pikkufinaali on ehkä silti realistisen lopputulema. Maannainen Tresbauch nappasi Kiinasta kaksi palkintosijaa ja omistaa jo kaksi olympiamitalia. Kultainen väri häneltäkin toki uupuu. En povaa sitä tulevaksi Italiasta kuitenkaan, vaan ranskalaisten mittelössä uskon ennemmin kahteen muuhun nimeen osin mutun takia. Tresbauch on perusvarma laskija, mutta sellainen viimeinen puristus puuttuu tiukoissa hetkissä.

Lumilautailu, lumilautakrossin sekajoukkuekisa

1. Italia (Lorenzo Sommariva / Michaela Moioli)

2. Australia (Adam Lambert / Josie Baff)

3. Iso-Britannia (Huw Nightingale / Charlotte Bankes)

4. Ranska (Jonas Chollet / Julia Nirani-Pereira)

5. Saksa (Leon Ulbricht / Jana Fischer)

- Sekakisa käydään pareittain siten, että ensin laskevat miehet ja naiset pääsevät matkaan portista miesten aikaerojen perusteella. Cerviniassa järjestys oli GBR-ITA-FRA-GER-AUS. Pidän noita viittä maata kovimpina olympialaisissakin.

Bankesille periaatteessa riittää pariksi mm-kymppi Nightingale, koska Cerviniassakin he tosiaan putsasivat pöydän. Charlotte pystyy omilla osuuksillaan paikkaamaan ja kuromaan eron muihin umpeen, jollei se mahdottomaksi kasva. Cerviniassa hän nosti britit kvartsivaiheessa kakkoseksi Itävallan ja Sveitsin ohitse. Välierässä oli tiukempaa. Nightingale tuli maaliin rinnatusten Lambertin ja Sommarivan kanssa pedaten hyvät asemat Bankesille, joka luovi britit finaaliin, kun Baff kompuroi ja täten Bankes-Moioli kaksikko meni läpi. Finaalissa Saksa, Ranska ja britit olivat miesten jälkeen kymmenyksen sisässä. Sommariva jäi neljä kymmenystä. Trespeuch kuittasi sisältä Fischerin ohitse ja pian perässä tekivät niin Bankes ja Moiolikin. Bankes vuorostaan ohitti sisältä Trespeuchin ja Moiolin kerralla ennen loppusuoraa ja laski voittoon. Nightingale venyi siis Cerviniassa hyvin parilla viimeisellä laskullaan, mutten ole täysin luottavainen siihen, että hän olisi olympialaisissa yhtä lähellä parhaita miehiä ja Bankesille jäisi siten enemmän kirittävää. Siksi ennakoin briteille vain pronssia.

Moioli on Italialle sen verran kova ankkuri, että siksi pidän kotiyleisön toivoja suosikkeina. Sommariva tuskin laskee toiste yhtä heikosti kuin Cervinian finaalissa ja Moioli pääsisi siten lähempää kuin neljän kymmenyksen takaa palkintokorokejahtiin. Povaan, että Sommariva hoitaa osuutensa kärkirintamassa ja Moioli sitten ratkoo erät Italialle suotuisiksi.

Australian kaksikko on tasaisen hyvä ja molemmilta löytyy palkintopallipaikkoja tältäkin kaudelta. Cerviniassa he jäivät tosiaan pikkufinaaliin, kun Baff kompuroi välierässä, muttei se potentiaalia poista. MM-kisoissa Australia oli hopealla, mutta täysin eri parilla Clift-Bolton, joten syvyyttäkin löytyy tarvittaessa. Tuo kaksikko oli yhdeksäs Cerviniassa.

Ranska voitti MM-kultaa ja menestysankkuri Nirani-Pereira säilynee joukkueessa, kun Cerviniassa Ranskan ykkösjoukkueessa laskenut Casta ei onnistunut puolivälierässä ja tämä karsiutui yhdessä J. Cholletin kanssa aikaisin. Trespeuchkin on toki optio, jos hän pärjää naisista parhaiten yksilökisassa. On jossain määrin lottoamista, miten neljä ensimmäistä suosikkimaata arvottaa keskenään, kun kyse on pienistä marginaaleista. Ranska päätyi tällä kertaa neloseksi, mutten argumentteja sen voitonkaan puolesta tyrmäisi.

Saksa asettaa Fischerin pariksi joko Noerlin tai Ulbrichtin. Veikkaan jälkimmäistä. Cervinian finaalissa Fischer oli paperia kovempien ankkurien käsittelyssä ja siksi Saksan mitali olisi yllätys, mutta eiköhän se vähintään pikkufinaalissa nähdä. Itävallankin ongelmana on supernaisen puute. Haemmerle kyllä hoitaa leiviskänsä avaajana.

Freestylehiihto, miesten skicross

1. Reece Howden (CAN)

2. Simone Deromedis (ITA)

3. Youri Duplessis-Kergomard (FRA)

4. Alex Fiva (SUI)

5. Florian Wilmsmann (GER)

- Skicrossissa startti on lumilautaversiota isommassa roolissa, koska imusta ei saa niin suurta apua ja ohittaminen on hankalampaa. Howden voitti maailmancupin viime kaudella ja johtaa sitä tälläkin kaudella. Hän on nimenomaan hyvä lähtijä ja hallitsee kisoja vakaasti suksella seisoen. Arosassa, jossa startin merkitys lyhyellä radalla on valtava, Howden jokaisella kierroksella spurttasi kärkeen ja laski voittoon. Olympialaisissa rata on tietysti paljon pidempi kuin Arosan erikoiskisassa, mutta oli se silti lupaava näyte Howdenin avuista. Innichenissä Howden normaalipituisella radalla voitti ennen joulua kaksi kisaa. Hän jousti aalloissa nätisti eikä noussut ilmaan piiruakaan. Kvartsissakin hän sieti g-voimia käännöksissä pitäen pakettinsa koossa ja karaten hiljalleen muilta. Finaaleissakin molempina päivänä hän rutiinilla otti startista ykköspaikan ja piti asemansa. Siksi kanadalainen on suosikki.

Deromedis oli MM-kutonen. Pekingissä hän oli viime olympialaisissa viides nuorimpana osallistujana. Nyt siihen tulee parannus. Hän on valmis menestymään ja kenties hänestä tulee yksi kotiyleisön lemmikeistä varsinkin, jos hän nappaa kultaa. Val Thorensissa hän oli kakkonen alkukaudesta. Hän hallitsee Howdenin tavoin hyppyjen pitämisen matalina ja osaa hyvin ilmassa tähdätä mutkan keskipisteeseen. Hän on harvoin startissa kahden parhaan ulkopuolella ja hiillostaa hyvin, jos hän jää toiseksi. Aalloissa hän pumppaa soljuvasti ja Arosassakin nousi sen ansiosta kvartsissa kolmosesta toiseksi ohi Wilmsmannin. Semissä sama ei riittänyt Howdenia ja Mobärgia vastaan, kunnes taas pikkufinaalissa rytmiaalloissa Deromedis oli nopein. Italialainen oli viime kaudella cupissa kakkonen ja on samalla sijalla tätäkin raapustettaessa. Olympiakenraalin Val di Fassassa hän onnistui voittamaan. Finaalissa hän, Wilmsmann ja Howden olivat rinnakkain lähdön jälkeen. Italialainen otti komennon ja suojasi johtoaan saksalaista vastaan lopulta onnistuneesti, vaikka tiukille se veti.

Duplessis-Kergomard oli MM-nelonen viimeksi ja MC:ssäkin viime kaudella samalla sijalla viiden palkintokorokepaikan myötä. Avausviikonloppuna tällä kaudella hän oli kerran kolmas ottaen semissä ja finaalissa oikeinkin terävät lähdöt. Paketti hieman oli hajota välierässä jyrkällä viistopätkällä ja finaalissa hän joutui väistämään kulmahypyn alastulossa italialaisia jääden näistä jälkeen. Arosassa ensimmäisillä kierroksilla hän kontrolloi eriään hyvien lähtöjen myötä. Semifinaalissa toiseksi heikoimmasta lähtöpaikasta hän puristi itsensä toiseksi avausmutkaan, mutta sitten tuli pientä osumaa ja finaalipaikka jäi haaveeksi. Saan ranskalaisesta mitalikutinoita, vaikka Innichenissä hän jäikin seminsä jumboksi, kun hän ei millään päässyt ohi kahdesta kaverista Howdenin takana, vaikka yritystä oli. Veysonnatissa tovi sitten tuli kuitenkin voitto, kun hän viime metreillä puristi imusta Howdenin ohitse ykköseksi.

Fiva oli Innichenissä hyvä ensimmäisessä kisassa sijoittuen selvästi kakkoseksi Howdenin takana. Hän hoiti ensimmäiset kierrokset ongelmitta. Semissä hän jäi kolmoseksi tasaisessa lähdössä, mutta keksi keinot Wilmsmannin ohittamiseen sisäkautta lopulta. Hän malttoi painostaa aikansa ja hyödynsi auenneen sauman oikea-aikaisesti. Tuon ominaisuuden myötä sveitsiläinen mahtuu viiden suosikin sekaan.

Vitossuosikin päättäminen oli hankalinta. Päädyin melkein David Möbargiin, joka Arosan erikoiskisassa oli kolmas laskettuaan väkevästi läpi illan kera dynaamisten starttien. Semissä hän piti Deromedisin nuhteessa kumpuaalloissa. Viime kaudella hän oli MC:n kutonen ja voitti sen kaudella 23-24, joten olympiadilla on ollut hyviä hetkiä, vaikka Innichenissä taasen hän jäi neljännesvälieriin. Oletettavasti myös ruotsalaiseen tyyliin hän osaa kunnonajoituksen arvokisoihin. Veysonnatissa hän oli tammikuun lopussa neljäs kaaduttuaan finaalissa, mutta se oli silti rohkaiseva kisa häneltä.

Kanadan kakkosmies Kevin Drury voitti Val Thorensin toisen kisan, mutta jollei Möbarg olisi avannut ovea semeissä pienellä virheellä, Drury olisi jäänyt pikkufinaaliin. Finaalissakin Drury oli viimeisenä lähdön jälkeen, mutta ohitti kaikki muut huikeasti yhdessä mutkassa aggressiivisella linjallaan. Vauhdit riittivät Deromedisinkin ohittamiseen, heh. Italian kakkosmies Edoardo Zorzi taasen oli Val Thorensissa kakkonen kauden avauksessa, mutta sitten tulostaso on sukeltanut.

Hallitseva olympiavoittaja ja maailmanmestari Ryan Regez ei vakuuttanut Innichenissä yhtään. Hän oli rotsi jo 32:n kaaviossa eikä pysynyt italialaisten kyydissä ja vielä toisen väliajan jälkeen valui jumboksi pitkässä käännöksessä. Hän on vahva jässikkä, mutta jotenkin tosi kankeanoloinen tuossakin kisassa. Siksi en usko häneen tällä kertaa.

Saksan Florian Wilmsmann on suht varma pistesijaurheilija viime kauden cupin vitosena ja tältäkin kaudella on mm. kakkossija Innichenistä huippuhetkenä. Juuri olympialaisten alla Val di Fassassa hän nappasi myös yhden voiton ja kakkossijan saapuen kisoihin mainiossa iskussa. Niinpä päätin kuitenkin nostaa miehen vitossuosikiksi listalle, koska hänellä on samanlaisia hiillostamisominaisuuksia kuin naisten puolella maannaisellaan D. Maierilla.

Freestylehiihto, naisten skicross

1. Daniela Maier (GER)

2. Sandra Näslund (SWE)

3. Marielle Berger Sabbatel (FRA)

4. Fanny Smith (SUI)

5. Jole Galli (ITA)

- Naisten suosikkinelikko on selkeä. Hauskaa oli se, että olin jo ennen Innicheniä luonnostellut heitä neljäksi kovimmaksi nimeksi ja sitten kävi niin, että perättäisinä päivinä kaikki neljä selvisivät isoon finaaliin. Nuo otatukset toimivat esikisoina olympialaisille jossain määrin. Ensimmäisessä kisassa Smith sai yllättävän hyvän lähdön. Väliajassa Maier ja Näslund olivat niskassa ja Berger Sabbatel pari kymmenystä näistä jääneenä, mutta sitten ranskalainen kuittasi kerralla kaikkien ohitse kärkeen toisen väliajan jälkeen, kun kärkikolmikko ajautui liian alas viistohypyssä. Loppujärjestys oli Berger Sabbatel-Smith-Näslund-Maier. Toisessa kisassa Näslund ampaisi johtoon ennen Smithiä. Näslund repi väliaikaan mennessä vajaan sekunnin eron muihin. Maier ja Berger prässäsivät Smithiä takana. Maier pääsi lopulta imusta ohi maalikurotuksessa saaden palkinnon jahdistaan. Berger oli jumbona läpi matkan. Jälkimmäinen kisa oli lähempänä olympialaisten toteutumaa, uskon ma.

Näslund oli vuoden sivussa kisoista loukkaantuneena, mutta palasi täksi kaudeksi hurjalla sykkeellä. Viidestä ensimmäisestä kisasta hän voitti neljä. Innichenin kolmossija oli ainoa tahra. Siinä kisassa näkyi se, ettei hän ollut tottunut laskemaan ruuhkabussissa. Hänen akilleen kantapäänsä voikin olla se, että jos hän ei pääse lähdöstä kärkeen ja saman tien muilta karkuun kuten normaalisti tapahtuu, ongelmia voi tulla eikä maltti riitä ohituspaikan hakemiseen. Val di Fassan olympiakenraalissakin Näslund jäi neloseksi. Vaikka hän otti johtopaikan lähdössä, Maier oli heti imussa prässäämässä ja pääsi eräällä suoralla peesistä ohi. Se jotenkin sekoitti Näslundin aivoitukset ja tämä valui hetkessä porukan hännille. Oletusarvon pitäisi olla se, että Näslund karkaa liki jokaisessa lähdössä muilta aerodynaamisena pakettina, mutta kun viimeisin kisa vaihteeksi näytti toteen Näslundin kipukohdat, rankkaan hänet vasta olympiahopealle.

Smith voitti MM-kultaa ja kokonaiscupin, kun Näslund oli poissa. Vaikka Innichenin avauskisan finaalissa lähtö oli loistava, se oli ennemmin poikkeus sääntöön minusta. Val Thorensissa hän jäi mm. vitoseksi, kun hän ajautui semissä ulos radalta kakkos-kolmospaikalta ja kaveri ajatti häntä vielä leveämmälle. Arosan finaalissa Smithin pää ei kestänyt parhaalta lähtöpaikalta, vaan hän jäi Näslundin ja Maierin taakse. Aiemmista olympialaisista on tullut pronssimitaleja, mutta nyt pidän häntä vasta nelossuosikkina, vaikka parhaimmillaan Smith osaa hypätä ilmassa mutkiin miesten veroisesti.

Maier oli MM-kolmonen vuosi sitten ja kabinetin kautta hän sai olympiapronssiakin viimeksi. Hän vakuutti Arosassa Näslundin peesissä erästä toiseen ja Innichenissä normaalimmallakin radalla kulku oli hyvää. Hänellä on näslundmaisen vahvat jalat ja Innichenissä hän hallitsi puolivälieräänsä Sandran veroisesti toisessa kisassa. Myös Val Thorensin semifinaalilasku oli vakuuttava. Maier on myös urheilija, jolta voi odottaa näkevänsä ohituksia, jos hän jää kolmospaikalle pulaan. Olympiakenraalissa Val di Fassassakin hän siis painosti Näslundia aikansa ja pääsi kuittaamaan tämän edelle laskien sitten voittoon. Tuo suoritus nosti saksalaisen papereissani suosikiksi olympiakisoihin. Välineet ovat toimineet kiitettävästi viime aikoina ja sekin puoltaa kultaodottamaa.

Berger Sabbatel voitti tosiaan Innichenin ensimmäisen otatuksen ja oli toisessa neljäs. Voittokisan semifinaalissa viistopätkällä hän nappiajolinjallaan nousi jatkopaikalle ohi Gantanbeinin ja finaalissa sitten hyödynsi muiden erheet. Kotikisassa hän prässäsi hyvin Smithiä pikkufinaalissa, mutta ajautui suksien kannoille niin, että vauhdit menivät. Tuo oli kuitenkin pieni kurkistus siihen, mitä luulen olympiafinaalissa tapahtuvan eli Smith ei pystyisi pitämään ranskalaista takanaan pronssitaistossa. Bergerillä on sopivasti aggressiivisuutta laskemisessaan ja helpommissa erissä hän kykenee ottamaan ykköspaikan lähdöstä asti. 

Viidenneksi olisi voinut rankata Mylene Ballet Bazin (FRA), joka oli palkintopallilla kotikisassa ja oli MC-vitonen tammikuun puolivälissä. Emäntämaan toivo on 32-vuotias Galli, joka taasen oli neljäs kertaalleen Val Thorensissa. Hän joustaa jaloista kivasti keräten vauhtia epätasaisissa maastoissa. Sillä hän pääsi semissäänkin joukon kärkeen, mutta Innichenissä taival katkesi puolivälierän jumbosijaan, joten taso heittelee. Hän on kuitenkin voittanut kahtena vuonna putkeen Val di Fassan MC-kisan Italiassa ja voi siten hyvänä päivänä olla olympiafinaalissakin kotimaassaan.

MM-kakkonen Courtney Hoffos (CAN) kaatui ikävästi Arosassa semifinaalissa. Polvi tökkäsi ikävästi hypyn alastulossa ja kausi tuli siten päätökseensä. Maannaisista Sotshin olympiavoittaja Marielle Thompson voitti viisi kisaa viime kaudella, mutta on sittemmin hänkin kärsinyt erinäisistä ongelmista.

Ohjaskelkkailu, miesten yksikkö

1. Jonas Müller (AUT)

2. Max Langenhan (GER)

3. Felix Loch (GER)

4. Nico Gleirscher (AUT)

5. Wolfgang Kindl (AUT)

- Miesten yksikkökisa on Itävallan ja Saksan välinen taisto. Saksahan putsasi kaikki olympiakullat Pekingissä, mutta Cortina d'Ampezzossa niin tuskin käy. Suosikkikolmikko on melko selkeä kauden tulosten valossa. Itävallan 28-vuotias supertähti Müller voitti marraskuun testikisan Cortinassa. Tammikuun alkuun mennessä hänellä oli myös maailmancupissa yksi voitto ja pari kakkossijaa. Lake Placidissa hän hävisi sadasosalla palkintopallipaikan Kindlille. Oberhofin avauskisasta pari viikkoa sitten irtosi voitto ja toisestakin kisasta palkintopallipaikka. Müllerin olkapäissä on rutosti työntövoimaa lähdöissä. Parhaimmillaan hänen laskuissaan ajolinjat ovat ihanan pyöreitä ja jalakset suorastaan nuolevat jäätä sulavasti. Noin tapahtui Park Cityssä, kun hän ainoana kellotti alle 45-sekuntisen laskun voittokisassaan. Vaikka ohjaskelkkailussa ajolinjat ovat rattikelkkailuun nähden usein vähän loivempia, toisinaan Müller hallitusti hakee ylempääkin vauhtia.

Hallitsevan maailmanmestarin Langenhanin vahvuus on tasaisuus. Se kantaa pitkälle neljän laskun olympiakisassakin. Testikisassa hän oli vasta viides pari kymmenystä voittajasta, mutta MC:ssä palkintopallilla jokaisessa neljässä ensimmäisessä kisassa ja Oberhofin olympiakenraaleissakin kahdesti kolmas. Hän on TOP3-lähtijäkin. Winterbergissä itse lasku ei ollut ihan niin hyvä kuin Müllerilla, vaikka lopussa vauhtia oli kilometri enemmän tunnissa, mutta silti hän jäi tämän taakse. Ajoittain toki ulostuloissa Langenhan oli täydellisen flättinä. Park Cityssa hän kävi ehkä tarpeettoman korkealla lopussa, mutta repi silti eroa hänen jälkeensä sijoittuneisiin italialaisiin. Lake Placissa hän oli toisen kierroksen nopein taasen.

Maanmies ja MM-kakkonen Loch voitti neljästä ensimmäisestä MC-kisasta kolme. Testikisassa hän oli neljäs. Winterbergissä hän pisti pöytään Langenhanin veroisen startin toisella kierroksella ja laskukin oli viisi tuhannesosaa Mülleria nopeampi, joten hän piti avauslaskun jälkeisen johtonsa. Ajolinjat olivat aika loivia eikä Loch juuri hakenut vauhtia ylhäältä. Park Cityssa avauslasku epäonnistui, mutta toisella laskulla hän nousi seitsemän sijaa seitsemänneksi. Toisellakin kierroksella hän toki kävi melkein katonrajassa olympiakurvissa, joten kyllä Lochkin silloin tällöin hakee rajoja ajolinjoillaan. G-voimat ovat kyllä rajut tietyissä mutkissa pyrkien vetämään kelkkailijaa takaisin alas jään pintaan. Lake Placidissa toisen kierroksen kolmanneksi nopein aika riitti johtopaikan pitämiseen. Kaikesta huolimatta olen jotenkin luottavaisempi Mülleriin ja Langenhaniin itse olympiakisoissa kuin Lochiin.

N. Gleirscher on MM-kolmonen. Testikisassa hän oli kuudes ja tällä kaudella hän on juuri laskenut pääosin palkintopallin välittömään tuntumaan. Hänellä on usein erittäin keskittynyt katse starttipaikalla ja se jätti hyvän vaikutelman. Park Cityssa pidin myös siitä, miten nopeasti hän sai kelkan kontrolliinsa mutkien ulostuloissa. Meno oli virtaviivaista. Hänellä on velipoika David, joka on ohuesti huonompi nykyään, mutta tämähän on kahdeksan vuoden takainen olympiavoittaja. Tänä vuonna pistesija olisi realismia Davidille, mutta maarajoituksen takia neljättä itävaltalaista ei kisoihin oteta.

Kindl on Itävallan kolmas edustaja. Hän on Pekingin olympiakakkonen. Hänen vahvuutensa on vauhdin ylläpito ja siitä hän on tehnyt taidetta. Siksi Lake Placidissa hän oli kolmas, kun N. Gleirscher ja Müller jäivät radan loppuosassa hänen taakseen väliajoissa hiljalleen. Winterbergissäkin Kindl oli viiden sakissa ja testikisassa kolmas. Mikään yllätys himmeämmän mitalin uusiminen ei olisi 37-vuotiaalta konkarilta.

Saksan ja Itävallan ulkopuolisista laskijoista Latvian Kristers Aparjods ja italialaiset Dominik Fischnaller ja Leon Felderer ovat jokerikortteja. Aparjods oli testikisan kakkonen ja viimeksi olympiavitonen. Tältäkin kaudelta on vitossija Lake Placidista ja kutossija Winterbergistä. Felderer ylsi kolmanneksi Park Cityssa. Startti oli keskinkertainen, mutta itse lasku suhteellisen puhdas yhtä isompaa vallikosketusta lukuun ottamatta. Elegantti Fischnaller on olympiakolmonen, joka oli Park Cityssa neljäs Feldererin takana. Lake Placidistakin irtosi pistesija. Testikisaan hän ei marraskuussa osallistunut, joten sikäli Fischnellerin iskukyky olympiarännissä on pieni arvoitus. Mainittakoot myös USA:n Jordan Gustafson, joka laski joulukuun kotikisoissa väkevästi toisilla kierroksilla.

Ohjaskelkkailu, naisten yksikkö

1. Merle Fräbel (GER)

2. Julia Taubitz (GER)

3. Lisa Schulte (AUT)

4. Summer Britcher (USA)

5. Hannah Prock (AUT)

- Naisten yksikkökisa on Saksan, USA:n ja Itävallan otatus. 29-vuotias Taubitz on hallitseva maailmanmestari ja viisinkertainen kokonaiskilpailun voittaja. Pekingissä hän kolaroi toisella laskullaan yhtenä suosikeista ja jäi sydäntäsärkevästi mitalitta. Mutta tänä vuonna haave olympiamitalista toteutuu. Testikisassa hän hävisi kymmenyksen maannaiselleen Fräbelille. Taubitzilla on mm. tilillään tältä kaudelta voitto Lake Placidista, kakkossija Winterbergistä ja kolmossija Siguldasta. Olympiakenraalissa Oberhofissa hän oli kolmas. Taubitz ei ole paras lähtijä, vaan suurin piirtein kahdeksanneksi paras, mutta laskea hän osaa vallan mainiosti. Kotikisassa hänellä oli paras nopeus pohjalla siksi, että vauhdin kiihtyessä hän löysi mutkissa ihanteelliset kallistukset kasvattaen siten momentumiaan. Hän ja Prock vetivät ainoina alle 56 sekuntiin toisen laskun. Yhtä lailla Lake Placidin voittokisassa hänen lähtönsä oli vasta kahdeksanneksi paras, mutta silti hän oli toisen kierroksen vikkelin. Taubitz on harvoin huonolla tuulella, vaan hymyilee aina leveästi, koska omien sanojensakin mukaan hän vain rakastaa lajia. Laadukas perustaso takaa minimissään olympiahopean, kun Saksan maajoukkue on kuitenkin sellainen menestyskoneisto, että se auttaa häntä viilaamaan viimeisetkin tuhannesosat ajasta pois aikanaan helmikuussa.

USA:n Sweeney (Emily, ei Sydney) oli MM-kolmonen, mutta tällä kaudella maannaiset Britcher ja Farquharson ovat saavuttaneet parempia tuloksia. Britcher nappasi sijat yksi ja kolme kotimaailmancupeista. Farquharsonkin oli kahdesti palkintopallilla. Britcherin kahdeksan vuoden voitottomuus katkesi komeasti Park Cityssa, kun avauslasku oli koko kisan nopein. Siguldassa tuli toinen voitto. Silloin hänen toinen laskunsa oli koko viikon nopein. Perustaso on hyvä ja Taubitzin tapaan laskut ovat melko ehjiä. Winterbergissä tuli pieniä erheitä ja viimeisessä mutkassa isompi kahnaus jäähän pudottaen häntä pykälän nelosesta vitoseksi, mutta Lake Placidissa hän nousi kakkoskierroksella vitossijalta kolmoseksi. Hänessä on tietynlaista voittajan auraa esim. hauistuuletuksissa ja pidän häntä mitalisuosikkina ilman muuta, vaikka Oberhofin kisat olympialaisten alla olivat kovin keskinkertaisia ja keskiarvotulos 11:s.

Farquharson on taasen topakka työntäjä, joka on yksi parhaista kerryttämään vauhtia laskun aikana, joten hänelle olympiaränninkin loppuosa sopinee. Perustaso on ollut lähempänä pistesija- kuin palkintopalliurheilijaa kotimaan ulkopuolella, joten olen siksi hieman skeptinen olympiamitalin suhteen ja povaan ennemmin sijoja 5-8 testikisan neloselle. Britcherhän oli testikisassa vasta 13:s. Kolmas yhdysvaltalainen Emily Fischnaller on mokaillut toisissa laskuissa tällä kaudella liikaa. Lake Placidissa hän valahti kärkipaikalta neloseksi muutaman isomman valliosuman vietyä vain liikaa aikaa tiukkojen marginaalien lajissa. Siguldassa hän meni nurin kakkoslaskussa nelossijalta. Parhaimmillaan hänkin voisi mitalista taistella, mutten usko millään riittävään suorituspuhtauteen neljän laskun kisassa.

Fräbel oli tosiaan testikisan paras ja MM-kisoista irtosi viimeksi hopeaa. Maailmancupissa tilillä oli kuitenkin vain yksi kakkossija ennen tammikuun kilpailuja kotimaan kamaralla. Ne toki menivät loistavasti, kun hän voitti mm. Oberhofissa pariin otteeseen löytäen juuri optimaaliset kallistukset mutkiin. Hänellä on vahvat reidet, joilla edesauttaa kelkan vakaana pitämistä mutkissa ja parhaimmillaan kroppakin on erittäin rentona kuten pitääkin olla maksimaalisen nopeuden saavuttamiseksi. Startitkin ovat yleensä hyviä. Kauden avauskisan jälkeen oli hetkellisesti hankalampaa tehdä tulosta ja esim. Lake Placidissa myöhäiset ulostulot pudottivat hänet palkintopallitaistosta pois. Viime aikojen vireen myötä päätin kuitenkin rankata hänet voittajasuosikiksi, kun lähdöissä hän voittaa itselleen sadasosia mm. Taubitzia vastaan.

Saksan kolmosnainen Anna Berreiter on ollut käänteinen Fischnaller eli laskenut tosi hyviä kakkoslaskuja, mutta antanut liikaa tasoitusta ykköskierroksella, joten siksi palkintopallisijoja ei ole tullut. Winterbergissä hän nousi kutoseksi kakkoskierroksella löydettyään sopivat kallistukset mutkissa. Ailahtelevaisuuden takia hän ei mahdu TOP5-listalle.

Itävallalla on laaja kattaus urheilijoita. Heistä paras on minusta esikisan kolmonen Schulte, vaikka Hannah Prock onkin voittanut kaksi kisaa tällä kaudella (molemmat Winterbergissä) ja nuori Dorothea Schwarz oli kerran MC:ssä palkintopallilla Schulten tapaan ennen tammikuisia Saksan kisoja. Schulte voitti MM-kultaa 2024 ja on tällä kaudella ollut tasaisesti viiden parhaan sakissa. Hänen vahvuutenaan ovat ratojen vauhdikkaimmat osat ja niissä nopeuden löytäminen. Winterbergissäkin hän teki eroa Britcheriin loppupätkällä sijoituttuaan neljänneksi. Lake Placidissakin tuli TOP5-tulos. Siguldassa hän mokasi hieman lähdön jälkeen kääntäen liian tiukasti avausmutkaan eikä sillä kertaa enää pystynyt kirimään Britcherin ohitse. Schulte on tehnyt niin tasaista jälkeä, että siksi ennustan hänen uusivan esikisan tuloksensa.

Prock on puolestaan pienikokoinen taskuraketti, joka oli viimeksi olympiavitonen. Parhaimmillaan hän laskee Taubitziakin lujempaa kuten Winterbergin jälkimmäisessä voitossaan huolimatta vasta 10. nopeimmasta lähdöstä. Siguldassa muutama liian aikainen sisäänmeno mutkiin maksoi aikaa ja mikrovirheillä on tapana kertautua monesti, jolloin vaikutus on iso. Esikisassa Prock oli 12:s. Hänen sijoitushaarukkansa on laaja olympiavoitosta ysisijaan. Rankingissani hän on täten viides. Schwarz on vielä hieman "vihreä" eli kokematon. Winterbergissä toinen lasku oli turhan heikko eikä hän Siguldassakaan erikoisesti laskenut. Lake Placidin toinen lasku oli taasen yksi hänen kauden parhaistaan, kun siinä ajolinjat olivat kohdillaan ja vauhti kiihtyi. Pistesija olisi onnistuminen G. Schlierenzauerin serkulle. 

Mainittakoot vielä Verena Hofer (ITA) ja Elina Bota (LAT). Bota on hentorakenteinen, mutta silti aivan kiertueen kovimpia starttaajia, ellei kovin. Hän on napsinut pistesijoja ja se on odotusarvo olympialaisissakin. Viestikisassa on sitten sauma olympiamitaliin osana Latvian joukkuetta. Hofer sen sijaan on napannut olympiatalvena ensimmäiset palkintopallisijansa. Ilopillerinä hän oli mm. kolmas Winterbergissä säväyttäen toisen kierroksen kolmanneksi nopeimmalla laskulla. Hän laski vakaasti eikä yliohjannut yhtään. Välillä Hofer on jäänyt myös sijan 10 tuntumaan, joten hänkin kaipaisi lisää tietysti tasaisuutta, mutta jos hän saa kotihurmion päälle, ei mitalikaan ole utopiaa. Testikisassa hän oli kuudes ja suurin piirtein samaa odotan olympialaisista.

Ohjaskelkkailu, miesten parikilpailu

1. Tobias Wendl / Tobias Arlt (GER)

2. Martins Bots / Roberts Plume (LAT)

3. Toni Eggert / Florian Müller (GER)

4. Juri Gatt / Riccardo Schöpf (AUT)

5. Marcus Mueller / Ansel Haugsjaa (USA)

- Wendl/Artl-pari on tottunut voittamaan olympialaisissa. He ovat harjanneet kolme edellistä olympiavoittoa enkä voi heitä vastaan veikata nytkään, vaikka tältä kaudelta plakkarissa oli vain pari kakkossijaa tammikuun alkuun mennessä ja MM-kisoissakin he olivat "vasta" kolmansia. He saavat etua nopeimmista lähdöistään. Kokemuksen avulla ulostulot mutkista ovat puhtaita palautuen heti keskilinjaan. Winterbergissä tuolla kaavalla he pitivät avauslaskun jälkeisen kakkossijansa kauden alussa ja voittivat tämän vuoden puolella sekä Winterbergissä että Oberhofissa. Toinen syyskauden kakkossija tuli Siguldassa, kun eroa latvialaisiin oli vain seitsemän tuhanneosaa. Lake Placidissa perussuoritus riitti viiden sakkiin. Park Cityssa avauslaskulla he olivat vasta yhdeksänsiä, mutta parantelivat asemiaan kakkoskierroksella hitusen. Esikisan sijoitus oli kolmas. Neljän laskun kilpailussa luotan heidän kokemukseensa, suoritusvarmuuteen ja kykyyn kaivaa itsestään paras irti olympiadin tärkeimmällä hetkellä.

Bots ja Blume olivat olympianelosia viimeksi. MM-kisoissa he olivat hopealla ja tältäkin kaudelta löytyy palkintopallisjoituksia. He ovat oppineet laskutaitonsa Siguldassa ja pärjäävät täten missä vain. Tuossa kotikisassa rataennätyksen haltijoina heidän pitikin ottaa palkintokorokepaikka. Povaan jossain määrin yhtä jännittävää tuhanneosataistoa saksalaismestarien kanssa olympiakisoissa, vaikka esikisoissa latvialaiset olivat vasta kymmenensiä, mutta he ovat pystyneet toisinaan hieman haparoivillakin laskuilla nappaamaan TOP6-sijoja kuten esim. Park Cityssa, jossa kakkoslaskussa oli sivusuuntaista sahausta laskun lopussa puolelta toiselle. Lake Placidissa TOP3-sijan pitäminen kakkoskierroksella onnistui ongelmitta, vaikka yhdessä ulostulossa oli iso seinäkosketus, mutta se on tietysti pienempi paha kuin sivuluisu olisi ollut.

Eggert/Müller voitti Park Cityssa. Toisen kierroksen lasku oli ylivoimaisesti nopein, vaikka he kävivät olympiakurvissa melkein katonrajassa. Alkuosan muutamat tärkeät mutkat he toki laskivat aerodynaamisesti matalana pysyen. 37-vuotias Eggert on ollut mitaleilla eri parin kanssa edellisissä kaksissa kisoissa eikä kahta ilman kolmatta? MC:ssä kaksikko oli neljäntenä tammikuun alussa, joten tasaisuuttakin löytyy ja se on etu pitkässä kisassa.

Mueller/Haugsjaa voitti kotikisan Lake Placidissa ja he olivat olympiarankingissa aivan kärkipäätä, kun siihen huomioitiin myös testikisan kakkossija. Park Cityssa toisella kierroksella lasku oli dynaaminen ja kelkka kiisi nätisti iltavaloissa, kun virheitä ei juuri tullut ja vauhti kasvoi ajolinjojen oltua hiottuja. Linko-efekti olympiakurvista oli muita parempi. Seuraavana viikonloppuna Lake Placidissa he tosiaan saivat kasaan kaksi hyvää laskua ja pitivät johtopaikkansa. Latvialaisiin nähden voiton ratkaisi mutkien 12 ja 13 paremmat ulostulot, kun linja ei valunut yhtä paljon. Mueller ja Haugsjaa ovat vasta parikymppisiä ja kovin sympaattisia, joten heidän kannatusvankkureihinsa on helppo hypätä. Nuoruuden innolla TOP5-tulos on arvioni.

Italian toivot Ivan Nagler ja Fabian Malleier olivat kolmansia Park Cityssa. He pysyivät vähän matalammalla linjalla määrätyissä mutkissa ja pääsivät jatkamaan matkaa ulostuloista hyvin piukkana pakettina. Perustaso on ollut pistesijoilla ja testikisastakin irtosi seiskasija. Annan kotiedulle sen verran painoarvoa, että rankkaan italialaiset kuudensiksi. Lake Placidissakin he olivat aivan palkintopallin kupeessa.

Toinen latvialaispari Eduards Sevics-Mikelsevics / Lukass Krasts voitti Siguldan kotikisan, kun he olivat lopussa täydellisiä Tobiaksia vastaan. Muualla tulokset eivät ole olleet yhtä mairittelevia, joten olen siksi skeptinen TOP5-sijasta. Esikisan yhdeksäs sija voi olla lähellä totuutta aikanaan.

Hannes Örlamunder ja Paul Gubitz (GER) ovat sekä maailmanmestareita että testikisan ykkösiä, mutta itse MC-kausi on ollut mystisen heikko. He ovat romahtaneet välillä kymmenenkin parhaan ulkopuolelle selvästi. Vielä avauskisassa Winterbergissä he mahtuivat kuuden sakkiin virheettömällä laskulla, jossa ei hölskymistä ollut, vaan meno oli sulavaa. Lähdöt eivät ole olleet erityisen hyviä, mutta eivät nekään selitä tulostason laskua. Mitään kovin näkyviäkään virheitä en ole havainnut, mutta vauhti on vain kadonnut. Miesten kaksikoissa kilpailu on kenties kaikkein tiukinta ajallisesti, joten silloin mikroerheetkin toki pudottavat tuloslistalla alaspäin. Niinpä he eivät kisakoneeseen mahtuneet.

Itävallalla on kolme aika tasaista paria, joista kaksi läpäisi seulan. Thomas Steu / Wolfgang Kindl (AUT) on ollut vähiten vakuuttava, vaikka viimeisimmässä kisassa he olivat kakkosia Oberhofissa. Heidän toisissa laskuissaan paketti on muutoin hajoillut liikaa tällä kaudella. Winterbergissä linja oli liian korkea erääseen mutkaan ja Park Cityssa kasimutkassa sivuluisu vei aikaa rutosti. Sijahaarukka on heille 4-8. Testikisan nelossijan toistoa pitäisin onnistumisena. Yannick Müller / Armin Frauscher (AUT) on ollut pari kertaa kolmossijalla, mutta muutoin he eivät onnistuneet ja jäivät olympiarankingin ysiksi. Kun jaossa oli vain kaksi paikkaa per maa, he ovat kotiin jääviä varamiehiä.

24-vuotiaat Juri Gatt ja Riccardo Schöpf (AUT) voittivat puolestaan avauskisan, kun he käänsivät viimeisen väliajan kahden tuhannesosan tappion edukseen viimeisessä mutkassa ollen toisenkin kierroksen nopeimpia. Park Cityssa he putosivat kolmossijalta nelosiksi, kun linja putosi kerran ulostulossa liikaa aiheuttaen seinäkosketuksen. Tämän vuoden puolella he ovat olleet kolmesti kolmansia. Itävalta on jäänyt mitalitta tässä lajissa viimeksi 2002, mutta nyt se on lähellä toteutumista, vaikka Gatt ja Schöpf ovat kaiken muun lisäksi vuoden 2024 maailmanmestareitakin, joten potentiaalia on olla mitaleilla. Testikisan kutossijasta he parantavat, mutta kuinka paljon?

Ohjaskelkkailu, naisten parikilpailu

1. Selina Egle / Lara Kipp (AUT)

2. Dajana Eitberger / Magdalena Matschina (GER)

3. Andrea Vötter / Marion Oberhofer (ITA)

4. Chevonne Forgan / Sophia Kirkby (USA)

5. Marta Robezniece / Kitija Bogdanova (LAT)

- Kyseessä on uusi olympialaji, mutta melko lapsenkengissä naisten kaksikoiden ohjaskelkkailu vielä on, kun maailmancupin kisoissa on ollut maksimissaan 15 paria mukana ja olympialaisiin otetaan 11 paria sillä rajoituksella, että yksikään maa ei saa kahta paria, jolloin tasoerot kasvavat entisestään ja todennäköinen mitalistiparikin jää ulos, mikä on väärin. Naisten yhdistetyn olympiaunelmalle kuitenkin tämän lajin mukaanpääsy tasa-arvon vuoksi on hyvä asia, koska rima on niin alhaalla, että sen naisyhdistetty ilman muuta ylittää paremmalla kilpailullisuudella ja urheilullisuudella. Jos miesten kaksikot ei olisi olympialaji, tämäkin laji olisi hyvin kaukana olympiastatuksesta. Väitän, että tämä on tulevien talvikisojen heikkotasoisin laji. Kiinalaisparikin veteli aika rumasti päin seiniä Park Cityssa jääden jumboksi.

Neljänä ensimmäisenä kilpailuviikonloppuna viisi paria jakoi keskenään palkintosijat, mutta määrä olisi ollut neljä, jos Degenhardt ja Rosenthal eivät olisi skipanneet Siguldan kisaa. Suosikkeja ovat reilu parikymppiset itävaltalaiset Egle ja Kipp, jotka saavuttivat alkukaudesta pari voittoa ja pari kakkossijaa. He ovat myös hallitsevia maailmanmestareita. Heidän lähtönsä ovat hieman keskiarvoa parempia, mutteivat missään nimessä parhaita. Erotuksen he tekevätkin muihin laskujensa puhtaudella. Minulle välittyi sellainen tunne, että he tietävät, mitä he ovat tekemässä eivätkä tee mitään ylimääräisiä vatkausliikkeitä. Siksi he ovat nopeimpia laskijoita, vaikka startissa häviävät joitain sadasosia. Siguldassa tuli vieläpä pikku virhe startin jälkeen, mutta se ei estänyt heitä kellottamasta nopeinta laskua taaten nousun kakkospaikalta voittoon ohi Eitbergerin ja Matschinan.

Eitberger ja Matschina olivat MM-kolmosia Whistlerissä vuosi sitten. Eitbergerhän on entinen yksilökelkkailija ollen hopealla Pyeongchangissa. Tällä kaudella he pistivät Park Cityssa rataennätyksen uusiksi (43.6). Lähtö oli nopein toisella kierroksella ja ajolinjat liki optimaaliset. Cortinan testikisassa he olivat myös ykkösiä viiden sadasosan erolla ennen italialaisia ja itävaltalaisia. Siguldassa taasen toisen laskun huono yläosa pudotti heidät johtopaikalta itävaltalaisten taakse kolmella sadasosalla. Minimissään saksalaiset ovat hopealla ja syksyinen hyvä kokemus saattaa siivittää heidät jopa kultaan.

Degenhardt ja Rosenthal ovat suunnilleen samanikäisiä kuin itävaltalaiset. Degenhardtilta löytyy useita nuorten maailmanmestaruuksia nuorten olympiavoiton lisäksi. Rosenthal on häntä muutaman vuoden vanhempi -00 syntyneenä. Ennen kuin itävaltalaiset voittivat kaksi viimeisintä MM-kultaa, saksalaispari voitti naisten kaksi ensimmäistä kaksikoiden MM-kultaa. Viimeksi he olivat hopealla. He kellottavat TOP3-starttiaikoja ja -laskuja tasaisesti. Winterbergissä irtosi voitto sen ansiosta kauden avauskisassa. Ilman maarajoitusta hekin taistelisivat olympiavoitosta. Kuten todettua, eihän se oikein ole, että todennäköinen mitalistipari jää kisoista ulos maarajoituksen vuoksi.

Vötter ja Oberhofer ovat Italian mitalitoivot. Kun toinen saksalaisista jää pois, heidän jopa pitäisi pystyä parantamaan MM-kisojen sijoitustaan pykälällä ja ottaa olympiapronssia. He olivat Siguldassa juuri kolmansia hallituilla laskuilla. Pidin myös ajolinjoista Park Cityssa. Hekin harvemmin sähläävät ylimääräistä. Mitalittomuus olisi pettymys, kun syksyn testikisassa he olivat jopa kakkosia.

MM-vitosia olivat USA:n Forgan ja Kirkby. Park Cityssa he olivat niukasti italialaisten takana ja Siguldassakin tekeminen oli kohtalaisen hyvää. Kotiradan myötä italialaiset ovat kuitenkin heidän edellään hierarkiassa. Esikisasta irtosi vitossija marraskuussa vajaan sekunnin erolla parhaisiin.

Latvialla on kaksi melko tasavahvaa paria, mutta Robezniece ja Bogdanova ovat olleet hieman Anda Upitea ja Madara Pavlovaa parempia tällä kaudella. Esikisoissa sijoitukset olivat kuusi ja seitsemän. Siguldan kotiradalla ensin mainittu kaksikko oli neljäs ja vankisti täten TOP5-osakettaan olympialaisissa. Upite/Pavlovan kauden paras lasku oli ehkäpä Park Cityn toinen lasku, jossa kelkka pysyi hyvin jäässä mutkien ulostuloissa eikä pomppinut.

Ohjaskelkkailu, sekaviesti

1. Itävalta

2. Saksa

3. Italia

4. Yhdysvallat

5. Latvia

- MM-kisoissa järjestys oli Saksa-Itävalta-Kanada-USA-Puola-Ukraina, mutta marraskuun testikisassa rankkaus oli Itävalta-Saksa-Italia-Latvia-USA. Viisi parasta maata erottuivat selkeästi, kun Ukraina jäi kuudentena jenkeistä kolmisen sekuntia. Laskujärjestyshän on nainen, miespari, mies ja naispari.

Saksa ja Itävalta ratkaisevat olympiavoiton keskenään. Syksyllä eroa oli pari kymmenystä, kun ankkuripari Egle/Kipp hoiti homman kotiin kuusi kymmenystä Eitbergeriä ja Matcshinaa nopeammalla laskulla. Puhtaasti tuon henkisen yliotteen takia rankkaan Itävallan ykköseksi, vaikka Saksa on voittanut kaikki kolme jaossa ollut lajin olympiakultaa, mutta nyt ensi kertaa mukana ovat myös naiskaksikot ja se kääntää vaakakupin Itävallalle. Müller taasen oli kymmenyksen Lochia hitaampi testikisassa ja varmaan aika tasoihin he nytkin laskevat, jollei sitten Langenhan kiilaa joukkueeseen kuten yksilökisan perusteella ennakoin käyvän, mutta ei se sinällään muuta mieslaskijoiden voimasuhteita. Naisissa Schulte/Prock ei pahemmin häviä Taubitzille/Fräbelille. Mieskaksikoissa Saksalla on isoin etu lähtökohtaisesti, joten luulen kisan ratkeavan siihen, että kuinka hyvin Itävallan mieskaksikko pystyy venymään h-hetkellä ja minimoimaan tappiosadasosat.

Italia otti kolmostilan testikisasta kymmenyksen erolla Latviaan. Isoin ero tuli ankkureiden kesken, kun Vötter ja Oberhofer olivat kolme kymmenystä Latvian naiskaksikkoa nopeampia. Kieltämättä Latvian miehet Aparjods ja Bots/Plume saattavat olla rahtusen italialaisia kovempia, joten mitali olisi naisten varassa. Hofer on lähtökohtaisesti taasen hieman Botaa nopeampi nainen, joten maiden välinen erotus lienee lopulta melkeinpä yhtä pieni kuin marraskuussakin.

USA ei ollut kaukana edellä mainituista maista, vaan jäi puoli sekuntia Italiasta. Gustafson esimerkiksi pystyy nappivedolla samaan kuin Aparjods ja Felderer/Fischnaller eikä jäämään kolmea kymmenystä kuten marraskuussa. Farquharsonkin oli viimeksi kymmenyksen hitaampi kuin kilpakumppien naislaskijat Hofer ja Bota. Tämän kauden tulosten perusteella voisi olettaa, että Farquharson tai varsinkin Britcher päinvastoin olisi nopeampi saman verran. Forgan ja Kirkbykin ovat lähes Vötterin ja Oberhoferin tasoinen naiskaksikko. Sekä kulta- että pronssitaistosta tulee trilleri. Hyvä oletus lienee se, että USA:n nainen voittaa kilpakumppaneita suunnilleen saman verran kuin Gustafson häviää miehissä. Niinpä sitten mieskaksikon Mueller/Haugsjaa pitäisi saada eroa Italian mieskaksikkoon Nagler/Malleier, kun naiskaksikoissa he häviävät Italialle hieman. USA:n miesten suoritustaso on elänyt jonkun verran, joten siksi pidän kuitenkin Italiaa ja Latviaa hierarkiassa edellä.

Rattikelkkailu, naisten yksikkö

1. Kaysha Love (USA)

2. Laura Nolte (GER)

3. Lisa Buckwitz (GER)

4. Kaillie Armbruster Humphries (USA)

5. Breeana Walker (AUS)

- Naisten monobob käynnistää rattikelkkailutapahtumat. Mitä tulee itse uusittuun rattikelkkailukeskukseen Cortina d'Ampezzossa, paikallisen legendan Eugenio Monten mukaan nimetty pyhättö on muodonmuutoksen jälkeen erittäin hieno. Kelkkailuränni soljuu hienosti parhaimmillaan eteenpäin. Yleinen kuvaus radasta on se, että se on kaunis ja hauska laskea. Ensimmäiset 4-5 kurvia ovat teknisiä ja avainasemassa on pitää vain kelkka keskellä. Se aiheutti haasteita monille esikisojen treeneissä. Mutta vaikka kilpailija kolauttaisi seiniin alussa, vauhtia pystyy kasaamaan myöhemminkin. Alun puhtaus ei ole tae loppunopeudesta. Primo Labyrinthi on jyrkkä oikea alkupuolella rataa, jossa vasemmat jalakset ajautuvat herkästi liian korkealle puuosan puolelle. Lino K2 -mutkan osin sokkona tuleva ulostulo n. 35 sekunnin kohdalla sellainen, jota ei saisi mokata tai häviää aikaa. 40 sekunnin jälkeen tulevassa pitkässä avonaisessa oikealle kääntyvässä Cristallo-mutkassa todella tuntee paineen. Sitä edeltää Antelao, josta tuo radan hauskuus vasta kunnolla alkaa ja kelkkailijat keräävät riittävät vauhdit loppuosan nousevalle osuudelle kohti maalia.

Jääolosuhteet elivät jonkun verran marraskuussa, joten sekin voi tuoda oman lusikkansa soppaan helmikuussakin. Marraskuussa nähtiin korkeita ajolinjoja, mutta onko niin olympialaisissakin? Naisten skeletonissa puolestaan esimerkiksi viimeinen lasku oli nopein, joten silloin lähtöpaikalla ei ollut sellaista merkitystä kuin joissain MC-kisoissa voi olla kauden aikana. Olympiakultaa ei joka tapauksessa missään kelkkailulajissa oteta täydellisillä laskuilla, vaan sillä, kuka tekee vähiten virheitä 16 mutkan aikana toistaen sen neljästi.

Love on loistoehdokas pitämään naisten monobobin olympiavaltikan USA:ssa. Pekingissä kultaa juhli Humphries, joka äitiyslomalta palattuaan ei vielä alkukaudesta päässyt samaan iskuun ja Meyers Taylorillakin alkaa olla jo ikää, joten on uuden sukupolven aika astua esiin. Loven starttiajat olivat esikisoissa 5.39 ja 5.37. Kakkoslaskussa hän nappasi starttiennätyksen takaisin itselleen. Hän oli Pekingissä jarrunaisena, mutta nyt edessä ovat ensimmäiset olympialaiset päävastuussa. Esikisan avauslasku oli aika puhdas, vaikka hän kävi yhtä korkealla kuin Nolte tiukassa oikealle kääntyvässä Primo Labyrinthissä. Tuo mutka tulee aina vain niin yllättäen laskijan harmiksi. Toisessa laskussa Lovella oli vasta 12. paras nopeus pohjalla Cristallossa, minkä takia viimeisellä sektorilla hän hukkasi reilun kymmenyksen etunsa samansuuruiseksi tappioksi Noltelle. Esikisan sijoitus oli siis toinen. Innsbruckissakin Love merkkautti starttiennätyksen sadaosan Buckwitzia nopeampana ja kakkoslaskun rataennätys 55.97 takasi voiton siellä. Winterbergissä kuitenkin hänellä oli liikaa ohjelmaa kakkoslaskussa ja nopeuskin oli heikoimmasta päästä pohjalla kuten esikisan toisella kierroksella. Tuo on lähinnä seikka, joka minua huolettaa Loven voittoennusteessa. Olen kuitenkin pääosin luottavainen hänen laskupuhtauteensa ja startit tuovat kilpailuetua pitkässä kisassa.

Buckwitz pystyy mätsäämään Loven lähtökiihdytykset parhaiten ja he luultavasti ovat sadasosankin sisällä toisistaan starteissa kuten usein tällä sesongilla. Esikisassa Lisa oli viides. Hän haki vauhtia korkealta. Kakkoslaskussa kriittisen K2:n ulostulossa kelkka lähti sivuluisuun miedosti ja Cristallossa korkealla linjalla kelkka eli melkoista aaltoliikettä ylös-alas. Winterbergissä viime kauden MC-voittaja haki kauden avausvoittoaan, muttei vain pystynyt vastaamaan Nolten ja Appiahin nopeuteen toisella kierroksella valuen kärkipaikalta kolmanneksi. Lähtö oli 15 sadasosaa avauslaskua huonompi ja sitä Buckwitz ei vain kestä. Kauden kokonaispisteissä voitottomuudesta huolimatta Buckwitz oli kolmas eikä hän varmastikaan romahda viiden parhaan ulkopuolelle olympiamittelössäkään, vaan sijat 2-5 ovat mahdollisia.

Noltelle jäi hampaankoloon Pekingistä, kun yksikkökelkkailussa hän jäi neljänneksi. Mutta hän on olympiadin aikana jumpannut lähtöjään paremmaksi ja pystyy nykyisellään olemaan niissä neljän-viiden parhaan joukossa tasaisesti. Siksi olympiadilta saaliinaa kaksi on MM-kultaa ja yksi hopea. Siltikin neljän laskun aikana eroa pelkästään lähdöissä tullee Loveen kaksi-kolme kymmenystä. Vaikka Nolte on ehkä koko joukon taitavin pilotti ja ohjausvaijerin käyttäjä parhaat ajolinjat löytääkseen, jotenkin mututuntumani puoltaa Lovea, joka ei myöskään tietenkään ole hassumpi kuski, vaan esim. Innsbruckissa teki rataennätyksen toisen kierroksen voittolaskussaan. Esikisassa Nolte oli silti niukasti Lovea parempi juhlien voittoa, vaikka avauslaskussa hänenkin kelkkansa käväisi Labyrinthin ulostulossa puuosan puolella linjan oltua korkea. Toisen laskun startti oli neljänneksi paras ja hän kellotti rataennätykseksi 59.67, kun Cristallon jälkeinen kärkinopeus oli 127 kilometriä tunnissa. Innsbruckissakin Nolte kakkoslaskun TOP4-startillaan pohjusti kakkossijansa Loven takana. Winterbergissä hän nousi kakkossijalta voittoon ohi Buckwitzin. Kokonaiscupin voittaja ei tule jäämään tällä kertaa ilman olympiamitalia ja ihmeitä saa tapahtua, ettei hän voittaisi minimissään hopeaa.

Walker oli esikisan kolmas ja kokonaiscupin kakkonen. Hän oli viidesti palkintopallilla seitsemässä kisassa. Esikisassa hän merkkautti parhaita nopeuksia (112 km/h) ennen Cristalloa, joten ulostulot K2:sta sujuivat silloin. Kakkoskierroksella Labyrinthissäkin hänellä oli tosi hallittu linja sisään- ja ulostulossa. Avauslaskussa Walker hieman kolautti kelkkaansa alun teknisessä osiossa seinään, mutta kuten todettua, vauhtia pystyy keräämään myöhemminkin ja sen aussi osoitti. Walkerissa arveluttaa se, että miten hän pitää pakan koossa neljän laskun ajan. Esimerkiksi Innsbruckissa hän jäi startissa 17 sadasosaa toisella kierroksella keskittymisen herpaannuttua ja putosi osin siksi johdosta neloseksi. Winterbergissä lähdön jälkeen kelkka lähti karseaan sivuluisuun vieden aikaa ja siksi hän valahti vitossijalta yhdeksänneksi kaiketi. Walker oli potentiaalinen mitalisti jo neljä vuotta sitten, muttei pystynyt lunastamaan odotuksia lähellekään osuttuaan valleihin monesti. Toivottavasti hänen päänsä kestäisi tällä kertaa paremmin, mutten odota mitalia hänelle.

Humphriesin ajolinjat olivat esikisassa muita matalammat, mutta ehkä hän valmistautui siten jo olympiakisaan. Sijoitus oli silti neljäs. Hän jäi Lovesta lähdöissä pari kymmenystä, mutta laski tätä kiinni jonkin verran. Winterbergissä kakkoslasku oli siisti pitäen asemat viiden sakissa. Päätöskisassa Humphries täräytti yllätyksen voittaen ensi kertaa yksikkökisan sitten helmikuun 2023, kun loppu sujui puhtaasti Altenbergissä. Starteissa hän antoi sielläkin pari kymmenystä siimaa Buckwitzille ja yli kymmenyksen Noltelle. Kokemuksensa myötä hän on kyllä pirullinen vastus muille naisille. Himmeä mitali ei yllättäisi, mutta voitto kylläkin, kun lähdöissä hän antaa siimaa niin paljon.

Melanie Hasler (SUI) ja Melissa Lotholz (CAN) ansaitsevat vielä maininnat. Hasler oli esikisan seiska, mutta johti sitä avauslaskun jälkeen huolimatta pienistä kosketuksista seiniin, jotka ovat toki usein pienempi paha kuin varsinainen sivuluisu. Toisessa laskussa ulostuloissa oli enemmänkin seinäosumia ja esim. K2:sta ulostullessa vasen etunurkka kolahti valliin. Winterbergissäkin Hasler valahti seiskasijalta alaspäin joitain sijoja toisessa laskussa. St. Moritzissa kotiradallaan hän nappasi voiton ja samalla EM-tittelin, kun kelkkailussahan EM-kisa on aina jokin MC-kisoista. Hasler sivusi starttiennätystä 5.79 kakkoskierroksella ja itse lasku oli sekin hyvä eritoten yläosan osalta. Lopussa nopeus oli keskitasoa, mutta hankittu johto riitti. Rankkaan silti viisi ensin mainittua naista Haslerin yläpuolelle olympiakisaan, vaikka yksittäisissä laskuissa Hasler kykenee säväyttämään.

Lotholz on taasen sijoittunut tasaisesti palkintopallin ulkopuolelle. Hän oli 6/7 MC-kisassa kuuden sakissa kaikkiaan ja ennakoin nytkin sijoja 5-7. Esikisassa hän nousi kymppisijalta kutoseksi säilytettyään hyvin nopeuden K2:n ulostulossa. Maannaisen Cynthia Appiahin esikisan pilasi avauslaskun osumat, joiden takia hän oli vasta 20:s, mutta nousi jonkun verran kakkoslaskulla. Winterbergin kakkossija on kauden kohokohta, mutta hankala häntä on nähdä mitaleilla olympialaisissa kuitenkaan.

Tanskan Maja Vogt on vasta 18-vuotias ja kilpaillut ensimmäistä täyttä kauttaan MC:ssä. Hän oli esikisassa peräti yhdeksäs ja seuraavalla olympiadilla mahdollinen tanskalainen talviolympiamitalisti, kun ajaminen paranee. Niitä ei liikaa ole. Nolte mentoroi nuorten olympiavoittajaa, jollainen Nolte itsekin muuten on. Innsbruckissa Vogt kohahdutti kutossijallaan. Kakkoslasku oli puhdas lukuun ottamatta maaliintuloa, jossa rytisi. Entisenä yleisurheilijana Vogt kellotti esim. esikisassa aivan Loven ja Buckwitzin veroisia lähtöaikoja.

Rattikelkkailu, naisten kaksikko

1. Laura Nolte / Deborah Levi (GER)

2. Kim Kalicki / Talea Prepens (GER)

3. Kaillie Armbruster Humphries / Jasmine Jones (USA)

4. Kaysha Love / Azaria Hill (USA)

5. Lisa Buckwitz / Neele Schuten (GER)

- Kaksikoissa Nolte saa jarrunaisestaan Levistä apuja lähtökiihdytyksiin ja he ovat dominoineet MC-kisoja parin kauden ajan. Pekingin olympiavoiton uusimisen pitäisi olla melko lähellä, jos ongelmia ei tule. Tällä kaudella he voittivat 5/7 kisaa. Esikisan avauslaskussa he tekivät 47 sadaosan pohjat rataennätyksellä 56.98. Kakkoslaskun starttiaika oli 5.16 ja huippunopeus pohjalla 129,6 km/h. Kakkoslaskukin oli puhdas ja näytti siltä kuin he olisivat laskeneet kotiradallaan. 27-vuotissynttärinsä Nolte kruunasi toisellakin esikisavoitolla marginaalin oltua 77 sadaosaa Loveen. Innsbruckissa Love kukistui 41 sadaosalla, kun kakkoslaskussa Nolte ja Levi kellottivat rataennätykseksi 53.73, huh. Ajolinjat olivat hienoja. He pudottivat oikea-aikaisesti korkealta takaisin alas törmäämättä seiniin ulostuloissa. Winterbergissäkin kakkoslasku oli puoli sekuntia muita kuin Buckwitzia nopeampi. 

Kalicki ei pärjää vähää alusta yksiköissä, koska hän on joukon hitain juoksija, mutta entisen 200 metrin nuorten maailmanmestarin Prepensin tuoma työntöapu mahdollistaa sen, että kaksikoissa hän on aina palkintopallitaistossa ja niin varmasti Cortina d'Ampezzon kelkkarännissäkin. Esikisassa hän suli kakkossijalta neloseksi, kun jarrunaisella Leonie Fiebigillä oli vaikeuksia päästä kyytiin ja Primo Labyrinthinkin ulostulossa oli sivuluisua silminnähden. Innsbruckissa Kalicki otti pronssia ja Winterbergin ahtaassa rännissä hänen kelkalla oli toiseksi paras nopeus pohjalla. Noin taitava pilotti oli muuten MM-kisoissakin kakkonen ja veikkaan samaa tulosta viiden renkaan kisoista.

Buckwitz ja Kira Lipperheide täydensivät Saksan kolmoisvoiton MM-kisoissa. Esikisassa Buckwitzilla oli kuitenkin Schuten jarrunaisenaan, muttei se vaikuttanut lopputulokseen (7:s), kun starttiennätystä hän silti sivusi (5.12). Itse kakkoslaskussa tuli vain sivuluisua Labyrinthistä eikä K2:n ulostulokaan mennyt nappiin. Innsbruckissakin tuli aika isoja kosketuksia seiniin lopussa, joten en täysin luota Buckwitzin suorituspuhtauteen kahden päivän aikana ja rankkaan hänet vitoseksi vasta. Mielenkiintoista on se, että Kalickin tapaan Buckwitzillakin oli pähkinä purtavanaan kahden jarrunaisen väliltä. Tällä kertaa valinta kohdistui tosiaan Schuteniin.

Saksalaisten väliin kiilaa lyövät jenkit. Love ja Hill olivat esikisan kakkosia. Starttiajat olivat 5.14-5.15 eli lähes Buckwitzin tasoa. Labyrinthistä laskeutuminen oli hieman raskas, mutta silti he olivat mitaleilla. Innsbruckissakin Love nousi nelossijalta toiseksi kakkoslaskussa. Pari oli silloin toki Sylvia Hoffman. MM-kisoissa Love oli viides enkä usko samanlaiseen loistoon kuin yksilökisassa, vaan ehkä hän nappaisi samat sijat kuin Nolte Pekingistä.

Humphriesia juoksuttaa Jones. Kaillie oli MC:n kakkonen Nolten jälkeen ja MM-kisoissa viimeksi neljäs eri parin kanssa. Veikkaan siis MM-kisojen kärkiviisikon vaihtavan vain järjestystä osittain olympialaisissa. Humphriesin lähtöajat ovat kilpailukykyisempiä kahden naisen kisoissa ja esikisassakin 5.20 startilla hän jäi kahdeksan sadasosaa vain Buckwitzista ja K2:sta eteenpäin laski tasatahtia Loven kanssa häviten kaksi sadaosaa lopulta. Esikisan kolmossijan uusiminen on lähellä olympialaisissakin minusta.

Melanie Hasler voitti naisten kaksikoissakin EM-kultaa St. Moritzissa. Hänellä oli olympiadin aikana hetkellisesti jarrunaisenaan yksi Kambundjin siskoksista, mutta nykyään aisaparina on Nadja Pasternack. Esikisassa he olivat kahdeksansia, mutta eipä minua yllättäisi nähdä heitä kolkuttelemassa palkintopallia, kun esikisan startit olivat TOP5-kamaa. Itävallan Katrin Beierl ja Nicola Pichler puolestaan olivat esikisan vitosia. Se oli myös heidän MC-sijoituksensa lopulta. Perustaso on yksikkökelkkailun Lotholzin tavoin sijoilla 4-7.

Rattikelkkailu, miesten kaksikko

1. Johannes Lochner / Georg Fleischhauer (GER)

2. Francesco Friedrich / Alexander Schüller (GER)

3. Adam Ammour / Alexander Schaller (GER)

4. Frank Del Luca / Josh Williamson (USA)

5. Jinsu Kim / Hyeonggeun Kim (KOR)

- Miesten rattikelkkailukisat ovat kahden suuren saksalaisen välienselvittelyjä. Kaikkien aikojen kelkkailijan Friedrichin aikakauden ennakoin päättyvän ja valta vaihtuu Lochnerille virallisesti. Esikisassa Lochner oli 34 sadasosaa nopeampi. Kaikkien saksalaisten startit olivat tasaisia osuen 4.80-4.82 haarukkaan, mutta Lochner kellotti päivän nopeimmat laskut 55.50 ja 55.65. Kakkoslaskussa hän pääsi ainoana 119 kilometriin tunnissa K2:n jälkeen ja säilytti sen hyvin Cristallossa yltäen 132 kilometriin tunnissa. Friedrichin paras lasku oli 55.73 ja toinen lasku kolme sadasosaa hitaampi. Hän jäi noin kilometrin tunnissa nopeuksissa Lochnerille. Friedrichin kakkoslaskussa "hauska" osuus eli radan loppupuolisko ei mennyt aivan nappiin ja nopeus oli keskiverto. Ammour laski tasaisesti 55.8-alkuiset ajat, vaikka kakkoslaskussakin Labyrinthistä ulostullessa hän sivuluisui ohuesti.

Innsbrucskissa Ammourilla oli uusi jarrumies Tim Becker ensimmäisessä M2-kisassaan MC:ssä ja he kellottivat heti parhaita startteja. Friedrich oli senkin kisan kakkonen päästen jo lähemmäs Lochneria, kun kyse oli yhdestä miehen suosikkilokaatiosta MC-sirkuksessa. Lochnerin jarrumies Fleischhauer on kuitenkin paras hyppäämään kelkan kyytiin ja osin siksi he pistivät vielä kaksi sadaosaa Friedrichin toista laskua paremmaksi kellottaen rataennätykseksi 52.44.

Siguldassa Friedrich voitti ennen Lochneria ja Ammouria. Friedrich ja Schüller suorittivat selvästi parhaan lähdön 4.82. Eroa tuli kymmenys Lochneriin kakkoslaskussa juuri tuon startin takia. Ammour oli jälleen kolmas ja taas eri partnerin eli Hertelin kanssa. Tämän kanssa loppukaudesta Ammour oli kakkonen esim. päätöskisassakin, mutta kahden miehen kisaan pariksi tulee joku kolmasta nelikkokisan jarrumiehestä. Luulen sen olevan Schaller. Palatakseni vielä Lochneriin, Siguldan kakkossija oli hänen kauden ainoa tahransa voittosarjassa ja siksi hän on kultasuosikki löydettyään simppelisti parhaat ajolinjat kisasta toiseen. Saksalaisten kolmoisvoitto on oletusarvo, koska vain St. Moritzissa se ei toteutunut.

Korealaiset Kimit nousivat sijalta 11 neljänsiksi esikisassa puhtaalla kakkoslaskulla, joka oli vain neljä sadasosaa Ammouria hitaampi. Sitä olikin syytä tuulettaa raivokkaasti. Kimit olivat nelosia Innsbruckissakin jakaen sen sijan Del Lucan miehistön kanssa. Siguldassa oli hankalampi kisa, mutta sivuluisuista huolimatta he olivat kymppisakissa.

USA:n Del Luca oli esikisan viides, kun hänen maanmiehensä Kris Horn ja Hunter Powell valuivat kutossijalta viisi pykälää alaspäin kakkoslaskun pomppuisen alun takia. Siguldassa voimanpesät Del Luca ja Williamson olivat kuudensia pudoten yhden sijan toisella kierroksella myöhäisen ulostulon takia. Takuuvarmalla tekemisellään kisasta toiseen pidän heitä nelossuosikkeina, kun korealaisten taso on ailahdellut enemmän. Jenkit eivät koskaan sijoittuneet seiskasijaa huonommin ollen yhteispisteissä nelosia ennen viidenneksi sijoittuneita korealaisia.

Itävallan Markus Treichl kykenee TOP3-startteihin ja oli siksi Latviassakin seitsemäs. Todennäköistä on nähdä hänet sijoilla 6-10 kuten britit Brad Hall ja Taylor Lawrence. Italian Patrick Baumgartnerin poppookin nähtäneen noilla haminoilla.

Rattikelkkailu, miesten nelikko

1. Johannes Lochner / Georg Fleischhauer / Thorsten Margis / Jörn Wenzel (GER)

2. Francesco Friedrich / Alexander Schüller / Matthias Sommer / Felix Straub (GER)

3. Adam Ammour / Issam Ammour / Alexander Schaller / Joshua Tasche (GER)

4. Brad Hall / Leon Greenwood / Taylor Lawrence / Greg Cackett (GBR)

5. Markus Treichl / Sascha Stepan / Markus Sammer / Leo Sares (AUT)

- Miesten nelikossakin Saksan kolmoisvoitto on toteutumassa suurella varmuudella, mutta kärkikolmikon keskinäinen järjestys on enemmän auki. Esikisan voitti Lochnerin tiimi kiihdyttäen kahdesti 4.79:ään ensimmäiset metrit. Friedrichin ryhmä pisti starttiennätyksen kolme sadaosaa paremmaksi toisella kierroksella. Kimin nelikon ajat olivat 4.77-4.78. Hänen johtamansa joukko oli ensimmäisenä korealaisjoukkona nelikoissa MC:ssä palkintopallilla, kun he olivat esikisan kolmosia Lochnerin ja Friedrichin takana.

Lochner laski rataennätykseksi 54.75. Kakkoslasku ei ollut ihan yhtä puhdas, mutta silti nopein sekin. Jälleen radan pohjalla nopeus oli kuitenkin kunnossa ja siksi kakkoslaskukin oli neljä sadaosaa Friedrichiä nopeampi (54.98 vs. 55.02). Francescon ykkösaika oli 54.93. Toisessa laskussa K2:n sokkoulostulossa tapahtui raskas laskeutuminen korkealta takaisin maan kamaralle ja sivuluisu vei aikaa. Lochner puolestaan tuli ulos siitä mutkasta täydellisesti ja Cristallon jälkeiseksi huippunopeudeksi mitattiin 134,6 km/h. Kimin ajat olivat 55.14/55.20 ja sadasosalla hän otti pronssin ennen Treichliä. Ammourin ryhmä oli vasta viides, koska Antelao-Cristallo -akselilla isohko virhe vei lopussa vauhtia ja he putosivat kaksi sijaa alaspäin.

- Innsbruckissa Lochner kakkoslaskullaan (51.92) nousi nelosesta kakkoseksi. Meno oli dynaamista ja kelkka suorastaan kiisi kapeassa rännissä. Baumgartner saalisti uransa parhaan M4-tuloksen ollen kolmas! Ammour suli jälleen toisella kierroksella kaksi sijaa alaspäin viimeisen sektorin rajuilla valliosumilla, joten lopputulema oli neljäs tila. Friedrich otti 10. perättäisen M4-voittonsa radalla, jolla hänellä on eniten voittoja, joten siitä ei voi vetää liikaa johtopäätöksiä kuitenkaan olympialaisiin.

Winterbergissä Friedrich juhlisti sadatta M4-kisaansa 37. voitollaan, huh. Kakkoslaskun lähtökellotus 5.06 oli hyvä ja hän otti kahdella sadasosalla kultaa ennen Lochneria. Tämä puolestaan oli vain neljä sadasosaa Ammouria nopeampi tiukassa kisassa. Ammourin ryhmä juoksi alkuun kaksi sadaosaa Friedrichiäkin nopeammin tuulen avulla, mutta itse laskussakin ajolinjat olivat hienot. Loppukaudesta sitten vieläpä Ammourin nelikko onnistui ottamaan kaksi voittoa putkeen juuri ennen olympialaisia, joten siksi asetelmat ovat kutkuttavan jännät. Tämä kisahan huipentaa olympialaisten päätösviikonlopun, joten on hienoa, että Ammour on nostanut päätään kolmanneksi potentiaaliksi kultakandidaatiksi. Olisi fantastista, mikäli kaikki kolme saksalaiskelkkaa taistelisivat voitosta vielä päätöspäivänä sadasosien sisässä toisistaan. Rankkaan heidät MC-pisteiden mukaiseen järjestykseen huolimatta Ammourin nousukunnosta.

Brittiporukka oli Hallin johdolla esikisan kuudes tasapaksulla tekemisellä. Winterbergissä he ottivat kymmenyksen tukkaan toisen laskun lähdössä eivätkä saaneet ajettua sitä enää kiinni, kun he kolistelivat seiniinkin turhan paljon. Sijoitus oli silti neljäs kuten Altenbergissäkin ja kokonaispisteissä. He ovat kierrättäneet yhtä jarrumiestä, joista valinta kohdistui Greenwoodiin Lawrencen ja Cackettin seuraksi.

Vitossuosikiksi on useita vaihtoehtoja. Vaikka Kim oli esikisan kolmonen, MC-pisteissä he olivat vasta kahdeksansia. Odotan korealaisilta parempaa tulosta kaksikoissa. Baumgartnerin ryhmä on noin kutossuosikki kotiedusta huolimatta, koska edelle kiilaa Treichelin nelikko. Tämähän oli jo esikisassa neljäs 4.77 startilla eli jäi vain sadaosan ennätyksestä. Treichl on yksi vanhimmista kisaajista ja pystyy puhtaan siisteihin suorituksiin aika tasaisesti. MC:ssä sattui yksi huono kisa Lillehammerissa, mutta muuten sijat olivat enimmäkseen 4-5. 

Mahakelkkailu, miehet

1. Matt Weston (GBR)

2. Yin Zheng (CHN)

3. Felix Keisinger (GER)

4. Marcus Wyatt (GBR)

5. Axel Jungk (GER)

- Kuten rattikelkkailussa, myös mahakelkkailussa tasaisuus on kriittistä menestykselle suhteellisen uudella radalla. Esikisoista jäi mieleen se, että yleisesti ottaen laskut olivat melko puhtaita, kun tilaa oli tietysti enemmän reunoihin vrt. rattikelkkoihin. Kovan pakkasen aikana olisi etu saada jälkipään lähtöpaikka, mutta tuskin Italiassa sellaisia on helmikuussa, joten kärkipään lähtöpaikat ovat arvossaan.

Tämä on Westonin maailma ja me elämme siinä. Hän voitti 5/7 MC-kisaa ja oli kahdesti vielä kakkonen. Plakkarissa on myös maailmanmestaruus viime kaudelta. Kyseessä on Iso-Britannian suurin kultatoivo. Esikisassa starttien keskiarvo oli 4.77, mutta hän laski loistavasti niiden perään. 56.89 oli avauskierroksen kolmanneksi paras aika ja kakkoslaskun 56.95 toiseksi nopein. Yhteisaika riitti voittoon ja hänellä on juuri sellaista tasaisuutta, jota menestys vaatii neljän laskun kisassa. Siguldassa hän otti ennen joulua jo kolmannen voittonsa putkeen pitäen kahdeksan kymmenyksen johtonsa maanmieheensä Wyattiin hallitun rennolla laskulla ilman kolisteluita. Westonin ei tarvitse olla nopein juoksija alussa, koska hänen laskutaitonsa on paras.

Yin oli MC:n kakkonen. Esikisassa hän johti avauslaskun jälkeen rataennätyksellä 56.79, mutta valahti pronssille, kun toinen aika oli vain 57.23. Lähdöt olivat tasaisesti 4.58:n luokkaa, mutta kakkoslaskussa hän kilautti seinään heti ykkösmutkaan mentäessä ja se söi tosiaan aikaa, joten nopeus oli vasta 20. paras alkuvaiheessa. Siguldassa hän oli kolmas brittien tkaana. Lähdöt olivat alle kymmenys parhaista. Luotan eniten aasialaisista häneen. Hän ei tee paljoa jaloilla korjausliikkeitä, vaan pysyy suorana kelkan päällä.

Nostan kolmossuosikiksi kenties yllättäen Keisingerin, joka oli MC-pisteissä kymmenes. Esikisassa hän oli nopeimpia juoksijoita kellottaen lähtöajoiksi 4.58-4.59. Hän oli kakkoslaskussa viidenneksi nopein, mutta huono avauskierros tarkoitti sijaa 13. Siguldassa Keisinger nousi yhdeksänneltä sijalta kolmanneksi kakkoskierroksella. Siellä hänen starttinsa oli joukon nopein kuten koko kakkoslaskukin. Noiden väläytysten myötä en voi sivuuttaa hänen potentiaalia ja onhan hän viimeisimmissä kisoissa napannut sijat kuusi ja seitsemän. Jokin saksalainen kuitenkin aina kamppailee mitaleista ja pistän lanttini likoon Keisingerin puolesta, jos hän saisi neljä kohtalaista onnistumista putkeen.

Wyatt on brittien kakkoslaskija. Esikisassa hän roikkui pitkään kiinni pistesijassa, mutta viimeisellä sektorilla ei ollut tarpeeksi nopeutta. Siguldassa hän nousi kutossijalta kakkoseksi ensimmäisessä ja voitti seuraavana päivänä itsensä Westonin. MC-kauden hän myös päätti voittoon Altenbergissä. Hän on virtaviivaisen puhdas atleetti, joka muistuttaa naisten puolelta Meylemansia tuolta osin.

Amedeo Bagnis (ITA) voitti MM-hopeaa 2023, mutta esikisa meni mönkään. Startit olivat Westonin luokkaa, mutta laskeminen ei ja sijoitus oli 19:s, vaikka hän pientä nousua teki kakkoskierroksella. Mutta Siguldassa hän oli jo kuudes ja hiljattain St. Moritzissa EM-hopealla. Altenbergissä tuli samanlainen sukellus kuin kotikisassa, mutta kauden keskivaiheen tulokset antavat osviittaa siitä, että kyllä Bagnis on taistelemassa mitaleista kotikisoissaan. Pidän silti häntä vasta kutossuosikkina.

Harkitsin listalle Seunggi Jungia (KOR) ja Axel Jungkia (GER). Jälkimmäinen pääsikin vitospaikalle lopulta. Jung laski esikisassa numerolta 35 kakkoseksi avauskierroksella, mutta putosi viidenneksi toisella laskulla. Tuo oli pitkän poissaolon jälkeen silti hyvä suoritus. Siguldassa kävi samoin eli kolmossija vaihtui ysitilaan. Epäilen tasaisuuden riittämistä neljän laskun kisassa hienoisesti. Yksittäiset laskut voivat olla aivan kärkipäätä.

Jungk oli MC-pisteissä neljäs ja on yksi kolmesta saksalaisesta kisassa mukana. Hän on ollut pari kertaa kakkonen tällä kaudella. Esikisassa viiksivallu oli toisen laskun paras (56.93) nousten kuudenneksi sijalta 12. Startti oli 4.60. Primo Labyrinthistä ulostulo oli hitusen korkea ja hän kilautti oikeaan valliin, mutta K2:sta hän poistui ihannelinjaa saaden väliajan vihreälle. Nopeus pohjalla (123 km/h) oli paras erinomaisen toisen puoliskon ansiosta. Siguldassa tuli heikko kisa, mutta noiden kakkossijojen lisäksi Jungk on sekakisoissa laskenut aika hyvin (esikisassa nopein mies) eikä TOP5-tulos yllättäisi yhtään.

Maanmies Christopher Grotheer on hallitseva olympiavoittaja, mutta esikisassa hän oli vasta 15:s. Tämän vuoden puolella CG on kuitenkin nostanut tasoaan ollen sijoilla 2-5 neljässä viimeisessä MC-kisassa. Katson kuitenkin isompaa kuvaa enkä täysin usko hänen mitalimahdollisuuksiinsa tällä kertaa.

USA:n Austin Floriania kannattaa tarkkailla starteissa, koska hän tikkaa tajuttoman kovaa. Esikisan starttiennätys oli 4.51 ja sijoitus 10:s, kun itse laskeminen ei ollut niin tarkkaa ajolinjojen osalta. Tanskan Rasmus Johansen on osa Saksan joukkuetta maailmancupissa kuten sisko Nanna. Esikisassa hän oli seitsemäs ja MC-pisteissä 15:s. Siguldassa hän jäi vain kymmenyksen nopeimmista starteista. Itävallan Samuel Maier oli esikisan toinen ja MC:ssä viides. Häneltä periaatteessa löytyy menestykseen tarvittavaa tasaisuutta, kun esikisassa hän oli molempien laskujen neljäs eivätkä ohuet vallitatsit vieneet vauhtia, mutta Siguldassa taasen heikko toinen lasku piti sijoituksen kahdeksantena. Pistesijan hän ottanee, mutta sellainen viimeinen loistokkuus uupuu.

Mahakelkkailu, naiset

1. Kim Meylemans (BEL)

2. Janine Flock (AUT)

3. Tabitha Stoecker (GBR)

4. Jacqueline Pfeifer (GER)

5. Anna Fernstädt (CZE)

- Viime kauden MC-voittaja Flock oli esikisan neljäs. Avauskierroksen 58.48:sta hän pudotti neljä kymmenystä toisella laskulla. Pohjalla 121 km/h oli kärkinopeuksia. Siguldassa hän on menestynyt aina hyvin ja oli tälläkin kaudella siellä kolmas ensimmäisessä kisassa, vaikkei toinen lasku ollut erityisen hyvä. Pohjalla hänellä oli taas kärkinopeus, kunnes pari valliosumaa vesittivät voittohaaveet. Siltikin kun kisasta toiseen Flock kerää hyvin vauhtia laskun aikana, se lupaa hyvää olympialaisiin, joissa radan hauskin osa on juuri lopussa ja sopinee Flockille. Pekingissä USA:n rattikelkkailunaisilla oli monesti parhaat nopeudet pohjalla ja se näkyi kellossa myönteisenä asiana, joten siksi povaan Flockillekin suotuisia kisoja. Jos hän pitää esikisan toisen kierroksen tasonsa, mitalin pitäisi olla selviö. 

Meylemans on saksalaisohjelman kasvatti kuten Fernstädt. Hän on erittäin virtaviivainen kelkkansa päällä ja voitti kokonaiscupin. Esikisassa hän oli kolmas hyvän toisen laskun ansiosta (58.02). Ajolinjat ja ulostulot olivat kiitettäviä. Kelkka rullasi hienosti jäällä. Siguldassa hän paransi kymmenyksen starttiaan kakkoskierroksella ja nousi nelossijalta uransa toiseen voittoon. Seuraavana päivänä hän otti heti toisen voiton putkeen. St. Moritzista irtosi EM-kulta, kun toisen laskun 70.23 oli rataennätys. Hän kiihdytti nopeimmin (5.21) ja kellotti kärkinopeuksia läpi matkan. Skeletonissa on tärkeää olla rentona "laudan" päällä ilman puristamista ja sen Meylemans osaa. Siksi hän on minulle kultasuosikki.

Stoecker oli esikisan paras britti vitossijallaan. Hän merkkautti 4.8-tason lähtöjä (4.82 on starttiennätys) ja 58.3-tason laskuja. Hänellä on taustaa sirkuskoulusta, joten kehonhallinta on mallikasta. Esikisassa silti pohjalla hän oli pari kilsaa Flockia hitaampi ja Siguldassakin hieman vauhti hyytyi toisessa laskussa tutun väkevän kiihdytyksen jälkeen, kun Stoecker ajautui liiaksi sivuluisuun ja koski seiniin. Toki silti hän oli toinen ja starttienkin takia ennustan mitalia, kun niissä hän saa itselleen rutkasti hyvää pitkän kisan mitassa. EM-kisasta hän otti hopeaa Meylemansin jälkeen. Briteillä on ylipäätään vahva naisjoukkue, kun Amelia Coltmankin olisi ollut esikisassa kuuden sakissa, jollei lasku olisi lähtenyt hanskasta Tofanessa. Freya Tarbit puolestaan oli Siguldassa matkalla top-vitoseen mutta veti kelkkansa nurin eräässä ulostulossa laskeutuen sivuvalliin liian jyrkästi.

Saksan ykkösnimi lienee kahdeksan vuoden takainen olympiakakkonen Jacqueline Pfeifer. Hän laski esikisassa ainoana kahdesti alle 58 sekunnin. Rataennätykseksi jäi 57.94. Hänellä oli paras nopeus Labyrinthin jälkeen ja kolmanneksi paras siitä eteenpäin toisella kierroksella. Hän kävi usein mutkissa kolme neljäsosan korkeudella. Lähdöt olivat 5.05 kertaa kaksi, joten niissä hän antaa tasoitusta Stoeckerille pari kymmenystä joka kerta. Hänen fysiikkansa ei vaikuta olevan aivan tapissa, mutta silti tulosta on tullut. Siguldassa tosin hän oli kahdeksas vasta, kun hän ei kyennyt ylläpitämään nopeutta lopussa parhaiden veroisesti. Tuo on seikka, miksi olen hieman skeptinen hänestä starttien lisäksi. Toki jos muut antavat siimaa, Pfeifer pystyy sen käyttämään ollen St. Moritzissa kolmas ja Altenbergistä irtosi tuttuakin tutummalla radalla voitto olympiakenraalissa.

Fernstädt nousi esikisassa kakkoskierroksella paljon tuloslistassa ollen seitsemäs. Hän löysi Siguldassakin kakkoskierroksella hyvät ajolinjat kuten Cortinassa. Lähdöt olivat Pfeifferin tasoa. MC-pisteissä tsekki oli neljäs Siguldan kakkos- ja nelossijojen sekä Winterbergin kolmossijan ansiosta. Uskon, että hänen laskutaidoillaan pärjää pitkässä kisassa, vaikkei juoksuvoima alussa ole A-luokkaa.

Hannah Neise on rankingkutonen hallitsevana olympiavoittajana. Esikisassa hän oli toinen. Lähtöjen keskiarvo oli 5.08 ja laskutkin menivät kahden sadasosan sisään 58.07/58.09:ään. Hän pystyi kakkoskierroksen lopussa toiseksi kovimmilla vauhdeilla puristamaan itsensä Meylemansin ohitse. Siguldassa taasen isot osumat valleihin tarkoittivat kutossijaa ja povaan sitä samaa. MC-pisteissäkin Neise oli seitsemäs. Hän ei ollut palkintopallilla enää Cortinan jälkeen. Tuskin hän floppaa, muttei pystyne venymäänkään isommin tällä kertaa. 

Italian naiset olivat esikisassa miehiä parempia, muttei heiltä voi oikein menestystä odottaa siltikään. Alessandra Fumagalli oli MC:ssä 15:s. Esikisan toinen lasku oli hulppea petraus ensimmäisestä nostaen hänet ysiksi. Hänen laskuissaan on kuitenkin ollut liiaksi epäpuhtauksia. Kanadalainen ilopilleri Hannah Clarke oli esikisan kuudes ja se, joka katkaisi Fernstädtin nousun tuloslistalla. Hän on myös kolmen vuoden takainen maailmanmestari ja siten ehkä yllätysvalmis. Hän on ollut joko sijoilla 6-7 tai sitten sijoilla 16-19. Nähtäväksi jää, kumpaan haarukkaan hän asettuu helmikuussa.

Mahakelkkailu, sekaviesti

1. Iso-Britannia (Tabitha Stoecker / Matt Weston)

2. Saksa (Jacqueline Pfeifer / Felix Keisinger)

3. Yhdysvallat (Mystique Ro / Austin Florian)

4. Saksa (Hannah Neise / Axel Jungk)

5. Itävalta (Janine Flock / Samuel Maier)

- Kyseessä on uusi olympialaji. Maat saavat asettaa kaksi joukkuetta. Esikisassa järjestys oli GBR-GER-AUT-GER2-USA-ITA . Britit voittivat, vaikkei Weston kuulunut joukkueeseen silloin. Stoecker oli 14 sadasosaa Pfeiferia nopeampi ja kaikkiaan nopein nainen. Se pohjusti voiton ja Wyattille riitti kymmenyksen Jungkia hitaampikin aika voittoon. Stoecker/Weston kaksikolle en vain näe voittajaa, vaikka kumpikin laskee vain kertaalleen ja siten yllätykset ovat mahdollisia. Kakkosjoukkuekin voi hyvin olla mitaleilla, kun Wyatt saa kaverikseen Coltmanin tai Tarbitin.

Saksallakin on kaksi laadukasta paria. Pfeifer ja Neise ovat lähtökohtaisesti naisedustajat ja uskon, että miehistä ainakin Jungk pääsee starttiviivalle, vaikka toki henkilökohtaisten kisojen tuloksetkin varmasti hyvin pitkälti ratkaisevat sen, että ketkä pääsevät edustamaan maataan tähän skabaan. Koska veikkasin Keisingeriä pronssille miesten kisassa, on minun ennakoitava häntä Saksan ykkösjoukkueeseen tähän kisaan Pfeiferin kaveriksi. Jungk oli esikisassa nopein mies ajallaan 59.83. Ajolinjat olivat priimaa ja ulostuloissa kelkka pysyi liki aina keskilinjalla.

Vaikka USA tuskin juhlii yksilökisoissa, tähän kisaan sillä on asettaa hyvä kaksikko Ro-Austin. He ovat olleet monesti MC:ssä palkintopallilla ja MM-kultakin löytyy palkintokaapista viime keväältä, kun he voittivat itsensä Stoeckerin ja Westonin. Esikisassa Ro ei onnistunut jääden 37 sadasosaa jopa Italian Margagliosta ja 77 sadaosaa Neisestä, mutta Florian nosti sitten jenkit isäntämaan edelle oltuaan toiseksi nopein mies. Winterbergin olosuhdekisassa tammikuussa Ro oli kakkonen, joten se enteilisi sitä, että hän kyllä onnistuu olympialaisissa esikisaa paremmin tässäkin kisamuodossa.

Itävallan kaksikko Flock ja Maier kirivät aikaa laskujensa loppupuolelle, muttei se riittänyt kolmossijaa korkeammalle. Flock oli pahimmillaan 44 sadasosaa perässä Stoeckeria, mutta lopussa vain kahdeksan! Se oli hyvä torjuntavoitto. Miksei Itävallalla voisi olla aineksia kultaan asti, jos molemmat onnistuvat aivan täydellisesti, mutta kohtalona voi olla myös MM-kisojen kaltainen yhdeksäs sija. Maier on se suurempi kysymysmerkki.

Maastohiihto, miesten skiathlon

1. Johannes Hösflot Kläbo (NOR)

2. Harald Östberg Amundsen (NOR)

3. Martin Löwström Nyenget (NOR)

4. Emil Iversen (NOR)

5. Federico Pellegrino (ITA)

- Norja miehitti Trondheimin MC:ssä kahdeksan ensimmäistä sijaa ja otti MM-kisoissakin neloisvoiton. Oletusarvo on nytkin, että Kläbo, Amundsen ja Nyenget ottavat mitalit, vaikka esikisoissa Pellegrino löi kiilaa ottaen kakkossijan Kläbon takana ennen Jensseniä, Mosebyta ja Vermeulenia, mutta Amundsen ja Nyenget puuttuivat tuosta kisasta reilu vuosi sitten. Pellegrino on myös MM-vitonen ja tämä saattaa olla hänelle jopa päämatka viime vuoden meriittien pohjalta. Joulukuussa Niskanen löi löylyä toisella perinteisen kierroksella, mutta väsytti lopulta vain itsensä eritoten, kun Nyenget vielä jatkoi vetoa hetken aikaa. Lopulta suksienvaihtoon liukui yhdessä reilun 20 miehen letka. Nyenget jatkoi aktiivisuuttaan vapaan hiihtotavan lenkin alussa huilattuaan perinteisellä viimeisen kierroksen. Niskanen jäi letkasta heti suksienvaihdon jälkeen vähemmän yllättäen, mutta Ruuskanen roikkui mukana kuten jokerikortti Pellegrinokin, joka putosi lopulta viimeisellä kierroksella kyydistä toisin kuin MM-kisoissa, mutta saattaa olla yllätysvalmis kotimaisemissa. Toisella vapaan lenkillä joulukuussa Musgrave ja Andersen kävivät vetojuhtina ja vauhti pysyi kiitettävänä, vaikkei merkittäviä eroja saatukaan ja 17 miestä oli yhdessä viimeisen kierroksen aluksi. Kläbo hivuttautui viisaasti kärkipariin maalin lähestyessä ja kontrolloi kisaa sprinttinousussa Amundsenin peesissä. Iversen kiri kolmanneksi. Vermeulen oli parhaana ei-norjalaisena yhdeksäs. Desloges, Musgrave ja Ruuskanen olivat niukasti kymmenen parhaan ulkopuolella ja italialaiskaksikko Barp-Pellegrino täydensi TOP16:n.

Oletan, että Trondheimiin nähden olympiaskiathlonissa kärkiletkasta karsittaisiin puolet miehistä pois puolimatkaan mennessä eli kärjessä vaihtoon tulisi kymmenkunta miestä (Planicassa 13), vaikka esikisoissa toistuikin sama kuin Trondheimissä eikä eroja saatu aikaan, vaikka Vermeulen pitikin vauhtia erityisesti vapaan kierroksilla, mutta latuprofiilit ovat hivenen haastavampia olympialaisissa. Nyengetin vetotyöllä porukan soisi hajoavan ja Vermeulenkin varmasti auttaisi, jos olisi alkukauden tasollaan. Nyt veikkaan, että hän ottaa kisan varovaisesti ja seuraa muita letkassa. Kläbo ja Amundsen ovat silti kärkisuosikkini joulukuunkin perusteella, koska heillä on tunnetusti kirikykyäkin. Kläbo toki karkasi esikisoissa loppunousussa muilta ennen maalisuoralle laskettelua. Amundsen pystynee siihen jotenkin vastaamaan joulukuun perusteella. Eikä Nyengetkään ole pöllömpi kirimies yhteislähtökisoissa kuten viime vuosi osoitti. Planicassa kolme vuotta sitten Krüger karkasi vapaalla voittoon ja Kläbo-Rothe kaksikko hävisi reilut kymmenen sekuntia, joten rakettimies ei ole lyömätön, vaan esim. Amundsen voi hyvinkin iskeä voittoon matkalla. Norjan neljäs edustaja eli Emil Iversen kykenee myös kamppailemaan olympiamitalista ilman muuta kuten joulukuu näytti.

Maastohiihto, naisten skiathlon

1. Jessie Diggins (USA)

2. Ebba Andersson (SWE)

3. Frida Karlsson (SWE)

4. Astrid Oyre Slind (NOR)

5. Teresa Stadlober (AUT)

- Andersson on neiti/rouva Skiathlon aina Pyeongchangin nelossijasta alkaen. Val di Fiemmen kenties planicamaiset olosuhteet passaavat myös hänelle. Kilpailun dynamiikka tullee olemaan erilainen kuin Trondheimin MC:ssä, jossa Slind, Karlsson ja Andersson olivat vetureina perinteisen hiihtotavan osuudella, mutta silti noin 10-12 hiihtäjää saapui kimpassa suksien vaihtoon latuprofiilin palauttavien pätkien takia. Suomalaisista ainoana kärkiporukassa oli Matintalo, joka putosi letkasta ensimmäisen vapaan hiihtotavan kierroksen lopussa ollen silloin 11:s ja lopulta 14:s. Ryytty oli toiseksi parhaana suomalaisena 16:s, kun Niskanen ja Pärmäkoski romahtivat vielä kauemmas. Toisella vapaan lenkillä Andersson yritti karkuun alamäessä, mutta se ei kauaa kestänyt. Slind piti vauhtia kärkikymmenikölle viimeisen kierroksen aluksi hetken aikaa. Stadlober ja Diggins olivat muunmaalaiset ruotsalaisten ja norjalaisten seassa. Lopulta sprinttinousussa Diggins ja Weng karkasivat muilta. Andersson kiri kolmoseksi. Häneltä löytyy loppunopeutta yhdistelmähiihdoissa yllättävän hyvin ja se näkyi vuosi sittenkin MM-kisoissa, kun hän kukisti Johaugin voittotaistossa.

Vielä ennen Tour de Skitä ajattelin, ettei Trondheimin MC-ykkönen Diggins pysyisi olympialaisissa mukana perinteisen osuudella, koska hän on usein sakannut Fiemmessä yhteislähtökisoissa Tourilla. Lisäksi vuosi sitten esikisoissa Diggins putosi letkasta toisen perinteisen lenkin aluksi Wengin ja Niskasen tapaan. Toblachissa kuitenkin vuodenvaihteessa Digginsin vuorohiihto näytti paremmalta kuin koskaan. Hän oli palkintopallilla väliaikalähtökisassa ja piti uhkaajat leikiten takanaan soolosuorituksellaan 20 kilometrin takaa-ajossa. Oberhofissa Diggins oli neljäs pertsan kympillä tammikuun puolivälissä kaatumisesta huolimatta. Gomsista tuli kakkossija Matintalon takana. Trondheimissäkään nousuosuudella hänellä ei ollut ongelmia liu'uttaa suksea ja pysyä kärkiporukassa, joten nuo suoritukset käänsivät lopulta vaakakuppini siihen, että Digginsistä tulee henkilökohtainen olympiavoittaja tällä matkalla.

Vuosi sitten Johaug-Slind-Andersson-Stadlober -nelikko oli se, joka karkasi muilta. Pärmäkoski pysyi hetken kannoilla, mutta tuli hänkin lopulta vaihtoon viidentenä 25 sekuntia kärjestä kymmenisen sekuntia ennen Niskasta ja Digginsiä. Karlssonin on helppo ennakoida korvaavan Johaugin panoksen olympialaisissa. Arvioin, että hyvin pitkälti sama kolmikko kuin Trondheimissä (Slind ja ruotsalaistähdet) ratkoo kilpailua jo perinteisen osuudella niin, että eroja tulee. Kultamitali periaatteessa kuuluisi yhdistelmähiihdon kuningattarelle Anderssonille, joka voi tehdä johaugit ja karata muulta kärkiryhmältä vapaan toisella kierroksella, mutta uskon jossain määrin momentumiin ja siihen, että Diggins on osa USA:n menestyskoneistoa Milano-Cortinan talvikisoissa. Jos ja kun Jessie jää pertsalla korkeintaan 15 sekuntia, hän pystyy sen sykkimään kiinni vapaan lenkillä.

Stadlober on puolestaan ollut vuosia skiathloneissa takuuvarma pistesijaurheilija ja usein viidenkin parhaan kärjessä. Hän puolustaa olympiapronssiaan eikä sen uusiminen yllättäisi suuresti, kun joulukuussakin Stadlober tosiaan pysyi kärkiletkassa loppuratkaisuihin asti eikä hänelle tuota ongelmia vaihtaa hiihtotapaa kesken kisan. Kyseessä lienee myös hänen päämatkansa ja panostus sen mukainen. Moa Ilar taitaa myös molemmat tekniikat kohtalaisesti vähintäänkin ollen palkintopallilla niin Rukalla kuin Trondheimissä väliaikalähtökisoissa, joten Ruotsin kolmoisvoittokaan ei ole poissuljettua, jos Diggins kuitenkin sulaisi pertsalla. Sundlingkin oli mitalikamppailussa mukana MM-kisoissa, mutta olen skeptisempi hänen suhteensa olympialaisissa, kun päämatka on edessä pari päivää myöhemmin.

Maastohiihto, naisten sprintti (P)

1. Jonna Sundling (SWE)

2. Linn Svahn (SWE)

3. Kristine Stavås Skistad (NOR)

4. Jasmi Joensuu (FIN)

5. Johanna Matintalo (FIN)

- Olympiasprintti kestää naisilla vajaat neljä minuuttia esikisan perusteella ollen tavanomaista MC-kisaa pidempi. Avausminuutti on tasatyöntöä peräkanaa ennen lyhyttä laskua, nousua ja uutta laskua 13-prosenttisen Zorzi-nousun juurelle. Kahden minuutin kohdalla aletaan ratkomaan sijoituksia erissä ja sitä, kellä suksi pitää tuossa vaativassa nousussa ennen kuin hyllyn päältä kurvataan alikulun kautta loppulaskuun. Miehissä voidaan nähdä enemmän kyttäilyä ennen loppulaskua, jos eroja ei ole syntynyt, mutta naisten kisassa siitä tuskin on pelkoa. 

Sundling tullee pitämään vauhtia, koska puhtaassa tasatyöntökirissä hänellä ei välttämättä ole eväitä piestä Svahnia ja Skistadia. MM-voitot Oberstdorfissa ja Planicassakin tulivat kovalla matkavauhdilla muilta karkaamalla. Samaa taktiikkaa hän toteutti myös Pekingin sprinttivoitossaan vapaalla hiihtotavalla. Jos Svahn ja Skistad kestävät mukana, he voivat hyvinkin kuitata lopussa ohi, mutta uskon silti, että Sundling voittaa olympiakultaa sprintistä nyt myös perinteisellä hiihtotavalla. Tavanomaista pidempi ja vaativampi rata sataa hänen laariinsa tarjoten kypsytysmahdollisuuksia. Trondheimissä Sundlingin finaali meni pipariksi sauvarikon ja kompuroinnin takia, joten tämän kauden epäonnikiintiökin on jo käytetty.

Svahn on voittanut Fiemmen maisemissa aiemminkin pertsan sprintin, kun Ruotsi juhli kolmoisvoittoa ja pari kautta sitten hän kellisti myös Karlssonin loppukirissä pertsan massastartissa, joten kestävyyttäkin on painaa pitkä päivä lävitse, vaikka olosuhde olisi esikisaa huomattavasti vetisempi ja raskaampi. Trondheimissa hän hallitsi tilanteita vakuuttavasti ennen kompurointiaan finaalissa Gimmlerin kanssa, mutta nousi silti takaa kolmanneksi. Gomsissa Svahn oli yhtä eleettömän hyvä erissä ja harjasi finaalin kotiin ongelmitta. Luotan Svahnin tasatyöntöön jopa enemmän kuin Skistadin, jonka kanssa he ovat treidailleet voittoja viime kausina esim. Falunissa.

Skistad juhli Rukalla ja tasatyönnöllään hän on klaarannut muitakin perinteisen hiihtotavan sprinttejä kotiin viime vuosina ollen isoin este Ruotsin kolmoisvoitolle. Ruotsille kullan menettäminen olisi iso epäonnistuminen, kun sillä on neljä vastaan kaksi -ylivoima, mikäli Joensuunkin haluaa laskea mukaan kultaehdokkaisiin. Trondheimissä Skistad karsiutui jo kvartsissa puskettuaan liian ahtaaseen rakoon maalisuoralla, mutta seurasi helposti Joensuuta ylämäkipätkällä sitä ennen, joten otaksun, että hän kyllä kestää Zorzi-nousunkin. MM-kisoissakin vapaalla hän oli se, joka finaalissa pysyi parhaiten Sundlingin imussa.

Joensuu jäi välieriin alkukauden perinteisen otatuksissa sekä Gomsissa, mutta Italian maisemissa on kulkenut. Viime kaudella Cognessa hän kiri parisprinttivoittoon vuosi sitten perinteisellä hiihtotavalla ja kuukausi sitten tuli voitto Val di Fiemmen esikisassa. Sitä ennen hänellä ei ollut yhtäkään perinteisen hiihtotavan palkintopallisjoitusta henkilökohtaisissa kisoissa. Olympiamitali on yhä tiukassa, mutta nelossuosikin hän itsestään teki. Semifinaalissa Fähndrich tai Dahlqvistkaan ei pysynyt mukana Zorzi-nousussa. Finaalissa Joensuu noudatti samaa kaavaa passaillen osin alun ja laittaen sitten kaiken peliin radan jälkipuoliskolla. Hagström seurasi häntä parhaiten, mutta ei saanut imettyä laskussa eroa enää kiinni. Helmikuinen olosuhde ei välttämättä sovi Joensuulle niin hyvin kuin tammikuinen oli, mutta onhan hän toisaalta ollut normaalimatkoillakin tällä kaudella kymmenen parhaan sakissa.

Nadine Fähndrich on villi kortti. Hän oli mm. vuosi sitten Falunissa kakkonen Svahnin takana ja voitti Fiemmessä vuoden 2025 alkajaisiksi esikisojen esikisat. Tänä vuonna sijoitus oli toinen. Hän voi olla finaalissa, mutta sijoilla 5-6. Dahlqvistille pidin ennen esikisoja mahdollisena pellegrinoja eli toista peräkkäistä sprinttihopeaa, kun Rukallakin hän oli kolmas ja loppusuorat kulkevat parhaimmillaan lujaa, mutta uusittu olympiarata ei sopinut hänelle esikisoissa enkä luota hänen tekniikkaansa Zorzi-nousussa.

Hagström jäi niukasti ulos Pekingin kisoista, mutta nyt taso on riittänyt Ruotsin kivikovassa joukkueessa kisoihin ja hän kiittää valinnasta finaalipaikalla alakaavion kautta. Zorzi-nousussa hän liu'uttaa sukseaan taloudellisesti ja sama näkyi jo Trondheimin voittoisassa finaalissa ylämäkipätkällä. Toisinaan hiihto näyttää sukkasiltaan olemiselta, kun se on niin vähäeleistä ja paketti pysyy koossa. Esikisan kolmas sija tuli loppukiritappion seurauksena Fähndrichille ja hän tarvitsee kyllä hieman muiden apuja mitalin saadakseen.

Gomsin esikisan kaltainen viides sija ja seuraavan päivän 20 km:n voitto nostivat Matintalon papereissani Hagströmin etupuolelle vitossuosikiksi. Ensimmäinen MC-voitto pohjustui irtoamalla muista viimeisessä ylämäessä. Ei se vaativuudeltaan Zorzin tasoinen ollut, mutta tarpeeksi vakuuttava suoritus kuitenkin. Kenties Matintalokin valitsee itselleen alakaavion ja on siellä vahvin kisaaja Hagströmin kanssa.

Maastohiihto, miesten sprintti (P)

1. Johannes Hösflot Kläbo (NOR)

2. Erik Valnes (NOR)

3. Oskar Opstad Vike (NOR)

4. Lauri Vuorinen (FIN)

5. Jules Chappaz (FRA)

- Vaikka kolmen olympiakullan voittaminen putkeen samassa lajissa pitäisi olla liki mahdotonta, Kläbo nousee Colognan rinnalle tuossa statistiikassa. Cologna harjasi väliaikalähtökisat Vancouverista Pyeongchangiin, kunnes Pekingissä Niskanen katkaisi putken. Kläbonkin kultaputki jatkuu vielä näissä kisoissa, muttei enää neljän vuoden päästä Ranskan alpeilla, koska ei hän sentään mikään Ledecky/Phelps (4) saatika viiden perättäisen olympiakullan Mijain Lopez ole. Zorzi-nousu tarjoaa Kläbolle samanlaista saumaa juosta muilta karkuun kuin kahdeksan vuotta sitten Pyeongchangissa ennen laskettelua maaliin. Esikisassa Kläbo vielä lönkötteli Zorzi-nousussa ensimmäiset kierrokset ja päästi Chapazin/Stölbenin edelleen loppulaskuun, mutta finaalissa hän sitten nousun loppuosassa irtosi muista terävällä spurtilla painellen ylivoimaiseen voittoon. Olympialaisissakin hän ladannee vasta finaalissa kaiken peliin ja otaksun, että mies pyrkii hallitsemaan sitä kärjestä.

Aisapari Valnes lykkii hopeamitalille kuten niin monesti Rukalla, koska kestävyys riittää painaa kaikki neljä starttia vuorenvarmasti ja finaalissa vauhti tulee olemaan Johanneksen johdolla kylmää muille. Niskanen myös kehui Valnesin tasuria helppoihin maastonkohtiin, kun he treenasivat yhdessä. Oberstdorfissa Valnes oli MM-kakkonen ja hän on liian hyvä sprintteri jäädäkseen ilman henkilökohtaista olympiamitalia. Kahdeksan vuotta sitten Bolshunov oli olympiakolmonen ja Valnes muistuttaa häntä jossain määrin samanlaisena hevostelijana lievässä kyyryssä.

Vuorinen on poutalamaisesti sprinttimatkalla olympianelonen häviten pronssimitalin venytyksessä sadasosilla (kolmella?). Hän ei aivan alkukaudesta jaksanut hiihtää enää kunnolla viimeistä vetoa pertsan sprinteissä. Ovatko asiat muuttuneet tarpeeksi? En täysin usko siihen, vaikka uskonkin, että rata sopii Vuoriselle mainiosti, kun aikoinaan hän nappasi SM-kullankin pitkällä baanalla, jossa piti juosta seinää pitkin ylös lopussa. Pronssille ajattelin kauden alla Jouvea, joka olympiadin alussa vuonna 2023 kukisti Kläbon loppukirissa Les Roussesissa osoittaen tasatyöntökapasiteettiaan, mutta raskaat olosuhteet saattavat olla myrkkyä hänen massiivisille lihaksilleen eivätkä tulokset ole muutenkaan vakuuttaneet yhtään tällä sesongilla, joten hän on poissuljettu vaihtoehto.

Sen sijaan Vike on ollut kauden sprinttikomeetta ja oli Trondheimissä kakkonen mestarin takana. Hänen vuorohiihtonsa näytti silloin ylämäkeen väljältä ja hän lähtikin ykkösenä loppulaskuun Kläbö peesissään. Se lupaa hyvää Zorzi-nousuunkin. Oberstdorfissa Norja otti kolmoisvoiton pertsan sprintissä, joten miksei Fiemmessäkin, vaikka Gomsissa Vike jäi välieriin, muttei siellä Vuorisellakaan kulkenut toisin kuin olympialaisissa tulee tapahtumaan.

Ranskan ykkösnimi on Jules Chappaz, joka oli esikisan kakkonen Planican MM-pronssin jatkoksi. Hän oli Zorzi-nousussa hyvä, vaikkei finaalissa enää jaksanut kipittää sitä Kläbon veroisesti, mutta pukkasi itsensä imusta toiseksi. Tietyllä tavalla näen hänessä samanlaista hopeapotentiaalia kuin Pellegrinossa 2018, koska mäkikiipijyys oli vain niin vaivatonta parhaimmillaan.

Jokeri on Alvar Myhlback, joka tasatyönsi kolmanneksi Trondheimissa. Kiri oli suurhuikea silloin, mutta jotenkin epäilen nuorukaista kirkkaissa valoissa vielä. Kotiyleisön suosikki Simone Mocellini oli kolmas Fiemmessä kolme vuotta sitten. Alkukaudesta hän jäi puolivälieriin parhaiden ollessa paikalla. Esikisassa tuli välieräpaikka, kun kvartsissa hän uhrautui laskuun ensimmäisenä ja tasatyönsi tarpeeksi pitkälle pysyen lopulta kakkosena Amundsenin tultua vain imusta ohi. Semifinaalissa hänelle tapahtui jotakin ja sijoitus oli jumbo. Gomsissa Mocellini jatkoi noususuuntaista trendiään sijoittuen neljänneksi ja täten hän on kutossuosikki.

Maanmies Federico Pellegrino ei jatka enää mitaliputkeaan, vaikka esikisassa vetikin nousupätkät rennosti luottaen tasuriinsa lopussa. Sillä hän kuittasikin Moilasen kvartsissa, mutta tunki välierässä liian ahtaaseen rakoon. Odotan välieriin jäämistä olympialaisissakin.

Maastohiihto, miesten 10 km:n väliaikalähtökilpailu (V)

1. Harald Östberg Amundsen (NOR)

2. Johannes Hösflot Kläbo (NOR)

3. Einar Hedegart (NOR)

4. Martin Lowström Nyenget (NOR)

5. Gus Schumacher (USA)

- Amundsenin leipä ja voi on tämä matka. Kyseessä on ainutlaatuinen sauma voittaa väliaikalähtökulta kerran kahdeksassa vuodessa vapaalla hiihtotavalla. Hän oli pronssilla läpimurtokisoissaan Oberstdorfissa 2021, hopealla Planicassa ja nyt on kultamitalin vuoro värisuoran tullessa täyteen. I. Niskanen tuhosi Pekingissä muut pääkilpailussaan ja luulen, että Amundsen tekee saman. Rukan 20 kilometrin vapaan yhteislähtökisan voitto irtonaisella loppukirillä antoi jo maistiaisen siitä, että Amundsen on iskussa vapaalla, vaikka jäi Trondheimissa viidenneksi 14 sekuntia Hedegartille hävinneenä. Himmeämmät mitalit jaetaan Kläbolle ja Hedegartille. Uskon Kläboon siksi, että hän voittaa sekunteja alamäissä ja kaarteissa sekä on hyvä sääntelemään vauhtiaan väliaikalähtökisoissa. Lahdessa hän aikoinaan teurasti Niskanen 20 kilometrin pertsan kisassa. Vapaa hiihtotapa on toki miehelle heikompi, mutta on hän silläkin pärjännyt ollen mm. kolmas Oslossa vuosi sitten Amundsenin ja Hedegartin jälkeen. Nyenget on luottohevonen, joka oli Trondheimissakin kolmonen väläyttäen vauhdinpitoaan jo edellisenä päivänä skiathlonissa. Hän on hyvä yleishiihtäjä ja pystyisi nappaamaan pois kuleksimasta pronssin pärmäkoskimaisesti (2018), mutta edellä on vielä kolme kovempaa maanmiestä.

Trondheimissa juhli siis joulukuussa Hedegart, joka Reen kanssa kontrolloi kisaa kahdesta kilometristä eteenpäin. Kuudessa kilometrissä Ree johti vielä viidellä sekunnilla, mutta suli 0,4 sekunnin tappioon. Nyenget oli kolmas kymmenen sekuntia parhaille hävinneenä. Amundsen hävisi kahdesta kilometristä kuuteen kahdeksan sekuntia Hedegartille ja maalissa ero kasvoi 14 sekuntiin tuoden sen vitossijan. Kläbollakin oli ohipäivä, kun hän oli seitsemäs. Hän jäi Amundsenistä seitsemän sekuntia, mutta odotan eron olevan kuitenkin kaksinumeroinen olympialaisissa herrojen välillä. Ruuskanen hyödynsi norjalaispeesin sivuten parasta tulostaan kahdeksatta sijaa. Vermeulen hyytyi jopa hänen taakseen, vaikka kyseessä pitäisi olla Mikan päämatka. Esikisoissa vuosi sitten vapaa kulki sen verran mallikkaasti skiathlonissa, että senkin puolesta viiden parhaan joukkoon sijoittuminen olisi ollut realismia, mutta alla on kolme heikkoa MC-viikonloppua Davosista Gomsiin, joten hän ei mahtunut listalle. Minneapolisin shokkivoittaja Schumacher oli joulukuussa 11:s Trondheimissä ja lunasti vitospaikan oltuaan Gomsissa äärimmäisen hyvä kahtena päivänä.

Davosissa kärkiviisikko oli Hedegart-Amundsen-Stenshagen-Kläbo-Nyenget. Sielläkin Hedegart teki ratkaisevan eron muihin ensimmäisen ja toisen väliaikapisteen välillä kahdesta kilometristä reiluun seitsemään kilometriin. Hän oli sillä välillä Amundsenia 12 sekuntia nopeampi ja lopussa ero kasvoi vielä kolme sekuntia, jolloin ero maalissa oli 12 sekuntia. Kläbo ja Nyenget eivät hävinneet enää lopussa, mutta olivat toisessa väliajassa 25 ja 30 sekuntia Hedegartia perässä. Arvokisoissa kokemus on valttia enkä siksikään luota siihen, että Hedegart olisi enää helmikuussa yhtä ylivoimaisessa vireessä, vaan Amundsen olisi se, joka on ajoittanut kuntonsa parhaiten tähän kisaan. Toisaalta Hedegartin palkintopalliputki vapaan väliaikalähtökisoissa viime keväästä alkaen on komea eikä häntä siksi voi jättää mitaleittakaan. Kauden aiempiin kisoihin peilaten oletan, että hän käynnistelee koneensa ensimmäisellä 3,75 km:n lenkillä ja pistää kaasun pohjaan toisen kierroksen alkupuolella olevassa päänousussa. Summa summarum, Norja saattaa hyvinkin aloittaa miesten hiihtokisat kolmella perättäisellä kolmoisvoitolla.

Maastohiihto, naisten 10 km:n väliaikalähtökilpailu (V)

1. Ebba Andersson (SWE)

2. Jessie Diggins (USA)

3. Moa Ilar (SWE)

4. Astrid Öyre Slind (NOR)

5. Frida Karlsson (SWE)

- Trondheimin MC:ssä järjestys oli Andersson-Ilar-Diggins-Slind-Sundling-Gismondi. Planicassa Diggins-Karlsson-Andersson oli mitalikolmikko. Joulukuussa Ilar hiihti nousujohteisesti. Hän oli kahdeksan sekuntia Ebbaa perässä kuudessa kilometrissä, mutta maalissa enää kaksi. Diggins jäi 16 sekuntia, mutta olympialaisissa hän pääsee matkalle tuoreena eikä kyseessä ole kolmas kisa kolmeen päivään. Ruotsalaisillahan ei sprinttirasitusta ollut joulukuussa. Oletan, että Diggins jättää perinteisen sprintin hiihtämättä, koska tämä kisa on hänen mahdollisuutensa henkilökohtaiseen olympiavoittoon skiathlonin ohella. Ruotsalaiset haastavat häntä isoimmin, koska joulukuussa esim. Weng hyytyi loppua kohden pahoin. Gismondi oli elämänsä hiihdolla kuudes eikä tuon toistaminen yllättäisi. Joensuu oli parhaana suomalaisena Norjassa 14:s parhaalla sijoituksellaan vapaan väliaikalähtökisassa maailmancupissa. Vilmat olivat kahdenkympin sakissa, kun Niskanen oli pihalla ja Pärmäkoskea närästi tämän omien sanojen mukaan. Niskaseen kohdistuvat suurimmat odotukset viime kauden näyttöjen pohjalta, kun Cognessa hän oli kolmas 15 sekuntia Jessielle hävinneenä. Slind oli tuon kisan kakkonen ja ehkä se paras norjalainen lopulta.

Mitä tulee Karlssoniin, hän on voittanut yhden vapaan hiihtotavan väliaikakisan aikanaan Lillehammerissa -21, joten siksi häntä on vaikea pitää kultasuosikkina, vaikka senkin jälkeen on tullut kakkossijoja Planicasta ja Minneapolisista, mutta joulukuussakin hän oli vasta kahdeksas. Naisen päämatka koittaa vasta päätösviikonloppuna, joten tästä on tulossa korkeintaan jämämetallia.

Davosista puuttuivat Andersson ja Karlsson, joten Simpson-Larsen otti yllätysvoiton parilla sekunnilla ennen Slindiä ja Ilaria, joka hiihti taas nousujohteisesti kärkikaksikkoon peilattuna. Diggins oli viides kymmenen sekuntia voittajalle hävinneenä ja Ryytty parhaana suomalaisena yhdeksäs uransa parhaalla tuloksella. Viisi mitalisuosikkia ovat Diggins, Andersson, Karlsson, Slind ja Ilar, joista viimeksi mainitulla on kahden tämän kauden palkintopallisijan lisäksi plakkarissa voitto Oslosta viime keväältä, joten hedegartmaisen palkintopalliputken vuoksi hänellekin on ennustettava olympiamitalia tältä matkalta ja vieläpä maannaisen Karlssonin kustannuksella. Tour de Skilläkin Ilarin kunto oli huomattavasti Karlssonia edellä. Voittajavalintani on Andersson, koska hänellekin on yksi henkilökohtainen olympiavoitto ennustettava ja Digginsillä voi olla maha täynnä skiathlonin jälkeen.

Maastohiihto, naisten viesti

1. Ruotsi (Moa Ilar / Frida Karlsson / Ebba Andersson / Jonna Sundling)

2. Suomi (Johanna Matintalo / Kerttu Niskanen / Krista Pärmäkoski / Jasmi Joensuu)

3. Norja (Heidi Weng / Astrid Öyre Slind / Karoline Simpson-Larsen / Julie Bjervig Drivenes)

4. Saksa (Laura Gimmler / Katharina Hennig-Dötzler / Helen Hoffmann / Pia Fink)

5. Italia (Iris de Martin Pinter / Caterina Ganz / Maria Gismondi / Anna Comarella) 

- Suomi juhli 70 vuotta sitten ainoan kerran naisten viestin olympiakultaa. Silloin kilpailtiin parin tunnin matkan päässä Cortina d'Ampezzossa. Siihen peilaten vuosi sitten aivan liian aikainen veikkaukseni oli, että Suomi voittaisi naisten viestin näissä kisoissa ja Niskanen-Pärmäkoski kaksikosta tulisi olympiavoittajia ennen heidän lopettamistaan. Kesällä asiat alkoivatkin näyttää hyvältä, kun Pärmäkoski kellotti ennätyksiään juoksukisoissa, Johaug lopetti ja Carl kärysi. Enää uupuu jokin vastoinkäyminen Ruotsille, joka maailmanmestarina on suosikki, vaikka tunne ja mutu puoltavat Suomen olympiavoittoa. Yksikin sairastuminen saattaisi riittää Ruotsin olympiavoiton estymiseen tai Oberstfordin MM-viestin kaltainen suksikatastrofi.

Jos Ruotsi on viisas, se toteuttaa samaa taktiikkaa kuin Suomi 2007. Karlsson ja Andersson ensimmäisillä osuuksilla repisivät minuutin kaulan, jonka Ilar ja Sundling suojaisivat helposti maaliin. Sundling sammutti tulipalot Trondheimin MM-viestin ankkuriosuudella nousten Norjan ankkurin Fosnaesin ohitse puolen minuutin takamatkalta. Luulen Ruotsin olevan konservatiivinen ja pitävän Anderssonin kolmososuudella, koska tämäkin voi tarvittaessa paikata aiempien osuuksien epäonnistumisia. Niinpä Ilar avaisi viestin ja Karlsson olisi kakkososuudella kuten vuosi sitten. Se jättää minusta muille oven auki verrattuna siihen, että Ruotsi pyrkisi paukusta karkuun kuten Norja miehissä. Ilar ei ole hiihtäjä, jota muiden maiden tulisi pelätä avausosuudella eikä hän ole tottunut repimään pakkaa hajalle samaan tapaan kuin vaikkapa Andersson tekisi avaajana. Gomsissa Ilarille tuli myös pitkästä aikaa ohikisa hänen jäätyään sijalle 12, joten siksikin sijoittaisin hänet vapaalle suojaamaan tähtinaisten hankkimaa etumatkaa.

Suomen naisiston ennakoin olevan sama kuin MM-kisoissa. Matintalo oli Tourilla hyvä ja juhli Gomsissa ensimmäistä MC-tolppaansa. Trondheimissa iso osa erosta kärkeen tuli hänen avausosuudellaan, kun sukset eivät toimineet ja Suomi vaihtoi 45 sekuntia kärjestä häviten lopulta maalissa 73 sekuntia Ruotsille. Jos ja kun Matintalo onnistuu nyt paremmin, Suomi on välittömästi paremmissa asemissa. Niskanen on luotettava viestinviejä eritoten kakkososuudella historian valossa ja toiveissa olisi jopa samanlainen pöljä päivä kuin hänen veljellään oli Pekingin olympiaviestin kakkososuudella, vaikkei Val di Fiemme Niskasen lempiratoihin kuulukaan. Viimeaikaisista sairasteluista huolimatta uskon hänen jaksavan paahtaa 7,5 kilometriä muiden kärkinaisten tahtia.

Pärmäkoski on ollut MM-viesteissä vapaan osuuksilla Oberstdorfissa ja Trondheimissa oikein kelpo. Hänen osuusaikansa oli vain 13 sekuntia Johaugia ja kuusi sekuntia Anderssonia heikompi vuosi sitten. Vaikka kunto on ollut hukassa Rukan jälkeen, ennakoin hänen olevan olympialaisissa sellaisessa iskussa, että Ryytty jää varanaiseksi ja Pärmäkoski tekee viimeisen palveluksensa Suomen maastohiihdolle, kun kesä oli lupauksia antava. Ankkurina Joensuu on kypsynyt. Häntä on valmennuksen toimesta valmisteltu tehtävään viime kausina ja Joensuu on huomioinut myös sen harjoittelussaan. Trondheimissä hän sai esimakua tehtävästä häviten kirin Carlille. Näissä kisoissa on aika loistaa ja ankkuroida Suomelle olympiamitali, ehkä jopa kultainen, kun ryhmässä on kaksi tämän kauden MC-voittajaa ja luotettava Niskanen. Kolmissa viime olympialaisissa Suomi on jäänyt ilman viestimitalia molemmissa sukupuolissa, mutta Val di Fiemmessä se korjaantuu ainakin naisissa. Jos Suomi voittaa olympiakultaa näissä kisoissa, laitan lanttini naisten viestiin.

Slind on selviö nimi Norjan joukkueeseen. Hän hiihti Trondheimissä kakkososuutta ja niin on varmaan nytkin. Davosin vapaan kympin ykkönen ja Tourin loppunousun paras Simpson-Larsen on itseoikeutettu valinta kolmososuudelle. Trondheimin ankkuri Fosnaes oli Davosissa seitsemäs, mutta hänelle saattoi jäädä liian suuret traumat, jotta häntä laitettaisiin uudestaan ankkuriksi, kun Sundling söi hänet elävältä. Niinpä Drivenes on arvaukseni Norjan viestijoukkueen neljänneksi jäseneksi, kun Rukan kolmonen Weng avannee viestin kuten kotikisoissakin. Drivenes oli Davosissa 11:s ja Tourin loppunousussa yhdeksäs. Ja voittihan hän kauden alussa Beitstölenissä naisten vapaan kympin. Toinen vaihtoehto on tietysti siirtää Fosnaes kolmospaikalle ja Simpson-Larsen ankkuriksi.

Saksalla ei ole enää Carlia ankkurina, joten paikka on tarjolla Coletta Rydzekille, Finkille tai Hoffmannille. Pekingin hopeaviestin avaaja Katharine Sauerbrey menettänee paikkansa Gimmlerille, joka oli Oberhofissa pertsan kympillä 11:s ja Gomsissa samalla tyylillä sprintissä toinen. Hennigin kausi ei ole ollut loistokas, mutta oli hän sentään kymmenes Tourin väliaikalähtökisassa ja viides olympiakenraalissa Gomsin 20 km:llä. Nelinkertainen nuorten maailmanmestari Hoffmann taas oli loppunousun kymmenes ja Davosissa vapaan kympillä kahdeksas samassa kisassa, jossa Fink oli kymmenes. Trondheimissäkin hän mahtui kymppisakkiin ysisijallaan tehden vahvaa läpimurtoa viimein aikuisissakin. Saksalla on siis melko tasainen porukka koossa molemmille hiihtotavoille ja Rydzek vielä mahdollisena ankkurijokerina samaan tapaan kuin Sofie Krehl neljä vuotta sitten. Fink on kuitenkin lähtökohtaisesti hierarkiassa edellä, kun hän kiri Rukallakin kymmenenneksi vapaan yhteislähtökisassa ja Hoffmann jäi pari sekuntia maannaisestaan, joten ehkä sen perusteella Pialla olisi enemmän kirikykyä noista kahdesta.

Neljän kärkimaan takana taso laskee rajusti. Sveitsi, USA ja Italia olivat sijoilla 5-7 MM-viestissä. USA:n naiset eivät ole kuitenkaan sykähdyttäneet Digginsiä lukuun ottamatta, vaikka Kern osoitti Tourilla heräämisen merkkejä ollen loppunousun 14:s ja eräkilpailun kymmenes. Italialla Ganz sinnitteli Tourin pertsan takaa-ajossa maaliin 13:ntena samassa ryhmässä kuin Karlsson. Gismondi puolestaan hiihti Trondheimin kympillä upeasti kuudenneksi. He ovat Italian joukkueen selkänojat. Comarella ja Di Centa olivat muut lenkit MM-kisoissa, mutta heidän tulostasonsa on tältä kaudelta vaisu. Niinpä 21-vuotias Iris de Martin Pinter kiilannee joukkueeseen. Hän oli Rukalla 29:s pertsan kympillä ja Tourilla välierissä Val di Fiemmen sprintissä. Tämänkin vuoden puolella on hyviä sprinttinäyttöjä plakkarissa. Avaajan rooli kuulostaisi täten luontevalta. Ankkuriksi Italia voisi sijoittaa Comarellan, joka oli Trondheimin kympillä 38:s häviten voittajalle puolitoista minuuttia eli saman verran kuin Rydzek.

Sveitsillä on tarjota sama nelikko kuin MM-kisoissa eli Anja Weber, Kälinin siskokset Nadja ja Marina sekä Nadine Fähndrich. Viimeksi mainittu oli hieman Comarellaa parempi vapaan kympeillä alkukaudesta. Nadja oli MM-kisoissa kolmesti kymppisakissa, mutta tämän kauden paras sijoitus on Rukan 11:s vapaan massakisasta. Marina hiihti Davosissa rahtusen Comarellaa nopeammin vapaata. Weber oli Rukalla 20:s pertsan väliaikakisassa ja Tourilla sprinttifinaalissa samalla hiihtotavalla, joten hän on avaajana hieman Italian Pinteriä edellä. Nadjan voinee ennakoida parantavan hieman menoaan taas arvokisoissa ja hiihtävän aika tasapäin Ganzin kanssa kakkososuuden. Gismondi nostaa kolmososuudella Italian kaiketi Sveitsin edelle, jolloin Comarellan tehtäväksi jäisi pitää Fähndrich takana. Kotiyleisön tuella se saattaa onnistua.

Maastohiihto, miesten viesti

1. Norja (Erik Valnes / Martin Löwström Nyenget / Harald Östberg Amundsen / Johannes Hösflot Kläbo)

2. Suomi (Ristomatti Hakola / Iivo Niskanen / Arsi Ruuskanen / Niko Anttola)

3. Italia (Davide Graz / Elia Barp / Martino Carollo / Federico Pellegrino)

4. Ruotsi (Calle Halfvarsson / William Poromaa / Gustaf Berglund / Edvin Anger)

5. Ranska (Mathis Desloges / Hugo Lapalus / Jules Lapierre / Victor Lovera)

- Norjan miehistö on ilman sairastumisia sama kuin Trondheimin MM-viestissä, koska rankkaan Amundsenin Hedegartin edelle kympillä. Valnes pystyy tekemään eroa jo avausosuudella, mutta viimeistään Nyenget ja Amundsen ratkaisevat pelin muita vastaan, jolloin Kläbö saa nautiskella ankkurina. Ylivoimaista suosikkia on turha perata sen enempää. Norjan olympiavoitto on yksi kisojen varmimmista kultamitaleista.

Suomen viestinelikon pystyi betonoimaan joulukuun kisojen jäljiltä. Ruuskanen ja Anttola lunastivat vapaan hiihtotavan paikat Trondheimin ja Davosin väliaikahiihdoillaan kymppisakin molemmin puolin. Hakola puolestaan pääsee avaajana toteuttamaan unelmansa siitä, että hän toisi viestin kärjessä vaihtoon samaa matkaa Norjan kanssa Niskasen jatkettavaksi. Toisinaan olen kaivannut Hakolalta rohkeampia avausosuuksia kuten esimerkiksi Obertsdorfissa -21. Hän ei edes yrittänyt lähteä seuraamaan venäläishiihtäjää lumipyryssä, vaan otti turhan varman päälle pääjoukossa kuten Planicassakin. Nyt toivon rohkeutta lähteä Valnesin kyytiin pienellä riskilläkin. Niskanen tuskin on samanlaisessa liekissä kuin neljä vuotta sitten viestissä, mutta eiköhän hän hurjastele 7,5 kilometriä Nyengetin veroista tahtia. Ruuskasen ja Anttolan tehtävänä on vain suojata mitalipositio maaliin asti kuuluisilla omilla hiihdoilla. Keisari-Niskasen mitalikokoelmasta uupuu olympialainen viestimitali, muttei enää 15. helmikuuta jälkeen. Anttola puolestaan saavuttaa ensimmäisen tulevista kuudesta olympiamitalistaan, heh.

Särkymävaraksi olisin valinnut mukaan Hyvärisen Moilasen asemesta, sillä mielestäni Joni Mäki on laadukas parisprinttiankkuri, muttei pitkässä viestissä erityisen käyttökelpoinen yksilö Trondheimin tämän kauden väläytyksestä huolimatta. Siihen olen kuitenkin tyytyväinen, että valmennus valitsi Hakolan mukaan. USA:n uintikarsintojen valintaprioriteetti yksi on tällainen: lajivoittajat + 100 ja 200 metrin vapaauinnin neljä parasta. Tuolla varmistetaan viestijoukkueiden iskukyky. Hakola kuuluu Suomen optiminelikkoon, joten hänet tuli valita mukaan.

Kolmossuosikiksi on useita vaihtoehtoja. MM-kisoissa sijat 2-6 olivat kymmenen sekunnin sisässä. USA:lla on hyvät luisteluhiihtäjät, kun Zak Ketterson oli yhdeksäs Rukan vapaan massakisassa ja Gus Schumacher kiri eräkisan voittoon Tourilla tehden töitä matkan aikana raavaasti. Hän on toki MC-voittaja myös Minneapolisista ja on kolmososuudella merkittävä pelinappula. Ongelmana ovat pertsan osuudet. Toblachin kympillä JC Schoonmaker, Kevin Bolger ja Ben Ogden olivat sijoilla 42-46 puolitoista minuuttia kärjestä. Rukalla sentään Ogden oli 34:s jääden vain minuutin voittajasta, joten hän kuuluu joukkueeseen. Sprinttikarsinnoissa on tullut kovaa jälkeä ja Davosissa hän oli finaalissa asti, joten miksei häntä voisi sijoittaa ankkuriksikin ja Rukan 14:s Ketterson hoitaisi sitten kakkososuuden. Se on jopa todennäköistä. USA:n lienee vain luotettava, että Schoonmaker tekee parhaansa avaajana kuten MM-viestissä, jolloin hän tuli vaihtoon 21 sekuntia Valnesin jälkeen kuudentena. Tuollainen tulos kelpaisi olympiaviestissäkin, mutta olen skeptinen, että hän pystyisi nyt samaan. Ketterson taasen hävisi kärjelle osuudellaan 37 sekuntia, mutta on nyt paremmassa iskussa kuin viime kaudella, vaikka Tourilla tulokset olivat alavireisiä. Hän saattaa silti olla sellaisessa asemassa, että joutuu tekemään töitä yksin eikä se olisi hyvä juttu. Siksi USA on kutossuosikkini koostumuksella Schoonmaker-Ketterson-Schumacher-Ogden.

Italialla Pellegrino ei välttämättä joudu hoitamaan vauhdikasta kakkososuutta, vaan siihen on asettaa Toblachin kympin kahdeksas Barp, jolloin Pellegrino vapautuu ankkuriksi. Kyllähän Italia mieluusti loppuratkaisun jättää tämän käsiin, kun edellä saatetaan vielä passailla neljännellä osuudella. Trondheimin vapaan kympin ysi ja Rukan massakisan kahdeksas Carollo on oiva kolmososuuden mies. Graz toiminee avaajana sijoituttuaan sijan 30 kupeeseen kauden väliaikakisoissa. Kunhan Italia selviää avausosuudesta aikatappion minimoiden, sillä on sauma erittäin kovaankin tulokseen. Kutinani on, että Graz minimoisi tappion siten kuin Schoonmaker vuosi sitten 20 sekuntiin ja Pellegrinoon minulla on ankkurina niin eläimellinen luotto, että rankkaan Italian kolmoseksi. Oberhofissa Graz oli kymmenes pertsan kympillä vankistaen ajatusta siitä, että hän selviää ykkösosuudesta puhtain paperein.

Ranska on napsinut urakalla himmeämpiä mitaleja arvokisaviesteistä ollen Pekingissäkin kolmas, mutta tällä kertaa mitalia ei liene tulossa. Lapalus Rukan kymppinä hoitaa kakkososuuden ja Desloges avaa oltuaan Rukalla 17:s. Tämä oli tosin vapaan kisassa jopa kuudes, mutta sinne Ranskalla on enemmän tunkua. Lapierre on ollut väliaikakisoissa Anttolan tasoa Davosissa ja Trondheimissä, joten hän pysyy kolmososuudella MM-viestin tapaan. Loppunousussa mies oli Tourilla jopa kakkonen. Samassa kisassa Parisse oli kymmenes, mutta muuten hänen tulostasonsa on ollut kesyä. Niinpä Rukalla vapaalla sijalle 13 hiihtänyt Lovera on ankkuriksi ehkä parempi ratkaisu, kun hän oli Trondheimissäkin vapaan kympillä 25:s ja skiathlonissa 20:s.

Sveitsi ei tietenkään ole viestikakkonen kuten Trondheimissä. Ruotsi sen sijaan kannattaa mainita MM-kolmosena, vaikkei vlogi-Burman ole kuvioissa. Anger on hyvä ankkuri todistaen sen Rukan kolmossijallaan vapaan massakisassa ja Poromaakin löytänee jonkinlaisen kisakunnon hoitaen kakkospätkän. Halfvarsson säväytti Oberhofissa kutossijallaan pertsan kympillä ja tarrasi kiinni viestin avausosuuteen. Myhlback on myös optio, jos Rukan 11:s Gustaf Berglund ei saa kutsua. Myhlbackhan oli Rukalla vain viisi pykälää tätä heikompi ja lienee hierarkiassa edellä Trondheimin sprinttisuorituksellaan. Hän pystyisi reagoimaan vauhdin muutoksiin, joita Valnes muille syöttää, mutta toki Callekin siihen kykenee. Berglundille on tarjolla kolmososuus, kun hän oli paras ruotsalainen vapaan kympeillä joulukuussa. Suotavaa olisi, että Suomi pudottaa Ruotsin kyydistään viimeistään Niskasen kakkososuudella.

Maastohiihto, naisten parisprintti

1. Ruotsi (Maja Dahlqvist / Jonna Sundling)

2. Saksa (Laura Gimmler / Coletta Rydzek)

3. Norja (Astrid Öyre Slind / Kristine Stavås Skistad)

4. Sveitsi (Anja Weber / Nadine Fähndrich)

5. Suomi (Jasmin Kähärä / Jasmi Joensuu)

- Ruotsi on ylivoimainen suosikki kaksikolla Dahlqvist-Sundling. He dominoivat Davosin parisprinttiä ja yhteistä historiaa löytyy monista arvokisoista. Trondheimissä he voittivat parisprintin MM-kultaa pertsalla ja Oberstdorfissa vapaalla. Pekingissä he jäivät hopealle, kun Carl pesi kirissä Sundlingin, mutta tällä kertaa sitä ei tapahdu. Davosissa Dahlqvist viimeisellä osuudellaan irtosi hieman Slindistä tarjoten Sundlingille kolmen sekunnin johdon Ruotsin kakkosjoukkueen Ribomiin ja norjalaisiin. Sundling tietysti repi vain lisää eroa ankkurina. Oberhofin vapaan sprintin sijat 1 ja 3 kertoivat siitä, ettei kunto ollut kadonnut minnekään.

Lahdessa viime kaudella eräänlaisessa esikisassa Saksa voitti kaksikolla Gimmler-Rydzek. Rydzekin loppukirivoima vapaalla on niin eliittiä, että se takaa Saksalle mitalin pakosti. Davosin loppukirissä sattui minusta vain työtapaturma, kun Myhrvold ja Skistad olivat vastassa taistelussa kakkossijasta, jolloin Saksa jäi neloseksi. Gomsissa hän paikkasi sen voitolla. Gimmler kykenee avaajana roikkumaan riittävän hyvin kärkiletkassa edeltävien MC-otatusten perusteella. Davosin skabassa saksalaiset piiloutuivat hyvin massaan säästellen energioitaan loppuratkaisuihin. Gimmler tosin jäi hieman pussiin viimeisellä osuudellaan, mutta Rydzek nosti heidät ylämäessä palkintopallikamppailuun ja Val di Fiemmen radalla tilaa on vielä enemmän. Oberhofin kotisprintissä Rydzek oli kakkonen ja Gimmler neljäs Sundlingin ja Dahlqvistin ympärille, joten se vahvisti Saksan kakkossuosikkiutta, vaikka pitkä rata on lievä kysymysmerkki. Rydzekin ylämäkiloikkaaminen oli kuitenkin Oberhofissakin helponnäköistä alun passailun jälkeen.

Myhrvoldin loukkaantuminen satuttaa hieman Norjan joukkuetta. Skistadin pariksi on nyt tyrkyllä Slind, joka oli Norjan kakkosjengin avaajana Davosissa kakkossijaan päättyneessä kisassa ja tuli viimeiseenkin vaihtoon tasatahtia Myhrvoldin kanssa. Pitkähkö sprinttirata toki suosii entistä enemmän Slindin ominaisuuksia ja hän toimii samanlaisena normaalimatkan apurina Skistadille kuin Sundby oli Pyeongchangissa Kläbolle. Täten Norja on kolmossuosikki. Gomsissakin Slind hiihti hyvin avausosuuksia.

Sveitsi oli Lahdessa kolmas kaksikolla Weber-Fähndrich. He ottivat myös Trondheimistä MM-pronssia pertsalla. Davosissa Weber johti avausvaihdossa, mutta parina ollut Fabienne Alder ei ollut Fähndrichin veroinen, joten sija oli vasta 11:s, mutta kun muistissa on Fähndrichin ankkuriosuus vaikkapa tuosta Trondheimin MM-parisprintistä, Sveitsi kolkuttelee mitalitaistoa ilman muuta. Weber on perustasoltaan TOP15-sprintteri ja täten riittävä pari Fähndrichille mitalin saamiseksi.

Suomen kaksikko oli Lahdessa vasta yhdeksäs, mutta toki vain kolme sekuntia kärjestä. Davosissa sijoitus oli kuudes kuusi sekuntia voittajista, kun Kähärä taipui liikaa omilla osuuksillaan ja Joensuu joutui rehkimään liikaa ankkurina. Kähärä kuitenkin näytti Trondheimin kympillä, että hänen pitäisi kestää paremmin parhaiden vauhtia oltuaan 22:s. Hän tietää, että tämä kisa on hänen paras mahdollisuutensa olympiamitaliin ja ladannee parisprinttipäivään siksi kohtalaisen hyvän iskukyvyn. Joensuusta taasen ei tarvitse olla huolissaan kuin mahdollisessa loppukirissä Rydzekia, Skistadia ja Fähndrichiä vastaan. Gomsissa Kähärä sinnitteli kohtalaisesti, mutta jätti Joensuulle ikävän viiden sekunnin raon ankkuriosuudelle lähdettäessä ja tämä sortui ylivauhtiin alussa, joten lopputulos oli nelossija kisassa, jossa vain Saksalla oli paras naisistonsa viivalla.

USA oli paras kahdeksan vuotta sitten, mutta Kern ei ole Kikkan Randallin veroinen pari Digginsille. Luulen, että tämä joutuu polttamaan liikaa energiaa kakkososuudestaan eteenpäin ajaessaan muita kiinni Kernin pudottua letkasta. Niinpä mitali jäisi haaveeksi. Kern toki saavutti Tourilla joitain positiivisia tuloksia alkukauden horroksen jälkeen ja hänellä on kaksista viime MM-kisoista parisprinttimitali Digginsin parina molemmilla hiihtotavoilla. Ennakoin, että tästä kisasta tulisi kuitenkin hänelle hankalampi ja siksi USA on rankingissani vasta kuudes, koska pidän Joensuuta suhteellisen tasavahvana Digginsin kanssa Fiemmen radalla. USA voi toki myös harkita avaajaksi Samantha Smithia, joka oli Oberhofissa välierissä. 

Maastohiihto, miesten parisprintti

1. Norja (Harald Östberg Amundsen / Johannes Hösflot Kläbo)

2. Italia (Elia Barp / Federico Pellegrino)

3. Sveitsi (Jannik Riebli / Valerio Grond)

4. Suomi (Lauri Vuorinen / Joni Mäki)

5. Yhdysvallat (Ben Ogden / Gus Schumacher)

- Davosissa Valnesin ja Amundsenin kesken oli keskinäinen karsinta avaajina siitä, kumpi pääsee Kläbon pariksi tähän kisaan. Valnes vaihtoi joka kerta pari sijaa Amundsenia ylempänä, vaikka samassa letkassa he olivatkin. Toisaalta sitten jos kisat menevät siten kuin luulen, Valnesilla olisi pertsan sprinttihopeaa ja Amundsenilla kultamitali kympiltä, joten kumpi on silloin etulyöntiasemassa varsinkin, kun kahdeksan vuotta sitten Sundby toimi Kläbon aisaparina? Valnesilla ja Kläbolla on toki yhteinen kulta neljän vuoden takaa, mutten ylläty, jos Amundsen on Norjan ykkösosuuden viestinviejä. Gomsissakin tämä hoiti hommansa avaajana rutiinilla ja Einar Hedegart sitten pudotti muut suoraan vetoon toisella osuudellaan. Veikkaukseni on, että Amundsen hierarkian takia on noista vapaan spesialisteista siltikin todennäköisempi vaihtoehto Kläbon pariksi ja toki Haraldin kultamitali kympiltä sinetöisi asian.

Italialla on asettaa pariksi Barp-Pellegrino. Vaikka Barp kaatui Davosissa avausosuudella, Italia oli silti palkintopallilla, kun Pellegrino ja Anger ottivat viimeisen kaarteen niin hyvin. Pellegrino on toiseksi kovin ankkurina Kläbon jälkeen ja puhtaasti siksi Italian tulisi mitali ottaa tästä kisasta. Barp kykenee avaajana roikkumaan pääletkassa mukana, kun hänellä on normaalimatkoilta hyviä tuloksia tältä kaudelta. Pellegrinon eläimellinen loikka jo esikisojen skiathlonissa jäi väkevästi mieleen ja samaa on luvassa jälleen Zorzi-nousussa. Gomsissa Barp ja Pellegrino vahvistivat kakkossijallaan kakkossuosikin asemaansa.

Sveitsi oli neljäs Davosissa, vaikka Rieblin parina hiihti Noe Naeff eikä Valerio Grond. Lahdessa kuitenkin Riebli ja Grond olivat kakkosia Northugin ja Kläbon takana. He olivat kakkosia myös viime kaudella Davosissa. Grond kiri pitkässä MM-viestissä Sveitsille hopeaa niin ikään. Yhteisten hyvien kokemusten myötä Riebliä ja Grondia on pidettävä kolmossuosikkeina. Valerio on kolmanneksi kovin parisprinttiankkuri tästä porukasta. Gomsin korkeudessa ja haastavalla radalla tuli ohikisa, mutten anna sen liikaa vaikuttaa olympia-arvioon, kun herrat lataavat tähän kisaan kaikkensa viiden renkaan kisoissa.

Suomi oli viides Lahdessa ja Davosissa Vuorinen-Mäki -kombolla, vaikka Joni rikkoi sauvansa keskiosuudella joulukuussa. Lopulta tämä kiri vitoseksi Sveitsin takana. Kummankin kestävyys riittää kolmeen raakaan osuuteen ja täten heidät on helppo rankata nelosiksi, vaikka Gomsissa heillekin tuli vaativassa ympäristössä ohikisa, kun Vuorinen putosi letkasta aikaisin eikä Mäkikään säväyttänyt kuin vasta päätösosuudellaan. Vuorisen kuokka oli kuitenkin hyvännäköistä Oberhofin sprintissä, josta tuli nelossija. Luotan, että olympialaisissa hän jaksaa avaajana roikkua paremmin mahdollisesti Amundsenin vetämässä letkassa ja pedata lähes samankaltaiset asemat Mäelle kuin Hakola vuonna 2021.

Ruotsi on ollut Davosissa kahdella viime kerralla kolmas, mutta romahti taasen Lahdessa sijalle 11. Edvin Angeriin voi ankkurina luottaa, mutta riittääkö Johan Hägströmin kestävyys Val di Fiemmessä? Tuossa Lahden kisassa hän ei hiihtänyt Angerin parina, mutta Davosin maastoissa kylläkin. Gomsissa Berglund hoiti avaajana roolinsa ihan hyvin ja se oli Anger, joka ei jaksanut ankkuriosuudella kamppailla palkintopallisijasta. Ruotsi on minulle täten kutossuosikki, koska taasen olympialaisissa Berglund on kuitenkin pieni arvoitus.

USA oli Gomsissa kolmas kaksikolla Ben Ogden / Gus Schumacher. Ogden on ollut sprinttifinaaleissa pariin otteeseen tällä kaudella ja Schumacher voitti viiden kilometrin eräkilpailun, joten heidän ominaisuutensa sopivat kisaan oivasti. En ole silti täysin varma siitä, että Ogden olisi olympialaisissa avaajana samassa vedossa kuin Gomsissa. Schumacher parhaimmillaan ankkurina kyllä pystyy kirejäkin hoitamaan kotiin kuten tuossa eräkisassa tai seuraavana päivänä Gomsissa oltuaan pertsan sprintissä toinen. Hänellä on kuitenkin todennäköisesti alla jo täysi kisaohjelma, kun esim. suomalaiset ja sveitsiläiset pääsevät paremmin levänneinä tähän näytökseen.

Maastohiihto, miesten 50 km:n yhteislähtökilpailu (P)

1. Johannes Hösflöt Kläbo (NOR)

2. Iivo Niskanen (FIN)

3. Martin Löwström Nyenget (NOR)

4. Emil Iversen (NOR)

5. Mattis Stenshagen (NOR)

- Oberstdorf jo näytti sen vuonna 2021, että Kläbö kestää kyydissä loppuun saakka ongelmitta ja toki sen pystyi arvaamaan hänen sen kauden vlogeja seuraamalla, kun ylämäkiharjoittelua oli rutosti. Tuomarineuvosto vei kultamitalin pois dramaattisen loppukirin jälkeen, mutta nyt hän saa revanssin. Näkisimmekö toisinnon muutaman vuoden takaisesta Fiemmen massakisasta ja Kläbö-Niskanen -pari karkaisi muilta? Nyenget Holmenkollenin viidenkympin muinaisena voittajana on myös mitalikandidaatti eikä voittokaan ole poissuljettu, kun Golberg yllätti kirissä Kläbon Planicassa, mutta tokkopa sama tapahtuu enää toistamiseen. Lahdessa vuosi sitten eräänlaisessa esikisassa Iivo tervehtyi juuri kuntoon viidellekympille ja osin ehkä siksi kokeili vaihtaa sukset muita kierrosta aiemmin, mutta norjalaisryhmä ajoi hänet kiinni heidän vaihdettua kierrosta myöhemmin omat kapulansa. Lopulta Kläbo otti omansa kirissä ennen Nyengetia. 

Tässä kisassa Niskasen suunnitelma lienee huomattavasti loppuun asti hiotumpi. En kuitenkaan usko, että Kläbo on lyötävissä millään taktiikalla, koska Toblachissakin hän hallitsi takaa-ajokisassa eroa taakse mestarillisesti soolohiihdossaan, mutta Planicasta oppineena Niskanen laittanee kaasun pohjaan aiemmin kuin vasta päätöskierroksella ja jossain määrin siis ennakoin, että hän, Kläbö ja Nyenget olisivat kolmistaan kilpailun vahvimmat miehet lopulta. Ensin mainittu kaksikkohan oli kaksi parasta myös olympiadin aikana Lahden 20 km:n perinteisen väliaikakisassa ja silloinkin Kläbon kontrolloitu hiihtäminen jätti väkevän muistijäljen läheltä nähtynä. Les Roussesissa taasen Poromaa ja Niskanen kirivät lopussa voitosta, kun Norjalla ei ollut paras miehistönsä kehissä. Reilun seitsemän kilometrin kierroksen keskivaiheilla olevat pari nousua tarjonnevat parhaat eväät irtioton hakemiseen Niskaselle.

Voi hyvin olla, ettei JHK halua jättää mitään sattuman varaan. Nyenget pääsi lähelle voittoa Lahdessa ja kun muistissa on se Planican tappio Golbergille, sekin voi puoltaa sitä, että Kläbokin tekisi ratkaisuja jo matkan aikana. Kyse on myös tyylistä. Irtoaminen jo matkan aikana muista esim. Niskasen kanssa ja sitä kautta olympiavoitto olisi vielä arvostetumpi suoritus kuin se, että Kläbo odottaisi vain loppukiriä ja hoitaisi sen kotiin. Luulen, että tuollaisillakin asioilla on merkitystä rakettimiehelle ja tämän matkan hän haluaa ehkä jopa kipeimmin voittaa näissä olympialaisissa. Kun olin jo kirjoittanut tämän ennakko-osion valmiiksi, Gomsissa Kläbo toteuttikin sitten ajatukseni siitä, että hän karkaisi jo matkalla voittoon. Odotan mieheltä samaa Teseron hiihtostadionilla, jolloin Niskanen ja Nyenget ratkoisivat hopean.

Stenshagen hiihti Toblachissa vahvasti irroten takaa-ajoryhmästä kuusi kilometriä ennen maalia. Iversenkin sitä yritti, mutta hänet ajettiin kiinni pian. Gomsissa kuitenkin Iversen oli kakkonen Kläbon takana ja Stenshagen jäi 52 sekuntia kärjestä. Niinpä rankkaan Iversenin nelossuosikiksi ja Stenshagenin vasta vitossuosikiksi, jollei sitten tämän paikalla ole Amundsen lopulta. Luulen kuitenkin, että Stenshagenillekin halutaan joku kilpailtava matka turistimatkan sijaan. Planican MM-kolmonen Poromaa oli Lahdessa viides juuri ennen Niskasta, muttei ole tällä kaudella päässyt mihinkään. Eipä häntä silti voi täysin unohtaa mitalitaistosta, kun Trondheimissäkin hän oli 50 km:n MM-taistossa hopealla.

Maastohiihto, naisten 50 km:n yhteislähtökilpailu (P)

1. Frida Karlsson (SWE)

2. Teresa Stadlober (AUT)

3. Ebba Andersson (SWE)

4. Astrid Öyre Slind (NOR)

5. Kerttu Niskanen (FIN)

- Karlsson säväytti aikoinaan nuorten MM-hiihdoissa Lahdessa, kun hän ylikäveli 15 kilometrin perinteisen hiihtotavan yhteislähtökisan voittoon minuutin erolla Fossesholmiin ja Korvaan. Ladun vierestä nähtynä tuo hiihto ei ole vieläkään unohtunut. Viime kaudella Les Roussesissa Karlsson pisti pystyyn myös upean näytöksen piesten Anderssonin puolellatoista minuutilla. Karlsson myös näytti viime MM-hiihdoissa kestävänsä 50 kilometrinkin matkan voittamalla vapaalla hiihtotavalla maailmanmestaruuden. Vaikka tulostaso on ailahdellut tällä kaudella, olen pitänyt tätä matkaa hänelle korvamerkittynä jo hyvin pitkään. Muu kuin hänen voittonsa olisi yllätys, piste.

Stadlober hiihti Toblachin 20 km:n takaa-ajossa mainiosti, vaikka Diggins loistosuksellaan onnistuikin kasvattamaan eroa häneen ja Ilariin. Hän on sitkeä hiihtäjä, joka tunnetusti hiihti harhaan kahdeksan vuotta sitten menettäen mitalin 30 kilometrin kisassa. Nyt Tour de Skin kakkosen on aika saada siitä hyvitys ja ottaa olympiamitali. Hän oli muuten tuossa Les Roussesin kisassa kolmas viime sesongilla, joten sekin puoltaa mitaliodotuksia. Hän voi hyvinkin roikkua Anderssonin imussa ja kepittää tämän aikanaan loppukirissä.

Siitä päästään aasinsillalla Anderssoniin, joka Tourin takaa-ajokisassa teki töitä suomalaisten ryhmässä, muttei erityisemmin silti loistanut. Les Roussesissa hän oli tosiaan kakkonen Karlssonin takana ja onhan plakkarissa maailmanmestaruus Planican 30 km:n kisasta. Perustaso riittää tietysti olympiamitaleille ja voittokin on mahdollinen, jos Karlsson jostain syystä kyykkäisikin kuten joissain kisoissa tällä kaudella on tapahtunut.

Niskanen ja Slind kärkkyvät palkintopallipaikkaa. Slind oli Les Roussesissa neljäs ja Niskanen kuudes. Slind oli esikisoissa vahva Val di Fiemmen laduilla ja sama jatkunee. Tourilla Slind ehti voittaa väliaikalähtökisan pertsalla ennen kuin joutui vetäytymään. Entisenä Ski Classics -hiihtäjänä kestävyyden kanssa ei pitäisi tulla ongelmia kaksituntisessa otatuksessa. Gomsin raa'allakin radalla hän oli kolmas tovi sitten. Niskanenkin oli jo Tourilla pirteämpi kuin alkukaudesta napaten mm. nelossijan 10 kilometrin kilpailusta. Viimeksi Pekingissä hän sieti vaikeita olosuhteita pisimmällä matkalla ja poistui siltä pronssimitali kaulassaan, vaikka hiihtotapa oli hänelle heikompi vapaa. Ilman tammikuun sairasteluita olisin arvellut, että kunnonajoitus onnistunee Trondheimin MM-kisoja paremmin tällä kertaa ja Niskanen taistelee päämatkallaan olympiamitalista. Nyt ilmassa on enemmän kysymysmerkkejä Gomsin nelossijasta huolimatta.

Sitkeä Diggins saattaa pistää oman lusikkansa soppaan tälläkin matkalla, kun perinteinen on kulkenut tosiaan paremmin kuin koskaan. Gomsissa hän oli toinen olympiakenraalissa haastavissa oloissa. Ehkä kuitenkin jokaisen MC-viikonlopun läpi kahlaaminen näkyisi kisojen päätösviikonloppuna tällä matkalla.

Mäkihyppy, naisten normaalimäki

1. Nika Prevc (SVN)

2. Lisa Eder (AUT)

3. Selina Freitag (GER)

4. Abigail Strate (CAN)

5. Nozomi Maruyama (JPN)

- Naisten normaalimäessä jaetaan ensimmäiset mäkimitalit. Tammikuun alussa Prevc voitti kaikki neljä normaalimäen kisaa Villachissa ja Ljubnossa. Hän on myös hallitseva normaalimäen maailmanmestari ja täten ykkössuosikki selvästi.

Eder taasen oli neljästi kakkonen Prevcin takana tammikuun normaalimäissä. Pahimmillaan ero oli 24 pistettä ja tiukimmillaan alle piste. Odotan voittomarginaalin olympialaisissa olevan jotain tuolta väliltä, mutta pikkumäen näytöillään Eder on selvä kakkossuosikki. Hänen voimakas ponnistuksensa edesauttaa normaalimäissä pärjäämistä tekniikan ollessa muutoin hieman kulmikas.

Freitag oli kahdesti kolmas ja kerran neljäs tammikuun normaalimäissä. Niiden suoritusten myötä hän on kolmossuosikkini. Hän on hyvä ponnistaja ja tykkään hänen rytmiikastaan keulalla.

Strate kisasi vain Villachissa ottaen sieltä mukaansa nelos- ja vitossijat. Sitä ennen hän jo esitti nousukuntoa, mutta siitä lisää suurmäen osuudessa. Niinpä on helppo rankata hänet neljänneksi. Vitossuosikkina ei voi sivuuttaa Maruyamaa, joka voitti Falunissa normaalimäen MM-esikisan. Villachissa hän oli kahdesti kahdeksas osana alavireistä vaihettaan alkukauden hurmoksen jälkeen. Sijat 3-8 ovat todennäköinen lopputulema japanittarelle.

Mainittakoot vielä Katharina Schmid, joka oli tasaisesti kymppisakissa kaikissa normaalimäen kisoissa tammikuun puoliväliin mennessä. Sijat olivat 3, 5, 7, 10 ja 10. Palkintosija tuli Ljubnosta ja on se mahdollisuuksien rajoissa olympialaisissakin. Norjan Anna Odine Strömkin oli viiden sakissa Falunissa ja Villachissa (poissa Ljubnosta), joten häntäkin voi pitää silmällä mitalitaistossa.

Mäkihyppy, miesten normaalimäki

1. Jan Hörl (AUT)

2. Marius Lindvik (NOR)

3. Domen Prevc (SVN)

4. Anze Lanisek (SVN)

5. Stephan Embacher (AUT)

- Hörl on normaalimäen MM-kolmonen ja Falunissa hän oli viides. Hän on ollut läpi kauden hyvässä kunnossa sijoittuen mäkiviikollakin toiseksi Domen Prevcin jälkeen. Hän on myös olympiavoittaja joukkuekilpailusta ja ehkä pian henkilökohtainenkin olympiamestari. Syksyllä hän voitti juuri normaalimäen esikisan, vaikka silloin muoville hypättiinkin Predazzossa.

Lindvik on hallitseva maailmanmestari kotikisoista. Vaikka alkukausi oli surkea, Falunissa hän oli silti 10:s. Normaalimäet siis sopivat hänelle. Hän löysi hyppykuntonsa Zakopanessa hiljattain ollen neljäs mäkiviikon flopin jälkeen. Kun yhdistää nousuvireen, Lindvikin viime aikojen normaalimäen tulokset ja hänen rautaisen arvokisasuorittamisensa (Pekingin suurmäen olympiavoitto ja tuore lentomäen MM-mitali), olympiamitali normaalimäestä on realismia.

Koabyashi puolustaa olympiavoittoaan. Esikisassa hän oli kolmas ja viime MM-kisoissa seitsemäs kuten Falunissakin. En aivan usko olympiavoiton uusimiseen, mutta MC-kakkoselle mitali on täysin otettavissa ja TOP6-minimitulos. Hän jäi ensimmäisenä ulos listalta.

MC-kärki Domen Prevc ei vain ole normaalimäkien mies. Esikisassa hän oli yhdeksäs, Falunissa 13:s ja MM-kisoissa 18:s. Edellisen kerran hän on ollut viiden sakissa normaalimäessä vuonna 2018 Alpen Cupissa Kranjissa. Nuorten MM-hopea vuodelta 2016 Domenilta toki myös löytyy ja silloin hän voitti pisteellä muuan Kobayashin. Toistaisiko historia itseään? Olin jättämässä hänet ulos top-viidestä, mutta olympialaisissa on kuitenkin treeniaikaa ruhtinaallisesti ja hän on vain niin hyvässä kunnossa juuri nyt, että jos Prevc ei täysin puhkaise hyppyjään syöksymällä keulalta liian voimakkaasti eteenpäin, ennakoin pronssista mitalia.

Lanisek oli vakuuttavasti kakkonen Falunissa ja MM-kisoissa paras slovenialainen eli kahdeksas normaalimäessä. Zakopanen voittonsa jälkeen hän nousi maailmancupissa kolmanneksi. Falunin ja Rukan voittojen jälkeen suoritustaso hieman laski, mutta se näyttäisi olevan taas kohdillaan.

Itävaltalaiset ovat seuraavina listassa, vaikka Philipp Raimund oli Falunissa kolmas Saksan ykköstykkinä. Kraft nimittäin voitti Falunissa, mutta oli mäkiviikolla melko hukassa. MM-kisoissa Kraft oli kuitenkin kuudes toiseksi parhaana maansa edustajana ja pistesijaa odotan häneltä nytkin. Rankkasin edelle niukasti Falunin nelosen Embacherin, joka loisti mäkiviikolla ollen kolmas siellä. Hänellähän on myös nuorten maailmanmestaruuksia normaalimäestä ja kesäkiertueella hän oli normaalimäissä sijoilla 3, 5 ja 8. Predazzossa tosin hän epäonnistui esikisassa ollen vasta 41:s.

Mäkihyppy, naisten suurmäki

1. Nika Prevc (SVN)

2. Nozomi Maruyama (JPN)

3. Selina Freitag (GER)

4. Abigail Strate (CAN)

5. Eirin Maria Kvandal (NOR)

- Historian ensimmäisessä naisten suurmäen olympiafinaalissa on tukku menestysehdokkaita. Vuodenvaihteessa kahden illan kiertueella Prevc harjasi Garmisch-Partenkirchenin kilpailun ylivoimaisesti nimiinsä. Oberstdorfin kisa oli tuulilottoa avauskierroksella. Prevcin avaushyppy menikin pieleen myötätuulessa, mutta toisella kierroksella hän nousi 13 sijaa ylöspäin neloseksi. Yhteispisteet riittivät minikiertueen voittoon. Falunin voitosta alkaen Prevc voitti 9/12 kisaa ennen kuin kiertue suuntasi Aasiaan tammikuun puolivälissä. Hän nousi MC:n johtoon tuon menestysputken ansiosta ja on ylivoimainen voittajasuosikki hallitsevana suurmäen maailmanmestarina. Mikäli hän välttää liiallisen heittäytymisen hyppyrin keulalta, olympiavoitto menee Sloveniaan.

Maruyama hallitsi alkukautta keltaisessa liivissä, mutta vuodenvaihteessa oli suvantovaihe, vaikka hän olikin minikiertueen kolmas, mutta Garmischissakin hän nousi kolmanneksi vasta toisen kierroksen hyppynsä ansiosta. Oberissa hän joutui myötätuulen uhriksi avaushypyssään kuten Prevc. Luotan, että olympialaisissa hyppääminen taas kulkee siihen malliin, että ilman mitalia Maruyama ei joudu poistumaan. Zhangjiakoussa jo tammikuun puolivälissä hän palasi tasolleen ollen suurmäessä kakkonen Prevcin takana. 

Freitag säväytti kotikisoissaan vuodenvaihteessa. Garmischissa hän piti kakkossijansa upealla 135 metrin leiskautuksella ja se oli jopa metrin Prevcia pidempi. Oberissakin hän oli kolmas perusvarmalla suorittamisellaan. Povaan hänelle kahta pronssista olympialätkää kotiinviemisiksi.

Vaikka Planican maailmanmestari Alexandria Loutitt on sivussa polvivamman takia, Kanadalla on mitalikelpoinen hyppääjä Strate, joka on jossain määrin naispuolinen David Kubacki. Hän voitti Oberissa hypättyään avauskierroksella komean 136-metrisen siivun ja kesti paineet kakkoskierroksella ottaen uransa ensimmäisen voiton. Strate on olympiamitalisti neljän vuoden takaa sekajoukkuekisasta ja nyt on sitten aika tavoitella yksilömitalia tosissaan.

Sara Takanashi esitti minikiertueella kivaa liitämistä ollen viides molemmissa kisoissa. Henkilökohtaisen arvokisavoiton metsästys jatkunee näidenkin olympialaisten jälkeen, muttei himmeämpi mitali ole mahdottomuus.

Kiinan Zeng Ping oli kiertueen yhteispisteissä kuudes. Oberin tuulikisassa hän yllätti kakkossijallaan hypäten kahdesti 126,5 metriä. Hän on teknisesti taitava eikä arkaile viedä hyppyään eteenpäin aggressiivisesti. Kiinalaismitali mäkihypystä olisi toki silti melkoinen jytky, mutta Pingin ansiosta mahdollisuuksien rajoissa. Itävallan ykköstähti Lisa Eder on kovempi tekijä normaalimäessä ja jos hän nappaa sieltä mitalin, voi momentum toki kantaa suurmäkeenkin.

Norjan Eirin Maria Kvandal voitti olympialaisten alla kaksi kisaa Willingenissä oltuaan sitä ennen pari kuukautta varjojen mailla. Mäki tosin sopii hänelle, koska hän voitti siellä myös vuosi sitten, joten liian pitkälle meneviä johtpäätöksiä tuplavoitoista ei voi vetää. Vitossuosikin aseman hän silti ansaitsi.

Mäkihyppy, miesten suurmäki

1. Domen Prevc (SVN)

2. Ryoyu Kobayashi (JPN)

3. Stephan Embacher (AUT)

4. Jan Hörl (AUT)

5. Ren Nikaido (JPN)

- ME-miehelle ja maailmanmestarille on ketjun jatkoksi luvassa olympiakultaa suurmäestä. Helmikuisessa lauantai-illassa Predazzon mäkikattila kiehunee ja porisee täysillä. Mäkihyppy on toki siitä metka laji, että alkukauden vireellä ei ole enää arvoa arvokisojen aikaan. Se on nähty viime vuosina mm. Pius Paschken ja Halvor Egner Granerudin kohdalla. Voimasuhteet selkiytyvät myös entisestään siinä vaiheessa, kun julkisuuteen tipahtaa tuloslistoja harjoituksista.

Prevc voitti viisi kisaa putkeen joulukuussa ja oli mäkiviikonkin valtias voittaen kaksi ensimmäistä kisaa ja ollen Itävallan puolella kahdesti kakkonen. Edellisenä olympiatalvena Kobayashi voitti kuukauden aikajänteellä 6/9 kisaa alkaen Rukalta ja päättyen Bischofshofeniin. Arvokisoista irtosi normaalimäen kultaa, joten tuohonkin peilaten sovittelen Prevcille suurmäen olympiatitteliä. Kuka ties hän esittäisi riibermäistä ylivoimaa, kun mäkiviikonkin voittomarginaali oli 42 pistettä. Iso osa siitä tuli avauskisassa, jonka hän voitti 15 pisteellä, kun hän hyppäsi ainoana kahdesti yli 140 metriä. Toistuuko sama olympialaisissa? Garmischinkin voittokisassa hänen molemmat hyppynsä olivat yli 140-metrisiä. Sapporossa ja Willingenissä toisen kierroksen hypyt olivat suorastaan kaameita taaten ylivoimaiset voitot eikä lentomäen MM-kisoissakaan kukaan voinut hänelle mitään.

Kobayashi MC-kakkosena voitti esikisan suurmäessä syksyllä ja täten Predazzon HS143-kukkulan pitäisi sopia hänelle. Siksi hän on kakkossuosikkini viime kevään MM-pronssimiehenä. Mäkiviikolla sijoitus oli viides. Ensimmäisissä kisoissa hän nosti asemiaan vasta kakkoshypyillään, mutta olympialaisissa ei ole varaa antaa tasoitusta ykköskierroksella samaan malliin. Enkä usko niin tapahtuvankaan.

Itävallan kovasta joukkueesta Embacher säväytti mäkiviikolla kolmossijallaan ja muutamilla erinomaisilla yksittäisillä suorituksillaan. Hän leiskautti Garmischissa mäkiennätyksen karsinnassa (145 m) ja oli itse kisassakin palkintopallilla näyttävillä hypyillä. Innsbruckissakin hän kutitteli HS-pistettä avauskierroksella, mutta pää ei aivan kestänyt kakkoskierroksella ja sijoitus valui kolmanneksi alle pisteen voittajasta jääneenä. Nuorten MM-kullat kertovat silti hermojen pitävyydestä arvokisoissa ja siksi hän on rankingkolmonen.

Hörl oli mäkiviikon kakkonen ja yhtä lailla hyppäsi välillä todella pitkälle. Embacherin potentiaali on silti minusta rahtusen korkeammalla suurmäessä, vaikka Hörl oli MM-kakkonen Trondheimissä. Maanmies Tschofenig on viime kauden kokonaiskilpailun voittaja, mutta tällä kaudella on ollut haasteita enemmän. Mäkiviikon päätöskisassa hän kuitenkin juhli voittoa hypäten kakkoskierroksella montun pohjalle 140,5-metrisen loikan. Esikisasta irtosi seitsemäs sija ja se lienee lähellä todellisuutta Predaossakin.

Muitakin mitalikandidaatteja on olemassa. Esikisan nelonen Ren Nikaido voitti siis Innsbruckissa ensimmäisen MC-kisansa trillerikisassa kahdella todella hienolla hypyllä. Sapporossa hän oli kolmas ja Willingenistäkin tuli kaksi kakkossijaa.

Esikisan vitonen Anze Lanisek voitti hiljattain Zakopanessa ja on melko takuuvarma pistesijaurheilija. MM-kisoissakin hän oli suurmäen nelonen. Sekä Nikaido että Lanisek esittivät myös hulppeat loikat Bischofshofenin kakkoskierroksella, joten jos he pystyvät olympialaisissa kahteen teknisesti vastaavanlaiseen suoritukseen, kaikki on mahdollista. Philipp Raimund puolestaan oli MM-vitonen ja esikisassa kolmas, joten hän on todennäköisesti paras saksalainen, mutta riittääkö se mitaliin? Epäilen. Hallitseva olympiavoittaja Marius Lindvik puolestaan löysi hyppykunnon siis Zakopanessa, mutta uskon hänen mahdollisuuksiinsa enemmän normaalimäessä lentomäen MM-mitalista huolimatta.

Mäkihyppy, sekajoukkuekilpailu

1. Slovenia (Nika Vodan / Domen Prevc / Nika Prevc / Anze Lanisek)

2. Itävalta (Julia Muehlbacher / Stephan Embacher / Lisa Eder / Jan Hörl)

3. Saksa (Katharina Schmid / Felix Hoffmann / Selina Freitag / Philipp Raimund)

4. Norja (Heidi Dyhre Traaserud / Johan Andre Forfang / Anna Odine Ström / Marius Lindvik)

5. Japani (Sara Takanashi / Naoki Nakamura / Nozomi Maruyama / Ryoyu Kobayashi)

- Sekajoukkuekilpailu käydään tutusti normaalimäestä. Neljä vuotta sitten pukuhylkäykset sotkivat tulosluetteloa. Slovenia voitti kisan ennen Venäjän olympiaurheilijoita ja Kanadaa. Tällä kertaa suurmaat valtaavat todennäköisesti mitalisijat. Pidän Sloveniaa suosikkina Prevcien vuoksi. Nika voi helposti omilla hypyillään tuoda hyvää muihin nähden 10+ pistettä. Vodankin on ollut normaalimäissä vakaa sijoittuen pääosin sijoille 5-7 ja on täten samantasoinen muiden naisavaajien kanssa. Domen kyykkäsi MM-kisoissa pikkumäessä ja Falunissakin sijoitus oli vasta 13:s, mutta silloin hän ei ollut vielä päässyt voittoputken makuun. Uskon, että hän suorittaa nyt paljon paremmin. Lanisek puolestaan oli normaalimäen MM-kasi parhaana slovenialaisena ja Falunin esikisassakin kakkonen, joten hän lienee Slovenian ankkuri.

Itävalta on kakkossuosikki. Eder on toiseksi kovin nainen hyppäämään normaalimäistä. Muehlbacherkin säväytti kertaalleen sekä Villachissa että Ljubnossa nelos- ja kutossijoillaan perustason ollen muutoin kymppisijan tuntumassa. Hörl oli MM-kisoissa kolmas ja Falunissakin viides taitaen pikkumäen metkut. Toinen miesedustaja taitaa olla Kraft tai Embacher. Kraft voitti Falunissa ja oli MM-kisoissakin kuudes normaalimäessä. Embacher oli Falunin neljäs ja vuodenvaihteessa ilmiliekeissä mäkiviikolla, joten painottaako valmennus historiaa vai nykyvirettä? Veikkaan valinnan olevan Embacher.

Saksa on tavannut olemaan kova tekijä arvokisojen sekajoukkuemäissä, joten rankkaan heidät siksi kolmosiksi. Freitagia pidän kolmanneksi kovimpana naisena ja Schmidkin on normaalimäissä pistesijaurheilija keskimäärin. Raimund oli Falunissa kolmas ja Hoffmann kahdeksas, joten hekään eivät kalpene muille miehille. Saksalta uupuvat supertähdet, mutta se on laadukkaan tasainen ryhmä, jossa kukaan tuskin kyykkää.

Norjallakin on ihan hyvä nippu koossa. Strömillä on pari TOP5-tulosta normaalimäistä tältä sesongilta. Traaserudkin oli pistesijoilla niin Falunissa kuin Villachissa, joten naisissa Norja ei juuri tasoitusta anna mitalitaistossa, jos ollenkaan. Yksi optio on käyttää Willingenin tuplavoittajaa Kvandalia, vaikkei suurmäestä hypätäkään Lindvik on puolestaan Trondheimin kotikisoista normaalimäen maailmanmestari ja Forfang oli vitonen samassa kisassa. Tällä kaudella he eivät ole olleet samassa vireessä, mutta syttynevät suoriutumaan hyvällä tasolla joukkuekisassa, joten Norja on sikäli tiukasti mitalitaistossa. Sillä on kuitenkin minusta Saksaa enemmän pieniä kysymysmerkkejä rosterissaan ja täten se on rankingnelonen.

Japani tarvitsee hyvävireisen Maruyaman saadakseen mitalin. Takanashi on suurin piirtein muiden naisavaajien tasoa. Kobayashi taitaa pikkumäessä hyppäämisen hallitsevana olympiavoittajana. Toinen mies on joko Ren Nikaido tai Naoki Nakamura. Jälkimmäinen on pärjännyt paljon paremmin MM-kisoissa ja Falunissa, mutta Nikaido voitti mäkiviikolla Innsbruckin kisan, joten tuskin tätä voi jättää ryhmästä sivuun, mutta veikkaan silti, että normaalimäen esikisan vitonen Nakamura olisi joukkueessa, koska Sapporossa tämä ylsi peräti kakkoseksi suurmäessäkin tovi sitten. Vitossuosikki Japani lähtökohtaisesti silti vasta on.

Mäkihyppy, miesten superjoukkuekilpailu

1. Itävalta (Stephan Embacher / Jan Hörl)

2. Slovenia (Anze Lanisek / Domen Prevc)

3. Japani (Ren Nikaido / Ruoyu Kobayashi)

4. Saksa (Felix Hoffmann / Philipp Raimund)

5. Norja (Johann Andre Forfang / Marius Lindvik)

- Mäkihyppytapahtumat päättyvät ma 16.2 neljän miehen joukkuekilpailun korvaavaan uuteen superjoukkuekilpailuun, joka otellaan kaksimiehisin joukkuein. Toiselle kierroksella pääsee 12 parasta ja kolmannelle kierrokselle kahdeksan parasta maata. Vanhassa joukkuekisassa Itävalta olisi selkeä suosikki ja on se sitä toki nytkin. Embacher-Hörl-Tschofenig -kolmikosta ainakin kaksi lienee viiden sakissa henkilökohtaisessa kisassa. Veikkaan joukkueen koostuvan ensin mainituista, mutta Tschofenig voi hyvin kiilata siihen myös.

Slovenialla on asettaa kova duo myös. Prevc saapuu kisaan mahdollisesti olympiavoittajana ja Lanisek taistelee myös mitalista. Eipä kaksikko juuri Itävallalle kalpene ja voi olla lähtökohtaisesti jopa hieman edellä riippuen Lanisekin tulostasosta suurmäen olympiafinaalissa.

Nikaido ja Kobayashi olivat siis jo esikisassa neljän sakissa molemmat. Nikaido loisti Innsbruckissa tehden lopullisen läpimurtonsa mäkimaailman huipulle ja Kobayashi on ollut siellä pian ikuisuuden. Parhaassa tapauksessa he voivat taistella jopa olympiavoitosta, mutta rankkaan toistaiseksi heidät kolmospallille.

Hoffmann ja Raimund olivat Saksan pirteimmät hyppääjät mäkiviikolla ja liki aina kymppisakissa. Raimund saattaa ottaa mitalin henkilökohtaisesta kisasta ja jos niin käy, sitten Saksalla on tässäkin kisassa hyvät mitalisaumat. Alustavasti se on kuitenkin jonkun verran perässä kolmea suosikkia.

Norjan miehistö on arvoitus jossain määrin. Noh, Forfang ja Lindvik sen todennäköisesti muodostavat, vaikka Kristoffer Eriksen Sundalkin on vaihtoehto. Norjalaiset ovat ailahdelleet tällä kaudella melko paljon eikä heillä ollut yhtään palkintosijaa mäkiviikon jälkeen plakkarissa, joten olympiamitali superjoukkuekilpailusta olisi yllätys. Toki jos herrat löytävät viime kauden iskukykynsä, silloin voittokin on mahdollinen, mutta en pidä sitä realistisena.

Yhdistetty, miesten normaalimäen kilpailu

1. Jens Lurås Oftebro (NOR)

2. Johannes Lamparter (AUT)

3. Julian Schmid (GER)

4. Vinzenz Geiger (GER)

5. Johannes Rydzek (GER)

- Oftebro on ollut kauden paras hiihtäjä. MM-kisojen kompaktikisassa nähtiin hänelle optimaalisessa maastossa haamuhiihto, jolla mies nousi hopealle. Hieman paremmalla hypyllä hän olisi voinut haastaa Riiberin tuoreempana kirissä ja toteuttaa ennustukseni siitä, että Oftebro olisi voittanut tuon kisamuodon mestaruuden. Palatakseni tähän kauteen, Ramsaussakin Oftebro hiihti uskomattoman vahvasti. Hän veti viimeisen viiden kilometrin aikana yksin T. Retteneggerin johdon kiinni ja karisti muut kannoiltaan suoraan vetoon Geigeria lukuun ottamatta. Saksalainen oli kymmenyksen parempi kirissä. Samoin Otepäässä Oftebro hiihti hannumannismaisesti, kun hän oli puoli minuuttia toiseksi nopeinta vikkelämpi ladulla ja Seefeldin triplan voittokin pohjustui hurjalla loppuvedolla. Niinpä olympialaisissa puolentoista minuutinkaan ero ei välttämättä ole Oftebrolle liikaa, jos kärjessä on Ramsaun tapaan T. Retteneggerin kaltainen mäkimies eikä hiihtojyrä. Pekingin normaalimäen kisan trillerissähän Geiger tuli voittoon vajaan puolentoista minuutin takamatkalta vastoin odotuksia.

Oftebron mäkihyppääminen on mennyt aika tasaisesti eteenpäin. Ramsaussa nähtiin ensiaskeleet paremmasta ja Oberhofissa hän oli mäkiosuuksilla nelonen ja kuudes. Kun Rydzek voitti suurmäen kisan olympiakultaa 2018, hän lähti ladulle viidentenä 31 sekuntia kärjestä. Jensille riittää hieman suurempikin aikaero ja hän ehtii silti voittotaistoon. Luulen, että hän jää mäessä 30-45 sekuntia, mutta hiihtää itsensä normaalimäen olympiavoittajaksi.

Lamparter on liki täydellinen "pelaaja" ollen molemmilla osa-alueilla lähellä eliittiä. Hän aloitti kauden voittamalla kolme kisaa neljästä. Viimeksi henkilökohtainen mitali jäi puuttumaan olympialaisista eikä sitä tullut viestistäkään, mutta nyt on toisin. Suurmäen kilpailu on alustavasti hänelle parempi, mutta normaalimäessäkin hän pystyy tekemään mitalin arvoista tulosta tasaisuudellaan. Ennakoin, ettei hän kuitenkaan hyppää karkuun riittävästi Oftebrosta. Varsinkin, kun Lamparterinkin mäkisuorituksissa oli vaihtelua esim. Oberhofissa ja Seefeldissä eikä hän ollut alkukauden vireessään, mutta sitten Oberhofin kompaktikisassakin hän nousi ladulla kakkoseksi sietäen hyvin kovankin alun. 

Schmid on ollut Gundersen-kisoissa aika tasaisesti viiden sakissa tällä kaudella. Hän on arvokisoissakin pystynyt suoriutumaan ihan jees viime vuosina, vaikka Trondheimissä loikka ei enää purrutkaan mitalitaistossa siten kuin viime kauden alun kisoissa, mutta Planicassa Schmid oli hopealla normaalimäen kilpailussa. Ajattelen, että näistä kisoista tulisi Lahden junioreiden MM-kisojen (2019) menestyjien Lamparterin, Schmidin ja Oftebron kisat. Normaalimäen kilpailussa on mahdollista, että tuo kolmikko jakaisi palkintosijat ja se olisi symbolisenkin hienoa minusta. Lahdessahan Schmid voitti viiden kilometrin kisan ja Lamparter puolta pidemmän matkan. Nuokin kisat hypättiin normaalimäestä, joka kuitenkin tuntuu sopivan arvokisoissa Schmidille passelisti. Oftebro oli Lahden viiden kilometrin kisan kolmonen, mutta nyt ennakoin siis osien vaihtuvan siten, että Lamparter pitää kakkospaikkansa, mutta Oftebro ja Schmid vaihtavat mitalien värejä. Schmidin mäkivire meni Ramsaussa hieman taaksepäin, mutta Oberhofissa hän jaksoi hiihtää viimeisenkin nousun nousten kolmanneksi, joten se antoi vahvistusta siihen, että ehkä tällä kaudella arvokisojenkin mahdollisesti raskaissa oloissa Schmidin kuokka olisi iskussa.

Rydzek suvantovuosinaankin viihtyi Val di Fiemmessä ja väläytti siellä kovia hiihtoaikoja jaksaen kuokata Zorzi-nousunkin ylös ripeästi. Hän on ollut tämän vuoden puolella vakaassa vireessä ollen Otepäässä kahdesti kakkonen ja Oberhofissakin vitonen kompaktikisassa. Ramsaussa hän oli viides Gundersen-kisassa. Kirikykyä löytyy tarvittaessa. Sen on tämäkin kausi näyttänyt. Rankkaan silti Rydzekin palkintokorokkeen ulkopuolelle, koska sijoille 4-5 hän jäi heikompinakin vuosinaan Val di Fiemmessä kaikesta huolimatta.

Geigerin ainoa kohokohta ennen Seefeldin triplaa oli Ramsaun Gundersen-kisan voitto, jossa hän pysyi ainoana Oftebron matkassa ja kuittasi kirissä ohi. Harjoituskautta häiritsi loukkaantuminen eikä tuota yhtä kisaa lukuun ottamatta hiihtovauhti ollut niin ihmeellistä, mutta hän saattoi alkuvuodesta tehdä treenijakson, joka vaikutti tuloksiin, kun syksy oli rikkonainen, joten ennakoin, että hän on olympialaisissa paremmassa iskussa, mutta jää mäessä sen verran, ettei ehdi mitaleille. Seefeldissä hän hiihti jo paremmin ollen mm. toinen massakisan hiihto-osuudella ja kirien seuraavana päivänä voittoon ennen Lamparteria ja J. Oftebrota. Salppurin kisoissa kuitenkin aina läheltä nähtynä hänen kuokka on tehnyt suuren vaikutuksen ja Italiankin keleissä se tuonee hänelle kilpailuetua eteenpäin viejyydellään. Eiköhän hän minimissään neljäs ole tässä kisassa siis. Lähinnä se mietityttää hiihto-osuudella, että jos lähellä ei ole J. Oftebrota veturina, jaksaako Geiger itse tehdä samaan malliin töitä. Oletan nimittäin hänen hyppäävän tosiaan jonkin verran Oftebrota heikommin ja nuo tämän kauden parhaat hiihtosuoritteet ovat tulleet tätä seuraamalla.

Einar Lurås Oftebro teki läpimurron Otepään voitollaan. Kiri irtosi napakasti. Hän jatkoi siitä Oberhofissa kakkossijalla Gundersen-kisassa, vaikka jalka painoi veljen perässä hiihtämisen jälkeen. Hiihdossa on gottwaldmaista ylväyttä ja hänellä on piilevää mitalipotentiaalia.

Yhdistetty, miesten suurmäen kilpailu

1. Johannes Lamparter (AUT)

2. Stefan Rettenegger (AUT)

3. Ilkka Herola (FIN)

4. Jens Lurås Oftebro (NOR)

5. Thomas Rettenegger (AUT)

- Itävalta oli esikisoissa vahva mäessä kesäkiertueella. Sen pitäisi korostua eritoten Predazzon suurmäessä. Siksi luulen, että Lamparter voittaa henkilökohtaisen kullan tästä kisasta kuten MM-kisoissa 2021 tapahtui. Planicassa hän oli pronssilla.

S. Rettenegger voitti esikisan rullasuksilla. Hän oli toki mäkiosuudella vasta kahdeksas, mutta hiihti nopeimmin. Hän on muutenkin vaihtanut ominaisuuksiaan Herolan kanssa. Kaksi vuotta sitten Rettenegger oli parhaita hyppääjiä, muttei pystynyt ladulla hiihtoaikoihin, jotka olisivat olleet kolmen tai viiden kärjessä. Nykyään on toisin ja siitä on osoituksena Rukan massakisan hiihto-osuuden voittokin. Herola taasen ei nykyään ole ladulla kestävintä sorttia, mutta varsinkin alkukaudesta hyppäsi aivan parhaita siivuja. Palatakseni Retteneggeriin, Oftebron tapaan mäkipuoli on kuitenkin kehittynyt kauden aikana. Viime kaudella niin ei käynyt ja se oli mysteeri, kun tosiaan pari vuotta sitten hän oli parhaita mäkimiehiä. Nyt yhden ohikauden jälkeen hän on saanut taas juonesta kiinni hiljalleen ja Oberhofissakin oli kolmas kompaktikisan mäkiosuudella jääden hiihdossa neloseksi kiritaistossa. Gundersen-kisassa hän roikkui pitkään kolmossijassa, kunnes viimeisessä mäessä Schmid ja Lamparter tulivat ohi. Seefeldin triplassa avauspäivän upea 105-metrinen siivu nosti hänet kakkoseksi yhteislähtökisassa. Annan jonkin verran painoarvoa sille, että Itävalta tosiaan osoitti laajalla rintamalla löytäneensä niksit Predazzon mäkeen ja Rettenegger saisi tähän kisaan osumaan esikisaa vielä paremman loikan lähtien ladulle neljän parhaan joukosta. Sitten hän voisi ehkä tehdä töitä Lamparterin kanssa samaan tapaan kuin pari vuotta sitten Lahdessa.

T. Rettenegger on ollut kauden paras mäkimies ja esikisassakin hän oli mäessä kolmonen pudoten rullahiihdossa pari sijaa. Ennakoin hänen olevan mäkiosuudella kahden parhaan sakissa ja eron olevan taakse sellainen, että ohitse ei tule kuin korkeintaan puolen tusinaa kisaajaa. Kestävyys ei vielä riittäne olympiamitalissa roikkumiseen (kuten ei Riiberilläkään -18, kun tämä oli kahdesti neljäs Pyeongchangissa).

Herola hukkasi alkuvuodesta hyppykuntonsa eikä hiihtokaan Otepäässä vakuuttanut, mutta Oberhofissa näytti jo paremmalta samanlaisessa mössössä kuin Oberstdorfissa 2021. Val di Fiemmessäkin Herola on muinoin loikannut Zorzi-nousussa komeasti itsensä palkintopallille. Niin tapahtui samaisena vuonna 2021, kun hän kukisti Geigerin, Riesslen ja Frenzelin ollen kakkonen Riiberin jälkeen. Siksikin uskon, että Val di Fiemmen olosuhteet sopivat Herolan hiihtotekniikalle ja hän tulee hiihtämään kauden keskiarvoaan paremmin sekä löytämään hyppynsä takaisin viimeistään suurmäessä, jossa onnistuneella hypyllä olisi palkintopallisauma. Normaalimäen kilpailussa luulen, että ympärillä on liikaa kovia hiihtäjiä, jotta Herola ottaisi siitä mitalin, joka olisi pitänyt ottaa Pekingistä. Näissä kisoissa paremmat saumat ovat suurmäessä ja Seefeldissä hyppykunto jo palautui kohti alkukautta. Esikisassa kesällä Herola oli seitsemäs, mutta sen pitäisi parantua. Toiveissa on Rukan kompaktikisan kolmossijan uusinta, vaikka eri kisamuodosta onkin kyse, mutta siinä Herola hyppäsi viidenneksi ja nosti asemia pari sijaa ladulla.

Toinen sinivalkoinen urheilija Kristjan Ilves (EST) on parantanut hiihtokuntoaan, mutta se on näkynyt mäkipuolella. Tämän vuoden puolella hänkin on kuitenkin piristynyt sillä saralla ja kamppailee TOP5-sijoista saksalaisten ja Oftebron veljesten lisäksi.

Yhdistetty, parisprintti

1. Itävalta (Stefan Rettenegger / Johannes Lamparter)

2. Saksa (Julian Schmid / Vinzenz Geiger)

3. Norja (Einar Lurås Oftebro / Jens Lurås Oftebro)

4. Suomi (Ilkka Herola / Eero Hirvonen)

5. Ranska (Marco Heinis / Laurent Mühlethaler)

- Parisprintti kilpaillaan suurmäestä (45 pisteen ero tarkoittaa minuuttia ladulla), joten Itävalta on suosikki, koska Lamparter ja Retteneggerit hyppäävät oletusarvoisesti pitkälle ja Stefan on hyvä apuri ladullakin Johannekselle, joka on ankkuri. Lamparter voitti MM-kisoissa 2021 kultaa suurmäestä ja parisprintistä. Ennakoin saman toistuvan näissä karkeloissa, kun Lamparter leiskauttaa 140 metriä ja S. Retteneggerkin päälle 130-metrisen siivun, jolloin yhteispisteet olisivat 260-270 ja niihin alettaisiin vertaamaan muita maita. Lamparter oli heikoimmillaankin suurmäkien mäkiosuuksilla kakkonen Rukalla ja Trondheimissä ja tuo ison kilpailuedun Itävallalle.

Norja on kova, vaikkei parisprinttien palkintopallimagneetti Jörgen Graabak enää kisaakaan. Oftebron veljekset muodostavat duon, jolla on vaikea jäädä mitalien ulkopuolelle, jos vain he saavat edes siedettävät hypyt suurmäestä aikaan. Tällä kaudella Einar oli kerran Rukalla mäkiosuuden 13:s ja Jens 16:s, mutta heidän tilillään on myös sijoituksia päälle kolmenkymmenen, joten ailahteluväli on iso. Normaalimäissä he ovat kuitenkin hypänneet hyvin viime aikoina, joten se lisää luottoa norjalaiskaksikkoon. Jotenkin parisprinteissä Jens on myös tupannut venymään mäkiosuuksilla ja uskon samaan nytkin. Rukan, Trondheimin ja Val di Fiemmen esikisan suurmäkien mäkiosuuksien tuloksia soveltamalla ennakoin, että Itävalta pääsisi ladulle noin 33-43 sekuntia ennen Norjaa ja sen pitäisi riittää kuten Oberstdorfissakin, jolloin eroa oli 32 sekuntia.

Schmid lienee ainakin Saksan joukkueessa ja vaikeaa Geigeriakaan on jättää ulkopuolelle, kun oletettavasti hänen hiihtovoimansa palaa helmikuussa kohti Ramsaun tasoa. Geigerin kirikyvyille voi olla myös arvokasta käyttöä mitalitaistossa, kun ne ovat vielä Rydzekiäkin paremmat. Hyppääminen on kuitenkin ollut sen verran epävakaista, että hankala Saksaakaan on nähdä Itävallan veroisena hyppymaana, vaikka Schmid on suurmäissä hypännytkin keskiarvollisesti viidenneksi tai kuudenneksi parhaiten. Arvioin, että Schmid leiskauttaisi suunnilleen Retteneggerin veroisen hypyn, mutta Geiger häviäisi Lamparterille 15 metriä, jolloin aikaero olisi noin 35 sekuntia. Vuorovedolla Saksa ja Norja voisivat toki Itävallan ajaa mahdollisesti kiinni. Mielestäni Saksan hyppääminen on Schmidin ansiosta sen verran varmemmalla pohjalla kuin Norjan, että rankkaan maan kakkoseksi, kun Geigerkin on kirissä todennäköisesti J. Oftebrota parempi.

Hirvonen ja Herola olivat aikoinaan Val di Fiemmen parisprintissä palkintokorokkeella Saksan ja Itävallan takana. Yksi MC-voittokin löytyy Lahdesta Hirvosen kirin ansiosta. Jos Hirvonen saa kauden parhaan hyppynsä osumaan tähän kisaan, mitalikin on otettavissa, mutta Suomi on lähtökohtaisesti nelossuosikki, sillä eroa tullee mäessä noin 50 sekuntia.

Viides on Ranska papereissani. Se oli pari kautta sitten Lahdessa jopa kolmas, mutta nyt Baud on vaihtunut Heinisiin, joka on ollut TOP10-tason hyppääjä tällä kaudella ja Muhlethalerkin oli hyppycupissa 21:s ennen Seefeldiä. Heidän pitäisi täten päästä hyvään letkaan hiihtämään ja ainakin Lahdessa Muhlethaler oli omilla osuuksillaan viidenneksi nopein pystyen seuraamaan kovempien maiden urheilijoita kohtalaisen hyvin. Heinisin hiihtokunto ei ole Baudin tasoa, mutta siimaa pitäisi olla sen verran Japaniin (Yamamoto/Watabe) ja Italiaan (Costa/Kostner), että vitossija säilyisi loppuun asti. Ja kun hiihtolenkkien välissä saa palautua, sekin edesauttaa Heinisin selviämistä ladulla.

Alppihiihto, miesten syöksylasku

1. Marco Odermatt (SUI)

2. Franjo von Allmen (SUI)

3. Alexis Monney (SUI)

4. Dominik Paris (ITA)

5. Giovanni Franzoni (ITA)

- San Pietron hyppy on Bormion olympiaradan kruununjalonkivi luonnollisesti, mutta alun puoliminuuttinen liukupätkäkin on kiintoisaa seurattavaa ennen jyrkän pätkän teknisiä käännöksiä. Viistosti eteneminen kuluttaa laskijoiden voimia erottaen jyvät akanoista.

Sveitsin miesten vauhtijoukkue on eliittiä ja ollut sitä koko olympiadin. MM-kisoissa kolmoisvoitto tuli joukkuealppiyhdistetyssä ja nyt villi arvaukseni on, että sama toistuu avajaislauantain päätapahtumassa miesten syöksyssä. Odermatt himoaa syöksyn olympiavoittoa ja avasi kauden kahdella voitolla. Hän on tietysti parhaimmillaan teknisemmillä osuuksilla, mutta liukuu myös mallikkaasti nykyään. Wengenissä hän voitti neljättä kertaa putkeen mahtavan aerodynaamisessa asennossa portteja viistäen. Val Gardenassakin Odermatt oli jälkimmäisessä kisassa todella hyvä täysimittaisessa yläosassa, vaikka von Allmen pisti siitä vielä vähän paremmaksi, mutta tuo kaksikko oli omilla kymmenysluvuillaan.

Von Allmen on viime kevään maailmanmestari. Nuori hurjapää ja liukutaikuri on ollut tälläkin kaudella iskussa. Val Gardenasta irtosivat muun muassa kakkossija ja voitto. Jälkimmäisessä kisassa yläosassa hän tosiaan liukui Odermattiltakin karkuun ja hoiti teknisen osan tarpeeksi hyvin pitääkseen johtonsa, kun sisäänmeno onnistui hyvin viistokumpuihin eikä linja valunut. Wengenissä hän jäi neloseksi, kun ulostulo Kernen-S:stä oli kyseenalainen hänen hipaistuaan patjan reunaa. Kitzbühelissä mies kaatui kyljelleen lopussa ja se pilasi kisan. Perustasokin riittää mitalien tuntumaan, joten eiköhän von Allmen minimissään pronssia ota. Crans Montanan kenraalissa hän oli ylivoimainen ja senkin kisan perusteella veikkaan, että hän johtaa olympiasyöksyä ensimmäisissä väliajoissa, mutta Odermatt hiipii rinnalle San Pietroon mennessä ja on lopun käännöksissä parempi.

Monney laski esikisan voittoon numerolta 19. Sekin puoltaa pronssimitaliodottamaa. Hän oli nopein kolmella viimeisellä sektorilla. Wengenissä (5:s) Alexis oli myös lopussa Odermattia nopeampi, joten hän jaksaa kyllä paahtaa loppuun asti ja liki pariminuuttisessa syöksyssä se on arvokas asia. Niinpä uskon hänen jälleen saavan lopun pitkät käännökset kohdilleen.

Italialaiset ovat tehneet kollektiivisen tasonnoston olympiakaudelle. Paris oli esimerkiksi kolmas Val Gardenassa ja Florian Schieder kuudes hävittyään aikaa teknisissä kohdissa. Mattia Casse oli tuon skaban seitsemäs. Toisessa kisassa puolestaan Schieder paransi menoaan kolmanneksi. Wengenissä Franzoni oli kolmas tultuaan loistavasti ulos Kernen-S:stä. Kriittisissä käännöksissä hän seisoi vahvasti ulkosuksella ja viime aikojen vireen takia nostin hänet jokeriksi riviin mukaan. Mies nimittäin voitti Kitzbühelissä, kun hän sai vauhdit hyvin mukaan loppuun eikä näyttänyt hyytyvän yhtään. Se lupaa hyvää Bormionkin pariminuuttiseen olympiaotatukseen. Paris on voittanut Bormiossa useasti ja tuntee rinteen metkut, joten häntäkään ei voi sivuuttaa mitalitaistosta. Val Gardenassa hän oli yläosassa nopein sveitsiläisten jälkeen ja tuplasi oikea-aikaisesti määrätyissä kohdin. Bormion rinteessä liukupätkänkin jälkeen hänen vahvoista jaloistaan pitäisi olla hyötyä pitkissä ja isoissa käännöksissä jyrkällä. Oletan myös, että Paris osaa valita oikean suksen ja voitelun tutulle baanalle eikä menestys jää siitä kiinni.

Lehto tykkää pitkistä hypyistä ja tuskin säikkyy San Pietroa. Hän oli kahdesti kymmenes tällä kaudella Val Gardenassa ja toisessa kisassa esitti pisimmän 54-metrisin hypyn, mutta se paikkakuntahan on miehelle ennenkin sopinut. Alun nopealla pätkällä hän liukui vain kymmenyksen Odermattia hitaammin, joten luulen, että toiseen väliaikaan tullessa Lehto voisi olla aika hyvissäkin asemissa, mutta Carcentinan selvittäminen ongelmitta saattaa olla haaste. Val Gardenassakin hän hävisi teknisellä osuudella puolisen sekuntia Odermattille, kunnes lopussa taas puristi sijoja ylöspäin. 

Alppihiihto, naisten syöksylasku

1. Kira Weidle-Winkelmann (GER)

2. Lindsey Vonn (USA)

3. Sofia Goggia (ITA)

4. Cornelia Hütter (AUT)

5. Emma Aicher (GER)

- Avausviikonloppuna Tofanen rinteessa naiset syöksyvät lujaa. Esikisan harjasi nimiinsä Goggia. Lie hävisi neljä kymmenystä ja Brignone oli kolmas. He mahtuivat noin puolen sekunnin sisään. Kyseessä oli Goggian uran neljäs voitto Cortinassa. Vaativissa keskivaiheen käännöksissä, joissa on oltava jaloissa jerkkua pysyä tarpeeksi korkealla linjalla, Goggia oli hyvä. Tällä kaudella Super-G on kulkenut jopa syöksyä paremmin, mutta syöksyssäkin Goggia oli St. Moritzissa kahdesti neljän sakissa. Luulen, että kun Super-G tulee olemaan vielä syöksyä vääntävämpi kisa, siinä Goggia ottaa mitalin kotiyleisön edessä. Syöksyn olympiakultahan häneltä löytyy Pyeongchangista, joten sitä olisi mukava täydentää supersuurpujottelun tittelillä. Otaksun hänen silti saavan tästäkin kisasta hyvän tuloksen moninkertaisena Cortinan syöksykuningattarena ja olevan kolmas, jolloin olympialaisten syöksylaskun värisuora täydentyisi.

Vonn oli esikisassa 20:s, mutta tällä kaudella on kulkenut ihan eri tavalla. St. Moritzissa hän voitti ja oli toinen. Hänestä tuli vanhin osakilpailuvoittaja alppihiihdossa. Liukuominaisuudet ovat yhä mintissä ja hän on Cortinassa juhlinut monesti ennenkin voittoa, joten se tekee hänestä mitalisuosikin. Toki onhan sekin myönnettävä, että alppihiihdossa naisten vauhtilajeissa taso on köykäisin ja sekin on edesauttanut Vonnin paluuta huipulle. Zauchenseessa Vonnin viimeiset kaksi sektoria olivat eliittiä ja hän nappasi voiton jaksaen puristaa pitkissä käännöksissä. Sellaisia löytyy Cortinankin radalta. Tarvisiossa Vonn oli kolmas loppuliukukirinsä ansiosta. Olympiakenraalissa Sveitsissä Vonn laski ulos pehmeissä olosuhteissa ja satutti polveaan, joten iskukyky on arvoitus. Oletan, että hän on lähtöviiksellä.

Aicher nitisti Vonnin toisessa St. Moritzin kisassa, kun hänen linjansa ei pudonnut viistopätkillä. Tarvisiossakin hän nappasi tyydyttävän vitossijan, vaikka asento oli hieman korkea. Minusta Aicherilla on silti parempi menestyssauma Goggian tapaan Super-G:ssä.

Weidle-Winkelmann ylsi Val d'Iseressä toiseksi numerolta yksi. Hän liukui kauniisti ja oli nopein viimeisellä sektorilla seisoen hyvin suksella. Kakkosnumerolla neljänneksi laskenut Stuhec tai Vonnkaan eivät hänelle pärjänneet loppuliu'ussa. Saksalainen oli Cortinan MM-kisoissa viisi vuotta sitten syöksyn kakkonen, mutta nyt voisi olla sauma pistää siitä vähän paremmaksi. On todennäköisempää, ettei ykkösuosikin statuksestaan huolimatta Vonn voita kuin voittaisi (eikä uusin polvivamma helpota). Niinpä W-W on hakuni mestariksi kaikista muista kilpailijoista. Pekingissä saksalainen jäi karvaasti neloseksi saaden sille nyt kenties kultaisen hyvityksen. Hiljattain Tarvisiossakin hän ylsi toiseksi voittaen Vonnin kuudella sadasosalla.

Hütterin kohokohta oli Val d'Iseren voitto Weidle-Winkelmannin nenän edestä. Hän laski pitkät käännökset keskivaiheilla parhaiten ja eroa oli tarpeeksi ennen loppuliukua. MM-kisoissa hän oli neljäs ja arvelen sijoituksen olevan sama, koska luulen rinteen passaavan itävaltalaisellekin ihan kivasti esikisojen kutossijankin perusteella.

Italian Laura Pirovano on ollut kaikissa syöksyissä kahdeksan sakissa, joten tuollaisella perustasolla TOP5-tulos on otettavissa ilman muuta. Mitali olisi silti lievä yllätys. Brignone tuskin syöksyy toivottuaan vasta loukkaantumisestaan, vaan satsaa suurpujotteluun. Nicol Delago voitti Tarvisiossa syöksyen 130 kilometriä tunnissa erittäin tiukassa paketissa ilmanvastus minimoiden. Olen silti skeptinen hänestäkin.

Alppihiihto, miesten supersuurpujottelu

1. Marco Odermatt (SUI)

2. Marco Schwarz (AUT)

3. Franjo von Allmen (SUI)

4. Vincent Kriechmayer (AUT)

5. Giovanni Franzoni (ITA)

- Alku on hidas ja täynnä tiukkoja käännöksiä todennäköisesti. Carcentinan jyrkällä osalla tulee suksen kantin pitää tai laskija on ongelmissa ennen San Pietroa. Lopun La Kontassa on paljon käännöksiä, joihin voi olla hankala saada linja osumaan täysin kohdilleen avonaisessa maastossa.

Vaikka Odermatt hallitsi kolme lajia hyvin jo viime olympiatalvena, hänellä jäi silti hieman piippuun Pekingissä, vaikka suurpujottelusta kultaa tulikin. Olisivatko nämä kisat, joissa hän oikeasti lunastaa täyden potentiaalinsa ja poistuu karkeloista jopa 3-4 olympiakullan kera? Kallistun siihen suuntaan, koska olympiadi on ollut vain niin hyvä häneltä. Tämä on kolmas kausi putkeen, kun hän voittanee kolme lajicupia ja kokonaiscupin. Joskushan kaiken on loksattava kohdilleen arvokisoissakin ja miksei nyt sitten, kun talvikisat palaavat Eurooppaan koko kansan huulille Aasian vaellukselta. Esikisassa Odermatt oli viides, mutta tältä kaudelta on vakuuttavia näyttöjä pöydässä. Val Gardenassa Jan Zabystran shokeerasi maailmaa laskien voittoon numerolta 29, vaikka Odermatt oli omassa laskussaan vetänyt hurjan kolmossektorin erittäin suoralla linjalla. Zabystran veti porttien juureen hyvällä itseluottamuksella aggressiivisesti nojaten ja nopeutunut loppu edesauttoi kiipeämistä takaisin vihreän puolelle väliajoissa. Livignon lyhyessä Super-G:ssä Odermatt oli neljäs yhdestä selvästä virheestä huolimatta. USA:n tuliaisina olivat voitto Copper Mountainissa ja vitossija Beaver Creekissä. Wengenissä hän oli neljäs, kun viimeinen puristus uupui, mutta Kitzbühelistä tuli voitto kolmella sadasosalla.

Kriechmayer on Super-G:n maailmancupissa toisena ja laskenut tätä lajia syöksyä paremmin. Esikisassakin hän oli kakkonen reilu vuosi sitten. Hän sai alkukaudesta hyviä tuloksia voittaen mm. Beaver Creekissä. Livignossakin hän oli edellä voittajaa Schwarzia noin kolme kymmenystä 15 sekuntia ennen maalia, mutta virhe hyppyrin jälkeen vesitti kisan. Silmätestini piti silti siitä, miten Krichmayer meni käännöksiin sisään ja hallitsi suksen. Tatsi lumeen oli kissamainen. Siksi hän on mitaliehdokas.

Schwarz tosiaan juhli Livignossa puhtailla ja leikkaavilla käännöksillä. Hän on olympiadin aikana aina silloin tällöin väläytellyt vauhtilajeissa. Toki aiemminkin hän on alppiyhdistetyn takia tottunut laskemaan vauhtilajeja, mutta tällä olympiadilla hän on erikoiskisojen puolella parantanut tulostasoon ja Livignon uran ensimmäinen vauhtivoitto oli todiste siitä. MM-kisoissa 2023 Schwarz oli syöksyn nelonen ja Super-G:n kuudes. Henkilökohtaista olympiamitalia Schwarzilla ei ole, mutta tämän kisan jälkeen saattaa olla toisin, vaikka Kitzbühel meni penkin alle.

Von Allmen oli esikisan kutonen ja kamppailee mitalista varmasti. Livignossa hän oli kolmas. Tyyliin kuuluu Super-G:ssä availla käsiä jonkin verran, kun hän hakee lisää hyökkäävyyttä laskemiseensa. Wengenissä hän oli tasoissa voittajan kanssa, kunnes maalikäännöksessä linja karkasi liian leveälle maksaen pari kymmenystä. Kitzbühelissä yläosan käännöksien geberdimaisuus jäi positiivisena mieleen. Lumikontakti oli loistava ja nostin hänet täten kolmossuosikiksi ohi Kriechmayerin, kun Odermatt oli vain kolme sadasosaa von Allmenia parempi.

Monney oli esikisan ja Livignon kolmonen, mutta syöksy on hänelle vahvempi laji, vaikka supersuurpujottelukin on ajoittain sujunut hienosti.

Italialaiset eivät esikisassa loistaneet, kun kukaan ei mahtunut kymppisakkiin. Franzoni oli 17:s, mutta parantanee nyt siitä urakalla. Wengenissä hän nimittäin voitti numerolta yksi. Lumikontakti säilyi läpi laskun. Toki syöksyn omainen radan merkkaus suosi myös miestä. Mielestäni hän on silti Parisia vahvempi tässä lajissa.

Alppihiihto, naisten supersuurpujottelu

1. Sofia Goggia (ITA)

2. Emma Aicher (GER)

3. Kajsa Vickhoff Lie (NOR)

4. Ester Ledecka (CZE)

5. Lindsey Vonn (USA)

- Kuten todettua syöksyosiossa, povaan Goggian korjaavan kotiin supersuurpujottelun olympiatittelin. Perustelut ovat luettavissa ylempänä. Hän voitti Val d'Iseren kisan ja Tarvisiossakin oli kuudes pari kymmenystä palkintopallista jääneenä. Crans Montanan olympiakenraalista irtosi kakkossija vahvalla laskemisella. Lopun pitkä oikealle taipunut käännös meni ajolinjaltaan nappiin, kun jaloissa oli Cortinassakin tarvittaa jytyä ja liukupätkällä sitä ennen suksi kulki lumella puhtaasti.

Aicher voitti Tarvisiossa. Hänestä tuli mieleen tekniikaltaan naispuolinen Odermatt, koska samaan tapaan Aicher hyökkäsi yläosassakin käännöksiin sisään ihailtavasti. Silmätestini tykkäsi rutosti hänen laskemisestaan ja kello myös. Lopussa hän liukui Vonniakin nopeammin. Saksan naiset eivät sentään molempia vauhtikisoja voi voittaa, joten Aicherille ennakoin hopeaa, vaikka esikisassa hän oli vasta kymmenes.

Vickhoff Lie oli esikisoissa hyvä ollen syöksyn kakkonen ja Super-G:n kutonen. Tarvisiossa hän oli seiska ja Zauchenseen lyhennetyssä syöksyssä kakkonen. Jälkimmäisessä kisassa hän liukui hyvin ja puolestaan Tarvion kisasta jäi mieleen todella pehmeä tatsi lumeen. Käännökset olivat samettia. Joskus Lie laskee turhan varman päälle, mutta mutuilen hänen olevan aika vahvoilla taloudellisella tyylillään tässä kilpailussa.

Vonn oli kakkonen Tarvisiossa. Vaikkei linja valunutkaan, silti hän hävisi lopussa Aicherille yllättävän paljon. Kahden vauhtimitalin kisat ovat realismia terveenä, mutta veikkaan, että tässä lajissa hän jää kuitenkin nuolemaan näppejään niukasti.

Ledecka ei osallistu syöksyyn, joten ottaisiko hän mitalin sitten tästä lajista Tarvision kolmosena? Hän sai tuossa kisassa ajolinjat osumaan hyvin lopussa ja omaa hyvän silmän sille, missä kohden voi alkaa päästää kaasua. Pyeongchangin olympiavoitto nyt tuskin sentään toistuu, mutta viiden sakkiin on oiva sauma murtautua.

Alice Robinson (NZL) dominoi kautta alussa voittaen St. Moritzissa ja ollen toinen Ranskan kisassa, mutta sitten jotain tapahtui joulutauolla ja tulostaso romahti niin tässä lajissa kuin suurpujottelussa. Tarvisiossa hän oli matkalla top-kymppiin, mutta veti lopussa päin porttia, kieri maalilinjan yli ja oli 36:s. Niinpä minun on vaikea pitää häntä viiden kovimman suosikin joukossa, vaikka Crans Montanassa hän esitti elonmerkkejä kutossijallaan, muttei sekään lasku oikein intoa herättänyt.

Brignone voitti esikisan, mutta Crans Montanassa kun hän olympialaisten alla osallistui ensi kertaa vauhtilajeihin paluunsa jälkeen, Super-G:ssä laskeminen oli varovaista enkä siten pidä häntä mitalisuosikkina, vaikka hän Italian ryhmään mahtuisikin.

Alppihiihto, miesten suurpujottelu

1. Marco Odermatt (SUI)

2. Stephan Brennsteiner (AUT)

3. Lucas Pinheiro Braathen (BRA)

4. Marco Schwarz (AUT)

5. Henrik Kristoffersen (NOR)

- Voittaako Odermatt jo kisojen neljännen kultansa tässä lajissa syöksyn, Super-G:n ja joukkuealppiyhdistetyn perään? Janica Kostelicin saldo vuonna 2002 oli kolme kultaa (pujottelu, suurpujottelu ja alppiyhdistetty) ja yksi hopea (Super-G). Se jää nähtäväksi, että rikkooko Odermatt tuon ennätyksen, koska pakka on mukavan levällään. Hän on hallitseva olympiavoittaja ja ykkössuosikki kuitenkin kultaan, vaikka ensimmäisissä kisoissa käsisuojat välillä käpälistä irtosivatkin. Toki voittihan hän mm. Söldenissä ja Beaver Creekissä. Alta Badiassa Odermatt nousi kakkoskierroksella viisi sijaa kuudenneksi ja Adelbodenissa otti viidennen voittonsa putkeen hallitulla vedolla, jossa hän oli kumpuilevissa käännöksissä vahva.

Brennsteinerin välineet toimivat alkukaudesta parhaiten. Fischerit purivat rinteeseen kuin rinteeseen. Alta Badiassakin hän oli kolmas ihailtavan nätillä laskemisellaan. Hän on jo olympiavoittaja Pekingin joukkuekisasta, joten sikäli mies pääsee melko paineettomasti näihin kisoihin nautiskelemaan. Hänen tarinansa muistuttaa Sara Hectoria, joka oli ennen viime olympiatalvea suurpujottelucupissa sijoilla 10-15 vuosia, kunnes läpimurtokausi huipentui olympiavoittoon. En aivan samaa uskalla luvata Brennsteinerille, mutta olympiamitalin hänelle soisi samanlaisesta tasonnostosta TOP10-nimestä lajieliittiin.

Pinheiro nousi Alta Badiassa vitossijalta toiseksi kakkoslaskulla, joka oli taktisesti hyvä. Adelbodenissa käännöspuhtaus ei ollut kovin hyvää, mutta nopea hän oli lunastaen taas kakkossijan. Pinheiron kohdalla voisi olla aineksia samanlaiseen tarinaan kuin Camile Rastinkin eli "sivulajista" tulisikin parempi tulos näissä olympialaisissa.

Schwarz nappasi Alta Badiassa pitkästä aikaa suurpujotteluvoiton. Söldenissä hän oli kakkonen. Adelbodenissakin oli hyvää menoa nähtävissä, kunnes kakkoslaskussa MC-kauden jyrkimmässä kohdassa hän ajoi ulos. Suurpujottelu kulkee silti siihen malliin, että hankala häntä on laskea pois mitalitaistosta.

Maailmanmestari Raphael Haaser (AUT) oli Adelbodenissa pehmeä jääden kymppisijan tuntumaan. Ranskan Leo Anguenot sen sijaan yllätti uransa toisella TOP3-sijalla saaden paineen ajoissa suksiin. Eipä heitä silti kehtaa vitossuosikeiksi nimetä, vaan kunnian saa Kristoffersen, joka oli kahdesti palkintopallilla jenkkikiertueella. Suurpujottelucupissa mies oli kolmantena Adelbodenin jälkeen.

Alppihiihto, naisten suurpujottelu

1. Camille Rast (SUI)

2. Julia Scheib (AUT)

3. Federica Brignone (ITA)

4. Mikaela Shiffrin (USA)

5. Sara Hector (SWE)

- Scheib johtaa suurpujottelucupia ja voitti Kronplatzissakin tammikuun puolivälin jälkeen. Hän piti linjan korkealla varmistaen, etteivät käännökset jää myöhään. Se kannatti. Semmeringin kotikisassa hän voitti myös vahvan loppuosan turvin. Siinäkin käännökset menivät kohdilleen eikä hän huojunut vahvoine reisineen. Hän ei hyydy laskujen lopussa, vaan Kransjka Gorassakin lisäsi eroa esim. Hectoriin.

Rastilta on nähty sivulajissaan todella nättiä tekemistä, vaikka hän laskeekin melko suoraviivaisesti epäpuhtailla käännöksillä, mutta nopeutta piisaa. Hänellä on juuri oikea balanssi siinä, että miten paljon hän pistää suksea poikittain ja kuinka paljon päästää menemään. Riski-hyöty -suhde on kunnossa. Kransjka Gorassa hän voitti ensimmäisen suurpujottelukisansa juuri tuon ansiosta. Viimeiset kolme sektoria olivat identtiset Scheibin kanssa. Semmeringissä irtosi kakkossija sitä ennen Scheibin takana ja tuosta kaksikosta ennakoin Rastin olevan olympialaisissa niskan päällä niukasti, vaikka Kronplatzissa Scheib voittikin ja Rast oli kakkonen.

Ihmepaluun tehnyt Brignone sijoittui kuudenneksi Kronplatzissa. Meno oli yllättävän sulavaa kakkoskierroksen vauhdikkaallakin radalla. Kun muistissa ovat esikisojen tulokset vauhtilajeista, Tofanen rinne passannee hänelle suurpujottelussakin ja siksi uskallan arvioida hänen nappaavan pronssimitalin kuntoutusprosessin loppupalkinnoksi. Hän ehtii virittämään itseään kisakuntoon vajaassa kuukaudessa riittävästi.

Suurpujottelu on ollut Shiffrinille peikko viime kauden kaatumisen jäljiltä. Hän oli Semmeringissä kuudes ja jäi turhan kauas porteista yläosassa pitäen jatkuvasti pienen käsijarrun päällä. Kranjska Gorassa hän oli viides, mutta yhä keskivaiheilla käännökset olivat varovaisia ja linja valui. Kronplatzin nelossija oli askel eteenpäin, vaikka edelleen osa käännöksistä oli myöhässä. Mielestäni Shiffrin ei ole näyttänyt vielä riittävää rohkeutta ottaakseen olympiamitalin suurpujottelusta tänä vuonna.

Pekingin olympiavoittaja Hector oli kolmas Semmeringissä ja Kronplatzissa. Välillä asento jää takapainoiseksi, mutta laskuvarmuus on hyvää ja teknisempi radan merkkaus sopisi hänelle. Himmeä mitali ei yllättäisi yhtään, mutta rankkaan hänet kuitenkin vitoseksi.

Maryna Gasienica-Daniel (POL) on ollut pari kertaa viides, mutta siinä mennee hänen potentiaalinsa katto. Robinson olisi ollut tässäkin lajissa selkeä mitalisti vielä alkukaudesta voitettuaan kaksi kisaa, mutta nykykunnossaan en vain usko häneen enää yhtään. Se on valitettavaa, kun hänestä olisi voinut tulla Pekingissäkin Uuden-Seelannin ensimmäinen kultamitalisti talvikisoissa, jos asiat olisivat menneet hieman eri tavalla kuin ne menivät. Valerie Grenier (CAN) puolestaan jäi mieleen Semmeringissä siitä, että vaikkapa Shiffriniin nähden hän tähtäsi aggressiivisesti porttien juureen ottaen isoja riskejä. Jos hän ei aja pihalle tai tee virheitä, kyseessä on musta hevonen. Pistesijat ovat hänen perustasonsa. Albanian Lara Colturi ja Norjan Thea Louise Stjernesund olivat viime kaudella suurpujottelussa viiden sakissa cupissa, mutta tämä kausi on ollut tahmeampi. Colturin riskinottaminen ei ole tuottanut tulosta eikä konservatiivisempi norjalainenkaan ole loistanut.

Alppihiihto, miesten pujottelu

1. Atle Lie McGrath (NOR)

2. Eduard Hallberg (FIN)

3. Lucas Pinheiro Braathen (BRA)

4. Clement Noel (FRA)

5. Loic Meillard (SUI)

- Ennen tammikuun klassikkokisoja Timon Haugan johti pujottelucupia ennen ranskalaiskaksikkoa Noel-Paco Rassat. Levin voittaja Pinheiro oli neljäs ja Hallberg seitsemäs Levin sensaatiomaisen palkintopallisijoituksensa ansiosta. Kaikki edellä mainitut nimet olivat jo Levillä kuuden sakissa asettaen tahdit tähän sesonkiin. Olympiadi on ollut tasainen eikä mitalikolmikon ennustaminen oli järin helppoa.

Olen silti vaikuttunut eniten McGrathin työskentelystä. Hän juhli jo Alta Badiassa ennen joulua. Madonnan iltakisassa hän laski vakaasti ollen jyrkän yläosassa nopein, mutta viimeisen kummun ylityksessä hän hukkasi vauhtia häviten reilun kymmenyksen Rassatille. Adelbodenin avauslaskukin oli rennon näköinen ja hän piti kakkoslaskussa kakkosijansa. Sitä seurasi hallittu esitys Wengenissä päättyen voitonjuhliin. Schladmingin iltavaloissa McGrath oli toinen kakkoskierroksen vääntävästä radanmerkkauksesta huolimatta. Yksinkertaisesti McGrathista tykkäävät sekä silmäni että kello, joten rankkaan hänet siksi kultasuosikiksi MM-hopean jatkoksi.

Hallberg johti Madonnan iltapujottelua numerolta 21 avauslaskun jälkeen ja suli vain yhden sijan toisessa laskussa. Avauslaskun jyrkällä käännökset olivat puhtaita ja balanssi priimaa. Toisessakin laskussa hän oli sopivan aggressiivinen alusta asti eikä liikaa varmistellut johtoaan. Jyrkällä ero suli hiljalleen ja yksi töksähdys tarkoitti hopeaa 12 sadasosaa Noelille hävinneenä. Adelbodenissa Hallbergin suksi kulki eritoten yläosassa kivasti, mutta pieni töksähdys jälleen jyrkällä vei vauhtia johtaen kolmossijaan. Toisella kierroksella lumikontakti karkasi liikaa parissa kohtaa ja Hallberg pisti suksea liikaakin poikittain jyrkällä, mutta perussuoritus riitti kuuden sakkiin. Wengenissä tuli ulosajo, joka oli hyvä hoitaa pois alta ennen olympialaisia. Kitzbühelissa Hallberg palasi kärkiviisikkoon. Ounastelen, että olympiapujottelusta tulisi pohjoismaalaisten hegemoniataisto ja siksi odotan hopeista lätkää Suomeen.

Pinheiro Braathen on Brasilian ylpeys, joka ex-pohjoismaalaisena sopisi narratiiviin myös. Madonnassa hän sai kakkoslaskussa hyvin rytmistä kiinni heti jyrkän alussa ja sama vahvuus ilmeni Wengenissäkin. Adelbodenissa välissä kakkoslaskun yläosa oli hyvä, mutta jyrkällä tuli virheitä, joista huolimatta hän piti sijansa seitsemän parhaan joukossa. Asento on vakaa ja kunhan hän saa kaiken natsaamaan kerralla, olympiamitali odottaa miestä Vamos-huudolla ryyditettynä.

Noel on Pekingin olympiavoittaja, mutta on sittemmin hieman laskenut riskitasoja, vaika jalat ovatkin tutun sähäkät. Madonnassa hän otti jopa rutiininomaisen voiton ilman isoja virheitä, mutta Adelbodenissa suksi lipsui jyrkällä liiaksi eikä hän mahtunut pallille. Nelossuosikki hän minimissään silti on. Maanmies Paco Rassat nousi Madonnassa sijan 15 kupeesta kolmanneksi, kun kakkoslaskun jyrkkä pätkä oli ensiluokkainen. Adelbodenissa hän omana vahvuutenaan ajoitti käännökset hyvin ja jopa lopulta voitti. Rassat voitti myös alkukaudesta Gurglissa. Vaikka tällä kaudella on tullut kaksi ulosajoa, on hän silti aiempaa varmempi saamaan tuloksia aikaan eikä laskemaan pihalle kuten vaikkapa viime kauden lopussa jatkuvasti tapahtui. Ounastelen silti, että olympialaisissa hän sortuisi yliyrittämiseen enkä siksi nimeä häntä viiden suosikin joukkoon.

Ennen Kitzbüheliä (9:s) Haugan oli ollut Adelbodenin ulosajoa lukuun ottamatta kaikissa kisoissa kuuden sakissa, vaikka Madonnassakin tapahtui iso kämmi jyrkälle tultaessa. Useimmiten sijoitus on ollut neljäs tai viides, mutta rankingissani hän on silti vasta kuudes tai seitsemäs. Peruslaskuasento on mukavan istuva. Maanmies Henrik Kristoffersen voitti olympiakenraalin, mutta Schladmingissahan hän on aina menestynyt ja tammikuun alussa toisessa suosikkilokaatiossa Adelbodenissakin tuli jo ties kuinka mones palkintopallipaikka. En ole täysin myyty siitä, että Bormio olisi hänelle otollisin rinne.

Sveitsin ykkösnimi Loic Meillard on vuodentakainen maailmanmestari, muttei ole saanut itsestään parasta irti tällä kaudella, mikä olisi tärkeää Sveitsin menestyshaaveille joukkuealppiyhdistetyssäkin. Adelbodenissa hän harvinaisesti krenslasi. Wengenistä irtosi nelossija rutiinisuorituksella. Silti seassa oli liikaa käännöksiä, joissa hän oli turhan kaukana portista. Kitbühelissä Meillard paransi menoaan ollen kakkonen, joten arvokisakonkari mahtui täten listalle vitossuosikiksi. Sveitsin kakkosnimi Tanguy Nef taasen oli Madonnassa kakkosena avauskierroksen jälkeen, mutta valui tuloslistassa alas liiallisen passiivisuuden vuoksi. Hän on rauhallinen laskija, joka saisi joskus ottaa enemmänkin riskejä menestyäkseen. 

Alppihiihto, naisten pujottelu

1. Mikaela Shiffrin (USA)

2. Camille Rast (SUI)

3. Paula Moltzan (USA)

4. Wendy Holdener (SUI)

5. Katharina Truppe (AUT)

- Shiffrin avasi kauden viidellä pujotteluvoitolla, kunnes taipui Kransjka Gorassa toiseksi, mutta palasi voittokantaan heti Flachaussa ja varmisti pujottelucupin voiton jo ennen olympiakisoja. 12 vuoden takaisen olympiavoiton uusiminen ei ole täysi muodollisuus, koska yksi laskija voi hänet voittaa, mutta isohko suosikki Mikaela tietysti on. Suksi kulkee parhaimmillaan superpuhtaasti eikä rytmi huku missään kohdin.

Rast oli loistelias MM-kisoissa juhlien kultaa. Hän pysyi laskun päällä ja pystyi koko ajan polkemaan vauhtia lisää. Hän oli myös se, joka katkaisi Shiffrinin voittoputken tällä kaudella. Hän naulasi käännöksiä siististi porttien juureen ja pääsi samanlaiseen hurmokseen kuin MM-voittolaskussaan. Luotan saman näkyvän olympialaisissakin, mutta silti Shiffrinin lyöminen on ultravaikeaa.

Taso putoaa kärkikaksikon takana. Flachaussa Moltzan täydensi jenkkien kaksoisvoiton iltavaloissa. Lasku oli hallussa vahvoilla jaloilla ja jotenkin hänestä tuli mieleen priimavuosien Tanja Poutiainen. Yläosa oli erityisen hurja ja hän hyökkäsi sopivalla riskitasolla siellä.

Holdener on kokenut kettu, joka nopeilla jaloillaan on aina mitalioptio. Pujottelucupissakin hän on korkealla tälläkin kaudella. Luotan hänen arvokisasuorittamiseensa sen verran paljon, että rankkaan naisen neloseksi.

Truppe laski pikkunätisti Flachaussa, vaikka saikin suksen kulkemaan lopussa sen väpätettyä sitä ennen keskivaiheilla, jossa käännökset eivät osuneet. Maannainen ja Pekingin kakkonen Katharina Liensberger missaa skabat loukkaantuneena, joten Itävallan painolasti on Truppen harteilla. Hän sietänee sen kohtalaisesti.

Aicherilla on kolme palkintosijaa, mutta vastineena myös heikompia suorituksia. Pujottelu päättää naisten kisat ja alla on hänelläkin sen verran rasitusta, etten usko saksalaisen mitalimahdollisuuksiin tarpeeksi veikatakseni häntä viiden sakkiin. Flachaussakin suksi lipsahti väärälle puolelle ja Kransjka Gorassa hän oli kahdeksas tasapaksulla suorituksella.

Alppihiihto, miesten joukkuealppiyhdistetty

1. Sveitsi (Marco Odermatt / Loic Meillard)

2. Sveitsi (Franjo von Allmen / Tanguy Nef)

3. Itävalta (Vincent Kriechmayer / Manuel Feller)

4. Suomi (Elian Lehto / Eduard Hallberg)

5. Ranska (Nils Allegre / Clement Noel)

- Katsojille joukkuealppiyhdistetty on suosiollisin alppihiihdon lajeista, koska samana päivänä pääsee näkemään sekä maailman parhaat syöksyjät että pujottelijat samaan rahaan. Sveitsi juhli kolmoisvoittoa MM-kisoissa ja onhan sillä nytkin kaksi maagista paria vähintään lähtöviiksellä. Koska ennakoin Odermattin voittavan syöksyn, hän saisi parikseen pujottelun maailmanmestarin Meillardin. Kakkosjoukkueeseen jäisivät pujottelun MM-ysi Nef ja syöksyn maailmanmestari von Allmen.

Itävallalla on naisten kisan tapaan aika tasainen kaksikko. Fellerin perustaso on ollut pujottelussa sija 11, mutta Adelbodenissa hän oli kuitenkin viides ja MM-kisoissakin tuli viimeksi onnistuminen, joten tunnelin päässä on nähtävissä merkkejä paremmasta kulusta ja kenties se realisoituu tässäkin kisassa. Kriechmayer on laskenut tällä kaudella paremmin Super-G:tä, mutta on hän syöksycupissakin toki viiden sakissa. Oletan, että hän laskee kärjen tuntumaan ja Feller sitten enemmän tai vähemmän pitää asemat pujotteluradalla. Marco Schwarzkin on yksi optio vauhtiosuudelle, jos hän on onnistunut hyvin paria päivää aiemmin erikoissyöksyssä.

Kun Lehto ja Hallberg alkoivat väläytellä maailmancupissa vauhtiaan ensi kertaa, Suomen yllätyspotentiaali tässä lajissa tulevissa olympialaisissa alkoi kirkastumaan kisa kisalta. Tällä kaudella odotusarvot ovat vain kasvaneet, kun Lehdolla on vyöllään TOP10-tulos ja Hallberg on ollut jo useamman kerran palkintopallilla. Lehdolta olisi toiveissa kerran elämässä -tyyppinen arvokisalasku Andreas Romaria kopioiden, jolloin Hallberg pääsisi otollisista asemista historialliseen mitalijahtiin. Alla on erikoissyöksy, kun tämä kisa käydään, mutta pujotteluhan kisataan vasta viikkoa myöhemmin, joten Hallberg joutuu "kylmiltään" tutustumaan uuteen rinteeseen muiden miespujottelijoiden tavoin. Se saattaa sekoittaa hieman tuloslistaa, kun Bormiossa ei pahemmin ole pujoteltu. Tuskin siitä on ainakaan Suomelle haittaa. MM-kisoista kaksikko haki vielä viime keväänä kuuluisaa kokemusta, mutta nyt tulosta on yksinkertaisesti tultava.

Ranskalla ja Norjalla olisi asettaa kilpaan loistavat pujottelivat Noel ja McGrath/Haugan/Kristoffersen, mutta vauhtipuolelta uupuvat suunnannäyttävät. Varsinkin Norjan vauhtilaskijat ovat olleet yössä Aleksander Aamodt Kilden paluusta huolimatta. Adrian Smiseth Sejersted laski MM-kisoissa vuosi sitten hyvin erikoissyöksyssä ja ehkä hän saisi samanlaisen onnistumisen tähän kisaan, jolloin Norjakin olisi tunkemassa viiden kärkeen. Kitzbuhelin Super-G:ssä hän väläytti vauhtiaan sentään hiljattain. Allegre oli MM-syöksyn kymmenes ja oli syöksycupissa tälläkin kaudella seitsemäs tammikuun puolivälissä, joten hän on kuitenkin perusluotettava aisapari Noelille ja siksi Ranska on papereissani vitossuosikki Norjan edellä. Kitzbühelin vitossija oli Allegren kauden paras veto olympialaisten lähestyessä.

Alppihiihto, naisten joukkuealppiyhdistetty

1. Yhdysvallat (Breezy Johnson / Mikaela Shiffrin)

2. Sveitsi (Corinne Suter / Camille Rast)

3. Saksa (Kira Weidle-Winkelmann / Emma Aicher)

4. Yhdysvallat (Jacqueline Wiles / Paula Moltzan)

5. Itävalta (Cornelia Hütter / Katharina Truppe)

Johnson ja Shiffrin juhlivat MM-kultaa, mutta näinköhän Vonn laitettaisiin yhteen Shiffrinin kanssa? Moltzan oli MM-nelonen Lauren Macugan kanssa (tämä voitti syöksyosuuden), mutta syöksyn viimevuotinen maailmanmestari Johnson nyt mahtunee sentään kakkosjoukkueeseen varsinkin, kun Macuga on loukkaantunut. USA:lla on kaksi kivenkovaa paria, jos Vonn osallistuu tähän lajiin, koska Moltzankin on TOP5-pujottelija tällä kaudella. Shiffrin päässee ankkurina pujottelemaan sen verran hyvistä asemista, että vaikea USA:n ykkösnippua on kukistaa. Enpä yllättyisi, jos sekä miehissä että naisissa nähdään kaksoisvoitot, mutta arvostan Sveitsiä ja Saksaa sen verran, että luulen niin pistävän kapuloita rattaisiin aika hyvin. Koska Vonn teloi itsensä, ennakoin jenkkien ykkösjoukkueen olevan kuitenkin Johnson / Shiffrin, sillä lähes terveenäkin Vonn saattanee haluta säästellä itseään Super-G:hen erikoissyöksyn jälkeen. Moltzanin parina linee sitten Wiles, joka oli esikisassa seitsemäs syöksyssä ja voi tehdä macugat.

Gut-Behramin loukkaantuminen satuttaa MM-hopeajoukkue Sveitsiä vauhtipuolella. Suterkin on vasta hiljattain palannut loukkaantumisesta kilparadoille ollen Tarvision syöksyssä 15:s eivätkä muut vaihtoehdot ole sen parempia. Uskon, että hän hilaa perustasonsa lähelle kymppisakkia olympialaisiin mennessä ja siten tuuraa kohtalaisesti Gut-Behramia Rastin parina. Esikisassakin Suter syöksyi vitoseksi ja lisäksi hänellä on plakkarissaan lajin MM-kulta juuri Cortinan kisoista 2021, joten rinteen pitäisi soveltua hänelle. Siksi Sveitsin ykkösjoukkue on kakkossuosikki.

Saksalla on pyöriteltävää joukkueessaan. Se voi asettaa Kira Weidle-Winkelmannin syöksymään ja Aicherin pujottelemaan tai sitten pitäytyä kaksikossa, joka oli 17:s MM-kisoissa. Aicher oli syöksyosuuden kakkonen, mutta Dürrin virheet pujottelussa maksoivat sijoituksia, joten se voisi olla yksi syy joukkueen vaihtamiseen tai sitten he vain luottavat siihen, että syöksycupin kakkonen ja pujottelucupin pistesijaurheilija tuovat Saksalle menestystä ja ehkä jopa mitalin. Jos Aicher saisi revittyä Suteriin eroa sekunnin syöksyssä, Rast tuskin sitä pujottelee kiinni. Kallistun silti siihen, että Weidle-Winkelmann saatuaan hyvän tuloksen syöksystä olisi avaajana ja kolmesti pujottelussa palkintopallilla nähty Aicher pujottelisi Saksalle mitalin.

Uransa lopettanut Stephanie Venier ja Truppe olivat MM-pronssilla. Nyt Truppen pariksi on tyrkyllä joko Mirjam Puchner tai Cornelia Hütter. Itävallalla on asettaa täten aika tasavahva kaksikko, jossa molemmat ovat lajeissaan pistesijakamaa. Tasaisuudella Itävallan pitäisi ykkösjoukkueellaan yltää viiden parhaan joukkoon.

Ampumahiihto, naisten pikakilpailu

1. Lou Jeanmonnot (FRA)

2. Dorothea Wierer (ITA)

3. Hanna Öberg (SWE)

4. Elvira Öberg (SWE)

5. Maren Kirkeeide (NOR)

- Ampumahiihtomittelöt käydään Anterselva-Antholzissa. 1600 metrin korkeus asettaa omat haasteensa eritoten pystypaikoilla happivelan takia. On otettava kunnolla happea ennen ensimmäistä kutia tai sitten vain tulitettava sarjatulella tauluja alas. Maaliintulo tapahtuu penkan takaa kuten Holmenkollenilla tarjoten kiehtovia kiriotatuksia toivon mukaan.

Keltaliivi Jeanmonnot hiihtää laadukkaasti ja makuutarkkuus on kohdillaan (95%). Esikisassa hän liisi ensimmäisen kierroksen kovinta kyytiä suosikeista ja ampui makuulta nollat noin 30 sekuntiin kuten hänellä on tapana. Pystystäkin hän nakutti taulut hienosti alas ja voitti kisan. Tällä kaudella hän on ampunut kolmesti nollat pikakisoissa ollen silloin aina palkintopallilla kuten mm. Hochfilzenissä. Yhden ohilaukauksen kisoissa hän ei ole mahtunut kukitukseen, joten olympiavoitto ainakin vaatii nollat häneltä. Esikisan suorittaminen yhdistettynä tämän kauden näyttöihin tekee Jeanmonnotista suosikin. Tuossa esikisassa hän hiihti Lampicin kanssa kärkivauhtia muuten ja viime viikonloppuna Nove Mestossakin suksi kulki esim. normaalimatkalla tasatahtia Justine Braisaz-Bouchetin kanssa.

Wierer jäi esikisassa 11 sekuntia palkintopallista missattuaan pystystä yhden laukauksen. Uskon, että olympialaisissakin hiihtovauhti on taas kuosissa tutuissa maisemissa, kun esikisassakin hän oli kolmanneksi nopein. Hän on viime aikoina paukutellut urakalla ohilaukauksia, mutta se korjaantunee kotiyleisön edessä. Hän voitti kuusi vuotta sitten normaalimatkan ja takaa-ajon kullat, joten olisiko nyt pikakisan vuoro? Hochfilzenissä ja Annecyssä hän oli nollilla sijoilla kolme ja neljä. Hochfilzenin 22-sekuntinen pystysarja oli mestarillinen. Jos hiihtovauhti tosiaan olisi nyt esikisan veroista ja taulut putoaisivat, olympiakultakaan ei välttämättä kaukana ole. Neljä vuotta sitten hän oli pikakisan olympiakolmonen.

Hanna Öberg sijoittui esikisassa kymppisijan tuntumaan saatuaan pystystä yhden sakon. Ote ammuntaan oli silti aiempia viime kauden kisoja hyökkäävämpi ja hiihdossakin palasia loksahti kohdilleen vuosi sitten. Tällä hetkellä hän on sprintticupin neljäs voitettuaan sekä Annecyssä että Ruhpoldingissa nolla-ammunnoilla. Hochfilzenissäkin 27-sekuntinen makuu muistutti reippaudeltaan esikisan suorittamista ja puolestaan Annecyn viimeisen kierroksen puristus Jeanmonnotin ohitse oli upea. Kuusi vuotta sitten MM-kisoissa hän oli kerran kolmas ja kahdesti neljäs, joten ympäristön pitäisi sopia hänelle ja ennakoin TOP5-sijaa tästäkin kisasta. Hän on noin 83%:n ampuja, joten yksi sakko lienee lähellä todellisuutta.

Elvira Öberg oli poissa esikisoista. Hän on siskoaan hieman tarkempi ampuja ja suunnilleen samantasoinen laatuhiihtäjä. Hän voitti Oberhofissa nollilla ja plakkarissa on kaksi muutakin sijoitusta viiden sakissa pikakisoissa. Takaraivossa kuitenkin kolkuttaa se, että kauden alussa Öbergille tuli 20. peräkkäinen pikakisa ilman nollia, joten Oberhof oli ennemmin poikkeus sääntöön. Niinpä arvioni on, että siskonsa tavoin hän missaa yhden taulun, mutta kamppailee mitalista oltuaan jo neljä vuotta sitten hopealla tässä kisassa.

Anna Magnusson oli ensimmäisissä pikakisoissa palkintopallilla nollillaan, mutta sittemmin käyrä on kääntynyt laskuun. Epäilen hitusen hiihtovauhdin riittävyyttä mitaleille, vaikka hän toistaisi Östersundin suorituksen, jossa 27-sekuntinen pystysarja oli hallittu ja suksikin kulki kotimaisemissa. Hochfilzenissäkin päätösrinki oli jaksava, mutta kuten todettua, sittemmin vire on ollut vähän laskeva.

Franziska Preuss teki vaikutuksen esikisassa. Hän ampui makuunollat erinomaisella rytmillä eikä pystyssäkään ollut haparointia. Kolmossija on saavutettavissa nytkin, kun kotimaan kamaralla hän oli kahdesti viides tällä kaudella. Rankkaan hänet kutos-seiskasuosikiksi.

Braisaz-Bouchetilla oli viime kaudella ammuntavaikeuksia neljän ammunnan kisoissa, mutta esikisassa hän veti makuun nollille. Pystystä hän missasi kaksi taulua. Kaksi ohilaukausta on tämänkin kauden ammuntavarmuudella oletusarvo ja silloin naiselle tulee kiire mitaleille eliittitason hiihtovauhdista huolimatta. Paras sijoitus on seitsemäs Annecyssä yhdellä sakolla. Voisiko nolla-ammunta osua olympiakilpaan?

Lisa Vittozzi on pikakisacupin seiska ja nakuttanee tauluista alas vähintään yhdeksän kymmenestä. Nollilla hän taistelisi Simonin tavoin TOP4-sijasta, mutta voittoon sekään ei ehkä riittäisi ilman muiden apuja. Odotan sijoittumista kymppisakkiin ja nousua sitten takaa-ajossa mitalitaistoon.

Julia Simonille neljän ammunnan kisat soveltuvat parhaiten, koska ladulla hän jää muista jälkeen. Esikisassakin 23 sekunnin makuunollista huolimatta hän oli väliajassa seitsemän sekuntia Jeanmonnotin takana. Lopullinen sija oli viides yhden pystysakon takia. Hän oli kolmas Oberhofissa nollilla, joten se olisi maksimisuoritus Anterselvassakin.

Suvi Minkkinen missasi esikisassa makuulla neloskudin ja pystystäkin tuli yksi sakko. Kyseessä oli yksi hänen heikoimmista viime kauden kisoista, kun ladullakaan hän ei saanut itsestään parasta irti lyhyellä sopeutumisella. Tälläkin kaudella toki toisinaan viimeisillä lenkeillä vauhti on hieman hyytynyt kuten Oberhofissa reilusti suhteessa E. Öbergiin, mutta toisaalta Östersundissa avausvoitossaan hän oli upeasti Lampicin jälkeen toiseksi nopein hiihtäjä. Pikakisoissa Minkkinen saa säädellä vauhdinjaon itse ja sen pitäisi sopia hänelle porukkakisoja paremmin. Yhtä kaikki, keskimäärin 90%:n ampujana oletan hänen parantavan tarkkuuttaan esikisasta ja missaavan (korkeintaan) yhden laukauksen. Hiihtokin kulkenee viime vuotta paremmin pidemmällä valmistautumisella. Riittääkö se sitten Lenzerheiden MM-pronssin puolustamiseen, mene ja tiedä. Viidestä pikakisasta neljässä Minkkinen on ampunut puhtaasti. Östersundissa se riitti voittoon, kun sekä makuu- että pystysarja olivat sarjatulimaisen kilpailukykyisiä ja Oberhofissakin tuli kakkossija, mutta pari kertaa hän on ollut myös vasta kuudes nollillaan kuten Annecyssä kävi. Summa summarum ennakoin, että yhdellä sakolla Minkkinen ei mahdu top-vitoseen, mutta säilyttää takaa-ajoon kohtalaiset asemat.

Maren Kirkeeide ei esikisassa ihmeitä esittänyt, mutta on tällä kaudella pikakisacupissa kolmantena. Hän on liki 90%:n ampuja ja mainio ladullakin. Hän on ollut kaikissa pikakisoissa kymppisakissa ja missannut korkeintaan yhden laakin. Hochfilzenissä suksi kulki niin hyvin, että hän oli kakkonen sakosta huolimatta. Perustaso on korkea. Pystysarjat ovat parhaimmillaan erittäin sujuvia, mutta makuulla hän toisinaan häviää sekunteja verkkaisuuteensa. Vitossija olympialaisissa olisi aika lailla kauden tason mukainen suoritus.

Anamarija Lampic on kovimpana naishiihtäjänä jokerikortti, mutta eipä hän ole tauluihin kaksisesti osunut tällä kaudella. Parhaimmillaankin hän on ampunut neljä sakkoa pikakisoissa, joten tuskin pöljä päivä osuu olympiakisoihinkaan.

Ampumahiihto, miesten pikakilpailu

1. Sturla Holm Lägreid (NOR)

2. Tommaso Giacomel (ITA)

3. Martin Ponsiluoma (SWE)

4. Johan-Olav Botn (NOR)

5. Eric Perrot (FRA)

Eric Perrot MC-kärkenä on pikakisacupin kolmonen. Hän pudottaa taulut yhdeksän kertaa kymmenestä molemmilta paikoilta. Yhdellä ohilaukauksella olympiavoittoon hiihtovauhti tuskin aivan riittää, kun se on rahtusen Giacomelia hitaampaa. Yhden ohilaukauksen pikakisoissa Perrot on ollut sijoilla 5-8. Oberhofissa kaksi ohilaukausta riitti kutossijaan vaikeissa oloissa. Jos Perrot haluaa ylipäätään mitalin, se vaatinee nollia kuten Hochfilzenissä, jossa hän oli kakkonen. Siellä 22-sekuntinen pystysarja oli kliininen ja viimeinen hiihtokierroskin jopa Giacomelia hieman kovempi.

Johan-Olav Botn on pikakisacupin vitonen, vaikka väliin jäi kisoja. Hän hiihtää melko kiitettävää vauhtia ja on loistanut pystyammunnoissa läpi kauden (97%). Kaikissa kolmessa pikakisassaan hän on ampunut nollat napaten sijat yksi, neljä ja neljä. Tuleeko olympialaisissa ensimmäinen ohilaukaus? Rauhallisella ammuntatahdillaan nollaputken jatkaminen on ilman muuta realismia. Östersundissa ja Hochfilzenissä (mm. viisi sekuntia Giacomelia lujempi) viimeinen kierros oli lennokas, joten vauhdinjakokin onnistui.

Sturla Holm Lägreid oli esikisassa priimaa ampuen makuunollat 25 sekuntiin. Pystystä viimeinen laukaus meni ohi pilaten voiton, kun hän jäi neljä kymmenystä T. Böestä. Hiihdossa oli sopivaa hyökkäävyyttä ja ounastelen, että Lägreidin hiihto kulkee jälleen Anterselvassa mallikkaasti. Tällä kaudella hän on ollut pikakisoissa tasainen ollen sijoilla 4-11 0-1 ohilaukauksella. Yksi ohilaukaus ei täysin pilaisi mitalisaumaa, kun Östersundissakin hän oli neljäs yhdellä sakolla. Siellä hän avasi hallitun kovaa ollen makuunollien jälkeen aivan parhaiden vauhdissa. Makuulta Lägreid onkin liki erehtymätön, joten jospa hän sen perään vastoin esikisaa ja Östersundia nakuttaisi pystystäkin kaikki taulut alas. Nolla-ammunnalla mitalin melkeinpä uskaltaisi hänelle luvata ja jotenkin minulla on sellainen kutina, että hän voittaisi koko kisan kuten kaksi vuotta sitten MM-kisoissa. Östersundissa voittoon jäi eroa 25 sekuntia eli juuri yhden sakon verran. Hochfilzenissä hiihto ei kulkenut aivan yhtä hyvin, kun tappiota kärkeen tuli saman verran nollilla.

Martin Uldal ampui pystystä yhden ohi, mutta oli silti neljäs esikisassa. Makuulta taulut ovat pudonneet tälläkin kaudella tarkasti (93%), mutta pystystä joka neljäs laaki menee ohi. Odotan häneltä samanlaista ammuntaa siis kuin esikisassa ja sijoittumista kärkikymmenikköön kuten Oberhofissa. Östersundissa nollat toivat jopa kakkossijan kauden kruununa. Siellä hän upeasti otti viimeisen pystylaikan alas tuulenpuuskasta huolimatta viileillä hermoillaan.

Johannes Dale-Skveldal on pikakisacupin kutonen. Hän on peto ladulla ja pudottaa makuultakin taulut 90-prosenttisesti. Pystyammunnasta odotusarvo on yksi missaus. Mikäli Dale selviäisi 0+1 kombolla ammunnoista, mitalisauma on ilmeinen. Hän oli Oberhofissa kolmas yhdellä makuusakolla ja Annecyssä toinen kahdesta pummista huolimatta, kun viimeinen hiihtokierros oli niin hurja.

Vetle Sjaastad Christiansen ampui nollat kolmessa ensimmäisessä pikakisassa voittaen niistä Annecyssä. Epäilen, että hän kykenisi nolliin olympialaisten painekattilassa ja siten mitalia ei tulisi. Mahtuminen Norjan kisanelikkoonkin on toki arvoitus.

Tommaso Giacomel johtaa pikakisacupia. Hän ampui 1+1 esikisassa kädenlämpöisesti, mutta oli hirmuiskussa ladulla jaksaen työstää wassua peltonousuun ja hävisi vain kaksi sekuntia norjalaisille. Tälläkin kaudella Giacomel on ollut nopeimpia hiihtäjiä. Ammuntavarmuus on 84%:n luokkaa, joten jos hän hieman ylisuorittaisi ampuen vain yhden ohi, olympiamitali on hyppysissä. Yhdellä ohilaukauksella hän voitti Oberhofissa, kun taas Hochfilzenissä siihen vaadittiin nollat. Ruhpoldingissa Giacomel oli kakkonen yhdellä missauksella. Östersundissa 20-sekuntinen pystysarja nollille oli vaikuttava olympianäyttö. Siellä eikä oikeastaan Hochfilzenissäkään viimeinen hiihtokierros kulkenut vielä siten kuin olympialaisissa se tulee liitämään esikisan perusteella.

Sebastian Samuelsson on pikakisacupin toinen. Hän on vielä Giacomeliakin nopeampi hiihtäjä keskimäärin. Pystystä taulut ovat pudonneet 81-prosenttisesti ja makuulta hieman paremmin. Esikisassa Samuelsson pilasi kisansa ampuen makuulta kolme ohi, joten se tuskin toistuu. Tämän kauden pikakisoissa Samuelsson on ampunut hyvin, kun vain Hochfilzenissä tuli sakko makuulta. Östersundin 27-sekuntinen makuunakutussarja jäi positiivisesti mieleen. Rytmi oli kunnossa. Ruhpoldingin voitossa pystypaikkakin meni nollille. Vain Annecyssa hän on ampunut pystystä kaksi ohi. Ehkei ole todennäköistä, että Samuelsson selviäisi makuulta sakotta kuudetta kertaa seitsemään kisaan, joten odotusarvoni hänen sakoistaan ovat 1+1. Silloin tulisi kiire ehtiä mitaleille.

Martin Ponsiluoma ei onnistunut esikisassakaan ampumaan viime kaudella sen sesongin ensimmäisiä nolliaan, vaan oli kolmella sakolla 12:s. Hänellä on potentiaalia pärjätä hiihtovauhtinsa ansiosta, jos Anterselvaan sattuu hywä ammuntapäivä sprintticupin ysille. Hän on kahdesti selvinnyt tällä kaudella yhdellä sakolla ollen kuudes kummallakin kerralla. Hochfilzenissä hän jäi voittajasta ajallisesti juuri yhden sakon verran. Östersundissa makuunollien jälkeen hän oli vain pari sekuntia Wrightin takana, mutta kaksi pystymissiä vesittivät saumat palkinnoille. Otan silti hänet mukaan riviin, koska yhdelläkin sakolla hän on korkealla oltuaan esikisassakin ladulla toiseksi nopein. Lisäksi noissa kauden ensimmäisissä pikakisoissa makuuammunnoissa rytmi oli minusta itseluottamusta huokuva ja niinpä uskon ainakin hänen makuunolliinsa.

Emilien Jacquelin ampui todella nopeasti makuulaikat alas Hochfilzenissä, mutta pystystä kolme sakkoa pilasi sauman jopa voittoon, kun eroa kärkeen jäi 50 sekuntia. Annecyssä hän oli yhdellä sakolla kolmas vain sekunteja voittajalle hävinneenä, joten yhdelläkin sakolla Jacquelin saattaa taistella mitalista.

Quentin Fillon Mailletin esikisa tuhoutui farssimaiseen makuuammuntaan. Tällä kaudella niissä pikakisoissa, joissa hän on ampunut nollat, hän on ollut neljän sakissa. Yhteenkään sakkoon ei ole miehellä varaa mitalin saadakseen, koska hiihtovauhti ei ole A-luokkaa.

Campbell Wright oli nollillaan MM-hopealla viimeksi, mutta tällä kaudella Hochfilzenissä se riitti vasta seiskasijaan 28 sekunria Giacomelille hävinneenä. Östersundissa kisan alku oli mainio, kun siellä hiihtovauhti oli mintissä ja makuultakin täplät putosivat 30 sekunnissa. Botnkin oli perässä 15 sekuntia ensimmäisen ammunnan jälkeen, mutta pystystä kaksi sakkoa oli liikaa. Aihio on olemassa MM-tuloksen toistamiseen.

Ampumahiihto, naisten takaa-jo

1. Lou Jeanmonnot (FRA)

2. Elvira Öberg (SWE)

3. Maren Kirkeeide (NOR)

4. Suvi Minkkinen (FIN)

5. Lisa Vittozzi (ITA)

- Pitkä kuokkanousu kahden kilometrin lenkin puolivälin jälkeen erottelee porukkaa takaa-ajokisan edetessä. Sen jälkeenkin on vielä jaksettava hyllyn päällä työntää kohti väliaikapistettä. Miehet toki menevät tuon peltonousun liki kokonaan wassulla.

Takaa-ajocupin kakkonen Jeanmonnot hallitsi keulasta esikisaa. Hänellä oli varaa yhteen hutiin päätöspystystä. Ruhpoldingissa nähtiin samanlainen esitys ja kauden toinen takaa-ajovoitto. Annecynkin voitto tuli ampumalla yksin nollia kärjessä. Toisaalta kolmessa muussa kisassa asetelmat ovat hieman heikentyneet, joten jos Jeanmonnot joutuu jahtaajaksi pikakisan jälkeen, en juuri luota siihen, että hän hilaisi itsensä mitaleille sijoilta 7-10. Hochfilzenissä hän suli päätöspaikalla kolmen naisen taistossa kahteen ohilaukaukseen, kun voittokin oli tarjolla. Se herättää kysymysmerkkejä paineen siedosta rinta rinnan ampuessa. Ennakoin kuitenkin pikakisasta kultaa ja jos takaa-ajo alkaa hyvin naisen päästessä karkuun hivenen, sitten pullat ovat maukkaasti uunissa. Hänen makuutarkkuudeltaan se on realismia. Mutta jos hän ei pääse kontrolloimaan kisaa piikistä, asiat mutkistuvat. Oberhofissakin jahtiporukassa Jeanmonnotille tuli pummeja tuli pystypaikoilta. Pekingissä neljä vuotta sitten Marte Olsbu Röiseland voitti sekä pikakisan että takaa-ajon. Ero taakse oli massiivinen. Tylsästi arvioin Jeanmonnotin pistävän pystyyn samanlaisen näytöksen kuin esikisoissakin.

H. Öberg nousi Östersundissa 50 sijaa ylöspäin yhdeksänneksi. Annecyssä taasen hän putosi kärjestä seitsemänneksi, kun pysty ei kulkenut. Ruhpoldingissa oli päinvastoin eli hudit tulivat makuulta, mutta pystynollien ansiosta hän oli toinen pudoten vain yhden sijan lopulta. Sen verran hän on ailahdellut, ettei hän mahtunut viiden sakkiin ennustuksessani.

E. Öberg nousi parikymmentä sijaa ylöspäin Hochfilzenissä ja Annecyssä sekä piti johtopaikkansa Oberhofissa, joten siksi hän on takaa-ajocupin vitonen. Östersundissa hän oli vielä toisena makuiden jälkeen, kunnes pupelsi pystyammuntansa. Otaksun, ettei niin käy Anterselvassa ja raa'an hiihtovoiman takia hän lienee kirikierroksellakin todella vaikea voitettava. Hän puolustaa Pekingistä olympiahopeaa ja povaan sen onnistuvan. Hän oli myös viimeksi MM-laduilla toinen takaa-ajossa pikakisan kasisijan jälkeen.

Minkkinen johtaa takaa-ajocupia. Hän on ollut kolmesti kakkonen ja Hochfilzenissäkin nousi kuopasta sijalle 13 vain yhdellä sakolla. Vain viimeisimmässä takaa-ajossa Ruhpoldingissa hän sortui kahteen sakkoon, joten olympialaisissakin odotusarvo on, että hän pudottaa 19 taulua. Minkkisen kannalta toivoisi haastavia oloja auringonpaisteen sijaan. Esikisassakin nimittäin yhdeksästä parhaasta naisesta vain yhdellä oli kaksi sakkoa. Östersundissa Minkkinen oli pitkään kiinni voitossa, mutta missasi viimeisen laukauksen eikä jaksanut runnoa kirikierrosta samaan tahtiin kuin Hauser. Annecyssa taasen viimeisen pystyn laadukkuus piti hänet kakkosena kruunaten nollapäivän. Mitä ikinä pikakisassa tapahtuu, odotan Minkkisen nostavan sijoja takaa-ajossa.

Kirkeeide on aika lailla yleensä pitänyt asemansa Oberhofin epäonnistumista lukuun ottamatta, kun keskipaikoilta tuli viisi sakkoa. Hyvissä oloissa häneltäkin voi odottaa 1-2 sakkoa. Hochfilzenissä hän pesi kirissä Braisaz-Bouchetin ollen kolmas komeasti kolmesta sakosta huolimatta. Ruhpoldingissa pidin myös viimeisen kierroksen jaksavuudesta, vaikkei hän ihan Benediä ehtinyt napata kiinni jääden neloseksi. Jos hän olisi ennakointini mukaisesti pikakisassa vitonen, parin pykälän nousu pronssille olisi realismia.

Vittozzin kohokohta oli Hochfilzenin voitto nollasarjalla. Hän kipusi 13 sijaa ylöspäin matkalla. Hiihtokin kulki kiitettävästi, kun hän mm. raivosi Jeanmonnotin pienen etumatkan kiinni ennen viimeistä ammuntaa ja jätätti Magnussonin päätöslenkillä, vaikka kuokkatekniikassa olisikin vielä hiottavaa. Annecynkin kutossija oli hywä suoritus kahdella sakolla. Jos ja kun hän on iskuasemissa pikakisan jälkeen max. yhdellä sakolla, pidän Vittozzin mitalisaumoja oikein hyvinä takaa-ajossa, koska hän tietää kilpailumuodon metkut kiitettävästi.

Wiererin esikisa meni pieleen. Hän ampui makuulta jo kaksi sakkoa ja romahti lisää pystypaikoilla ollen vasta 33:s seitsemällä sakolla. Tokkopa sama toistuu olympialaisissa, vaikka Ruhpoldingissakin tuli kuusi hutia tammikuussa. Vain Annecyssä Wierer on pitänyt asemansa (3:s) ja muutoin sijoitukset ovat pudonneet takaa-ajossa. Tuohon nojaten jätin hänet ulos top-viidestä, vaikka pikakisassa naisen mitaleille sijoitinkin. Muistissani on kuitenkin hänen maailmanmestaruutensa tältä matkalta kotikisoissa ja alkukaudellakin hän parissa kisassa naulasi nollat viimeisestä pystystä tehokkaasti entiseen malliin, joten hän ei ainakaan tärise, kun mitalit ovat pelissä nelosammunnassa. Mutta onko hän pelipaikoilla ampumassa mitaleista vai pistesijasta?

Julia Simon nousi nollakisalla esikisassa vitossijalta kakkoseksi. Eritoten ensimmäinen pystyammunta oli hyvärytminen. Ranskan näytöstähän esikisa oli, kun sillä oli neljä naista viiden sakissa, vaikka Braisaz-Bouchet oli kymmenes neljällä sakollaan. Simon on ollut kahdesti neljäs takaa-ajoissa tällä sesongilla ja otaksun hänen nostavan asemiaan esikisan tapaan olympialaisissakin, mutta rahkeet eivät ehkä kuitenkaan ihan riitä mitaleille saakka.

Franziska Preuss on pikakisan tapaan lähtökohtainen pistesijanainen. Esikisassa hän karkasi kirikierroksella ylämäkispurtillaan kolmanneksi Jeanne Richardin kynsistä. Tällä kaudella hän on ampunut 0-2 ohilaukausta takaa-ajoissa. Esikisan tavoin odotusarvo on yksi sakko ja kyllä sillä kärkikymmenikössä Preuss on, jos pikakisa on mennyt odotusten mukaisesti. Viime sesongilla hän oli toisteisesti hyvä niin pikakisassa kuin takaa-ajossa, joten saman soisi jatkuvan nyt olympiadin kliimaksissa.

Ampumahiihto, miesten takaa-jo

1. Tommaso Giacomel (ITA)

2. Sturla Holm Lägreid (NOR)

3. Eric Perrot (FRA)

4. Johan-Olav Botn (NOR)

5. Martin Ponsiluoma (SWE)

Lägreid voitti esikisan nollasarjansa ansiosta. Tällä kaudella takaa-ajoissa sijoitukset ovat kuitenkin yleensä heikentyneet pikakisaan nähden. Luulen niin tapahtuvan nytkin, mutta miehen pysyvän silti mitaleilla pikakisan mahdollisen voiton jälkeen. Östersundissa ensimmäinen pysty epäonnistui hänen pidettyään vauhtia edeltävällä kierroksella, joten kenties hän ottaa siitä opikseen.

Takaa-ajocupin toinen Giacomel missasi esikisassa yhden laakin makuulta, mutta 16 sekunnin nollat ensimmäisestä pystystä nostivat hänet Lägreidin kantaan. Viimeisestä pystystä yksi meni ohi, mutta silti hän oli palkinnoilla. Oberhofissa hän voitti kuudesta sakosta huolimatta, koska viimeinen pysty oli eleettömän varma. Östersundissa hän nousi neloseksi ja Hochfilzenissä putosi yhden sijan toiseksi. Mikäli hän on pikakisassa mitaleilla, ounastelen miehen raahaavan itsensä kultamitalistiksi tällä matkalla vahvan viimeisen kierroksenkin ansiosta ja ovathan hänen pystysarjansa aina aika ajoin komeaa katseltavaa.

Botn on ollut kaikissa takaa-ajoissaan palkintopallilla voittaen puhtaalla ammunnalla Annecyssä, jossa hän oli Dalea parempi kaksintaistossa päätöspystyllä. Suoritustaso on ollut vakaa. Minimissään ennakoin nelossijan pitämistä, jos hän sellaisen tuloksen pikakisasta saa.

Perrot johtaa takaa-ajocupia. Hän voitti Hochfilzenissä nolla-ammunnalla päästen loistoonsa neljän ammunnan kisoissa. Ruhpoldingissa hän oli toinen, vaikka ampui alkuun kaksi ohi makuulta. Östersundissa ja Annecyssäkin hän oli viiden sakissa. Jälkimmäisessä kisassa kakkossijakin oli tarjolla kirissä, mutta hän jäi neloseksi. Loppunopeuden puute voi vaikuttaa mitalin väriin Anterselvassakin. Hochfilzenissä hän sieti hyvin Giacomelin takaa-ajon eikä ero kaventunut kuin 7-8 sekuntia päätösringillä.

Takaa-ajocupin vitonen Ponsiluoma on aika lailla pitänyt asemansa pl. Oberhof, jossa hän nousi yhdeksän sijaa viidenneksi. Se lupaa hywää olympialaisiinkin. Ruhpoldingissa hän paransi sijoitustaan kolmella kivuten kolmanneksi.

Samuelsson tämän cupin kolmosena nousi Östersundissa toiseksi, mutta taasen Ruhpoldingissa suli kärjestä kuudenneksi. Papereissani Ponsiluoma suorittaa ruotsalaisista silti paremmin.

Fillon Maillet nousi hyvin esikisassa vain yhdellä ohilaukauksella. Östersundissa kauden alussa hän voitti, mutta silloin miehen piti ohittaa vain kaksi kisaajaa. Muiden ohilaukaukset päätösammunnassa avittivat miehen voittoon. Muita palkintosijoituksia ei ole ja Ruhpoldingissakin hän valui kymmenen pykälää väärään suuntaan ollen 14:s. Mieto nousu voi onnistua, mutten usko radikaaleihin peliliikkeisiin.

Uldal oli esikisan nelonen ammuttuaan kolme paikkaa neljästä puhtaasti. Tällä kaudella vain Ruhpoldingissa hän on kyennyt samaan. Oberhofista irtosi toki kakkossija ohilaukausten värittämässä otatuksessa.

Wright nousi Östersundissa kutoseksi nollillaan, mutta palkintosijat uupuvat. Niinpä hänkään ei ole listalla.

Ampumahiihto, naisten normaalimatka

1. Elvira Öberg (SWE)

2. Suvi Minkkinen (FIN)

3. Lisa Vittozzi (ITA)

4. Hanna Öberg (SWE)

5. Lou Jeanmonnot (FRA)

Wierer on Anterselvan maailmanmestari ja Östersundin ykkönen sekä viihtyy korkealla todistetusti. Olympiavoitto tuntuisi jopa liian ilmeiseltä tällä matkalla. Tosin kun hän voitti MM-kultaa, hän oli hiihtoajoissakin kakkonen Denise Herrmannin jälkeen piesten itsensä Kaisa Mäkäräisenkin kymmenellä sekunnilla. Herrmann-Wickhän voitti Pekingissä olympiakultaa ja ajatukseni on, että nytkin vastaavanlaisella hiihtovoimalla varustettu urheilija olisi vahvoilla kultamitaliin. Braisaz-Bouchet voitti olympiakenraalin Nove Mestossa missaten vain yhden taulun, mutta epäilen samanlaisen ammuntapäivän osumista olympialaisiin. Muutoin olisin ehkäpä tarjonnut häntä tämän kisan voittajaksi. Östersundin kisassa Wierer oli ladulla viidenneksi vikkelin ja Nove Mestossa kolmas, mutta sieltähän puuttuivat esim. Öbergit. Siltikin normaalimatkalla hän osaa jakaa voimansa taidokkaasti, mutta veikkaan, että ohilaukauksia tulee yksi liikaa ja hän jää mitalien ulkopuolelle.

H. Öberg kahdeksan vuoden takaisena olympiavoittajana oli viides kotimaisemissa, vaikka ampui kolme hutia makuupaikoilta. Hän oli nimenomaan nopein hiihtäjä kauden ensimmäisessä normaalimatkan kisassa. Kuten jo aiemmin totesin, hän viihtyy Anterselvassa kuudenkin vuoden takaisten tulosten perusteella ja suoritti esikisassakin viime kauden tasoonsa nähden ihan kivasti. Muiden ruotsalaisten tapaan hänen hiihtonsa menee ylämäissä eteenpäin erinomaisesti. Hänen siskonsa oli Östersundin hiihtoajoissa neljäs, mutta kolmen sakon rasittamana sijoitus oli kahdeksas. Nove Mestossa kumpikaan ei kisannut, mutta ounastelen, että tällä matkalla he molemmat olisivat viiden kärjessä, kun Elvirakin osoitti nousukuntoa tammikuisissa Saksan maailmancupeissa. Olisi jokseenkin hieno tarina, jos Elvirakin onnistuisi voittamaan olympiakultaa tällä matkalla ja siksi rankkaan naisen ykköseksi povaten, että hän missaa maksimissaan yhden taulun.

Minkkisen ammuntataito ja hyvä hiihtovauhti takaavat tulosta tältä matkalta, vaikka kauden kaksi normaalimatkan kisaa ovatkin olleet heikkoja. Kolmas kerta toden sanoo, luulen. Tällä matkalla hän kuitenkin aikoinaan teki läpimurtonsa MM-kisoissa 2023 ollen kahdeksas olympiadin aluksi ja nousujohteinen nelivuotispätkä olisi oiva kruunata mitaliin tältä kuningatarmatkalta. Haastavat ammuntaolot nostaisivat mitalisaumaa entisestään. Ennakoin olympiahopeaa Öbergin takana. Viimevuotisissa MM-kisoissa hän oli neljäs, joten loogisesti pääteltynä sekin tarkoittaisi nyt kakkossijaa (8-> 4-> 2), heh.

Wiererin maannainen Lisa Vittozzi on molemmissa normaalimatkan kisoissa ollut kärkipään hiihtäjiä hänkin TOP6-hiihtoajoillaan, joten puhtaalla ammunnalla mitali olisi selviö. Hän juhli MM-kultaa kaksi vuotta sitten tällä matkalla ja aloitti olympiadin MM-pronssilla. Viime vuonna hän ei kisannut ollenkaan selkävaivojen takia, mutta jatkuisiko arvokisojen mitaliputki nyt? Ainakin viiden sakkiin häntä on ennustettava tämän olympiadin näytöillä yhdistettynä melko hyvään hiihtovauhtiin.

Franziska Preuss oli kolmas Nove Mestossa lyhennetyllä normaalimatkalla kahdesta sakosta huolimatta. Hän ei siltikään mahdu top-vitoseeni. Anna Magnusson on kahdella sakolla napannut sijat neljä ja yhdeksän. Pistesijalle rankkaan hänet nytkin ja tällä matkalla kenties hän saisi palkinnon hyvästä sesongistaan. Camille Bened oli Östersundin kolmas ja kun massakisoissa hän on nakutellut nollia, tämäkin matka on hänelle potentiaalinen menestyskisa.

Kärkiviisikon täydentää papereissani ranskalaisista Lou Jeanmonnot. Nove Mestossa hän oli toinen ja samalla sijalla hiihtoajoissa. Östersundista irtosi nelossija 10. nopeimmalla hiihtoajalla. Lisäksi hän oli kaksi vuotta sitten Anterselvassa kolmas yhdellä sakolla. Tämä on kuitenkin ensimmäinen henkilökohtainen matka olympiakisoissa ja kenties maailmancupin johtajan paineet näkyvät vielä siinä. Röiselandkin neljä vuotta sitten ennen pika- ja takaa-ajokisojen ilotulitustaan otti "vain" pronssia tältä matkalta, joten rankkaan Jeanmonnotinkin sijoille 3-7.

Julia Simon oli kaksi vuotta sitten Anterselvassa lyhennetyn normaalimatkan kisassa toinen. Hän hiihti silloin parasta vauhtia. Östersundissa häntä ei nähty kurinpitotoimien takia eikä Nove Mestossakaan nainen ollut kuin vasta 18. nopein ladulla häviten vajaan minuutin Braisaz-Bouchetille, mutta muutamaa päivää myöhemmin suksi kulki jo aivan eri tahdilla yhteislähtökisassa, jonka hän harjasi nimiinsä. Yhdistettynä hyviin kokemuksiin Anterselvasta ja potentiaaliin neljän ammunnan kisoissa, hän oli lähellä päästä listalle mukaan. Simon on toki myös hallitseva maailmanmestari.

Ampumahiihto, miesten normaalimatka

1. Tommaso Giacomel (ITA)

2. Eric Perrot (FRA)

3. Sturla Holm Lägreid (NOR)

4. Johan-Olav Botn (NOR)

5. Quentin Fillon Maillet (FRA)

Naisten tavoin matkan voittanee kärkipään hiihtäjä, joka ampuu korkeintaan 1-2 laukausta ohi kohteista. Kahdeksan vuotta sitten Johannes Thingnes Bö nappasi kullan jopa kahdella sakolla ja saman teki neljä vuotta sitten Fillon Maillet, joka oli vuosi sitten MM-kolmonen. Bö puolestaan vei olympiadin ensimmäiset kaksi MM-kultaa, muttei ole enää mukana. Fillon Maillet sen sijaan ansaitsee tunnustusta MC-vitosena ja tämän matkan taiturina. Östersundissa makuut menivät puhtaasti, mutta pystyistä tuli kolme sakkoa. Jos ja kun hän karsii niitä ja hiihtää vaikkapa kuudenneksi nopeimmin kuten pari vuotta sitten Anterselvan normaalimatkan kisassa, top-vitoseen ovi on avoin.

Perrot voitti Nove Mestossa nolla-ammunnalla ja oli Östersundissa kymmenes. Hän on hallitseva maailmanmestari. Voittokisassaan hän kyllä huokui itseluottamusta ammuntapaikoilla ja pudotteli taulut alas ihannerytmissä. Östersundissakaan hän ei juuri jarrutellut ollen siksi kärkisuosikkeja. Hän oli Nove Mestossa vieläpä toiseksi nopein hiihtäjä Giacomelin jälkeen, joten sikäli hänkin sopisi voittajaprofiiliin.

Botn voitti Östersundin avauskisan kaataen 20 taulua. Nove Mestossa hän oli seitsemäs kolmesta hudista huolimatta lyhennetyssä kisassa. Siellä hän missasi molemmilla makuulla yhdet taulut, mikä oli yllättävää. Hän veti ylimääräisen kerran henkeä ennen viimeisiä laukauksia eikä se auttanut siellä kuten eräällä makuupaikalla Östersundissa. Erinomaisena pystyampujana hän myös pystyy karsimaan pois jälkimmäisen paikan sakkominuutin, mutta eivät nuo makuuammuntasuoritteet sellaista luottoa herätä, että povaisin Botnille mitalia.

Lägreid oli MM-kakkonen pari vuotta sitten ja voitti normaalimatkan cupin viime sesongilla noustuaan kahdesti palkintokorokkeelle. Kahdesti hän oli toki myös sijan 15 tuntumassa, joten tulos tässäkin kisassa asettunee tuohon haarukkaan. Tällä kaudella hän oli viides Östersundissa yhdellä sakolla. Pari vuotta sitten Anterselvassa Lägreid oli tässä kisamuodossa neljänneksi nopein hiihtäjä ja esikisankin perusteella viihtyy ympäristössä, joten sen puoleen olen luottavainen hänen iskukyvystään.

Giacomel voitti MM-hopeaa viimeksi, muttei ole tällä kaudella vielä onnistunut nappiin ollen sijoilla seitsemän ja 11. Nove Mestossa kolmen paikan jälkeen sakkoja oli vain yksi, kunnes hän sortui kolmeen päätöspaikalla. Ilman niitä mies olisi voittanut. Ennakoin, että hän saisi nytkin arvokisoihin osumaan kauden parhaan normaalimatkan kisansa ja hiihtovauhtinsa puolesta hän sopisi voittajaprofiiliin, koska Nove Mestossa hän oli ladulla vikkelin ja Östersundissakin neljänneksi nopein. Myös kaksi vuotta sitten Anterselvan normaalimatkalla Giacomel kellotti toiseksi nopeimman hiihtoajan.

Jacquelin oli toinen Tsekissä nollillaan. Hänen ammuntatarkkuuksillaan saman toistaminen yllättäisi Anterselvassa.

Uldal oli toinen Östersundissa nolla-ammunnalla. Mikäli pystypaikoilla ylisuorittaminen jatkuisi olympialaisissakin, mitali on lähellä.

Emilien Claude oli viime kaudella toinen Ruhpoldingissa. Hän oli Nove Mestossa kuudes. Östersundissa tuli ohikisa. Harkitsin silti häntä listalle.

Samuelsson onnistui kotikisassa olemaan kolmas, mutta Nove Mesto meni vihkoon. Samoin olympialaisissa hän oli neljäs toissa kerralla ja viimeksi sitten kaukana kärjestä. Ailahtelevaisuus on sen verran suurta, ettei mies mahtunut listalle.

Ampumahiihto, naisten yhteislähtö

1. Julia Simon (FRA)

2. Maren Kirkeeide (NOR)

3. Lou Jeanmonnot (FRA)

4. Lisa Vittozzi (ITA)

5. Justine Braisaz-Bouchet (FRA)

Yhteislähtökisat ovat olleet ranskalaisten hallintaa ja viimeksi Nove Mestossakin heillä oli neljä naista viiden sakissa. Annecyssä puolestaan kotiyleisön edessä sijat 2-4 menivät Ranskaan.

Jeanmonnot oli toinen Annecyssä ja neljäs Nove Mestossa. Eiköhän hän yhdellä sakolla selviä Anterselvassakin ja on siten mitalitaistossa mukana. En kuitenkaan povaa kultaa, koska Annecyssäkin tuli kiritappio Kirkeeidelle ja Tsekissä hän jäi hieman mitaliletkasta, koska pystyssä toisinaan kestää muutama sekunti kilpasiskoja kauemmin eikä hän saanut imettyä rakoa kiinni viimeisellä kierroksella enää.

Simonille tämä on päämatka. Hän voitti kenraalin Nove Mestossa ja hiihtokin kulki yllättävän hyvin kirikierroksella. Yksi ohilaukaus on kutakuinkin odotusarvo, mutta nollatkaan eivät yllättäisi esikisan takaa-ajokisankaan perusteella. Simon on tällä olympiadilla voittanut kaikissa arvokisoissa vähintään yhden henkilökohtaisen MM-kullan. Ne ovat tulleet niin sprintistä, takaa-ajoista kahdesti kuin kerran normaalimatkalta, joten veikkaan, että hän täydentää kultasarjansa nyt yhteislähtökisan olympiakullalla. 

Hallitseva olympiavoittaja Braisaz-Bouchet oli kolmas Annecyssä, mutta sukelsi Nove Mestossa sijalle 16. Hänen ammuntavarmuutensa on kysymysmerkki neljän ammunnan kisassa. Luulen, että sijoitus on jotakin välillä 3-16 painottuen haarukan etupäähän kuitenkin, kun taskussa on myös MM-kulta kahden vuoden takaa. Joka toinen vuosi arvokisoissa matka on siis kulkenut, joten ehkä sama toistuu nytkin.

Camille Bened ampui nollat sekä Annecyssä että Nove Mestossa ollen neljäs ja viides. Kolmannet nollat putkeen kuulostavat liian utopistiselta. Annecyssä 15 sekunnin marginaali taakse ei riittänyt palkintokorokkeella pysymiseen päätöskierroksella, joten se kertoo olennaisen hänen hiihtovauhdittomuudestaan.

Kirkeeide voitti Annecyssä yhdestä sakosta huolimatta. Nove Mestosta hän oli poissa. Ranskan kisassa ihannoin hänen polkemistaan ylämäkiin ja vastaavanlaisia maastonkohtia on tarjolla Anterselvassakin. Uskon, että Kirkeeide on kahdella viimeisellä kierroksella sen verran väkevä, että se tuottaa olympiamitalin tältä matkalta.

Vittozzi löi kiilaa ranskalaisten väliin viime kisassa. Hän on Italian ykköstoivo tähän otatukseen siis. Maannainen Wierer oli kolmesta sakosta huolimatta seitsemäs kenraaliharjoituksessa. Valitsen kuitenkin Lisan listalle mukaan tuoreella näytöllään. Viimeksi kun hän oli mukana arvokisoissa, tuloksena oli MM-hopea massakisasta, joten normaalimatkan tavoin tämäkin kisamuoto on historiallisesti passannut hänelle mukavasti. Wiererin ura huipentuu tähän kisaan ja kun henkilökohtaista olympiavoittoa ei toistaiseksi ole, tämä voi olla viimeinen mahdollisuus siihen, jos sitä ei ole aiemmilta matkoilta siunaantunut.

Franziska Preuss oli kutonen Annecyssä yhdellä sakolla. Enempää ei kestäisi ottaa mitalin saadakseen helmikuussa. Hieman minua harmittaa, etten saanut häntä mahtumaan viiden sakkiin missään kisassa.

Suvi Minkkisellä on vain tältä kaudelta 2/8 puhdasta ammuntasarjaa massakisoissa ja yhteensä kuusi hutia. Se ei lupaa hyvää olympialaisiinkaan. Nove Mestossa kaksi hutia toi kutossijan ja jotain samansuuntaista odotan näkeväni häneltä Anterselvassakin MM-kisojen kasisijan jatkoksi.

Ampumahiihto, miesten yhteislähtö

1. Eric Perrot (FRA)

2. Sturla Holm Lägreid (NOR)

3. Vetle Sjåstad Christiansen (NOR)

4. Tommaso Giacomel (ITA)

5. Campbell Wright (USA)

Perrot ei ole missannut kutiakaan massakisoissa tällä kaudella. Siksi hän johtaa cupia oltuaan ykkönen ja kakkonen. Olympiasuosikista ei ole epäselvyyttä. Hän joutui Nove Mestossa kasaamaan keskittymisensä uusiksi viimeiseen laakiin, mutta pudotti sen silti osoittaen sen, että pään pitäisi kestää ratkaisuhetkillä mies miestä vastaan.

Giacomel voitti Annecyssä ajettuaan letkan kiinni nopeasti avauspaikan yhden hudin jälkeen ja karaten muilta nopeilla pystyammunnoillaan. Suoritus oli erinomainen. Nove Mestossa viisi sakkoa oli liikaa ja jossain määrin ammuntatarkkuus mietityttää kotiyleisön edessä.

Wrightilla ovat plakkarissa sijat kaksi ja seitsemän. 1-2 ohilaukausta on odotusarvoni olympiakilpaankin. MM-kisoissa hän oli neljäs kahdella sakolla, mutta voisi nyt saada mitalin missaamalla vain yhden taulun kuten Nove Mestossa tapahtui.

Botnin keskiarvoitus on kuudes 2,5 sakolla. Ennakoin täten kahta sakkoa ja jäämistä niukasti ulos viiden sakista.

Lägreidia ei sovi unohtaa. Viime kaudella hän oli kaikissa kuudessa massakisassa kuuden sakissa ja useasti palkintopallilla. TOP5-tulos on minimitavoite olympiadin tärkeimmästä massalähtökisasta. En usko nolliin, koska viime kaudellakaan niitä ei tullut, vaan hän missasi keskimäärin 1,5 taulua. Miehen kannalta toivoisi, että tuo lukema pyöristyy alaspäin enkä näe syytä, miksei niin kävisi ja hän olisi toinen yhdellä sakolla. MM-kisoissa tosin kaksi sakkoa riitti hopeaan viimeksi.

Christiansen on ollut läpi nelivuotisjakson hyvä massakisoissa. Cup-sijoitukset ovat yksi, kolme, 22 ja kuusi. Tältä kaudelta häneltä löytyy kolmossija Annecystä, kun hän söi Strelowin 20 sekunnin etumatkan viimeisellä lenkillä. Kirikyvystä lienee etua olympialaistenkin mitalitaistossa. Olympiadin alussa hän tosiaan harjasi koko kristallipallon itselleen ja annan arvoa tuollaiselle suorittamiselle.

Samuelsson on ollut viime kausina usein sijan 10 tuntumassa massakisoissa. Piikkituloksena oli voitto Oslossa vuosi sitten. On mielenkiintoista nähdä, pystyisikö hän hieman venymään perustasostaan Anterselvassa.

Ampumahiihto, naisten viesti

1. Ranska (Lou Jeanmonnot / Oceane Michelon / Justine Braisaz-Bouchet / Julia Simon)

2. Ruotsi (Ella Halvarsson / Anna Magnusson / Elvira Öberg / Hanna Öberg)

3. Norja (Marthe Johansen / Ingrid Landmark Tandrevold / Karoline Knotten / Maren Kirkeeide)

4. Italia (Hannah Auchentaller / Dorothea Wierer / Michela Carrara / Lisa Vittozzi)

5. Saksa (Vanessa Voigt / Julia Tannheimer / Janina Hettich-Walz / Franziska Preuss)

Ranskan kukistaminen olisi uroteko muilta mailta. Jeanmonnot, Simon, Braisaz-Bouchet ja Michelon ovat rautainen nelikko. Bened on pätevä varanainen. MM-kisoissa voittomarginaali oli minuutti Norjaan. Östersundissa kausi alkoi voitolla ilman Simonia, mutta Hochfilzenissä tuli vasta kuudes sija J. Richardin ammuntavaikeuksien vuoksi. Esikisassakin samainen nainen tupeksi pystypaikalla, mutta Ranskan onneksi häntä ei tarvitse olympiaviestiin asettaa. Oberhofin voitossa nelikko oli samassa järjestyksessä kuin MM-kisoissa ja tokkopa hyväksi todettua kaavaa rikotaan olympialaisissakaan, vaan Jeanmonnot ideaalitilanteessa jo avaajana tekee rakoa muihin. Esikisassa hän karkasi muilta hetkeksi pystynollillaan. Michelon kykenee suojaamaan johtopositiota Oberhofinkin perusteella hyvin. Braisaz-Bouchet on tottunut viemään kolmososuutta ja Simon ankkuroimaan. Esikisassa tämä veti lippaalta taulut alas makuulta puolittaen eron kärkipariin, mutta lopulta Ranska jäi kolmanneksi Simonin yrityksestä huolimatta. Mutta kuten todettua, jo Richardin vaihtuminen Micheloniin tekee gutaa.

Ruotsilla on luottokolmikkonsa Öbergit ja Magnusson höystettynä Ella Halvarssonilla, joka vaikkapa Annecyssä keikkui aikansa massakisan kärjessä ja esikisaviestissä ampui lippaalta molemmat paikat erinomaisesti. Hochfilzenissäkin Halvarsson toi Ruotsin kärjessä avausvaihtoon, kun maa juhli viestivoittoa seitsemällä varapatruunalla, joista H. Öberg ankkurina käytti kolme, kun turvamarginaali oli iso. Pidän siten Ruotsia Ranskan ykköshaastajana. Esikisasta se nappasi voiton, kun H. Öberg kukisti hiihtokisassa Tandrevoldin. Naisten suksethan kilkkasivat yhteen hieman ennen maalia ja se ratkaisi voiton Ruotsille. Esikisassakin muuten H. Öberg käytti kolme varapatruunaa, joten itse olympiaviestissä hänen soisi rahtusen petraavan tarkkuuttaan.

MM-kakkonen Norja voitti hiljattain Ruhpoldingissa ja oli kakkonen Oberhofissa. Esikisassakin se oli toinen. Kirkeeide on selkeä ankkuri ja Knottenkin on lukittu kolmoselle, vaikka tämä avasikin esikisaviestin ilman varapatruunoita. Juni Arnekleiv, Johansen ja Tandrevold kamppailevat kahdesta muusta paikasta. Tandrevold kokemuksellaan ja sisäisen hierarkian myötä on papereissani joukkueessa. Johansen on puolestaan ollut viestiavaajana tällä kaudella monesti ja hoitanut sen roolin kohtalaisen hyvin parilla varapatruunalla. Niinpä Arnekleiv jäisi varanaiseksi.

Italia on ollut kahdesti kakkonen tällä sesongilla. Ruhpoldingissa se selvisi neljällä varapatruunalla ja viestinelikko oli se, jonka sen oletan olevan olympialaisissakin. Auchentaller käytti avaajana yhden varapatruunan ja vaihtoi Italian viisi sekuntia kärjestä. Myös esikisassa hän hoiti hommansa avaajana kelpo tavalla ja luotan saman toistuvan kotikisoissa uudelleen huolimatta Hochfilzenin kuudesta varapatruunasta. Esikisassa Wiererillä oli ongelmia pystypaikalla, mutta Ruhpoldingissa hän selvisi siitä yhdellä varapatruunalla. Kolmososuuden Carrara voi olla kompastuskivi. Hän ampui Ruhpoldingissa kaksi hutikutia ja esikisassakin pudotti Italian sijoitusta pari pykälää ankkurina. Östersundissakin hän joutui sakkokierrokselle ja tosiaan siitä huolimatta Italia oli toinen. Harkitsisin tosissani hänen pudottamistaan viestistä ja korvaamista Rebecca Passlerille, joka on MC-pisteissä kolmanneksi paras italialainen.

Saksa on ollut kuuden sakissa kolmessa viimeisessä viestissä ja samansuuntaista tulosta ounastelen olympialaisistakin. Julia Tannheimer ja Janina Hettich-Walz vienevät keskiosuuksia. Franziska Preusskin kuuluu ryhmään ilman muuta. Vanessa Voigt ampui avaajana lippaalta nollat niin Östersundissa kuin Ruhpoldingissa, joten eiköhän hän ole se neljäs nainen remmissä.

Suomi (Inka Hämäläinen / Sonja Leinamo / Venla Lehtonen / Suvi Minkkinen) on nostanut tasoaan entisestään tällä kaudella. Hochfilzenissä se oli neljäs yhdeksällä varapatruunalla. Esikisan perusteella mitalit otetaan 6-8 varapatruunalla, joten Minkkisen vetäessä nollat, muut saisivat käyttää yhden varapatruunan per paikka mielellään. Toki Ruhpoldingissakin seitsemällä vara-ammuksella Suomi oli vasta kahdeksas. Oberhofissa nelossija irtosi ääriolojen ansiosta eivätkä Leinamon kolme sakkokierrosta satuttaneet tuulikisassa liiaksi, kun Minkkinen paikkasi lopussa. Esikisahan Suomelta meni pieleen heti alussa, kun Hämäläinen jäi jumboksi makuuammunnassa. Kuudes sija olisi tyydyttävä suoritus.

Ampumahiihto, miesten viesti

1. Ranska (Fabien Claude / Emilien Jacquelin / Quentin Fillot Maillet / Eric Perrot)

2. Norja (Johannes Dale-Skjevdal / Johan-Olav Botn / Sturla Holm Lägreid / Vetle Sjåstad Christiansen)

3. Ruotsi (Viktor Brandt / Jesper Nelin / Martin Ponsiluoma / Sebastian Samuelsson)

4. Saksa (Justus Strelow / Philipp Horn / David Zobel / Philipp Nawrath)

5. Italia (Patrick Braunhofer / Lukas Hofer / Didier Bionaz / Tommaso Giacomel)

Norjan ryhmä muuttuu esikisasta, kun Böt ovat poissa. Lägreidkään tuskin käyttää kolmea varapatruunaan. Christiansen ankkurina sieti uhkaajia käyttäen yhden varapatruunan per paikka ja piti Samuelssonin ladulla takanaan niukasti, kun Norja oli toinen esikisassa. Tältä kaudelta on kolme voittoa ja yksi kakkossija taskussa. Lähinnä kysymysmerkki on se, että avaako Dale-Skjevdal vai Uldal. Christiansen on ankkuri ja Lägreid keskiosuuksilla. Hochfilzenissä voittomarginaali Ranskaan oli 43 sekuntia, kun Dalekin selvisi vain yhdellä varapatruunalla ja yhteensä niitä meni vain kolme. Lägreid ratkaisi voiton lopullisesti kolmososuudella. Luulen, että Uldal jää varamieheksi tuon näytöksen perusteella ja Norja lähtee samalla jengillä olympiaviestiin kuin Hochfilzenissä.

Ranskan miehistö on pysynyt liki muuttumattomana läpi kauden. Se puolustaa esikisan voittoaan. Silloin Claude ampui 0+3, mutta vaihtoi silti vain kahdeksan sekuntia kärjestä. Fillon Maillet ei käyttänyt varapatruunoita nostaen Ranskan kärkeen selvästi. Perrotin 0+0 piti asemat ja Jacquelin (0+1) viimeisteli ylivoimaisen voiton. Mitalitaulukon kannalta Ranskan voitto tekisi nannaa, jottei Norja klaaraisi jälleen yhtä kultaa lisää. Annan painoarvoa esikisalle ja ylipäätään ranskalaisten kokemukselle, kun Norjalla lienee viestissä pari kokemattomampaa sälliä kuten Botn ja kenties Uldal tai Dale-Skjevdal. Viimeksi mainitulla on viestihopea MM-kisoista kuuden vuoden takaa juuri Anterselvasta, joten toistaako historia itseään?

Ruotsi oli esikisan kolmas, vaikka Brandt joutui avaajana sakkokierrokselle vaihtaen minuutin keulasta. Hänellä on rutkasti varaa perantaa. Nelin selvisi yhdellä varapatruunalla, mutta ero kasvoi 30 sekuntia lisää. Ponsiluoman osuudella ero pysyi samana, kun hän hiihti viimeisen kierroksen lujaa nostaen Ruotsin taisteluun kolmossijasta. Samuelsson ei käyttänyt varapatruunoita, muttei ehtinyt ihan hiihtää Christiansenia kiinni häviten sekunnin. Östersundin avausviestissä Brandt yhtä lailla oli karmaiseva ampuen 3+6 ja vaihtaen liki kaksi minuuttia kärjestä, mutta muut paikkasivat jälleen nostaen Ruotsin jälleen kolmanneksi. Jos Brandt kykenisi olympiaviestissä siedettävään suoritukseen jollain ilveellä, Ruotsi voisi silloin haaveilla kahdeksan vuoden takaisin olympiakullan uusimisesta. Muutoin pronssi on maksimisuoritus. MM-kisoissa sija oli neljäs tutulla laululla (Brandt 0+4, Nelin 1+3).

Saksa on tasainen kuuden sakkiin sijoittuja. Strelowiin voi luottaa avaajana. Hän on kilpikonna baanalla, muttei juuri varapaukkuja käytä. Esikisassakin saalis oli 0+1, mutta silti eroa vaihdossa puoli minuuttia. Hornilla on varaa parantaa esikisan 0+3:sta. Ankkurina ollut David Zobel romahdutti Saksan seiskaksi. Hänet lienee silti laitettava viestiin neljänneksi jäseneksi, koska Danilo Riethmülleriä ei valittu kisoihin viidenneksi lenkiksi, vaan Lucas Fratzscher, vaikka Riethmüller oli MM-kisoissakin osa Saksan pronssimiehistöä. Zobel toki selvisi kotimaan MC-viesteissä kolmososuudesta yllättävän hyvin käyttäen Ruhpoldingissakin vain yhden varapatruunan, joten ehkä hän on sitten mennyt eteenpäin viime vuodesta.

Italia oli MM-vitonen. Hofer ja Giacomel ovat johtotähdet. Braunhofer ja Bionaz liittynevät uusina kasvoina mukaan. Hochfilzenistä irtosi kutossija, vaikka Bionaz joutui sakkokierrokselle ja Östersundissakin tämä kiersi sakkoringin peräti kolmesti. Braunhofer on avaajana selvinnyt ihan hyvin vähillä varapatruunoilla viimeisistä viesteistä. Oberhofissa joukkue oli neljäs ja jos Bionaz pystyisi välttämään sakkokierroksen olympiaviestissä, sitten TOP-vitoseen sauma olisi entistä parempi.

Yhdysvallat pesi Italian kauden ensimmäisissä viesteissä ja lienee se kovin uhkaaja isännille nelikollaan Sean Doherty-Maxime Germain-Paul Schommer-Campbell Wright. Hochfilzenin nelossijaan jenkit käyttivät vain seitsemän varapatruunaa ja siihen he pyrkivät Anterselvassakin. Wright pystyy ankkurina pistämään kampoihin lähes kelle vain.

Ampumahiihto, sekaviesti

1. Ranska (Emilien Jacquelin / Eric Perrot / Julia Simon / Lou Jeanmonnot)

2. Italia (Tommaso Giacomel / Lucas Hofer / Dorothea Wierer / Lisa Vittozzi)

3. Norja (Sturla Holm Lägreid / Johan-Olav Botn / Karoline Knotten / Maren Kirkeeide)

4. Ruotsi (Martin Ponsiluoma / Sebastian Samuelsson / Elvira Öberg / Hanna Öberg)

5. Tsekki (Viteslaz Hornig / Michal Krcmar / Tereza Vonornikova / Marketa Davidova)

- Sekaviesti käynnistää kilpailutapahtumat ampumahiihdossa. Sekä Italialla että Ranskalla on voitto ja kakkossija tältä kaudelta, joten suosikit ovat selkeät.

Ranska ansaitsee puolustavana maailmanmestarina ykkössuosikin viitan, kun vieläpä sen kovat naiset ovat ankkuroimassa viestiä. Maailmancupin kärkinimet Jeanmonnot ja Perrot kuuluvat luonnollisesti viestiporukkaan. Jeanmonnot otti Östersundissa henkisen yliotteen Vittozzista ratkaisevassa ammunnassa. Toinen nainen lienee Simon, joka oli kultaporukassa myös vuosi sitten ja osoitti Nove Mestossa vireen olevan kohdillaan. Hän oli mukana myös jo neljä vuotta sitten olympiahopeaa voittaneessa joukkueessa. Braisaz-Bouchet osana Östersundin voittoisaa jengiä on myös hyvä vaihtoehto. Toinen mies on joko Fillot Maillet tai viimevuotinen kultaankkuri Emilien Jacquelin, joka Östersundissa oli avaaja ja hoiti sen homman mukiinmenevästi käyttäen pystystä kaikki kolme varapaukkua.

Italia oli olympiapronssilla Sotshissa ja Pyeongchangissa. Wierer ja Hofer ovat yhä jengissä mukana. Vittozzikin oli mukana kahdeksan vuotta sitten. Kokemusta ei siis uuvu. Kun neljänneksi lenkiksi on asettaa erinomainen Giacomel, ennakoin Italian aloittavan kotikisat mitalijuhlilla, kunhan Hofer ei tumpeloi. Tämä lienee kakkososuudella, jotta Giacomel laittaa viestin onnistuneesti liikkeelle. MM-viestissä Hofer käytti neljä varapatruunaa viimeksi eikä oikein samaan olisi varaa tiukassa kisassa.

Norja antaa ohuesti tasoitusta kolmososuudella, mutta Botn, Kirkeeide ja mahdollisesti Lägreid ovat maailman kärkeä. Knottenkin toki käytti Östersundissa vain yhden vara-ammuksen, kun Norja oli kolmas. Samaa sijoitusta ennakoin nytkin. Botn kakkososuudellaan silloin ampui lippaalta nollat ja tuollaisia ammuntoja Norja tarvitsee piestäkseen suosikkikaksikon.

Ruotsikin saa jalkeille kovan jengin. Öbergeille povaan muutoinkin menestystä Anterselvassa yksilömatkoilla. Samuelsson ja Ponsiluoma eivät kalpene ladulla, mutta taulujen putoaminen on toki lievä arvoitus varsinkin Ponsiluoman kohdalla. Östersundissa tämä kiersi kaksi sakkokierrosta ja siksi Ruotsi oli seitsemäs. Toki Samuelsson ja E.Öberg eivät olleet viestissä edes mukana toisin kuin nyt. MM-kisojen vitossijan pitäisi petraantua.

Tsekillä on asettaa viestiin tasainen nippu maailman TOP20- ja TOP30-urheilijoita. Se oli MM-kisoissa upeasti toinen. Jessica Jislova vaihtunee Davidovaan siitä ryhmästä. Östersundissa sija oli viides viidellä varapaukulla. Nove Mestossa maa oli kolmas, vaikka Jislova käytti avaajana neljä varapaukkua ja muut yhteensä kolme. Ammunta korostuu, kun hiihtolenkit ovat vain parin kilometrin pituisia. Tsekeillä on se osa-alue yleensä hallussa.

Suomen nelikko Olli Hiidensalo-Tero Seppälä-Venla Lehtonen/Inka Hämäläinen-Suvi Minkkinen taistelee pääsystä viiden sakkiin. MM-kisoissa Suomi oli yhdeksäs, kun Leinamo oli toinen naisista. Östersundissa Suomi oli neljäs huolimatta Hämäläisen sakkokierroksesta.

Vuorihiihto, miesten sprintti

1. Oriol Cardona Coll (ESP)

2. Jon Kistler (SUI)

3. Thibault Anselmet (FRA)

4. Arno Lietha (SUI)

5. Nikita Filippov (AIN)

- Kilpailu käydään Stelvion rinteessä. Vuorihiihdon sprinttikisoissa vaihtohetket ovat äärimmäisen tärkeitä, kun fysiikassa ei urheilijoiden välillä ole kuitenkaan niin suuria eroja alle viiden minuutin rypistyksessä. Parhailla vaihtoihin kuluu kuutisen sekuntia, mutta sählätessä siihen voi mennä aikaa tuplastikin. MM-sprintissä viime keväänä radalla oli kolme vaihtopistettä, kun kilpailu eteni kaavalla suksinousu-jalkanousu-suksinousu-alamäki. Esikisoissa sprintti kesti miehillä vain noin 2:30 ja jalkaosuus suoritettiin rinteeseen rakennetuissa portaissa avolumessa kahlaamisen sijaan.

Suksilla rinnettä noustessa niiden pohjiin kiinnitetään erilliset nousukarvat, jolloin sukset muistuttavat karvapohjasuksia ja tarjoavat pitoa. Nauhoin merkityillä timantti-osuuksilla on hyvä mahdollisuus tehdä ohituksia eri reitinvalinnalla kuin edellämenijä ilman, että lisämatkaa kertyy. Jyrkemmillä kohdilla vaihdetaan jalkapatikointiin, jolloin sukset ripustetaan roikkumaan vyötärölle. Alamäkeen lasketellessakaan ei tietystikään suksien pohjassa karvoja ole. Alamäkilaskettelu muistuttaa jossain määrin suurpujottelua alppihiihdossa. MM-sprintin erävaiheessa mukana oli 30 osallistujaa ja systeemi sama kuin maastohiihdossa, mutta olympialaisissa vain 18, joten oletan, että kuuden hengen eristä neljä parasta menisi jatkoon välierävaiheeseen, jossa sitten kunkin erän kaksi parasta ja kaksi aikojen perusteella etenisi kuuden hengen finaaliin.

Ykkössuosikki on Espanjan Oriol Cardona Coll siksi, että hänen vaihtonopeutensa ja -varmuutensa on eliittiä. Kevään MM-kisoissa hänellä oli myös erittäin raikas jalka suksinousuissa niin puolivälierässä, välierässä kuin finaalissa. Esimerkiksi finaalissa hänellä oli 1,5 sekunnin johto Anselmetiin ja muut jäivät yli viiden sekunnin päähän. Jalkapätkällä ero hieman vielä kasvoi ja lopulta hän viimeisen vaihdon jälkeen lasketteli viiden sekunnin turvin uusimaan MM-kultansa. Välierä oli sitä ennen tiukempi, kun Cardona eteni tasatahtia Drionin kanssa samalla, kun Anselmet ja T. Bussard hengittivät niskaan, mutta sitten viimeisen vaihdon Cardona Coll suoritti vikkelimmin varmistaen finaalipaikkansa. On todella vaikea nähdä, että joku voittaisi tämän, koska hän on rautaa niin kiipijänä kuin vaihdoissa. Mies on kläbomainen kone. Esikisankin hän klaarasi kotiin. Siinä hän loikki portaat nopeimmin ylös ja ohitti Kistlerin toisella suksinousupätkällä.

Mitaliehdokas Anselmet edustaa Ranskaa. Hän oli MM-finaalin kakkonen. Hänelle oli kuitenkin tulla noutaja jo kvartsissa, kun hän jäi kolmoseksi Cardonan ja Drionin jälkeen, mutta pääsi ajalla jatkoon. Välierä oli huomattavasti parempi ja hän kuittasi itsensä nelossijalta toiseksi viimeisen vaihdon ja sitä seuranneen alamäen turvin. Finaalissa hän oli sitten alusta asti kakkospaikalla. Mitä pidemmälle sprinttipäivä etenee, sitä vahvemmaksi Anselmet yleensä muuttuu. Hän ei ole kaikkein nopein yksilö, mutta kestävyyttä löytyy. Se on näkynyt kaksissa viime MM-kisoissa juuri hopeisina mitaleina ja olympiakenraalissakin hän kukisti finaalissa itsensä Cardona Collin laskettuaan lopussa tämän ohi. Esikisan lyhyehkö rata ei kuitenkaan hänelle sopinut ja mies jäi finaalin jumboksi, joten siksi rankkaan hänet nyt vasta kolmossuosikiksi, kun nopeus ei ole esim. Kistlerin veroista.

Jon Kistler on 22-vuotias sveitsiläinen, joka on alle 23-vuotiaiden maailmanmestari sprintistä. Aikuisissa hän oli kolmas viime keväänä. Hän myös avasi tämän kauden MC-voitolla, kun kärkikaksikko oli poissa Solitudesta. MM-nelonen Arno Lietha oli kakkonen joulukuun MC-kisassa ja belgialainen Drion kolmas. Lietha on viitisen vuotta Kistleriä vanhempi ja maailmanmestari vuodelta 2019. Hän on myös voittanut sprintticupin kolmesti vuosina 2021-2023. Solitudessa Lietha johti parilla sekunnilla finaalia aluksi, mutta sitten Kistler ohitti hänet toisella suksinousupätkällä ja laski voittoon. MM-finaalissakin herrojen ero oli seitsemisen sekuntia Kistlerin hyväksi sijoilla kolme ja neljä, mutta semifinaalissahan he tulivat aivan peräkanaa maaliin sijoilla kaksi ja kolme Inigo Martinezin imussa. Sveitsiläisten vaihtonopeudessa ei juurikaan eroa ole yleensä, vaan kuntotekijät ratkaisevat. Esikisassa vaikutuin Kistleristä sen verran, että rankkaan hänet kakkoseksi, kun tavallista vielä lyhyempi sprinttirata sopi hänelle hyvin. Hän johti finaalia aikansa, kunnes Cardona Coll väkisin puristi niukasti ohi. Samaisessa esikisassa Lietha oli kolmas enkä ylläty, jos helmikuussa hänkin kukistaa lopulta Anselmetin.

Neutraali Nikita Filippov tykkää lähteä liikkeelle aggressiivisesti. Se on riittänyt kolmossijoihin kahdessa viime sprinttikisassa. Uskon sveitsiläisten kunnonajoitukseen häntä enemmän kuitenkin.

Suosikkikuusikko on sikäli selkeä, että MM-seiska Maximilien Drion Du Chapois (BEL) on tosiaan joulukuunkin näytöllään papereissani edellä esim. Martinezia, joka oli MM-kutonen ja harjasi siis vielä kakkossemifinaalin voiton itselleen viime keväänä ennen kuin finaali meni vihkoon. Puolivälierässähän Drion pesi Anselmetin ja välierässäkin tuli alun tasatahtia itsensä Cardonan Colin kanssa ennen kuin hyytyi neljänneksi viiden sekunnin päähän mestarista eikä aika riittänyt jatkoon, mutta hän lienee oppinut siitä jakamaan voimansa hitusen paremmin.

Vuorihiihto, naisten sprintti

1. Emily Harrop (FRA)

2. Marianne Fatton (SUI)

3. Margot Ravinel (FRA)

4. Giulia Murada (ITA)

5. Caroline Ulrich (SUI)

- Ykkössuosikki Harrop on Cardona Collin tavoin vahva kiipijä karvapohjasuksilla. Hän tikkaa skineillään nopeaa vauhtia mäkeä ylös. MM-semifinaalissakin hän sai sen ansiosta hajuraon muihin ensimmäisellä suksinousuosuudella ja eron pysyttyä samana jalkapatikassa, se jälleen kasvoi toisella suksinousuosuudella. Lopulta Harrop lasketteli finaaliin viiden sekunnin erolla seuraaviin. Loppukilpailussa siihen asti voittamaton Harrop kohtasi kuitenkin voittajansa. Harrop-Fatton-Ulrich-Alonso nelikko karkasi muilta ollen sekunnin sisässä ensimmäisessä vaihdossa. Jalkanousussa sveitsiläiset nousivat Harropin rinnalle, kun Alonso hyytyi. Toisessa skininousussa ja viimeisessä vaihdossa Fatton oli Harropia hitusen nopeampi ja suurpujotteli MM-kultaan, mutta pidän silti Harropia suosikkina olympialaisissa, koska viime kaudella hän voitti kaikki MC-sprintit mukaan lukien Bormion esikisan. Tuossa esikisassa käsikirjoitus oli sama kuin MM-kisoissa eli kärkinelikko karkasi muilta, mutta Alonso jäi silloinkin kelkasta jalkapatikassa. Toisella skinipätkällä Harrop oli sillä kertaa Fattonia vähän vahvempi ja laski parin sekunnin voittoon ennen tätä ja Ulrichia.

Fatton ei jaksavuudeltaan pahemmin Harropille kalpene ja jalkanousuissa sauvojen avulla hän on toisinaan jopa ohuesti nopeampi kuten MM-finaalissakin. MM-kultansa ohella hän oli mm. esikisan kakkonen ja siksi minunkin kakkossuosikkini olympiasprinttiin.

Maannnainen Ulrich oli kolmas esikisassa. MM-finaalissa Ulrich jäi vitoseksi aikasakon jälkeen. Hän osaa juuri sopivasti passata ensimmäisessä suksinousussa ja pistää usein kaasun pohjaan ensimmäisen vaihdon jälkeen. MM-mitali karkasi osin siihenkin, että hän suttasi viimeisissä vaihdoissa liikaa, mutta pidän hänen voimakkaasta ylävartalosta. Hartiapankista ei papu lopu eritoten jyrkissä jalkanousuissa. Ja MM-puolivälierässä Ulrich ohitti Costan saatuaan salamana skinit takaisin jalkaan toisessa vaihdossa, joten jos vain olympialaisissa vaihtonopeus on tuota tasoa, mitaliin on oiva sauma.

Ravinel oli MM-kisoissa 30:s, mutta avasi kauden MC-voitolla Solitudessa, kun parhaat olivat poissa. Silti mukana olivat MM-seiska Murada ja MM-finalisti Jagercikova, joten se kertoo siitä, että Ravinel on nostanut tasoaan täksi kaudeksi. Toki viime kaudellakin hän oli Courchevelin MC-sprintin kolmas Harropin ja Fattonin takana ja tällä kaudella samoissa maisemissa toinen Harropin jälkeen. Kun MM-nelonen Espanjan Ana Alonso Rodriguez oli syksyllä vakavassa onnettomuudessa, se avaa tilaa mitalitaistossa muille. Ravinel voitti kevään MM-kisoissa alle 23-vuotiaiden sarjassa pitkän matkan kilpailun ja Anselmetin tavoin parantaa juoksuaan sprinttipäivän edetessä. Hänen ei pitäisi piiputtaa olympiavälierässä tai -finaalissa.

Italian Murada on kotiyleisön mitalitoivo. Hän oli Solitudessa kakkonen Ravinelin jälkeen ja Courchevelissä kolmas ranskalaisten takana, mutta jäi MM-kisoissa välieriin. Uskon finaalipaikkaan, mutten mitaliin. Olympiakenraalissa Boi Taullissa Murada oli kakkonen Harropin ja Ravinelin välissä.

Slovakian entinen maailmanmestari Marianna Jagercikova hallitsi MM-kisoissa puolivälieräänsä mestarillisesti ja kilpaili semissäkin tasatahtia Fattonin kanssa, mutta finaalissa rahkeet eivät enää riittäneet. Sama kävi Solitudessa. Siksi olen skeptinen hänen mitalistaan ja odotan ennemmin sijoja 5-8 kokeneelle vuorihiihtäjälle.

Jos Alonso Rodriguez on toipunut hyvään iskuun, häntäkään ei voi tietysti unohtaa. MM-kisoissa (ja esikisoissa) hän hyytyi hieman jalkanousuissa kärkiyksilöihin nähden, mutta kuittasi taasen sekä välierässä että finaalissa Ulrichin alamäessä. Hänkin sai aikasakon sveitsiläisen tapaan ja menetti siksi pronssimitalin. Niinpä alun perin vitoseksi sijoittunut Saksan Tatjana Paller oli MM-pronssinainen. Hän erottuu vaihtonopeudeltaan eritoten keskipakan urheilijoista. MM-finaalissa hän jäi kuitenkin heti jälkeen kärkinelikosta Jagercikovan kanssa eikä toista lahjamitalia ole tulossa. Alonso Rodrigueziin palatakseni hän kilpaili Courchevelissä hiljattain, joten ainakin kisakykyinen hän jo on, mutta sijoittui vasta 25:nneksi. Boi Taulissa sijoitus oli jo kymmenen pykälää parempi.

Vuorihiihto, sekajoukkueviesti

1. Ranska (Emily Harrop / Thibault Anselmet)

2. Espanja (Ana Alonso Rodriguez / Oriol Cardona Coll)

3. Sveitsi (Marianne Fatton / Jon Kistler)

4. Italia (Alba de Silvestro / Michele Boscacci)

5. Yhdysvallat (Anna Gibson / Cameron Smith)

- Sekajoukkueen muodostavat yksi nainen ja mies. Molemmat vetävät kaksi osuutta, jotka ovat hieman yksittäistä sprinttierää pidempiä. MM-finaalissa ja Solituden MC-avauksessa voittajan aika oli noin 32 minuuttia, joten yksittäinen osuus kestänee olympialaisissakin vajaat kymmenen minuuttia. Tärkeää on se, ettei kilpailija vedä itseään aivan hapoille ensimmäisellä osuudellaan, jotta voimia jää vielä toiselle kierrokselle. Sikäli tässä kisamuodossa on siis maastohiihdon parisprintin kaltaisia elementtejä olemassa.

Odotusarvo on se, että suurmaat Espanja, Ranska ja Sveitsi nappaavat mitalit. Jos Alonso Rodriguez olisi huippuiskussa, ykkössuosikkini olisi Espanja puhtaasti siksi, että ankkurina Cardona Coll on peto. Nyt joudun veikkaamaan, että Ranska ottaa MM-kullan jatkoksi olympiavoiton. MM-kisoissa Harrop loisti avausosuudella ollen 15 sekuntia Fattonia nopeampi ja Alonsoonkin oli eroa 25 sekuntia. Hän laski alamäkeäkin rohkeasti ja teki sillä eroa mm. Ruotsin Tove Alexanderssoniin, joka alamäkien lisäksi hävisi aikaa vaihdoissa. Lopultahan Ruotsi ei olympiapaikkaa saavuttanut tämän kauden alussakaan Solitudesta. Toisenkin osuutensa Harrop aloitti räväkästi repien 10 sekuntia lisää eroa taakse, mutta sitten hän alkoi piiputtaa pahasti. Fatton oli jalkapatikan jälkeen enää kahdeksan sekuntia perässä jakaen voimansa paremmin kuin silminnähden väsynyt Harrop. Viimeisen alamäen ja vaihdon Fatton suoritti nopeasti kirien vaihtoon kolme sekuntia Harropia ennen. Alonso oli toisenkin osuutensa jälkeen kärjestä 25 sekuntia.

Anselmet oli Ranskan pelastava enkeli. Ensimmäisellä osuudellaan hän suojasi Harropin hankkimaa reilua johtoa. Ero kapeni 7-8 sekuntiin, mutta kasvoi toisessa alamäessä ja viimeisessä välineiden vaihdossa vielä hieman. Bussard ja Cardona Coll ajoivat häntä kiinni kuin hyeenat. Ankkuriosuudella Bussard kasvatti eron aluksi kolmesta sekunnista 14 sekuntiin skinipätkällä. Ero Cardonaan pysyi 25 sekunnissa. 40-prosenttisessa jyrkässä jalkanousussa kuitenkin Bussardille kävi harropit ja hän hyytyi totaalisesti. Anselmet kiipesi jo lähes rinnalle sen osuuden jälkeen ja Cardonakin hengitti niskaan. Seuraavalla suksinousuosuudella Anselmet siirtyi kärkeen. Cardonakin kuittasi väsyneen Bussardin. Espanjalainen oli seitsemän sekuntia perässä ennen viimeistä alamäkeä ja sitä seurannutta vaihtoa, mutta lopulta maalissa eroa oli alle sekunti, kun Anselmet hieman tärisi päätösvaihdossa ennen nimellistä loppusuoraa tietäen Cardona Collin kyvykkyyden vaihtaa välineet nopeasti. Bussard hyytyi lopulta 18 sekunnin päähän Ranskasta.

Oletukseni on se, että Harrop jakaa voimansa paremmin olympialaisissa ja Anselmetin viileys ankkurina takaa kullan varsinkin, kun Alonso Rodriguez ei ole huippuiskussa. Espanjalla on kyllä tarjota korvaajaksi esim. 23-vuotias vuorikauris Maria Costa Diez, joka oli 12:s MM-sprintissä. Tämän kauden hän avasi kutossijalla Solitudessa. Boi Taulin sekaviestissä Alonso kuitenkin hoiti osuutensa ihan OK ja Espanja oli kakkonen 15 sekuntia Ranskasta jäääneenä.

Sveitsi oli MM-pronssin ohella esikisassa samalla sijalla, joten on turvallista olettaa sijaluvun pysyvän samana, vaikka Fatton olisi millaisessa vireessä. Boi Taulissa Kistler korvasi Robin Bussardin, joka saavutti aiemmat tulokset Fattonin kanssa, muttei selviytynyt olympialaisiin. Taso pysyy aika samana mielestäni.

USA:n maaperällä käydyn joulukuun sekaviestin voitti muuten kotiyleisön mieliksi kaksikko Gibson/Smith. He olivat sen verran ylivoimaisia, että rankkaan heidät vitoseksi, vaikka Boi Taulissa sijoitus oli kaksi pykälää huonompi. Parhaat maat eivät Solitudessa kilpailleet ja Sveitsilläkin oli B-ryhmittymä. Italian de Silvestro ja Boscacci olivat toisia. He olivat MM-kisoissa vitosia, joten siihenkin peilaten USA:n kaksikon suoritus oli vaikuttava. Esikisoissa italialaiset olivat vasta viidensiätoista, mutta siihen tullee nyt muutos, koska olympiakenraalissa he olivat vitosia.

Itävalta ja Saksa ovat pistesijoissa kiinni hekin. Johanna Hiemer ja Paul Verbnjak olivat MM-nelosia ja Paller sekä Finn Hoesch MM-kutosia. Viimeisessä MC-kisassa itävaltalaiset venyivät nelosiksi, joten ei olisi vääryys arvostaa heitä Italiaa ja USA:ta korkeammalle.

Tämän pidemmittä puheitta maagista olympiakuplaa.